Kaksplus.fi

Harmistus kummitus

Lupailin syyskuun alussa kirjoittaa reaaliajassa, mikäli vain ehtisin, meidän tulevista viikonloppureissuista. Niin no. Sille ensimmäiselle reissulle kävi hassusti mutta  korvattiin tuo reissu sitten viikonlopulla vanhempieni luona.

Ja sitten se toinen reissu. Joka tuli tietoomme Tuhinan ristiäisissä josta postaus on edelleen kakkukuvia, tai oikeastaan kaikkia kuvia vailla tuon kuva episodin jäljiltä. Yksi mun serkuista täytti kahdeksan ja olisi hänen kastetilaisuutensa. Ihan virallinen kutsu päivämäärän kera saatiin jo syyskuun puolivälissä ja innoissaan olimme lähdössä. Varsinkin kun jälleen reissun suuntana olisi tuo länsirannikko ja kohteena kaikki isäni puolen sukulaiset, joista vain tätini ja hänen vanhin tyttärensä sekä  kaason virkaa toimittanut serkkuni puolisonsa kanssa ovat edelleen ainoat jotka ovat Tuhinan nähneet.

Mutta kuinka sattuikaan. Taas kerran. Meidän auto. Voi murheenkryyni. Tätä mietin jo vuosi sitten kun meillä oli vähän ongelmia talvirenkaiden saamisen kanssa. Mutta vähänpä tiesin kun nyt tuo alkaa hajoilemaan. Onhan sillä ikää ja aika paljon kilometrejä mutta kaikki sanoi että bemarit kestää. Jäähdytin uu lalaa. Se nyt on temppuillut pidemmän aikaa vähän väliä. Vedet heittänyt pihalle ilmeisesti useamman kerran, mun silmiin vaan osuu se höyry mikä nousee sieltä konepellin välistä ja korviin se sihinä joka enteilee näitä höyryjä. Mutta höyryistä huolimatta moottorin lämpömittari on pysynyt aina puolivälissä. Kunnes.

Maanantaina käytiin mäkkärin autokaistalla, mä vihaan siis v i h a a n autokaistoja äärettömästi, raskausaikana sain itkuraivaritkin ihan vaan koska en halua autokaistalle!, ja siinä tyhjäkäynnillä jonossa seisoessa alkoi pikkuhiljaa mittari kuumottamaan. Ja vähän puolen välin jälkeen kotimatkalla päätettiin pysähtyä bussipysäkille ja peltiauki. Pysähtyi siihen joku ammattilainenkin meidän kanssa pellin alle kurkkimaan, mikä oli ihan kivasti tehty. Mutta epäily että jos noin pahasti vielä alkaa keittää niin joko kone leikkaa kiinni se siitä autosta sitten tai kannen tiivisteet kuka tietää mitä ne on hajoaa ja siitä seuraa sen verran arvokas remppa ettei tuon ikäiseen autoon kannata tehdä ei sitten niin kivalta kuulostakaan.

Niin juu ja se serkkuni kastetilaisuus, no se oli eilen. Ja tätä mä kotona kirjoiti sängyllä istuskellen samalla kun puoliskoni nukkui ja puhui unissaan :D ja Tuhina mutusti onnellisesti nyrkkiään ja potki peittoja. Ensimmäisen kerran herättiin jo seitsemältä ja kävin silloin suihkussa, tänäänhän on sunnuntai, kirkkopäivä, Tuhina jatkoi uniaan vielä kahdeksan jälkeen ja totesin että miekin ehdin sen 45min nukkua että yhdeksältä sitten herään syömään ja pukemaan, mutta kotona oltiin klo 20 yli 10, unohdin sen herätyskellon.

Kyllähän me äitini kanssa keksittiin jos minkälaisia suunnitelmia että päästäisi reissuun. Mutta sitten järjenääneni eli puoliskoni sanoi että haloo rakas. Matka täältä googlen mukaan lyhintä reittiä kestäisi 4h 15min, matka vanhemmilleni täältä kestää 2h 45min ja vanhempieni luota isoäitini ja isoisäni luokse 4h. Vaihtoehtoja oli että äitini joka on menossa täällä suunnalla hautajaisiin olisi tullut autolla eikä mummon ja papan kyydillä ja me sitten ajettaisiin sillä autolla takaisin vanhempieni luokse josta matka jatkuisi koko konkkaronkan voimin länteen. Tai äitini tai mahdollisesti pikkusiskoni ajelisi vuokra-autolla tänne ja me sitten suunnattaisi ilman pohjoisen mutkaa länteen. Mun mielestä nää oli toimivia ratkaisuja varsinkin tää viimenen vaihtoehto. Mutta puoliskoni sai minutkin ajattelemaan järjellä sillä

A matka tulisi kestämään huomattavasti kauemmin 
B koska Tuhinalle tulee nälkä 
C meillä ei ole maidottomalla dietiillä pakastettua maitoa 
D korvikkeen saa reseptillä 
E imettämisessä menee aikaa
F vaippakin varmaan pitäisi ainakin kertaalleen noin pitkällä matkalla vaihtaa 
G tähän mennessä Tuhina puklasi joka ikisen syömisen jälkeen kaiken pihalle 
H niin kauan että itki väsyä ja vihdoin väsyhuutonsa jälkeen sai syötyö sen verran että nukahti rinnalle.

Yhden pysähdyksen taktiitta tuskin toimisi ja pahimmassa tapauksessa matka olisi voitu taittaa pysähdytään jokaisella bussipysäkillä taktiikalla.

Joten vieläkään ei länsirannan sukulaiset Tuhinaa nähneet. Valitettavasti,  mutta puoliskoni on oikeassa näillä mahdollisuuksilla tuo matka ei millään muotoa voisi olla hyväksi vielä rokotuksiaan oireilevalle Tuhinalle, eikä meidän perherauhalle vaikka kyllähän minä itkua tihrustin kun jouduin tosiasiat myöntämään. Musta olisi vaan ollut n i i n kiva lähteä. Varsinkin kun puoliskollani alkoi nyt syysloma ja rannikolta oltaisi suunnattu vanhempieni luokse.

Lomasuunnitelma pohjoisen suuntaan onnistui kyllä, mummo ja pappa jotka olivat myös siellä hautajaisissa äitini kanssa ajoivat tänään kotiin meidän kautta niin päästiin heidän kyydillään.

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !