Missä sukset ?

Tämä viikko ollaan vietetty puoliskoni hiihtolomaa koulusta. Suunniteltiin hetkinen viikonloppu reissua Rovaniemelle ja palatessa oltaisi jääty mun vanhemmille muutamaksi päiväksi. Pohjoisen suunnitelmat kariutui ja hetken luulin jo ettei me päästäisi Jyväskyläänkään ja lopulta meidän lähtökin varmistui edellisenä päivänä, siis maanantaina, jonka piti olla lähtöpäivä. Intouduin pyykkäämään, kaikki kivat vaatteet mukaan, niin että kaikki pakattavat vaatteet oli märkiä vaikka viritettiin tuuletin puhaltamaan ja Tuhinan vaatteita föönasinkin...

Tiistaina lähdettiin melkein Tuhinan päikkäreiden aikaan. Pikkuisen myöhästyttiin ja neiti nukahti lattialle hetkeksi ennen lähtöä joten ensimmäiset 10km eivät olleet kovinkaan rentouttavia. Välipalasoseen syötyään Tuhina sitten nukkuikin loppumatkan.

Ensimmäinen pysähdys oli mäkkäri, koska mun isi ja pikkusisko ja yksi meidän setä olivat siellä ruokatunnilla. Pikkusiskoni tuli meidän matkassa sitten kotiin kun isi ja veljensä lähtivät vielä jatkamaan töitä.

 

Hiihtoloman urheilusaldoon saatiin kaksi puolentunnin luistelukertaa, ensimmäinen viereisen koulun jäällä joka oli aivan puuroa, todellista urheilua siis ja toinen keskustassa puistokoulun jäällä joka on putkilla jäädytetty joten siellä pystyi oikeasti luistelemaan.

Loman aikana kuvia vailla valmiiden tekstienkin lukumäärä kaksi! Kuvat pitää ottaa kotona, muuten hyvä. Ja yhteen kuvat kadottaneeseen viimevuoden postaukseenkin sain kuvat palautettua!

Kadotettuja 20senttisiä yhteensä kolme. Kaikki purkka-automaattiin. Minä sain oman ison pallopurkkani, kun puoliskoni kolikko meni sisään mutta mitään ei saatu ulos. Toisesta laitteesta sai jotain tulisia purkkapalloja mutta ne oli niin kovia että puoliskoni puraisi kerran ja heitti menemään kun hampaat meinasi haljeta ja heti kotiin tultua minunkin purkka pääsi roskiin, leukahan sen kanssa menee sijoiltaan! Olipahan kuitenkin hetken hauskaa ränkyttää niitä automaatteja.

Nähtiin pappa eli Tuhinan isopappa kahteen kertaan, kun asioiltaan hän pistäytyi jo keskiviikkona käymään ja torstaina tulivat kahvittelemaan mummo, pappa ja Anki. Kahvittelemaan ja katsomaan neitiä ja hiihtoa. Oli ihanaa katsoa miten innoissaa Anki oli Tuhinasta.

Täpäriä junaan ehtimisiäkin sattui yksi kun isosiskoni lähti kuukaudeksi reissuun ja lähdettiin asemalle 10 yli kun juna lähti 23 yli. Onneksi meidän äiti sattui kävelemään pihaan juuri kun oltiin lähdössä niin saatiin lisäkäsiä kantamaan tavaroita junaan, ei varmaan oltaisi kahdestaan ehditty. Kerkesin juosta halaamaan juuri ennen kuin juna lähti liikkeelle.

Olen käyttänyt ompelukonetta ahkerasti, taidot on kyllä vähän päässeet ruostumaan kun viimeksi vissiin yläasteella. Mutta nyt tuntuu ja näyttääkin siltä että tästä projektista tulee oikein hyvä meidän käyttöön. Valmiiksi en vielä sitä saa, kun yksi puuttuva osa odottaa vielä noutoaan.

Puoliskoni kokkaamien herkkuruokien saldo myöskin kolme. Ensin lohi josta jo kerroinkin mutta myös makaroni ja jauheliha - kyllä tulee heti parempaa kun heittää jauhelihalle kermat niskaan ja paistaa kaveriksi tuoretta ananasta ja tomaattia! Ja kolmantena naudan paiatisuikaileita kermassa sipulin ja herkkusienien kera.

Kotiin lähtö viivästyi ja lähdettiin vasta seitsemän aikaan ajamaan, mikä oli liian myöhä Tuhinalle. Tuhina nukahti pikkusiskoni syliin juuri ennen lähtöä eikä sitten meinannutkaan nukkua autossa. Kotimatkan pysähdyssaldoksi tuli lopulta kolme pysähdystä.

Subway pysähdys ja Tuhina heräsi kun odoteltiin puoliskoani ja ruokia. Seuraava pysähdys bussipysäkille kun subwaypysähdyksen itku ei lakannutkaan ja syyksi selvisi vaippavahinko. Kolman pysähdys olikin sitten hysterian rauhoittelu pysähdys eikä Tuhinaa meinannut saada takaisin istuimeen tämän jälkeen. Loppu matka meni rauhassa kun puoliskoni meni takapenkille näyttämään my litlle ponyä puhelimesta.

Oikein aikaansaapa ja silti rentouttava (ja paljon päikkäreitä nukuttu) loma siis! 

Ai niin, ja ne sukset on siellä Rovaniemellä, monoineen ja sauvoineen, hiihtopuvun, pipon ja pakkasella autoa ajaessa niin kätevien nahkarukkasten kanssa.