Kaksplus.fi

Mikä kaduttaa?

Nyt kun alan kirjoittaa kello on ihan pian puoli neljä, aamulla. Tuhina on nukkunut ehkä vartin, en tiedä, joka tapauksessa alle puoli tuntia. Itse en ole nukkunut vielä yhtään, eikä puoliskonikaan. 

Huomasin illalla facebookissa että seurakunnan kerho kirkolla alkaa taas tällä viikolla keskiviikkona - eli huomenna tai siis tänään, puoli kymmeneltä. Suunnittelin tai kuvittelin että me huomenna pyöräiltäisiin kerhoon ja sieltä kaupan kautta kotiin kokkaamaan ja päikkäreille. Ei tule onnistumaan, tänäänkin (eilen) herättiin vartin yli yhdeksän. Mun pitäisi käydä aamulla vielä suihkussakin kun ei ehdittykään saunaan ennen hiljaisuutta, sauna kyllä lämpeni ajoissa.

Itku. Potku. Raivo. Väsyttää.


Tuhina raapi ja itki. Me yritettiin auttaa. Annettiin panadolia ja vaihdettiin vaippa ja rasvattiin uudelleen. Mutta Kutina on täällä taas. Lapsi raukka. Puoliskoni kävi parvekkeellakin vilvoittamassa häntä. 

Viime viikolla minä sain totaali romahduksen kun yritin antaa ataraxia Tuhinalle. Dippasin ruiskua panadoliin, koska panadol maistuu paremmalta ja yritin. Ihan oikeasti yritin kaikkeni! Tuhina kiemurteli sylissä, ei avannut suutaan ja jos vahingossa sainkin jotain suuhun, hän sylki kaiken ulos. Luovutin. Itkin. Toivotin hyvästit yö unille ja lähetin Oulussa olevallle puoliskolleni viestejä etten enää ikinä anna koko ataraxia. Olkoot ilman kun ei kerran onnistu hyvällä eikä pahalla. Onneksi oltiin Jyväskylässä ja Tuhinan nukahdettua mummu aukoi hänen suuta ja minä sain kuin sainkin annosteltua lääkkeen niin että se jopa nieltiin. Todella turhauttavaa ja raivostuttavaa, määräkin on todella vähäinen 2,5ml. Miten sen antaminen voi olla niin käsittämättömän vaikeaa! Äiti joutui auttamaan mua joka ilta kunnes puoliskoni tuli takaisin. 

Puoliskollani on joku ihmeen taika että hän saa annettua lääkkeen kuin lääkkeen ja taistelu on enintään yksi kahdeksasosa siitä mitä taistelu on minun kanssa. Mutta tänään ei tuokaan riittänyt. Annettiin atarax päiväunille ja uudelleen illalla, ensimmäistä kertaa käytettiin sallittu kaksi kertaa päivässä annostus. Mutta puoliskoni tuumasi ettei siitä ole mitään hyötyä. Minä toivon että on, mutten ihan rehellisesti pysty sanomaan. Joka yö meillä raavitaan ja ähistään. 

Meillä oli Jyväskylässä yksi super huono yö jolloin Tuhina valvoi ja itki ja minä myös, neljästä kuuteen. Mutta tuolloin arvelin itkun johtuvan hampaasta, sillä Tuhina oli syönyt muutaman päivän todella surkeasti ja yöllä hän tuntui kuumottavalta. Vietettiin hetki terassilla ja annoin vettä sekä panadolia ja helpotti. Eilen minä sen näin, pieni kolo ikenessä, se kolo josta ihan pian pilkistää valkoinen hampaan kulma. Hampaista johtuvaan heräilyyn on jokseenkin helpompi suhtautua. Tai ehkä siihen on helpompi löytää helpotusta kuin kutinaan ja tiedän mitä tehdä.


Mutta tämä raapiminen. Ei auta atarax. Ei auta rasvaus (tällä hetkellä dermalog ja ceralan plus). Ei auta jos äiti ja isi koittaa raapia. Ei vesipullokaan pidemmäksi aikaa. Sooda kylpy tehtiin tänään ensimmäisen kerran ja heti kylvyn jälkeen tuntui että siitä oli jotain apua, mutta nyt yöllä olen ihan valmis luovuttamaan. Ei tähän auta mikään. En edes keksi mitä keinoa ei vielä oltaisi kokeiltu. Onneksi, vihdoin, Tuhina nukahti! Syliini hän kömpi ja nyt en uskalla liikkua ettei tuo pieni parka vain herää. 

Ai niin joo tuo otsikko. Paljon on tullut tehtyä asioita jotka olisi voinut jättää tekemättä mutta tähän astisen elämäni suurin virhe oli imetyksen lopettaminen! Nyt kun mikään ei auta, (tai siltä meistä tuntuu, puoliskostani ja minusta) niin ihan varmasti toimisi vanha kunnon yötissi ja lapsi olisi taatusti untenmailla! Meiltäkin jäisi monta riitaa väliin kun ei kummallakaan hermot kiristyisi ja olo olisi niin avuton ja voimaton, osaamaton. Sitä paitsi, perustelin imetyksen lopettamista sillä että minä alkaisin voida paremmin ja minun paino nousisi. Höpöhöpö huijausta koko touhu. Taapero imetys kunniaan!

Nyt kello on vartin yli neljä ja minä toivon nukahtavani pian.

Ps. Herättiin tänään kymmentävailla kymmenen maailman iloisimman ja hyväntuulisimman Tuhinan kanssa :)

10 kommenttia

  1. Hei! Meillä todetiin atooppinen ihottuma kolme kuukautta sitten pääosin polvitaipeissa, onneksi ei hirmuisen pahana ja nyt se on pysynyt hallinnassa hyvin. Lääkäri määräsi acon mini derm emulsiovoiteen ja täytyy todeta, että se on aivan huippu! Sitä ennen kokeiltiin ceralania, propolista, bepanthenin kutinaa estävää voidetta, sinkkivoidetta jne.. Epäilin että ruoka-aineallergialla olisi myös ihottumaan yhteyttä mutten edelleenkään ole aivan varma. Toisinaan alkaa polvitaipeet punoittaa hurjasti ja kutina ja raapiminen yltyy, jolloin laitan ehkä kahdesti kortisonia sisältää voidetta ja sen jälkeen mennään taas vain mini dermin voimin ja iho rauhoittu tosi nopeasti. Vielä kun keksisi, mitä laittaa silloin kun iho taas ärtyy kortisonin sijaan.. Hain tietoa atopiasta ja nykyään meillä käydään lähes joka ilta 15-20min merisuolakylvyssä (käsittelemätöntä merisuolaa) ja kylpyveden pitää olla alle 37 astetta lämmintä. Sen jälkeen kun alettiin kylvettämään merisuolavedessä ei ole ihoa kertaakaan enää raavittu verille. Lisäksi luin, että tyrniöljy saattaisi auttaa. http://www.huonoaiti.fi/huono-aiti-ratkaisi-lapsen-kuivan-ihon-nain/

    Jostakin kuulin myös että siniset vaatteet ovat joillakin pahentaneet oireita minkä lisäksi tietysti synteettiset materiaalit (se ihme pissasuojafroteekin vaikka olisi lakana välissä).

    Tietysti jos teillä kutina johtuu vaan ruoka-aineallergioista eivät nämä vinkit taida auttaa ollenkaan..

    Ainiin jossakin neuvottiin myös sekoittamaan soodaa rasvaan, ei siis vaan kylpykäyttöön! Jos siitä edes olisi apua kutinaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Neiti on todettu myös atooppiseksi, sitäkin kulkee molemmilla puolin suvuissa.. Täytyt testata tuo soodarasvaus ja merisuolakylpy, sitä olen kuullut ennenkin ehdotettavan muttei vielä olla kokeiltu. Soodakylvyssä alkoi mietityttämään että kuinka monesti sen uskaltaa tehdä... meillä on nyt sibicort tauko niin sekin vaikuttaa.

      Poista
    2. Ainakin merisuolakylpyä suositeltiin ihan joka päivä ja niin me ollaankin tehty joitakin poikkeuksia lukuunottamatta eikä siitä ole mitään negatiivista sanottavaa vaikka aluksi vähän epäilin että eikö se jatkuva kylvettäminen vaan kuivata enempi..
      Pelkäsin kovin että juduttaisiin kortisonikierteeseen kun aattooppinen iho todettiin ja silloin se näytti niin hurjalta alussa, mutta näillä muilla keinoilla ollaan tosiaan päästy siihen että sibicortia laitetaan ehkä kerran kuukaudessa yhtenä päivänä kahdesti tai kahtena päivänä ja muuten mennään mini dermillä.

      Pitäis itsekin kokeilla tuota tyrnioliiviöljyä ja rasvailla vaan sillä jos toimisikin, pitää vaan ilmeisesti olla kärsivällinen sen kanssa. Pelkkää tyrniöljytiivistettä sekoittelin kookosöljyn kanssa ja sitä laitoin jonkin aikaa mutten nähnyt eroa. Helposti sitä vaan tarttuu siihen sibicortiin kun iho alkaa enempi punoittaa ja kutina kasvaa, kun tietää että siitä tulee suht nopea apu.

      Kokeilin soodarasvausta mutta se rasva johon sitä lisäsin ei ollut kovin toimiva, pitänee vielä testailla minkä rasvan ja soodan yhdistelmä olisi paras. Ja tosiaan sitä soodaa laitetaan aika niukasti, oliskohan 1/2 tl soodaa ja 1dl rasvaa.

      Poista
    3. Heh mulla meni ekalla kerralla soodarasvauksen suhteet ihan metsään ja sen kyllä huomasi myös Tuhinan käytöksessä heti. Me ollaan melkein joka ilta pesty, kylvetetty ja rasvattu melkeinpä aina. Vähintäänkin huuhdottu ja rasvattu. Mun ihan eka rasva muuten minkä poskia varten ostin silloin vuosi sitten oli perus bepanthen ja se pahensi silloin. :( nyt ollaan muutaman kerran tehty suolakylpyä mutta en oo vielä varma onko se toiminut.

      Poista
  2. Voi ei. :( Nyt en kyllä keksi mitään rohkaisevaa sanottavaa. Kuulostaa todella kurjalta, onko teillä siis aina joka ikinen yö yhtä hankala? Voisko se auttaa, jos ottaisi Tuhinan siihen rinnalle imemään vaikkei sieltä enää mitään tuliskaan? Ja voi pientä ressukkaa kutinoineen... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota en olekaan ajatellut! Vähän kyllä pelottaa ajatus puremisesta.. viereen kyllä otetaan :) ja onneksi kaikki yöt ei ole tuollaisia itkuöitä, yleensä vain ähistään ja raavitaan.

      Poista
  3. Voi kuulostaa ikävältä :( en oikeen osaa muuta sanoa kun isoisoiso kasa tsemppiä ja halit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) kai tää tästä joskus helpottaa :D

      Poista
  4. Kuulostaa harmilliselta :( Varmasti raskasta katsoa pienen kutinaa ja väsyttävää valvoa sen vuoksi. Voimia ja tsemppiä jaksamiseen ja toimivan avun löytymiseen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eiköhän tää tästä helpota :)

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !