Kaksplus.fi

Ennen ja nyt

Kun puoliskoni tuli meille toisen kerran Jyväskylään tehtiin roadtrip Tampereelle. Reissuun mahtui aliasta, ystäviä, korttipelejä ja skeittausta. Se mikä tekee tuosta reissusta ikimuistoisen ja merkityksellisen on kuitenkin kotimatka. Minä ajoin, puoliskoni istui repsikan puolellla ja pikkusiskoni nukkui takapenkillä. Silloin puoliskoni kysyi maagisen kysymyksen: ootko sie mun tyttöystävä? Vastasin tietysti että olen. Tästä reissusta tuli elokuussa kolme vuotta. 

Ensimmäinen kuukausi elettiin "kaukosuhteessa", välimatkaa autolla reilu kaksi tuntia. Silloin yöt puhuttiin puhelimessa ja päivät laiteltiin viestiä. Sitten syyskuussa 2012 sain töitä ja muutin samaan kaupunkiin puoliskoni kanssa.

Yksiöön hankittiin yhdessä telkkari ja pleikkari. Sohva ostoksille en saanut häntä houkuteltua mukaan, mutta silloin äiti ja pikkusisko olivat kylässä. Minä tein vuorotyötä ja puoliskoni kävi koulua. Kaikki muu aika vietettiin lähes poikkeuksetta kahdestaan.


Tehtiin ruokaa yhdessä tai käytiin ulkona syömässä, asuttiin ihan keskustassa joten melkein kaikki oli lähellä. Katsottiin tosi paljon Netflixiä. Ja muistelisin että käytiin leffassakin melkein parin kuun välein, jos vain tuli jotain katsomisen arvoista. Öisin puoliskoni skypetti ja pelasi kavereidensa kanssa ja minä nukuin. Joskus puoliskoni pelasi iltapäivälläkin ja silloin minä lauloin singstaria.

Keväällä (toukokuussa 2013) muutettiin kaksioon ei naapuritaloon vaan sitä seuraavaan. Eikä meidän elämä oikeastaan miksikään muuttunut. Yllätettiin toisiamme kindermunilla tai muilla pienillä ostoksilla. Pari kertaa puoliskoni osti mulle korujakin, (mutta ei kuulemma osta enää koska oon hukannut kaikki :/ ) Ja puoliskoni uudisti lähes koko mun pukeutumistyylin tuon vuoden aikana (siis vuonna 2013). Sitten vasta kun elokuussa 2013 ostettiin auto avautui meille koko kotikaupunki ihan eritavalla. Oltiin vapaita liikkumaan ihan eritavalla! Aikaisemmin kuljettiin bussilla jos käytiin puoliskoni vanhemmilla, töihin kävelin ja puoliskoni pyöräili kouluun. Kesällä oltiin riippuvaisia muiden aikatauluista jos rannalle haluttiin. Oma auto vapautti meidät joukkoliikenteestä joka btw kulkee tunnin välein että jos myöhästyi niin sitten myöhästyi ihan kunnolla. Ja se päivän viimeinen "myöhäisin" bussi oli yllättävän aikainen. Omalla autolla päästiin öisin hakemaan ruokaa abc:lta tai Mäkkärin kaistalta jos lähi ravintolat olivat jo sulkeutuneet. 

Kaikin puolin me elettiin niinkuin varmaan kuka tahansa nuori ja lapseton pari, siihen saakka että Tuhina syntyi. Ennen raskautta oltiin oltu vuosi yhdessä, josta kihloissa oltiin oltu 5kk silloin kun saatiin plussa. Ja nyt kun takana on reilu kolme vuotta seurustelua josta vuosi ja 5kk ollaan vietetty vauva tai taaperoarkea voidaan kai laskea että ollaan oltu kahdestaan yhtä kauan kuin kolmestaankin. 


Edelleen me katsotaan iltaisin joko telkkaria tai netflixiä tai viaplayta, ei ehkä ihan joka ilta sillä tänäänkin väsynyt opiskelijani nukahti sohvalle ennen yhdeksää, samaan aikaan kun minä olin laittamassa Tuhinaa nukkumaan.  Edelleen me käydään silloin tällöin ulkona syömässä tai tilataan kotiin. Puoliskoni opiskelee ja minä olen kotiäiti - se näkyy ainoastaan pankkitilillä. Me ollaan oltu melkoisia kotihiiriä ja minä ainakin tykkään meidän elämästä näin. 

Tietysti vauva-aika vaikutti jonkin verran parisuhteeseen koska oltiin (ja ollaan vähän välillä edelleen) molemmat väsyneitä ja puoliskoni koulu alkoi kun Tuhina oli pariviikkoinen, enkä minä osannut alkuun nukkua tarpeeksi päivisin. Nykyään ja edelleen yritän nukkua vähintään tunnin siitä ajasta minkä Tuhina on päiväunilla. 

Perhepedissä aluksi Tuhina nukkui aina meidän välissä, nykyään yritetään pitää hänet omassa sängyssään koko yön mutta hänelle on kyllä tilaa sängyn toisella laidalla ja näin me saadaan nukkua yhdessä puoliskoni kanssa. Seurustelu aikoina pussattiin aina ennen töihin lähtöä ja vilkutettiin ikkunasta, nykyään pussattavia on yksi enemmän ja vilkuttamassa yhdet superiloisen pikkuneidin pikkuiset sormet. 

Kahden keskistä aikaa meillä on aika vähän, Tuhina kun nukahtaa yhdeksän aikaan ja minä yritän käydä nukkumaan ennen yhtätoista. (kova on yritys, nytkin kirjoitan vaikka kello on jo 20 yli) ja nyt vielä vähemmän kun puoliskoni nukahtaa ennen Tuhinaa. Treffeillä käydään öööö no ei kauheasti olla käyty, mutten koe sitäkään niin että meidän parisuhde siihen kaatuisi. Sitten kun päästään kahdestaan jonnekin niin nautitaan kyllä siitä ajasta. Ja nyt ollaan suunniteltu että tammikuussa kyllä vietetään meidän 2v hääpäivää jotenkin ja tällekuulle on yksi aikusten reissutiedossa, kutsua odotellessa.


Mun oli tarkoitus miettiä vähän miten meidän parisuhde ja arki on muuttunut lapsen myötä, mutta nyt alan tulla lopputulokseen ettei se nyt ole juurikaan muuttunut. Shoppailemassa ei käydä niin usein kun ennen, ruokaa shoppaillaan sitten senkin edestä. Ei elämä huonommaksi ainakaan mennyt. Ehkä vähän väsyneemmäksi ajoittain mutta pääsääntöisesti paljon tapahtuma rikkaammaksi ehdottomasti, ainaki  mitä tulee vessanpöntöstä löytyviin tavaroihin ja kaatuneisiin vesilaseihin. 

Ehkä kaikkein suurin muutos on ollut puoliskoni ajokortti. Aiemmin me lähdettiin koko perhe, pakattiin nukkuva lapsi autoon ja mentiin 24h abclle hakemaan ruokaa jos jääkaapissa oli vain valo. Nykyään Puoliskoni saattaa lähteä hakemaan meille ruokaa iltamyöhään kun minä hoidan Tuhinan iltarutiineja tai hän saattaa hoitaa viikon ruokaostokset omatoimisesti joku päivä koulun jälkeen. 

Niin että kai tähän nyt voidaan sitten todeta että ne meidän arkea muuttaneet kuviot ovat auto ja puoliskoni ajokortti. Tai nyt ainakin tätä pohtiessani musta alkaa tuntua siltä. Itse olen haaveillut useammasta lapsesta koko ikäni ja tiesin haluavani äidiksi nuorena enkä voi väittää yllättyneeni äitiyden iloista tai haasteista, mutta tuo auto on kyllä helpottanut elämää tosi paljon.

2 kommenttia

  1. Voi teitä söppänöitä <3 kuulostaa aika samalta ku meidänkin tarina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oo ja nyt tajusin että mehän ei juteltu tästä aiheesta ollenkaan ! :D

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !