Kaksplus.fi

Säestäjä

Tuhina alkaa olla niin iso ettei enää viihdy paikoillaan istuen ja ääntäkin riittää jos sille päälle sattuu. Sunnuntaisin sakramenttikokoukset on jaksettu ihan hyvin kun sakramenttitoimituksen jälkeen olen päästänyt hänet lattialle.

Silloin kun me on oltu lapsia meillä oli aina värityskirjoja ja palapelikirjoja kirkossa ja ne kaivettiin esiin aina sakramenttitoimituksen jälkeen, samaa haluan opettaa Tuhinallekin. Meillä on mukana yleensä kirja, pehmolelu ja purulelu, mutta yleensä hän tallustaa muualle ja mieluiten käytävään ja tuulikaappiin, jos ovi vain on auki.

Kokousten välissä on noin 10 minuutin tauko jolloin syödään eväitä ja sitten on joko apuyhdistys tai pyhäkoulu. Niissä Tuhinan viihdyttäminen on hieman hankalampaa.


Me käytiin kesällä kokeilemassa josko Tuhina viihtyisi jo lasten luokissa, sen verran pieni hän kuitenkin on että yksin en ole jättänyt. Huomasin että meidän seurakunnan alkeisyhdistyksen opettajat laittoivat musiikkituokion säestykset soimaan CDltä. Joskus pianoa soittaneena ja kun olen nopea oppimaankin niin ajattelin että voisin olla hyödyksi ja toimia säestäjänä nyt kun mulla on myös kotona piano jolla harjoitella. Heinäkuussa minut asetettiin alkeisyhdistyksen säestäjäksi.

Koskaan en missään ole ennen säestänyt laulua ja pianotunteja kävin vain vuoden, eli osaan soittaa yhdellä kädellä, vasemman käden nuotit tuottavat vähän päänvaivaa mutta ajan kanssa opin kyllä soittamaan molemmin käsin.

Sain muutaman laulun listan ja aloin niitä sitten harjoittelemaan. Osasin kotona kolme laulua sujuvasti oikealla kädellä. Olin itsevarma enkä ottanut turhia paineita, ei haittaa jos mokaan, ainakin yritin, eikä mulla ole edes kovin suuri tai vaativa yleisö.


Ensimmäinen säestyskerta oli aivan kamala! Ensinkin kun mentiin luokkaan huomasin että meillä oli kymmenkunta vierailevaa lasta. Ou nou jo alkoi jännittää ja kädet täristä. Aloin soittamaan ja olin aivan hukassa. Mulla oli kolme kappaletta, joista ainuttakaan en saanut soitettua kertaakaan alusta loppuun edes lähes puhtaasti. Sekosin sormissa, sekosin koskettimista ja nuoteista ja putosin kärryiltä useamman kerran. Yritin laulaa kovaa korvaamaan katkenneen pianon äänen.

Seuraavana sunnuntaina olin seonnut kalenterissa ja panikoin jo kun tajusin etten ole harjoitellut mitään koko viikkoon ja omat laulukirjatkin on kotona. En siis edes rohjennut koko pianon ääreen. Tämän huonommin ei voi onnistua.

Sitten oli kaksi viikkoa aikaa seuraavaan säestykseen. Harjoittelin, harjoittelin, harjoittelin tämän vuoden teemalaulua. Lauantaina sain puhelun ja alkeisyhdistyksen johtaja kysyi olisiko mulla jotain sellaisia lauluja jotka oon opetellut, että laulettaisiin niitä.


Valitsin kaksi laulua jotka olen oppinut joskus pienenä jo soittamaan ulkoa korvakuulolta ja teemalaulun. Sunnuntaiaamuna ennen lähtöä soitin läpi samalla laulaen nuo kolme laulua. Joo hyvä tulee ajattelin.

No sitten aloin taas säestää, kädet täristen. Taas oli vierailevia lapsia jännitystä lisäämässä. Nuo molemmat ulkoa osaamani laulut menivät no paremmin kuin yksikään ensimmäisellä säestys kerralla. Toisesta sain säestettyä joka nuotin kolmannesta säkeistöstä ja sekosin vasta outrossa. Parhaiten osasin ja pysyin mukana teemalaulussa, kyllä huomasi että sitä oli harjoiteltu lähes päivittäin, vakkei sekään täydellisesti mennyt.

Mihin liemeen minä itseni taas pistinkään - ajatukset vaihtuivat - tästä selvitään, ja -kyllä mä vielä opin, kyllä tästä vielä hyvä tulee ajatuksiin. Haasteellista hommaa säestäminen on. Kaikki laulut on lapsille tuttuja joten jos säestys sekoaa niin se ei haittaa, pitää vaan oppia ottamaan kiinni. Täytyy myös harjoitella laulamaan samalla kun soitan, helpottaa tuota sekoamista paljon. 

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !