Tänään

Tänään palaan ajassa taaksepäin. Innostuin seuraamaan vanhan koulukaverini blogia ja samoihin aikoihin huomasin yhden nuoruuden ystävän myös kirjoittavan omaa blogiaan. Innostuin jopa ajatuksesta että kirjoittaisin itsekin. Hieman miettien ja pohtien ja jänistäen, kunnes vihdoin vuosi sitten, puoliskoni kannustuksella, painoin julkaise -nappia. Ja niin alkoi blogiharrastus. Olin aivan varma että blogini tulee olemaan salainen, vain tietylle lukijajoukolle. 

Tuon ensimmäisen julkaisun jälkeen blogi on kokenut varmasti suurimman muutoksen ulkoasussa, joka onkin muuttunut hmm öö varmaan viidesti... mutta nyt olen tyytyväinen ja uskallan väittää että tämä kelpaa myös minulle itselleni pitkään.

Kirjoittamisessa on muuttunut laite, vuosi sitten kirjoitin pääsääntöisesti mun seitsemän tuuman tabletilla ja kuvasin joko sillä tai mun pikkupuhelimella. Sittemmin se tabletti sanoi sopimuksensa irti syksyllä ja hankittiin mulle isommalla näytöllä tabletti johon saa sitten näppäimet. (Jotka tilasin ebaysta ja jotka on ulkonäöltä väärät ja joita mulla on nyt kahdet ja joista en tykkää). Ja toinen suurempi muutos tapahtui pääsiäisenä kun ostettiin mulle uusi puhelin jossa on huomattavasti parempi kamera.


Mitä yksityisyyteen tulee, blogi ei ollut hetkeäkään salainen, kiitos puoliskoni rohkaisujen. Eikä mennyt kauaakaan kun liityin mammablogeihin, blogloviniin ja edes menneeseen blogilistaan. Rohkenin jopa ottaa toiseen bloggaajaan yhteyttä kun tarvitsin apua facebooksivun luomiseen. Muilta bloggareilta olen myös pyytänyt paljon vinkkejä blogin ulkoasuun.

Ulkonäön lisäksi olen miettinyt paljon tekstejäni ja tätä ominaispiirteeksi muodostunutta viikon kuulumiset/kohokohdat tyyliä. Välistä kun tuntui että viikko toisensa jälkeen seurasin vain samaa kaavaa (kas kummaa että arki rullaa tietyllä kaavalla) ja kuvittelin toistavani samaa tekstiä viikosta toiseen. 

Olen myös pohtinut minkälaisia haaveita mulla on blogin suhteen. Blogien ja bloggaajien yhteisöllisyys  on toistaiseksi mulle vieras, olen ehkä vähän seinäruusu tässä asiassa. Itsekin seuraan aika montaa blogia, mutta vain muutamalle rohkenen itsekin kommentoida. Olen nähnyt paljon yhteistyökamppanjoita ja joskus haaveilen että minäkin vielä, niin kuin kaikki isommatkin blogit.


Aluksi olin innoissaan kun huomasin että jonain päivänä mulla oli ollut melkein 10 kävijää. Sitten innostuin jos ykskaks olikin yli 10 kävijää. Sitten yks kaks sivunkatseluita oli yhteensä 1000! Olin aivan puulla päähän lyöty. Ja kun sain ensimmäisen kommentin hihkuin sitäkin kuin pikkulapsi jouluna. Edelleen mulle kommentit on aika harvinaisia ja olen niistä tosi innoissani. Kävijöitä on aika tosi paljon minun mittapuulla, ja tällä viikolla olen saanut uusia lukijoita, ihan kuin blogin synttärilahjaksi!

Olen myös pohtinut pitkään nimimerkin takana kirjoittamista. Sekä blogin nimen, jonka myöhemmin lyhensin, että iivarin tarinan olen kertonut, mutta välillä mietin, mitä jos. Oikeastaan mulla ei ole mitään parempaakaan lempinimeä että jotta jos en tiedä. Vuosi sitten se ei ollut edes vaihtoehto. Tekisikö nimi tästä kaikesta vielä vähän henkilökohtaisempaa tai kenties virallisempaa? Pohdin.

Joka tapauksessa vuosi on mennyt hurjan nopeasti. Puhumattakaan siitä että ihan pian meillä juhlitaan vauvan 1v synttäreitä. Vuosi sitten kirjoitin kuinka etsittiin isompaa kotia ja kerroin meidän perheen tarinan. Sitten kerroin kuinka me yks kaks hups vaan muutetaan. Nyt vuotta myöhemmin meidän elämä näyttää melkein samalta. Ollaan kesälomalla ja muuttamassa isompaan kotiin, ainut vaan että vatsa on varsin litteä ja vauva kävelee.

Ps. Löysin tänään vauvakaverin kirjahyllystä tutun nimisen lastenkirjan! Enpä tiennyt että sellainenkin on olemassa :D

2 kommenttia

  1. Kiva että ryhdyit vuosi sitten kirjoittamaan. Tarinaasi on ollut hauska seurata! :)

    VastaaPoista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !