Kaksplus.fi

Viikko sitten

Huomasin etten kirjoittanut ollenkaan sen suurempia kuulumisia viime viikolta, vaikka niitäkin on! Ja nyt on pakko yrittää kirjoittaa koska ihan oikeasti en meinannut enää muistaa mitä tapahtui viime viikolla.... sen siitä saa kun ei enää käytä kalenteria. Oon aina ollut aika huono kirjoittamaan päiväkirjaa, mutta kalenterista on voinut lukea aina suunnitellut ja toteutuneet menot ja meiningit ja yleensä piirrustuksista ja raapustuksista vielä päätellä kenen kanssa ja millä mielellä.

Maanantaina skipattiin kerho ja mentiin porukalla yhden äidin luokse syömään ja höpöttämään. Tuhina nukkui vaunuissa koko tuon ajan ja illalla Tuhina ja puoliskoni sai viettää laatuaikaa kahdestaan kun samalla mamma porukalla käytiin LadyLinella jumpassa. Illalla vielä pakkailin reppuun ja hoitolaukkuun mitä nyt ikinä keksin tarvittavaksi yhtenä päivänä tai oikeastaan kuudeksi tunniksi.

Tiistaina herättiin aikaisin, Tuhinan ihan oikeasti herätin ja syötin ja puin. Aamusateessa lompsin vaunujen kanssa bussipysäkille ja mentiin ensimmäiseen keskustaan vievään bussiin. Rautatieasemalla oltiinkin tasan tunti ennen junan lähtöä, mutta mieluummin niin päin. Tuhina nukahti bussissa ja minä hyppelehdin laiturilla junaa odottaessa, ajattelin antaa vauvan nukkua pihalla.

Meidän vaunujen jarrut on vähän hankalat. Parkkeerasin vaunut ja nukkuvan Tuhinan seinän viereen ja katselin omalta paikaltani kuinka vaunut vähän heijas eteenpäin ja takaisin seinään. Ees taas ees taas. Mietin vaan että millon räpsähtää ja mulle tuli ihan oikeasti pahaolo. Ja sittenhän ne räpsähti ja vaunut kolisi toisella seinustalla olleisiin kyynärsauvoihin. Onneksi Tuhina jatkoi uniaan, minä käänsin vaunut toisin päin (kuvassa) ja ystävällinen ruova teki tilaa viereensä ihan vaunujen edessä. Onneksi matka kesti vain puolituntia.


Perille kun päästiin menin tietysti hissillä alas mutten tajunnutkaan että se hissi laski suoraan pyörätielle, ei minnekään asematunneliin. Hetken aikaa ihmettelin mutta löydettiin toisemme aseman edestä. Luokkakaverini vauva on pari kuukautta Tuhinaa vanhempi ja nyt nähtiin ensimmäistä kertaa vauvojen kanssa. Meiltä molemmilta on suunnilleen sama matka Lahteen, joten sinne oli hyvä sopia treffit. Oli aika kurja keli niin kaupunkia ei oikein nähty mutta kauppakeskus Trio tuli kyllä tutuksi. Ja muuten pakko antaa pisteet kotiin lasten leikkialueesta ja hoitohuoneesta!

Tuhina oli vähän itkuinen ja nukahti kyllä kahteen kertaan muutamaksi tunniksi. Itkuisuus varmaan johtui herätyksestä. Kierreltiin kauppoja ja höpöteltiin niitä näitä. Luokkakaverini lähti kotiin aiemmin niin me jäätiin Tuhinan kanssa  vielä moikkaamaan paikkakuntalaista kaveria jonka vauva on kaksi viikkoa Tuhinaa vanhempi. Tosin tällä kertaa vauvat ei ihmetelleet toisiaan kun  Tuhina nukkui koko ajan. Käytiin vähä  kävelemässä ulkona mutta en edes jaksanut vaivautua ottamaan kuvia kun oli niin harmaata ja sateista.


Paluu matkalle laitoin vaunut suosiolla junan suuntaisesti eikä ne tällä kertaa räpsähtäneet. Tuhina heräsi vähän ennen kun kotikaupunkimme kuulutettiin ja oli loppu matkan hereillä. Bussia odoteltiin 20 minuuttia ja valittiin väärä bussi. Tämä teki meille ylimääräisen lenkin ja juuri tuon lenkin verran se oli liian pitkä. Bussissa Tuhina suostui tuttiin mutta heti bussista pois noustessa itku jatkui. Meiltä pysäkille on onneksi suht lyhyt matka ja Tuhina rauhoittui mitä kovempaa vaunut kulki. Onneksi oli kunnon kengät, kumppareilla olisi ollut vaikea juosta.

Keskiviikkona skipattiin taas kerho, ihan vaan koska reissaaminen oli aika rankkaa sitten kuitenkin ja tiistai ilta venyi.  Laitoin Tuhinaa parvekkeelle nukkumaan samaan aikaan kun kerhotutut tulivat tuohon takapihan puistoon leikkimään. Toivoin että koti olisi ollut vieras kunnossa, olisin huutanut parvekkeelta koko porukan kahville, mutta otin sitten itekin päikkärit. 

Torstaina perhetyöntekijät esittäytyivät vauvakerhossa. Mentiin taas hetkeksi kahvilaan kerhon jälkeen höpöttämään niitä näitä ja illalle oli sovittu bobypump Ladylinella. Mie jätin jumpan väliin kun olin sopinut jo aiemmin että se paikallinen paraskaveri tulisi meille. Edellisen kerran nähtiin mun synttäreiden aikaan eli ihan liian kauan sitten. Kokkailtiin uunimunakasta ja hedelmäsalaattia. Höpötettiin ja kuvattiin.

Perjantaina menin heti aamusta näyttämään Tuhinaa terveyskeskukseen, varmistettiin ettei useamman viikon flunssa johdu korvatulehduksesta ja keskusteltiin ihottumasta. Nyt me vihdoin saatiin lähete lastenpolille. Tuhinan päikkärit sai muskarin mittaisen tauon ja jatkuivat taas ulkona. Rullasin kesärenkaat pois autosta kun neuvolasta tuli soitto. Käytiin näyttämässä poskia meidän neuvolantädille, viimeinen varmistus vauvauintia varten. Lupa myönnettiin tai paremminkin suuresti kannustettiin joten suuntasin sitte kauppakeskukseen ostamaan uikkarit Tuhinalle. Saatiin vielä 20%alennusta, kävipä tuuri etten viikkoa aiemmin ostanutkaan.


Illalla meidän äiti tuli tuomaan meille kirjahyllyä. Tuhina ei vaikuttanut ollenkaan väsyneeltä, toisaalta ihan kiva niin mummu sai viettää hetkisen aikaa hänen kanssaan, kun lauantaina ei enää pitänyt ehtiä.

Lauantaina herättiin aikaisin vauvauintiin. Me vähän myöhästyttiin, mutta ensimmäisellä kerralla altaassa oltaisi normaalistikin vähän vähemmän aikaa. Tuhina oli virkeä loppuun saakka ja tehtiin ensimmäinen kauhasukellus. Jatkossa pitää muistaa jotta vauvauinti itsessään toki kestää vain 30min, mutta reissuun saa varata pukemisineen n. puolitoista tuntia. Varsinkin jos tahtoo pestä hiuksia tai käydä vähän saunassa lämmittelemässä ennen kotiin lähtemistä.


Ajattelin Tuhinan olevan nälkäinen uinnin jälkeen mutta hän nukahti heti kun autoon päästiin ja nukkui useamman tunnin. Meidän oli tarkoitus tulla uimahallilta kotiin, pakata mummolalaukku ja viedä Tuhina puoliskoni mummolle heti. Mutta mekin nukahdettiin. Vietiin Tuhina vasta päikkäreiden jälkeen tosin hän kyllä nukahti uusille päikkäreille ennen kuin autoon päästiin.

Sunnuntaina oli Helsingin vaarnan vaarnakonfferenssi ja ensimmäistä kertaa konffa tuli netinvälityksellä ja katsottiin livelähetystä omassa seurakunnassa. Toisaalta on hienoa että tekniikka mahdollistaa tämmöistäkin, mutta varsinkin mulle ja silloin kun kuuluin Tampereen vaarnaan, vaarnakonffat oli aina sellaisia viikonloppuja kun nähtiin kaikki serkut ja isoisä ja isoäiti kun koko suku isin puolelta kuuluttiin samaan vaarnaan ja tietysti kavereita muista seurakunnista.  Tämä hohdokkuus ja kohtaaminen jää nyt kokonaan pois mikä on tosi harmi. Mutta kyllä tekniikkaa helpottaa olenhan itsekin hyvä esimerkki kun kaksi vuotta olen täällä asunut ja tämä oli ensimmäinen vaarnakonffa johon osallistuin ja ihan vaan koska ei tarvinnut lähteä paikanpäälle Helsinkiin.

Sunnuntain henkeen ei mielestäni kuulu siivouspäivä, mutta tällä kertaa siivosin ja järjestelin tuon meidän makuuhuoneen kaaoksen. Siellä kun on pakko tehdä asioita päiväsaikaan. Valoa riittii aika hyvin ja mitä pimeämpi tuli, siirsin romuläjän lähemmäs ovea ja olkkarista tulevaa valoa, lopulta imurointi oli ainut mitä todella tein pimeässä huoneessa. Puoliskoni sai myös keskittyä koulutehtäviin ilman että yritän koko ajan höpöttää hänelle kun mulla oli omaa tekemistä. Vähän ennen seitsemää oltiin hakemassa Tuhinaa. Saatiin syödä mummon herkkupöydässä ja puoliskoni sai yhdistetyn synttäri ja joululahjan etukäteen. Hyvin oli mummo ajatellut, nimittäin aina kun puoliskoni näkee voileipägrillin kaupassa mietitään että tuommoinen pitäisi ostaa, vaan ei me olla koskaan saatu aikaiseksi.

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !