Kaksplus.fi

Kerho

Anoppi on mua monesti kannustanut keksimään jotain tekemistä vauvan kanssa, jotain etten olisi kaikkia päiviä kotona neljän seinän sisällä, minä ja vauva. Vauvauinti! Siinäpä vasta hieno harrastus, ehdottomasti aloitetaan ajattelin jo ennen Tuhinan syntymää. Elokuussa jo varasin meille paikan, tosin päästään aloittamaan vasta marraskuussa, 3kk ikäraja. Vaikka tosi nopsaa aika menee ja Tuhina kasvaa niin silti.

Viikko sitten käytiin kyläilemässä anoppilassa ja tuli puheeksi kerhot.  Meidän neuvola ylläpitää vauva-vanhempiryhmää kerran viikossa, jonne tottakai päätin mennä, mutta odoteltiin sen alkamista nyt syyskuussa. Sunnuntaina katsoimme sitten porukalla minkälaisia perhekerhoja seurakunta järjestää. 

Keskiviikkona on päällekäin kaksi, toinen kirkkorakennuksen lastenkerhotiloissa ja toinen seurakuntatalon kerhotiloissa. Perjantaille löysin 30min kestävän vauvamuskarin. Seurakunnan kerhojen syyslukukausi oli ehtinyt jo alkaa mutta vauva-vanhempiryhmä kokoontui tällä viikolla ensimmäisen kerran.

Keskiviikkona suuntasimme tuon kirkon kerhoon, se kun on lähempänä, kirkko näkyy meidän ikkunoista, niin päätin aloittaa tutustumisen siitä. Tuhina nukahti täydellisesti puolituntia ennen kerhon alkua ja heräsi 15min päästä syömään, eli mentiin tyylikkäästi vartti myöhässä. Tila oli kivan iso ja siellä oli kovien penkkien lisäksi kulmasohva. Jäätiin lattialle oven eteen ja vieressä penkillä äitinsä sylissä istunut tyttö oli heti utelias Tuhinasta, jej ainakin yksi kaveri!

Alussa oli ohjattua leikkiä ja ilmeisesti pieni laulutuokio joka missattiin. Siitä siirryttiin kahvittelemaan, piirrustushuoneen ja kapean käytävän kautta. Kahvitilassa oli muutama 4-6 hengen pöytäryhmä ja yksi isompi. Kannoin nukkuvaa Tuhinaa vaunun kopassa ja tunsin itseni vähän ujoksi ja eksyneeksi. Laskin Tuhinan ikkunan alle siksi aikaa kun hain  mehua ja leipää. Tuhina tuijotteli kattoon kun tulin takaisin. Rohkenin pitkään pöytään parin äidin seuraan, mutten jutellut vielä kellekään.

Kahvittelun jälkeen oli vapaata leikkiä. Isossa huoneessa oli jos jonkin näköstä peliä ja palikkaa. Istuskelin seinänvieruksella ja katselin kun Tuhina tutkaili ympäristöään. Piirrustushuoneessa oli iso lastenpöytä mataline tuoleineen ja nurkassa lasten torikoju ja keittiö kalusteet. Tämän pöydän ääressä myös äidit syöttivät soseita ja minäkin Tuhinaa imetin. Sai vähän enemmän ruokarauhaa kuin isossa tilassa. Kerhon aikana juttelin 2 äidin kanssa. Toinen kysyi Tuhinan ikää ja toisen kanssa juttelin vähän enemmän muistakin paikkakuntamme kerhoista. Kerho kesti puoltoista tuntia.

Torstaina vauva-vanhempiryhmä. Ja jälleen ajoitus petti, tällä kertaa sen takia että nuhainen Tuhina valvotti yöllä ja jätin meille vain 30min lähtöaikaa herätyksestä. Ja jos olisin tiennyt mistä ovesta pääsee sisään tai mennyt vain suoraan kysymään neuvonnasta niin olisin ehkä ollut vähän vähemmän myöhässä. 20min yhyy.

Istuimme tanssisalissa jumppamatoilla vauvojemme kanssa. Ryhmässä oli kesken tutustumiskierros jossa kukin kertoi nimensä ja vauvan nimen ja synnytyskokemuksiaan. Mukana on joka kerta neuvolantäti joka johtaa keskustelunaihetta ja tuo meille kahvitarjoilun josta veloitetaan euro. Vapaamuotoista keskustelua oli myös tämä kahvittelun lomassa. Eikä haittaa jos vauva on pahalla päällä tai pitää imettää tai vaihtaa vaippaa. 

Ryhmälle oli aikaa kaksi tuntia. Poistuimme kaikki suunnilleen samalla oven avauksella edelleen jutellen. Nyt en ollut niin ujo osallistumaan keskusteluun vaikka vielä vähän, osittain kyllä myöhästymisenkin takia. Tässä ryhmässä oli myös se äiti jonka kanssa juttelin enemmän keskiviikon kerhossa. Ja hämmästyin kun yksi äiti joka istui minun vieressä huikkasi lähtiessään heipat mulle erikseen kun olin vessassa pesemässä Tuhinaa. Kiitos hänelle. Innolla odotan jo ensi torstaita!

Perjantaina suuntana seurakuntatalo ja kirkkomuskari. Nyt lähdettiin matkaan jo hyvissä ajoin, koska halusin kiirehtiä postiin hakemaan pakettia jolla oli viimeinen säilytyspäivä. Tuhina nukahti ja ajattelin lähteä samaan aikaan kun puoliskoni lähti kouluun mutta neiti heräsi ja varmuuden vuoksi tarkistin vaipan ja yritin vielä syöttää, vaan eipä maito maistunut. Tuhina itkeskeli kun laitettiin ulkovaatteet ja nostin vaunuihin mutta hiljeni heti kun vaunut lähtivät liikkeelle ja nukahti kun oltiin kävelty ehkä huimat 3metriä ulkona.

Vaikka postiin on aika pitkä matka oltiin tällä kertaa ajoissa jopa 10 vaille! Seurakuntatalon lasten kerhotila on toisessa kerroksessa, vaunukatokseen ulos mahtui varmasti  vain kolmet vaunut kokonaan. Kerhotilan eteiseen sain vaununkopan penkinalle piiloon, itse kerhotila oli pienehkö mutta oikein kiva. 

Meidät otettiin ilolla vastaan vaikka kotisivuilla lukee iän kohdalla n.3kk eteenpäin. No onhan Tuhina suunnilleen 2,5kk. Tunnistin yhden äidin keskiviikolta. Ja eräs pieni poika oli utelias näkemään mikä vaaleanpunainen nyytti sieltä äitiyspakkauksen makuupussin sisältä paljastui, rynnäten ja heti hupun alle kurkistaen. Tuhina heräsi kun otettiin ulkovaatteet pois.

Alkuun laulettiin kynttilän sytytys laulu, sitten nimilaulu jossa kaikki vauvat ja vanhemmat toivotettiin tervetulleiksi, oli pieni alkurukous ja rukousloru ja kynttilän sammutus. Sitten jatkettiin laululeikeillä. Piilotettiin vauva huivin alle, lennettiin kuin linnut ja käytiin korkealla, kutiteltiin ja pusuteltiin. Jos tuon lentämisen ja nostelun olisin tiennyt niin korviin vedettyjen housujen ja paidan sijaan olisin pukenut Tuhinan bodyyn tai potkuhousuihin, ettei napa vilku. Tiedänpähän ensi kerralle. :D 

Puolituntia meni tosi nopeasti, Tuhina oli tyytyväinen koko ajan ja itsekin tykkäsin. Vasta kun oli taas ulkovaatteet päällä ja nostin Tuhinan taas vaunun koppaan oli hän vähän itkuinen mutta nukahti sillä aikaa kun laitoin oman takin päälle. Ja jatkoi uniaan vielä parveekkeella reilun tunnin, sen lisäksi että istuskelin vielä puolisen tuntia pihakeinussakin kotiin tultuamme.

Yhteenvetona

Keskiviikon perhekerhossa oli paljon lapsia ja sen verran isompiakin että tunsin itseni pikkuvauvan kanssa vähän ulkopuoliseksi, siellä on varmasti mukavampi käydä sitten kun Tuhina oppii ryömimään ja ymmärtää leluista ja muista lapsista vähän enemmän ja kun muiden äitien kasvot ja nimet tulee tutuiksi niin varmasti juttukaverikin löytyy.

Muihin äiteihin tutustumisen kannalta tuo neuvolan ryhmä on ehdottomasti paras koska siellä kaikki saavat puheen vuoron ja on joku tietty aihe ja puheenjohtaja keskustelua avaamassa ja sitten sitä vapaata keskustelua myöskin.

Tuhina varmaan nauttii eniten tällä hetkellä muskarista, sen mitä ymmärtää, siellä kun ollaan koko ajan kontaktissa vanhempaan ja näin saa kaiken huomion minulta ja lauluista kai yleensä vauvat tykkää, tulee taputtaminen ym, tutuksi.

Kaikkiin aion mennä myös ensiviikolla ja ehkä maanantaina tutustumaan myös yhteen avoimeen kerhoon tuohon keskustaan, mikä jos oikein ymmärsin on yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen kanssa. Puoliskoni on siitä maininnut ja tämä uusi tuttavuus keskiviikolta ja torstailta kertoi siitä myös. 

Tänään tuhina nukkui 3tuntia parvekkeella,  klo 12-15, täydellinen rytmi kerhoilun kannalta, katsotaan tuleeko siitä tapa! :) Tälle kotiäidille tuli kiirettä loppuviikkoon kun vauvauintikin on sitten lauantaina kunhan marraskuu saapuu! 

4 kommenttia

  1. Voi ihana teksti taas kerran, niin mukava kuulla että ootte löytäny jotain kivaa tekemistä! Onks tollasissa vauvakerhoissa ja muissa sun kanssa samanikäisiä äitejä vai onko kaikki sua vanhempia? Onks sulla paljon samanikäisiä kavereita, joilla on vauvoja? Tuntuuko nyt kaikki vanhemmat äiti-ihmiset enemmän "omantasoselta" seuralta? Ja tuntuuko, että kaikki oikeesti sun kanssa samanikäiset, joilla ei oo vielä perhettä, oiskin nyt jotenkin eri elämänvaiheen takia jäänyt etäisemmiksi, tai että niiden kanssa ei oo enää niin paljon yhteistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä perhekerhossa kaikki vaikutti et ois ollu alta30v mutta kenenkään ikää en kysyny. Neuvolan ryhmässä oli nuorempia äitejä mutta niistä ainut kenen esittelyn kerkesin kuulla oli 26v. Muskarin porukka oli suunnilleen samaa luokkaa.

      Mulla on muutama entinen luokkakaveri joilla on lapsia, tänävuonna mein Varalan luokalle syntyi yhteensä 5 vauvaa, me äidit max 3v ikäerolla :D mut lähin näistä on parintunnin ajomatkan päässä.

      Ja kirkonkavereista mein poppoossa ei oo vielä muita vauvoja, osa kyllä naimisissa mut suurin osa lähiksessä :D sitten on näitä uusia tuttavuuksia, yksi samanikäinen, joihin oon tutustunu enemmän vasta raskausaikana, vaunutreffit on suunnitteilla ainakin Lahteen täs jossain vaiheessa :)

      Täällä mulla ei oikeastaan edes ole ollut kavereita, töissä ollessa ei ehdi tutustua ihan samalla tavalla kun koulussa, mutta paikallinen parasystävä kuitenkin löytyi töistä :) hällä ei oo lapsia mutta on kyllä niin vauvarakas ihminen ettei kyllä putoa pois :) yleensä ne parhaat kaverit on ja pysyy oli elämäntilanne mikä hyvänsä :) oon vaihtanu paikkakuntaa niin paljon että seki jo karsii suurimman osan siihen "mitä kuuluu" kaverilistalle :/

      Poista
  2. muu elämä on hyväksi. Myös kotitöille. Ainakin mulla ne tuli tehtyä paremmin, kun ei ajatellut, että ne voi hoitaa "koska vaan" = "ei koskaan". ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Pitää varmaan tehdä itelle ihan oikee lukkari kerhoista ja siivomisista ja päiikäreistä! :D ruutinia arkeen myös äidille :D

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !