Kaksplus.fi

Viimeinen

"Meillä oli kiireinen aamupäivä takana. Ensinkin aamu alkoi hurjan aikaisin, puoli seitsemältä jo. Oltiin kuitenkin ahkeria ja aloitettiin pyykkiralli heti, pesin samalla kylpyhuoneen ja katselin pienen tyttäreni touhuja uima-altaassa. Oli tarkoitus pakata mummolalaukku ja hoitaa vielä muutamia asioita ennen kuin isi tulee kotiin. Lounaskin syötiin yhdessä, pikkuinenkin oikein reippaasti ja malttoi hereillä että saatiin kaupassa käytyä. Annoin hänen nukahtaa autoon ja päiväunien aikana ehdin viimeistellä projektiani vaikken vielä valmiiksi saanutkaan. Vietiin auto isille ja tultiin kotiin pakkaamaan. Jostain syystä pikkuneiti ei enää viihtynyt ollenkaa, liekö kaksituntia ollut liian vähäiset unet, hereillä hän oli kuitenkin seitsemän tuntia yhtäkyytiä. En meinannut saada lainkaan pakattua kun pieni roikkui lahkeessani.

En enää tiennyt millä helpottaa pienen oloa. Otin hänet syliini ja istahdin sohvalle. Hän köllötteli tyytyväisenä ja rauhassa siinä, ihan lähellä. Tuijoteltiin tovi toisiamme ja sain häneltä hymynkin. Kutittelin varpaita ja silitin hiuksia. Hymyilin ja irvistin ja sain hymyn ja irvistyksen takaisin. Kutitin poskea ja sain naurun lahjaksi. Silitin hiuksia ja hän otti minua sormesta kiinni. Siinä me pitkän tovin istuskelimme, ihan lähekkäin. Tyttöni pieni rauhoittui ja reipastui, suorastaan voimistui ja antoi minulle palkinnoksi hymyjä ja naurua, näin sain minäkin osani tuosta läheisyydestä. Onnelisena ja ilmeisen kylläisenä, niin läheisyydestä kuin maidostakin hän nousi istumaan ja lähti leikkimään.

Haluan muistaa tuon hetken, tuon katseen ja tuon hymyn sekä naurun, kuivaan silmiäni ja tiedän että minun tulee tätä ikävä. Minä pakkasin repun ja me lähdimme ulos, isi jo odotteli että lähdemme mummolaan."

Tähän muistoon, tähän tunteeseen, ristiriitaisen haikeana mutta kuitenkin onnellisena, muutaman hormonipommi-kyynelen saattelemana, maitobaari sulki ovensa.

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !