Kaksplus.fi

Temppelillä


Oon jo pidempään hinkunut isosiskoani meille käymään, kun ei olla taas hetkeen nähty ja on mulla myös hänen kameraansakin ikävä... muttei olla yhteistä aikaa löydetty. Nyt hän oli melkein koko viikon espoossa temppelillä joten päätettiin tehdä kompromissi ja me mentiin Tuhinan kanssa sinne myöskin.

Pakkasin meidän reissutavarat vasta aamulla, ihan liian hyvin taas varauduin ja silti unohdin ottaa itselleni vaihto kengät kumppareiden lisäksi ja lapaset ja ne silmälasit! 

Tuhina nukkui koko menomatkan ja oltiin perillä vartin yli 12. Pääsin valmiiseen ruokapöytään nam, savuporojuustokeittoa. Sittenpä siirryttiinkin asuntolan keittiöstä siskoni huoneeseen miettimään päivän suunnitelmaa tai toisin sanoen mietittiin mitä ruokaa tehtäisi ja kuinka monelle. 

Päätettiin ensitöikseen lähteä Selloon. Tuhina nukahti taas autossa ja nukkui koko kauppareissun. Aloitettiin Vauvatalo Johannasta, kun halusin käydä kysymässä löytyykö enää mitään "lisävarusteita" meidän vaunuihin, mutta ne on mukamas liian vanhaa vuosimallia. Pitää jatkaa siis ainakin turvakaukaloadapterin metsästämistä. Ruokaostoksia tehtiin sekä Lidlistä että Prismasta. Aurinko ehti laskea meidän kauppareissun aikana, tosin aika pimeää oli koko ajan, harmaata ja vähän sateista ja super tuulista.

Palattiin temppelille sopivasti melkein samaan aikaan kuin juuri lähetystyöstä kotiin palannut ystäväni (jonka olen nähnyt viimeksi itseasiassa silloin kun alettiin seurustelemaan puoliskoni kanssa jos oikein muistan!) ja hänen siskonsa jotka tulivat meitä moikkaamaan. Laitetiin ruoat keittiöön ja käytiin kävelyllä temppelin ympäri ja juteltiin tärkeimmät kuulumiset tämän pika visiitin aikana, tytöillä olikin jo kiire siskonpoikansa joulujuhlaan. 

Me alettiin siskoni kanssa kokkaamaan spaghettia ja jauhelihakastiketta ja salaatiksi porkkanaraastetta ananasmurskalla. Tuhina hurmasi kaikki tutut ja vähemmän tutut jotka keittiössä pyörähtivät, väsähti ja nukahti niin että ystävämme ehti vilkaista vaunuihin vielä kun oli silmät auki. Ruokaa tehtiin koko armeijalle taas, vaikka lopulta meitä oli syömässä kolme. Me ja siskoni ystävä josta tuli minunkin hyvä ystävä kun asuttiin Rovaniemellä yhtäaikaa.


Itse en tällä kertaa käynyt ollenkaan temppelin sisällä ja jäin laittamaan ylijääneet sapuskat jääkaappiin kun tytöt riensivät kuudeksi temppeliin. Syötin vielä Tuhinan ja sitten lähdettiinkin kotimatkalle. 

Meidän oli tarkoitus ottaa kuvia muutamaan tekstiin jotka on luonnoksissa kuvia vailla valmiina, mutta siskoni unohti kameransa kotiin ja pihalla oli liian kylmä ja lopulta me oltiin kyllä niin lyhyt aika, vaikka menikin koko päivä, ettei me muistettu eikä ehditty. Joitain kuvia siskoni otti kuitenkin kokkailusta.

Kotimatka oli ehdottomasti reissun haasteellisin osio. Heti kun kehältä päästiin moottoritielle totesin itseni väsyneeksi ja pysähdyin huoltoasemalla. Tuhina nukkui taas suurimman ajan matkasta, mutta hermostui, onneksi vasta aika lähellä kotia, ja pysähdyin bussipysäkille avatakseni hänen haalariaan. Juttelin hetken puhelimessa siskoni kanssa ja annoin Tuhinalle vettä, kun vaikutti että hänen oli kuuma. 

Samalla siinä joutokäynnillä auton moottorin mittari hiipi uhkaavasti punaista kohti mutta ajattelin sen johtuneen joutokäynnistä, että eiköhän se laske jos lähdetään liikkeelle. Toisin kävi ja ajoin hurjan bussipykki välin. Soitin puoliskolleni ja odottelin, en edes tiedä kuinka kauan, että mittari laski puoleenväliin, lisäsin jäähdyttimeen uudelleen vettä ja jatkoin matkaa.

Tuhina oli hetken tyytyväinen, kunnes alkoi pieni ähinä ja hetken päästä hurja itku. Alle 10km kotimatkaa jäljellä, mutta oli pakko pysähtyä rauhoittelemaan ja käytiin samalla tarkistamassa vaippa. Hetken oli taas Tuhina tyytyväinen, mutta lopulta kotimatkan loppusuoran minä lauloin unilauluja ja Tuhina itki ja huusi kunnes nukahti.

Kotona hoidettiinkin samantien iltatoimet, mutta vasta kun annettiin särkylääkettä Tuhina todella rauhoittui ja nukahti. Liekö kiusannut nuo keskiviikkona saadut rokotteet tai kuka ties jos hampaita pukkaa. Oli aivan mahtava reissu, jos lopun itkuja ei lasketa, tosin nekin nyt vain ovat osa vauvana olemista. Ehkä seuraava reissu pääkaupunkiseudulle tehdään niin että miekin pääsen käymään temppelin sisällä, tai sitten ikeaan... tai sekä että.

2 kommenttia

  1. Oi ihania kuvia, temppeli on niin kaunis! Tosi kiva postaus taas kerran! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitän susse! ja kiva kun jaksat kommentoida :) ja kuvista saa kiittää taaaas isosiskoa ;)

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !