Kaksplus.fi

Räyhänhenki

Mulla on ollut useampikin luonnos aiheesta ja monta olen pyyhkinyt ja poistanut. Sitä kun kuitenkin kirjoittaa tarkoituksena julkaista sen nettiin niin tulee miettineeksi aika tarkkaan että millaisen kuvan sitä välittää niin itsestään kuin myös erityisesti tuosta puoliskosta. Muutama teksti on saanut alkunsa riidan päälle ja silloin on mukana hieman erilainen tunnelataus kuin normaalihetkenä tai heti sovinnon jälkeen, jolloin maailmaa katsotaan ihan eri tavalla. 

Riidan aikana kun yleensä tulee haukuttua ja huudettua puolin ja toisin, tahallaan ymmärrettyä toista väärin. Sillä hetkellä kirjoitetut tekstit alkaa muistuttaa no ensinkin erityisen masentuneen ja itseään arvostamattoman henkilön sanoilta ja toisekseen sisältö muistuttaa enemmän puolison vikalistaa tai itsemurhaviestiä (toki onnellisemmalla lopulla) kuin mitään järkevää pohdintaa riidasta tai siihen johtaneesta tilanteesta.



Niin, meidän suhteessa minä olen se itkupilli marttyyri joka uhraa aivan kaiken ja myisi vaikka sielunsa perheensä onnen edestä eikä koskaan saa yhtään mitään. Ikinä. Vaikka ei se ole totta, tiedänhän minä sen (nytkin puoliskoni osti minulle synttärilahjaksi paidan jonka itse olisin palauttanut hyllyyn hintalappuun vilkaistuani). Jos kirjoittaisin riidan päällä ollessa, sen tekstin luettuaan varmaan jokainen kysyisi että miksi ihmeessä nuo ovat koskaan toisensa halunneet ja miten ne edes haluavat olla edelleen naimisissa. Niin me vaan halutaan ja kaikesta huolimatta rakastetaan meitä* ihan hurjan paljon. Niin paljon ettei aina edes sanotuksi saa, mutta katse paljastaa kaiken. *minua, puoliskoani, molempia yksilöinä, meitä kahta yhdessä ja Tuhinaa ja meitä - koko kolmipäistä perhettä.

Meidän ensimmäinen riita siis kolme vuotta sitten, on varmasti ollut kaikista pahin tai ainakin seuraukset olivat kaikista pitkäkestoisimmat. Silloin kun asuttiin vielä eri kaupungeissa, puoliskoni kielsi mua ottamasta mitään yhteyttä ja siinä epätietoisuudessa meni yli vuorokausi. Siitä kuitenkin selvittiin hengissä eikä meidän riidat ole samanlaisia mittoja saavuttaneet enää, eikä kyllä samasta aiheesta ole sen koommin tarvinnut kättä vääntää.

Räyhänhenki, pieni riidan haastaja istuu vuorotellen ja joskus samaan aikaan meidän kummankin olkapäällä ja silloin on itku ja mökötys taattua. Puoliskoni on opetellut olemaan hiljaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa ja minä taas en voi sietää sitä jos kysyn jotain enkä saa heti vastausta, siispä seilaan toivottoman itkun ja räjähtävän raivon väliä jos ensimmäiseen anteeksi pyyntöön ei heti annetakaan anteeksi vaan hiljaisuus jatkuu... minähän en anna olla ennen kuin on sovittu. Tiedetään, tilanteen rauhoittaminen ja sen jälkeen keskustelu ja sopiminen toimii paremmin.



Nykyään meillä riidellään sen takia etten osaa päättää mitä haluan syödä, tai ettei ole puhtaita sukkia. Tai sen takia kun minä en halua ajaa mäkkärin kaistalle koska se on ahdistavaa ja puoliskoni haluaa koska kaistaa palvellaan nopeammin. Joo ja nykyään kun puoliskoni on ratin takana ei mäkkärin kaista ole enää ongelma, mutta sitten taas ihan liikenteessä niitä on. Olen aika hyvä takapenkin tai repsikan puolen kuski.... Monesti riidan jälkeen mietitään että ihan oikeasti miksi me tapellaan kun ei meillä ole  edes "oikeita" syitä tapella.

Hyvä niin, ettei ole. Tällainenkin turhanpäiväinen riitely on todella väsyttävää ja no turhaa. Mutta joskus sitä vaan kilahtaa kun väsyttää ja on nälkäinen (erityisesti nälkäisinä ollaan molemmat todella helposti räjähtävää sorttia) toinen sanoo jotain väärällä äänensävyllä tai väärään aikaan. Se on elämää. Meillä valitettavasti lapsi on yleensä läsnä kun äiti ja isi riitelee, viattomana sivusta katsojana (tai useinmiten sylistä katsojana) mutta jokaisen riidan jälkeen me ollaan aina sovittu, pyydetty anteeksi, halattu ja pussattu ja silloin aina halataan ja pussataan myös Tuhinaa, joka myös tässä välissä on yleensä sylissä eikä kovin innostu ryhmähaleista. :D

3 kommenttia

  1. Mä niin vihaan sitä ku mies tykkää ennemmin olla hiljaa jos suusta ei tule mitään kaunista. Sekös vasta hermostuttaa ku toinen on hiljaa! :D ja mä oon myös semmonen, että kaikki epäoikeudet koskettaa aina vaan mua :D "älkää vaan musta välittäkö.."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo varsinki jos kysymys on luokkaa rakastatko sä mua edes. *hiljaisuus* joo siitä se riemu ratkeaa uudestaan.... ':D

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !