Kaksplus.fi

Rullaluistimet

Anni kävi meillä viime viikolla ja tuli puheeksi tulevan sunnuntain rippijuhlat. Puoliskoni teki musta punapään, eikä mulla ole nyt mekkoa juhliin. Mun silmissä punaiset hiukset ja pinkki mekko ei vaan toimi. Sovittiin sitten että voisin kokeilla jos Annin kaapista löytyisi joku mekko. 

Tehtiin tiistaina päiväretki Annin luokse bussilla. Nappasin vaihtovaatteet, Tuhinan eväät ja rullaluistimet vaunujen kyytiin ja hypättiin aamulla kympin bussiin. Bussiin jonka piti mennä suoraan meidän pysäkiltä Annin pysäkille, mutta ei se mennytkään. Ja kun luulin että se on suoralinja ei tullut mieleenkään varmistaa kuskilta. Keskustassa kuski kysyi minne ollaan menossa ja kertoi ystävällisesti miltä pysäkiltä se juuri äsken lähti. 

Soitin jo Annillekin ihan valmiina perumaan koko reissun, mutta odotettiin kuitenkin reilu puolituntia seuraavaa bussia. Käveltin odottaessa kävelykatu päästä päähän, siellä olikin katsottavaa kun oli ranskalais-italialaiset markkinat.


Seuraavalta kuskilta varmistin että päästään perille saakka ja meinasin silti pompata pois yhden pysäkin liian aikaisin. Anni luisteli meitä vastaan ja pysäkillä vaihdoin pikaisesti sortsit ja luistinet jalkaan ja matka jatkui. Tuhina istui ja ihmetteli vauhtia.

Jaettiin muutama paikallisen markkinatapahtuman mainos, Annin kotona syötettiin Tuhina (joka yritti syödä kissan ruokaa ja kaatoi kissan vesimukin), syötiin itse, käytiin pienellä Tuhinan nukuttamis kävelyllä ja päikkäreiden aikaan tutkittiin Annin vaatekaappia ja sovitin mekkoja.

Tuhinan vielä nukkuessa luisteltiin takaisin bussipysäkille ja vaunujen pysähdyttyä Tuhina heräsi.


Tuhina viihtyi bussimatkat enemmän sylissä, kuin vaunuissa, mutta jokatapauksessa pysyi tosi tyytyväisenä suurimman osan ajasta. Sen mitä ei ollut tyytyväinen pelastin pillimehulla, vaikka pilli puuttuikin.

Paluumatkalla taidettiin piristää erään kävelijän päivää joka odotti suojatien vieressä bussin odottaessa liikennevaloja suojatien päällä. Huomasin että täti katsoi Tuhinaa ja Tuhina huomasi tädin, sanoin Tuhinalle että vilkuta tädille ja hetken päästä hän vilkutti, ja täti alkoi hymyillä ja vilkutti takaisin.Tämän reissun perusteella en enää ikinä hae paikallisliikenteen aikatauluja kaupungin sivun kautta, vaan suoraan matkahuollolta.

Vasta bussipysäkillä, bussia odotellessa ja arpoessa onko se myöhässä vai mennyt liian aikaisin, selvisi että ei tämä ollutkaan päivän viimeinen bussi ja tämä oli suoralinja ilman vaihtoa, toisin kuin kaupungin sivun reittihaku kertoi. Bussi sähellyksen lisäksi Tuhinan pillimehusta oli jäänyt pilli jonnekin, mutta sen vakavammilta huonon onnen sattumuksilta säästyttiin.

Mitä taas luisteluun tulee, edellisestä kerrasta kun oli kaksi vuotta..... (viime kesänä en valtaisan vatsani kanssa luistellut kertaakaan) ..kyllä se on kypärä kaupoille lähdettävä, myös Tuhinalle vaikka pyörän istuin ei nyt olekaan ensimmäisenä listalla, tätä vaunuluistelua voisi ihan alkaa harrastaa enemmänkin!

Ps. Kiitos kuvista annitäti♡

3 kommenttia

  1. Jee, vaunuluistelua jo toisessa polvessa. Suosittelen kypärän lisäksi sulle kaikkia muitakin suojia. Ja Tuhinalle valjaita. Pian kuitenkin tottuu vauhtiin ja alkaa nauttia siitä seisten. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mummokin kysyi ensimmäisenä jotta onko mulla suojat.. onhan mulla rannesuojat - jossain. :D

      Poista
  2. en muista, että oisin koskaan kaaunut vaunuj työntäessä, muttapientä fillaroitsijaa ylämäkeen työntäessäni muistan kerran löytäneeni itsenipolviltaan maasta. Ei ollut mitään havaintoa siitä, että kohta kaadutaa. kun on pieni vauhti, niin ei tarvita isoo kivee ja matka pysähtyy silmänräpäyksessä. - mutta suojienkansa ei haitannut. :)

    VastaaPoista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !