Heippa raskauskooma!

Melkein koko alkuraskaus meni enemmän tai vähemmän raskauskoomassa. Meidän yöt oli mitä oli ja sen myötä unirytmit ihan sekaisin, enemmän ja vähemmän kaikilla. Aamulla nukuttiin niin pitkään kuin Tuhinalla vain unta riitti ja päivän aikana tehtiin mitä jaksettiin tai sitten ei mitään. 

Kun kerhot ja muskari jäivät juolutauolle jo hyvissä ajoin, katosi sen myötä viimeisetkin yritykset tehdä jotain ihmisten aikoihin. Ollaan käytännössä nyhjötetty kotona vielä koko tammikuu, poikkeuksena anoppilassa ja kaupassa käynnit. Säätkin oli mitä oli, joten eipä paljoa houkutellut ulkoilukaan. Harmaata tai kaunista ja ihan liian kylmää.

Mun raskauskooma-oireita on väsymys, oma-aloitteisuuden puute, jahkailu, päätöksenteon pitkittäminen, laiskuus, aikaan saamattomuus, vihaisuus, en jaksa innostua mistään... tarvitseeko tätä listaa vielä jatkaa. Jos en ole ollut masentunut niin masentava varmasti. Eikä tämä räkäisyys (ja kuorsaaminen) helpota yhtään. Tämä on sitten mun itseni tekemä diagnoosi eikä mistään lääkäristä haettu.



Parhaiten tai pahiten olen masentanut itseäni. Tähän kun lisätään vielä muutenkin herkän ihmisen hormonihöyryt ja turhanpäiväiset pikkuriidat puoliskoni kanssa, niin voit varmasti kuvitella millaisissa pohjamudissa sitä on tuntenut itsensä ryömivän. Huono, eipäs vaan surkea kaikessa - olotila on ollut vähän liikaa pinnalla.

Nyt olen onneksi päässyt tuosta vaiheesta yli, ainakin suurimmaksi osaksi. Ollaan saatu Tuhinan kanssa kiinni tavallisesta arjesta ja oma jaksaminenkin on ihan eri luokkaa kuin vielä vähän aikaa sitten. Toki edelleen useimpina päivinä nukun parin tunnin päikkärit siinä missä Tuhinakin.

Tätä uutta, tavallista ja rutinoitunutta arkea on kulunut nyt jo kaksi viikkoa ja olen kyllä ylpeä meistä! Tuntuu jo isommaltakin saavutukselta kun ollaan melkein joka päivä tehty jotakin, tai käyty jossakin. Ja ollaan kokattu paljon yhdessä puoliskoni kanssa ja syöty hyvin, koko perhe samaan aikaan.



Missattiin kevään ensimmäinen muskari kerta, väsymyksen ja flunssan takia, mutta eräänä perjantaina Tuhina heräsi sen verran aikaisin että ehdittiin todella hyvissä ajoin. Ja siitä se tavalinen arki sitten alkoi taas käynnistyä. Tuon perjantain jälkeen Tuhina on herännyt pääsääntöisesti kahdeksalta. Nyt ollaan käyty muskarissa kolmesti peräkkäin!

Käytiin hoitamassa pankki ja paperiasioita viime viikon maanantaina heti aamupäivästä, koska pankin kassapalvelut, ja vielä sen jälkeen käytiin Helli kerhossa leikkimässä ennen päikkäreitä, nyt ollaan käyty sielläkin jo kaksi kertaa peräkkäin.

Näiden parin viikon aikana ollaan saatu vieraita kerran, mun ystävä tuli vauvansa kanssa meille, ihan oikeasti viettämään aikaa. Ja me ollaan Tuhinan kanssa käyty kyläilemässä kolmessa paikassa, ensimmäisessä viivyttiin loppu päivä kun sinne kolmen jälkeen saavuttiin, Annin luona ehdittiin olla useampi tunti kun vaihdettiin yöpuku jo siellä, ennen kotimatkaa ja torstaina käytiin vastavierailulla ystävän ja hänen vauvansa (ja miehen ja kissojen) luona.



Keskiviikon perhekerhossa - siinä joka alkaa aamulla 0930 - ollaan myös käyty kahdesti peräkkäin! Tämä on ehkä saavutuksista suurin.  Jotain kertonee ettei viime syksynä käyty tässä kerhossa kertaakaan ja vanha asunto oli tien toisella puolella eikä me silti ehditty ajoissa vuosi sitten. On aika saavutus että me ollaan jossain ennen kymmentä! Tällä viikolla siellä oli valokuvaus. Otettiin Tuhinasta ensimmäiset "oikeat" valokuvat.

Kirkossa ollaan nyt käyty taas jo neljänä perättäisenä sunnuntaina! Tosin toisena näistä oltiin Lahdessa. Mun serkulla oli babyshowerit Turussa joten mun äiti tuli Jyväskylästä meille perjantaina, lauantaina otettiin mun isosisko kyytiin Lahdesta ja kotimatkalla jäätiin sinne mun siskolle nukkumaan.

Mulle tuli aika pitkä tauko, en vaan jaksanut raskauskoomassani herätä tarpeeksi aikaisin saatika toimia tarpeeksi nopeasti ehtiäksemme edes autoon kymmeneksi. Marras-joulu-ja vielä tammikuussa herättiin hyvällä tuurilla puoli kymmeneltä - ja ne oli aikaisia aamuja - huonosti nukutun yön jälkeen, niin en vain saanut itsestäni irti energiaa lähtemiseen. Meiltä sinne ajomatkakin kestää vartin. Vähän yritin sunnuntaifiilistä saada harjoittelemalla pianolla sunnuntaisin.



Nyt kun Tuhina herää kahdeksalta ollaan oltu jo kahdesti ajoissa! Eli jo viittävailla kymmenen kirkon pihassa. Ja huomaan myös että mun pianoharjoittelu alkaa tuottaa tulosta! Pystyn säestämään muutamia lauluja ilman etukäteen harjoittelua. Joo säestän alkeisyhdistyksessä vain oikealla kädellä, mutta pikkuhiljaa! Jossain vaiheessa saan tuon vasemmankin mukaan, sitäkin olen harjoitellut.

Pari viikkoa sitten innoistuin aurinkoisesta pakkaslauantaista ja päätin vaunuilla Tuhinan kanssa anoppilaan. Kun me vihdoin päästiin ulos koko taivas oli ihan harmaana pilvistä. Kerta olin jo päättänyt niin lähdettiin silti. Matka kesti reilun tunnin, annoin Tuhinan kävellä paljon. Hieman epäilin ideaa pyörätien vaihtuessa peltojen ympäröimäksi, jään peittämäksi hiekkatieksi. Tuhina onneksi nukahti kun jouduin vetämään harson vaunujen kuomun eteen tuulensuojaksi. Liukastelusta huolimatta päästiin palelematta ja kaatumatta perille.

Muutoin ollaan ulkoiltu matkat kerhosta ja muskarista kotiin, kun Tuhina on kävellyt itse. Näin saadaan 15min kotimatkan aika vähintäänkin tuplattua tai triplattua. Kotipäivinä ollaan käyty 30-60minuutin happihyppelyllä lounaan jälkeen - koska pyykit. Nyt kun puoliskoni on myös kotona ollaan pari kertaa ulkoiltu koko perheen voimin.



Niinpä! Päivittäiseen pyykkäämiseen en ole vielä päässyt uudestaan kiinni, pari koneellista viikossa kyllä pesen. Mun päivittäiset siivousrutiinit on myös vielä vähän hakusessa, mutta pesuhuoneen olen nyt taas pessyt kerran viikossa - listassa se on kahdesti. Imuri on muuttanut keittiöön ja suuremman sotkun välttämiseksi olen ottanu tavaksi imuroida aina Tuhinan ruokailun jälkeen.

Yöt ei ihan vielä ole sataprosenttisen kokonaisia, silti meillä nukutaan nyt hurjan paljon paremmin! Se on varmasti yksi syy mun piristymiseen. Varmaan myös se kuuluisa keskiraskauden into. Ja se kun maha alkaa näkyä enemmän ja enemmän. Ja vielä kun puoliskoni on täyttänyt jääkaapin kaikella hyvällä ruoalla!

Ai niin!

Mulla on ollut kollareiden sijasta farkut tai sukkikset ja pitkä neulepaita - melkein joka päivä! Tästä ei tosin ollutkaan kuvatodistetta. Ja! Varastin aikaa Tuhinan kylpyhetkestä itselleni, kahdesti! Pieni hemmottelu kasvojen kuorinnalla ja toinen hemmottelu säärille, piristi kummasti :D Ja joo järkytyin kun huomasin vasta nyt, kuinka surkea ryhti mulla on. Pitänee alottaa ryhtijumppa.

2 kommenttia

  1. I feel you, mäkin olin koko tammikuun ihan koomassa vaikka en oo ees raskaana. :/ Jostain syystä tammikuut on aina ollut mulle raskaita, joten päätettiin yrittää lähteä ens vuonna vaikka ulkomaille tammikuussa jos se auttaisi :D Vaikka ollaan kipeinä, niin silti on ihan eri fiilis jo taas. Ps. Aivan ihana Tuhina!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi että, pieni irtiotto arjesta ei kuulostais ollenkaan hullummalta! hih, ihana hän on munkin mielestä :D

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !