10 faktaa + mitä kuuluu just nyt

Instagramissa pyöri jokin aika sitten parikin erilaista haastetta. Ensimmäisenä Julia haastoi minut instastorien puolella paljastamaan kuvat vuosilta 2011, 2015 ja 2018. Tuo jäi vähän vaiheeseen, koska en meinannut löytää yhtään kuvaa noilta aikaisemmilta vuosilta. Nyt löysin! Joten nuo vanhat kuvat saavat nyt kuvittaa sitten tätä postausta. Tämän 10 faktaa haasteen sain Matleenalta ja samat vastaukset löytyy mun uusimmasta kuvasta instassa. Aloitin 10pv somepaaston*, joten en nyt itse pyöri siellä hetkeen. 

* Somepaasto eli poistin instan (ja kaikki IG seuraaja sovellukset) suljin facebookin ja elvenarissa (kylän rakennus peli) käyn 1 kerran päivässä 💪🏼 #somepaasto #generalconference 
** Blogi ei ole some vaan minun päiväkirja, joka on kärsinyt ajanpuutteesta, siksi se ei ole osa paastoa


1. Lauantaina oli mun synttärit ja kakkupohjasta tuli TÄYDELLINEN! siis pitkästä aikaa vihdoin onnistuin! 🎂 Ohje löytyi @anninuunissa

2. Oon meidän perheen vessapaperin suurkuluttaja, kuvassakin rulla on vieressä, koska pakko niistää koko ajan 🤧

3. Pienenä äiti käytti mulle lempinimeä Peetu ja suutuin jos joku sanoi Petruska.

4. En halua mennä ajoissa nukkumaan. Jos saan illalla hetken "omaa aikaa" jumitan kuvia selaillen tai postausluonnnoksia tuijotellen, koska ajatus toimintaa ei ole siltä päivältä enempää jäljellä. Oikeasti pitäisi vaan antaa unen tulla, kun aamulla noustaan 7 aikaan ettei tarttis kiirehtiä Elpun kanssa päiväkotiin. Eli kierre on valmis. 

5. Nukahdan aika usein pystyyn läppärin tai puhelimen kanssa 🙄🙈 enkä muista millon viimeksi olisin jättänyt torkuttamatta 😣


6. Oon yrittänyt ottaa blogille aikaa kun Elpu on päiväkodissa, koska Jekku nukkuu tosi pitkään yleensä (isin kainalossa sen aikaa kun vien Elpun) niin se olis mun oma hetkeni, mutta viime aikoina oon kömpinyt takas peiton alle 💤

7. Tykkään lukea ja saatan tehdä heräteostoksia kirjakaupassa. Kesällä ostin Porista popup kirjakaupasta lapsille 4 kirjaa ja yleensä saan joululahjaksi yhden. Ja sit kun mulla on se kirja niin ahmin sitä muutaman päivän ja sit palaan taas arkeen kun kannet suljen 😅

8. Mulla on peruskoulun käsityö 10. Tykkään neuloa ja opettelin virkkaamaankin uudestaan 6v sitten. Oon tehnyt mun miehelle kahdet lapaset ja se on hukannut molemmat 😂💩

9. Mun oma kamera on huollossa enkä osaa päättää maksaako se huolto liikaa että korjatako vai eikö 😣🤔 siks mulla on nyt siskolta lainassa hänen vanha Kamera 😊

10. Pyykkääminen on ihan jees kotityö, mutta vihaan tahrojen poistoesipesua.


Nyt kun tuolla muutamat likatahraiset vaatteet odottavat sappisaippuaa ja hammasharjaa, ja minä odotan motivaatiota, voisin paljastaa sen verran, että olin torstaina lähettämässä kamerahuoltoon vastauksen etten tiedä mitä kameralle pitäisi tehdä. Joku aika sitten näin pelkästään tuon saman rungon eräässä liikkeessä poistossa ja aloin tarkistamaan sitä hintaa kun huomasin, että hei koko sama setti joka mulla meni rikki oli nyt huomattavassa alessa. Näytin sen puoliskolleni ja pistin heti tilaukseen ja arvatkaa mitä! Toimitus ajaksi luvattiin pe-ma ja sieltä on tuli heti kaikki viestit ja lähetystunnukset ja varmistus tekstari, että pakettisi on nyt lähetetty ja vastaanotettu eli se tuli jo tänään! Vähänkö nopeaa! 

Toisin kuin meidän uusi ruokailuryhmä, josta olisi pitänyt viimeistään eilen tulla soitto kotiinkuljetuksesta. Mutta soittivat tänään aamulla ja sovittiin nyt sitten tuonti maanantai-iltapäivälle. Vähän kyllä harmittaa, kun useammalla paketille oli pakko valita kotiinkuljetus ja se maksaa kuitenkin jonkin verran, niin sitten se ei edes toimi ilmoitetulla aikataululla. No joo puhelu tuli vain päivän myöhässä ja heillä on "ihan täyteen tungettu aikataulu", mutta silti. Ei pidä sitten luvata puhelua ja toimitusta 2-3 päivässä, pidentäkää sitä jo viestiin heti 2-5 arkipäivään.


Torstaina olin vaihteeksi tosi väsynyt, vaikka ei tarvinnut herätä aamulla aikaisin viemään Elpua päiväkotiin, reppanalla oli nukkumaan mennessä kuumetta. Mutta silti kahden aikaan olin jo ihan puhki. Kävin leikkaamassa hiukset synttärilahjakampaamolahjakortilla. Oli kyllä ihanan rentouttavaa vaikka kotiin tullessa olin vaan enemmän väsynyt. Mut että teki muuten hyvää rentouttavapäähieronta hiustenpesun yhteydessä! Tuntui et silmätkin kirkastui hetkeksi. 

Mutta hei nyt on perjantai-ilta ja vihdoin pääsee nukkumaan! Meilläkin on edessä vähän erilainen viikonloppu kun tarvitaan huomenna lastenvahtia muutamaksi tunniksi!

Ps. Tässä nukkumaan mennessä peittoja oikoessa tuli mieleen vielä yksi bonus fakta. Mun peitto ei ikinä pysy pussilakanan sisällä suorassa! En käsitä mitä sille tapahtuu, että mitä mie oikein unissani teen, kun aamulla se on joko puoliksi pihalla pussilakanasta tai sitten se on kasana siellä lakanan "pohjalla" siis juuri siellä mistä lakana on auki peiton pussittamista varten.

Projekti: Lastenhuoneen vihreä seinä



Heti ensimmäisenä uudessa kodissa päätettiin tuunata keittiötä, paikkailla eteistä ja maalata lastenhuone. Lastenhuonetta varten katselin inspiraatiota pinterestistä. Malleista löytyi toinen toistaan upeampia vedenalaisia maisemia, mutta valitsin vähän realistisemmat (= yksinkertaisemmin toteutettavat) vaihtoehdot jotka näytin Elpulle. Oma suosikkini oli tuo vasemmanpuoleinen maisema taivaineen ja maastoineen, mutta Elpu tykästyi Dinosauruksiin.

Elpu valitsi mille linjalle lähdemme ja seinän taustavärin hän ilmoitti jo ennen maalikaupoille lähtöä. Elpun vihreä valinta oli ihan odotettavissa, koska kaiken pitää aina olla vihreää (näin on ollut ainakin jo vuoden ellei kauemmin). Neljävuotias oli aivan innoissaan valitsemassa maalisävyä monesta eri vihreästä, tosin hän ei kyllä montaakaan eri vaihtoehtoa tarvinnut vaan palasi siihen ensimmäiseen suosikkiinsa aina uudelleen. Ja sitten jo uteliaina katsottiin miten maali sekoitettiin. 


Ihan täysin ongelmitta ei selvitty maalaamiseta. Ostettiin kaksi noin litran pönttöä ja kun minä laitoin suojateippejä kattoon, Jekku ehti pudottaa toisen pöntön lattialle kansi edellä. Sitten pelastettiin maalit äkkiä lattialta kaukaloon ja alettiin maalaata, ilman loppuun saakka hiottua suunnitelmaa ja ilman sekoituskeppiä. Kahdesta pöntöstä riitti maalia yhteen kerrokseen ja jälki jäi eläväksi. 

Elpun valitsemat eläimet ovat pupu sammakko ja dinosauruksia. Vielä ei ole varmaa maalataanko tasoittava kerros ennen eläinten maalaamista vai jätetäänkö tausta eläväiseksi. Minulla on myös maalaussuunnitelma lyhyelle päätyseinälle. Nyt kun vihreä seinä on tavallaan päiväseinä niin haluaisin maalata päätyyn yöseinän. Pohjaväri olisi tietenkin vihreään seinään sopiva sininen ja siihen hopean keltainen kuunsirppi, muutamia pilviä ja tähtiä niiden väliin.


Alustava haaveeni on, että saataisiin ainakin eläimet maalattua lapsille joululahjaksi, tai sitten viimeistään synttäreiksi. Mutta palataan aiheeseen sitten kun ajatus on toteutettu seinälle. Arvatkaapa muuten kumpi meidän murusista ehti läntätä kädenjäljen keskelle seinää. Pitikin jättää tikkaat seinän viereen...

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu

"Asioilla on tapana järjestyä"
"Säästäminen on aina hyvä idea"
"Kaikelle on aina tarkoituksensa" 
"Joskus  on pakko ajatella järjellä."
"Vihaan järkipäätöksiä."

"Välillä pitää tehdä rohkeita valintoja."

Viimeisen minulle sanoi isi puhelimessa, kun kerroin meidän muutosta ja kuvailin uudesta kodista kaiken sen mistä en pidä tai mikä ei mielestäni toimi. Kuten se, että ensimmäisenä säästöt menevät tiskikoneeseen. Toiseksi valitin vessasta, koska pesukoneen paikka on suihkua vastapäätä, mutta pesukoneen vedenottopaikka on kiinni suihkun hanassa. Ja kyllä te tiedätte mikä on ensimmäinen ajatus, kun tajuat, että joudut irroittamaan pesukoneen letkun joka kerta, kun haluat suihkuun. Se pesukone on kuitenkin vähintään yhtä usein, jos ei useammin päällä kuin suihku. Varsinkin kun olen viimeisten kolmen vuoden aikana tottunut vähän parempaan, kodinhoitohuonetyyppiseen kylpyhuonemalliin.

Olen täysin tunteella eläjä ja toisin kuin aiempiin koteihimme, rivitalokotiin ehdin kiintyä. Ensimmäisen kerran mietimme rivitalon päätyasunnosta pois muuttoa viime talvena. Mutta vaihtoehtojen ollessa mitä olivat, lähdettiin näytöistä nauraen pois. Tuonne ei muuteta ikinä. Maksoi mitä maksoi, niin me asutaan tässä niin kauan kuin voidaan. Samaan aikaan toivoin, jos myös meille sittenkin vielä tulisi vauva 2018.



Tuli kevät ja minulle kerrottiin vapaasta asunnosta, se olisi kuulemma aika huonossa kunnossa, mutta siinä on superhalpa vuokra, ja saataisi laittaa sitä kuntoon. Hissitön kerrostalo, ei houkuttele rattaiden kanssa, eikä sitten muuten sovi vauvahaaveyhtälöön mitenkään päin.  Ylämäki joka suunnasta kotiin tullessa, ei sekään kovin houkuttele pyöräilevien lasten kanssa. Elpun päiväkoti jää niin kauas. En halua vaihtaa päiväkotia. Ei me muuteta mihinkään. Keskutelu päättyi näkemättä asuntoa, enkä suostunut antamaan muutolle edes mahdollisuutta. Puoliskoni ainoa myyntivaltti minulle oli asunnon halpa vuokra ja sähkölasku.

Tuli päivä, kun hain Jekulle palveluseteliä päiväkotiin ja aloin kirjoittamaan useampaan paikkaan työhakemuksia. Työnhaku pitää sisällään paljon ristiriitaisia tunteita. Okei, uskon kyllä Jekun pärjäävän päiväkodissa. Suurempi ristiriita oli siinä, mitä töitä oikeasti haluaisin tehdä. Pääsin pariin haastatteluun, mutta työpaikkaa ei ole kuulunut. Halvempi asunto nousi taas puheenaiheeksi.

Nyt olisi vapaana samanlainen vähän paremmassa kunnossa oleva asunto. Saadaan laittaa sitä niin paljon omanlaiseksemme kuin halutaan. Minun ja lasten vielä lomaillessa puoliskoni kävi jo sitä katsomassa ja lähetti siitä kuvat, joiden perusteella edelleen tyrmäsin asunnon täysin. Ensimmäistä kertaa asunnossa käydessäni näin sen pohjaratkaisun potentiaalin. Mutta "en tykkää / ei toimi"-lista oli pitkä.

Kirjaan kulut ja tulot budjettitaulukkoon. Lapset nukkuvat ja puoliskoni on yövuorossa. Annan kyyneleiden tulla ja aamuyöllä puoliskoni kotiin tullessa myönnän, että meidän on pakko muuttaa. Ei ne rappuset mitään haittaa. Kyllä Jekku ja Elpu oppii kulkemaan pelottavat kivirappuset kaatumatta. Sitä paitsi vauvajunakin taisi mennä jo. Kuka tietää kauanko työllistymiseni kestää, minimiäitiyspäivärahaa en halua ja vielä vähemmän yli 3v ikäeroa. Pelkään olevani liian mukavuuden haluinen, jotta haluaisin yli 3v tauon jälkeen palata vauva-arkeen. Silti ajatus, että meidän lapsiluku jäisi kahteen on mielessäni yhtä surullinen, kuin fakta, että me muutamme.


Juuri kun sain olohuoneemme kuvattua kotiesittelyn viimeistä osaa varten, soitin vuokraisännällemme kertoakseni sähköpostissa odottavasta irtisanomisesta. Meidän tähän astisesti paraskoti, ei ole enää meidän koti.

Asioilla on tapana järjestyä, ja muutaman ikeakäynnin jälkeen meillä on toimivapyykkihuolto. Kolmen metrin vedenotto letku saadaan myös viriteltyä seinän viereen, ettei sitä tarvitse olla koko ajan irroittamassa. Eikä siihen tiskikoneeseen tarvinnut säästää, se löytyi pariviikkoa ennen muuttoa. Alkuperäinen kauhukuvani oli, että asutaan pari kuukautta ilman tiskikonetta. Pakastin meiltä puuttuu, mutta se on mietinnässä sitten tulevaisuudessa.

Syyskuun alku puunattiin molempia asuntoja. Vanha koti yritettiin jättää täydelliseen muuttokuntoon, kiitoksena ihanille vuokraisännille. Uudessa asunnossa taas maalattiin ja laitettiin tätä oikeasti meidän näköiseksi. Elpu sai valita mitä väriä uuteen lastenhuoneeseen tulee, ja sen maalaaminen jatkuu, kunhan isosiskoni pääsee auttamaan. Sori nyt, mutta edelleen katson sua ylöspäin ja sie olet meistä se paras piirtämään Elpun toivomia eläimiä.

Vihaan järki päätöksiä. Vihaan sitä tunnetta, kun pelkää hautaavansa haaveita, mutta järki sanoo että näin on paras. Joka kerta kun saatiin jotain valmiiksi uudessa kodissa, olin aina edellistä kertaa enemmän innoissani muutosta. Nyt, kun muutto on ohi uskallan jo olla varma, että tästä tulee vielä hyvä koti. Tulee, koska tällä hetkellä molemmat makkarit on vielä enemmän tai vähemmän kaoottisia, mutta onneksi äiti tuli viikonlopuksi auttamaan. Kyllä me saadaan kaikki täällä toimimaan.


Asioilla on tapana järjestyä ja kaikelle on tarkoituksensa. Nyt oli tarkoitus, että me muutetaan vähän pienempään, mutta hurjan paljon havelmpaan kotiin. Vuokrasäästöä suurempi säästö tehdään sähkö- ja vesilaskuissa. Ja neliöitäkin menetettiin vain 3, eli käytännössä saunan verran.

Syksy on usein muutoksen ja uuden alun aikaa. Kun yksi ovi sulkeutuu toinen avautuu, tässä tapauksessa puhutaan konkreettisesti asuntojen ovista. Ja haaveita tulee, toiset unelmat toteutuvat ja toiset vaihtuvat uusiin unelmiin.

Toki ainakin yksi ikea reissu meitä vielä odottaa.

Nenäimurista apua flunssakauteen

*Kaupallinen yhteistyö Kidsmed

Meidän perheessä on enemmän ja vähemmän allergia- ja astmataustaa molemmilta puolilta ja räkä on riesa vuoden ympäri - usein meillä kaikilla. Kun kevättalven flunssat alkaa hellittää, alkaa allerginen nuha ja sitä sitten riittääkin. Flunssakauden alkaessa se varmasti myös meille tulee, joka kerta. Heti kesäloman kahden viikon reissun jälkeen Elpu oli ylimääräisen viikon pois päiväkodista nuhaisena yskien. Nyt ollaan selviytymään päin jo seuraavasta kierroksesta.


Lasten nuhaa ja tukkoisuutta olemme yrittäneet helpottaa kaikille vauvaperheille tutulla NenäFriidalla. Friidan kanssa minulla oli usein se ongelma, etten oman tukkoisuuteni takia saanut imettyä tarpeeksi voimakkaasti, jotta nenäntyhjennysoperaatio olisi ollut tehokas edes pienelle vauvalle. Toki oman haasteensa antaa myös taapero, joka ei tosiaan halua pysyä paikoillaan sekuntiakaan kiinni pidettynä, jonkun sörkkiessä jotakin "tikkua" nenään. Enkä vähättele yhtään niitä pienen vauvan täysillä ympäriinsä huitovia käsiä räänpoistotoimenpiteessä.

Meidän lapset osaavat myös niistä itse, mutta aina se ei auta. Joskus nenä on niin tukossa, ettei sieltä yksinkertaisesti tule yhtään mitään ulos vaikka kuinka niistää. Olen itse tyyppiesimerkki tästä tukkoisuudesta, ja se jos mikä on muuten äärettömän rasittavaa. Ja mainitaan nyt vielä niistämisestä rikki rohtuneet nenänpielet. Myös niiden välttämiseksi automaattinen nenäimuri on kätevä apu.


Nyt olemme pian puolisen vuotta helpottaneet molempien lasten pahimpia flunssaoireita Nosiboolla eli automaattisella nenäimurilla. Ensimmäisen kerran törmäsin Nosiboohon instagramissa viime keväänä. Kerkesin myös lukea Jennin (Ilopiikki) yhteistyöpostauksen Nosiboosta, mutta ajattelin sen olevan parempi vauvoille kuin meidän taaperolle ja leikki-ikäiselle. Kiinnostuin Nosiboosta kuitenkin heti niin paljon, että se jäi mieleeni ja tartuin mahdollisuuteen testata se, kun sitä minulle tarjottiin.

Nosiboon moottoriosa näyttää nallelta ja väriksi kolmesta vaihtoehdosta valitsin vihreän, koska se on Elpun lempiväri. Imurin käyttöönotto oli helppoa, imuriin laitettiin letku ja letkun päähän kolibriosa, virtajohto seinään ja napinpainallus. Koko laitteessa on vain yksi nappi, jota painamalla imuri käynnistyy tai sammuu ja jota kiertämällä voi säätää imuvoimakkuutta. Kolibriosan "suulake" on pehmeä ja niitäkin tulee pakkauksessa kaksi, toisen voi säästää varaosana tai ottaa omat päät käyttöön, jos lapsia on useampia.


Kun toin Nosiboon paketissaan postista kotiin, lapset tulivat heti ihmetteleen uutta hienoa kapistusta. Harmi vain, että heti virrankytkennän jälkeen lapset tajusivat mitä sillä tehdään ja juoksivat karkuun. Pelkkä kiva ulkonäkö ei siis tepsinyt meidän lapsiin. Onneksi meidän edellinen flunssa oli juuri laantunut ja Nosiboon saapumishetkellä sille ei ollut akuuttia käyttöä, joten tutustuimme nenäimuriin kaikessa rauhassa.

Aluksi leikki-ikäinen ei suostunut lähellekään koko laitetta sen päällä ollessa. Aloitettiin Nosiboohon tutustumisen taaperon kanssa, joka suostui ihmettelemään imuria sylistäni minun imuroidessa hänen varpaitaan, sääriään ja käsiään ensin pienellä teholla ja sitten vähän isommalla, niin että pikku hiljaa lähestyttiin kasvoja ja nenää.


Kokeiltiin myös esimerkin voimaa. Me aikuiset testattiin imuria itsellemme ja lapset saivat imuroida meidän nenät. Yritettiin samalla kertoa, ettei se satu ja se auttaa. Kehuttiin "kyllä nyt on hyvä hengittää, kun nenä ei ole tukossa!" Pahinta lapsille oli tietenkin se, ettei saa liikkua (varsinkaan kääntää päätä poispäin) ja imuri pitää myös jonkin verran hurinaa, joka varmasti lisäsi jännitystä tilanteeseen. Pidettiin Nosiboo-imuri esillä, ja  Jekku innostui ensin testaamaan sitä omaan nenäänsä. Tosipaikan tullen hänen nenänsä putsaaminen onnistuukin jo ilman paniikki-pakkopaita-huutokonserttia.

Elpu taas ei lämmennyt testeille ollenkaan. Hän on lapsista se enemmän nuhainen ja allergianenäsuihkeen hänelle saa laittaa ilman mitään ongelmia. Näinpä yhtenä aamuna hänen pyydettyä nenäsuihketta kerroin, että jos hän antaisi äidin imuroida nyt ihan vähän ja ihan nopeasti ennen nenäsuihketta, nenäsuihkeen vaikutus olisi parempi, ja hänen ei tarvitsisi aivastella päiväkodissa ollenkaan. Kas kummaa yllätyksekseni neiti suostui ja silloin hän lämpeni Nosiboolle niin, että pahimpina nuhakausina hän jopa pyytää aivan itse nenän imurointia ennen nukkumaan menoa. 


Voin siis todeta, että Nosiboo toimii kaiken ikäisiin neniin (pääsi se tositoimiin myös minun nenäni kanssa, kun eräs epätoivoinen ilta otin sen itselleni unikaveriksi). Jos lapset eivät oikeasti pidä nenän imuroimisesta ja NenäFriidasta on jo tullut pieni kammo, niin hitaalla lähestymistavalla ainakin me pääsimme voittoon ja Nosiboolle on käyttöä taas heti seuraavan flunssan meille rantautuessa.

Onko siellä muita ympärivuotisesta nuhasta kärsiviä?
Kaipaatteko tehokkaampia apuja vai riittääkö teillä pikkuniistäjää tai NenäFriidaa vastaavat tuotteet?

Jos muuten muiden kokemukset Nosiboosta kiinnostaa, niin Jennin lisäksi Tiia (Lasten tapaan) osasi kertoa hyvin myös nenäimurin terveydellisistä hyödyistä. 

79neliötä - part 6: jäähyväiset


Meidän huoneesta poistuessa ovelta näkee ainoastaan valkoisen seinän ja meidän sohvan. Yleensä  siinä sohvalla on joku lasten majaleikki tai kasa viikkaustaan odottavia vaatteita. Otin kyllä kuvia tästäkin näkymästä (tosin ilman niitä pyykkejä ja majoja), mutta niihin ei mahtunut oikeastaan mitään muuta kuin sohva, joten päätin pärjätä ilman niitä. Tällä hetkellä sohvan edessä on Jekun patja ja sohvalla Elpun peitto. Olohuone jatkuu suoraan "ruokasaliin" ja ruskean seinän takana taas jatkuu eteisen käytävä.

Tässä olohuoneessa Jekku nousi ensimmäistä kertaa seisomaan haparoivilla jaloillaan, kun läppärini oli sohvalla houkuttimena. Tässä ollaan koko perhe valvottu vatsatautipotilasta silmällä pitäen yömyöhään netflix taustalla pyörien. Tässä kodissa päästiin viettämään kahdet lasten synttärit. Ja tässä kodissa meillä on käynyt eniten kavereita kylässä. Tähän olohuoneeseen laitettiin tapetti itse. Mutta kaikki muut maalaussuunnitelmat jäivät arjen alle, ja nyt toteuttamatta.


Tästä alkaa olla tulossa (huono)tapa, että esittelen viimeisen palan kodistamme jo uuteen kotiin muutettuamme. Tosin tällä kertaa muutto on tässä parhaillaan käynnissä. Suurinosa keittiön kaapeista ja kaikki kylpyhuoneen kaapit ovat tyhjät ja tavarat jo uudessa kodissa. Muuttoapua on luvassa tälle viikolle ja lauantaina saadaan pakettiauto ja lisäkäsiä.

Olohuoneen verhot roikkuvat jo uuden kodin olohuoneessa ja hyllyt on laitettu sinne seinälle. Matto on soodattu ja teipattu rullalle. Sohva tuottaa hieman pään vaivaa, näillä näkymin meille tulee vielä sohvan vaihto. Loman jälkeen Elpu on pyytänyt saada nukkua sohvalla joka ilta, joten kerrossänky on myös purettu ja pienimmät osat kannettu heidän uuteen huoneeseen. Jekkuhan ei tunnetusti vieläkään nuku siellä omassa sängyssä muutenkaan.


Koti oli ihana ja arki täällä sujuvaa. Seutu vieläkin ihanampi pihoineen, naapureineen, unohtamatta Elpun päiväkotia. Tämä koti on selvästi tähänastisista paras, siitä kertoo myös se, että ehdimme asua täällä täydet  kaksivuotta. Tämä loppukesä/alkusyksy on ollut yhtä pakkaamista loppukesän reissuista ja nyt on taas aika jatkaa pakkaamista.

Toivon tosiaan, että arki alkaa rullaamaan nopeasti ja pääsen kunnolla blogin ääreen heti muuton jälkeen!