Kaksplus.fi

Ihan okei

On ihan okei että äitikin itkee. Tunteiden pitää päästä purkautumaan. Ja kyllähän se nyt harmittaa kun pieni itkee ja itkee ja on just syöty ettei maito enää maistu ja röyhyjäkin tullu isosti enempi ku yksi ja on jumpattu pumpattu jalkoja jospa se auttais ilmoihin ja massua ja peppua hierottu, mutta vieläkään ei mikään asento maata tai sylissä meinaa olla hyvä.

On ihan okei että näin alussa on välillä neuvoton. Onneksi on tuo ihana puolisko, ja puhelin soiton päässä äiti ja anoppi ja ilmeisesti meidän mummolla olisi myös paljon vinkkejä. :D

On ihan okei että äitiäkin väsyttää. Mikä tietty myös vaikuttaa tuohon itkuisuuteen, ainakin mulla. Onneksi mun puoliskoni mielestä oon ollut liian toimelias ja liian normaali synnytyksen jälkeen, niin että monesti koulusta tultuaan hän kysyy oonko malttanut nukkua ja välillä peitteleekin sekä äidin että nukkuvan vauvan päikkäreille. Ja hei, ketä nyt ei vähän jossain vaiheessa väsyttäis katkonaiset yöunet. Vaikka kuinka nukuttais pitkiäkin pätkiä niin katkonainen on aina eri kuin putkeen vedetyt 8h.

On ihan okei että tiskivuori nousee, mutta kyllä se ahdistaa. Pitäis vaan yrittää muistaa että ne kotihommat ei karkaa,  uni, ruoka, suihku tai vessassa käynti on ehkä kuitenkin tärkeysjärjestyksessä ensin sitten ne tiskit, imurointi, ym.

Ensin vauva sitten äiti ja sitten vasta koti.

Johonkin väliin olis kyllä hyvä ympätä vielä tuo puoliskoni. Näin kun pyykkäminen tapahtuu kellarin pyykkituvassa on vaatehuolto hieman nihkeää, mikä tietty eniten vaikuttaa siihen ainoaan henkilöön joka poistuu täältä kotoa... Itsehän kuljen edeleen yöpuvussa ja niissä imetysliiveissä. :D Ja siis nihkeää siksi että tarvittaisiin kantoväline jotta yksin vauvan kanssa ollessa tuonne kellariin voisin mennä. Vaikka siihen menee ehkä 10min kun lastaa märät pois ja likaset sisään ja takas ylös ja vaikka vauva nukkuisi koko tuon ajan, ei ajatus yksin jätetystä vauvasta kyllä millään pääse toteutus asteelle. Ei, en halua.

Onnea on kouluruoka! Edes puoliskoni saa syötyä kun vielä ollaan aika kaukana siitä unelmasta että mies tulis koulusta katettuun pöytään. Tämä äiti kun ei ole ehtinyt vielä hamstraamaan ruokavarastoon mitään mistä saisi kokonaisen aterian. Sitäpaitsi nyt hän on tullutkin kotiin tyyliin ennen kahta että eihän silloin vielä oo päivällisaikakaan! :D

Pikkuhiljaa.

Ja vaikuttihan tähän rytmien katoamiseen ja väsymykseen tietysti tuo rintatulehdus. Onneksi nyt on antibioottikuuri popsittu, mikäli se aiheutti Tuhinalle masuvaivoja, niin sen pitäisi helpottaa nyt. Ja olinhan muutaman päivän ihan täysin vuodepotilaana silloin.

Kyllä ne arjen rutiinit vielä löytyy. Tosin tätä helpottaakseni mun täytyy ehkä pitää pari päivää neidin ruoka-aika päiväkirjaa. Minä kun suunnittelen kaiken kalenteriin,  niin sen myötä osaisin ehkä suunnitella sitten ne uni ajat kun nukkuisin itse vauvan kanssa ja ne välit jolloin keskityn joko omaan olemukseeni/tähän blogiin/kuulumisten jakamiseen siskoille tai kavereille ja ne välit jotka kulutan kodin ylläpitämiseen.

Sen verran jo suunnittelin että voisin keskittyä yhtenä päivänä yhteen huoneeseen ja tarkoitan perus - tavarat paikoilleen -siivousta ja imurointia. Tyylillä
Maanantaina eteinen ja vessa
Tiistaina tiskit ja keittiö
Keskiviikkona makkari
Torstaina olohuone
Perjantaina vessa ja tavarat paikoilleen

Lattian pesut voisi hoitaa joka toinen viikko näin alkuun ennen kuin perjantaista tulee tavarat paikoilleen päivän lisäksi lattian pesu ja sohvan imurointi päivä.

Tavoite olisi siis pistää koti pala palalta sellaiseen kuntoon että viikonloppuna kun puoliskonikin on vapaalla voidaan keskittyä perheeseen, tehdä jotain mukavaa yhdessä tai rentoutua. Ja johonkin väliin ymppään vielä nuo pyykit.

Yritän antaa itselleni armoa kuitenkaan olematta laiska.
On ihan okei jos en joka päivä vielä jaksa tehdä kaikkea, mutta kyllä haluan jonkunlaisen arki rytmin ja rutiinit ihan jo itseni takia.

On ihan okei jos kotona on joskus kaaos kunhan se on väliaikaista.

On ihan okei pyytää apua jos tuntuu että tekemistä on liikaa. Sitä vartenhan äidit on. Että niille voi soittaa kun tarvitaan apua. Sellainen äiti minäkin haluan olla, aina läsnä ja apuna lasteni tarvitessa.

Kyllä tää arki vielä rutinoituu, päivä kerrallaan. Se on ihan okei.

2 kommenttia

  1. Se on ihan oikeasti ihan okei <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kun sen muistaisi joka päivä :)♡

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !