Ilmapalloja

Ristiäiset meillä vietettiin Tuhinan ollessa kuuden viikon ikäinen. Eli ööööö elokuun loppupuolella kröhöm, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja muutaman kuvan kera.

Aluksi kun tuli puhetta ristiäisistä kaikki oli sitä mieltä ettei niillä ole mikään kiire mutta yks kaks ääni kellossa vaihtui ja kaikki ihmettelivät koskas ne nyt on. Niinpä eräspäivä puoliskoni katsoi kalenterista lauantain kolmen viikon päähän ja soitti seurakunnan toimistoon että mitenkäs homma toimii.

Niinpä varattiin seurakuntatalon kahvio jossa oli määrä tapahtua ristiminen sekä kahvittelu.

Pappi tuli käymään meillä kotona melkein kaksiviikkoa ennen itse tapahtumaa. Kun pappi kysyi mitkä virret lauletaan oltiin molemmat huuli pyöreänä. Vaikka itse en luterilaiseen kirkkoon kuulu, äidin suvusta kuitenkin kaikki muut paitsi me kuuluvat, joten olen kyllä ollut ristiäisissä ennenkin,  vaan en kyllä muista että niissä olisi laulettu. Tartuttiin heti papin ehdottamiin. Loppuvirtenä tietysti ystävä sä lapsien, joka on ala-asteelta tuttu jej! Valittiin myös rukoukset ja yksi raamatun kohta jonka kummi sai lukea. Me ei haluttu kumpikaan olla esillä. Kun nämä oli selvät lähdettiin vielä katsomaan tilaa, koska kumpikaan meistä ei ollut siellä koskaan käynyt.

Puoliskoni mummo pääsi taas tekemään sitä mitä osaa parhaiten, eli tarjoilut n.50 hengelle. Voileipä kakkua, karjalanpiirakoita, vihannes ja juusto naposteltavia ja täytekakkuja. Minä taas halusin koristeiksi vaaleanpunaisista pienistä ilmapalloista tehtyjä asetelmia, jotka aioin itse väkertää. Käytännössä siis puhalsin läjän vaaleanpunaisia, violetteja ja tummanpunaisia vesi-ilmapalloja koska löydettiin ainoastaan värisekoitus 100kpl pallopussi.

Perjantaina ennen ristiäisiä tuli mummolta viestiä kuvien kera että kelpaako kakut ja kyllä! Olihan nuo todella hienot. Ja seuraavassa viestissä kerrottiin että hän on varannut kukkia pöytiin, "vai oliko sulla jotain?" Tähän mennessä olin saanut aikaiseksi yhden kolmen pallon viritelmän ja olisin halunnut vähintään neljän pallon kyhäelmiä, mutta ilman neulaa, pelkän langan kanssa väkertäen mun sormet ei taipuneet niinkuin halusin joten kukilla mentiin.

Kahvion vieressä oli pieni kappeli ja koska se oli vapaa ehdotti pappi sinne siirtymistä. Sen verran ahdas oli tila että me vähän ihmeteltiin mitenpäin siinä pitäisi seistä. Mutta vieraat mahtui hyvin istumaan.

Meillä oli vain yksi "virallinen" kummi läsnä. Sylikummi on nyt puoliskoni toiseksi nuorin sisko ja toinen kummi puoliskoni isosisko, kolmas kummi on minun paras kaveri eskarista, jonka hukkasin kun hän siirtyi musiikki luokalle ja löysin uudelleen ysiluokalla. Valitettavasti hän ei päässyt töiden takia, eikä ole kummityttöään vielä kertaakaan nähnyt. (No mutta nyt on, tosin nukkuvana)

Appivanhemmat ostivat soman valkoisen mekon kastepuvun alle ja kastepuku oli isäni vanha, sama jossa me ollaan saatu nimenantosiunaus. Tosin Tuhina oli tuo puku päällään koko ajan, ettei mekkoa nähnyt kuin ensimmäiset ja viimeiset vieraat. Tuhina nukkui koko tilaisuuden ajan. Ja juuri ennen kotiinlähtöä hörppi pullosta reilun 100ml ihan omaa maitoa.

Tilaisuus oli kaunis, ja vaikka rukoukset luettiin kirjasta oli niissä kuitenkin ihana sisältö. Ja siihen raamatun kohtaan löytyy meidän kirkon lasten laulukirjasta yksi todella kaunis laulu. Ja tunnustan itkuksihan se meni jo vähän ennen alkua ja totaalisesti alku virren aikana, osittain kyllä jännityksen piikkiin.

Meidän isin puolelta paikalle pääsi tätini vanhimman lapsensa kanssa ja samainen serkku puolisoineen jotka oli meidän vihkiäisissäkin, ymmärrän kyllä tuon 5h automatkan karsivan. Äitin puolelta taas oli kyllä kivasti mummoni ja pappani ja mummon siskoja puolisoineen muutama ja yksi pikkuserkkukin isänsä kanssa. Meillä kävi pieni sosiaalisen median kämmi kutsun kanssa ja harmiksemme enoni perheeltä meni koko ristiäiset ohi, heitä kyllä kaivattiin ja ihmeteltiin porukalla kun ei mitään vastausta ollut kuulunut. (Äitini sai onneksi hieman paikattua tätä.)

Puoliskoni puolelta oli hänen mummo miehensä kanssa, enon perhe ja kaikki sisarukset, miinus veljenpoika ja tietysti mun appivanhemmat.