Kaksplus.fi

Taapero Tuhina

Tuhina täytti tovi sitten puolitoistavuotta joten tuli aika päivittää vähän tarinoita hänen vauvakirjaansa. Ihan jos rehellisiä ollaan niin vauvakirjan kaikki "tärkeitä hetkiä"-sivut ovat tyhjiä, koska en ole osannut sinne vielä kirjoittaa mitään, sen sijaan "ensimmäisiä kertoja"-sivulle olen lisännyt omia muistiinpanoja hurjan määrän.

Tänne blogiin olen kirjoittanut Tuhinan kuulumisia yleensä aina neuvolakäyntien jälkeen. Puolitoistavuotis neuvolasta kirjoitin niin paljon että päätin jakaa sen tekstin kahteen, näihin osaamisiin ja muihin vauvakirjamerkintöihin ja sitten siitä neuvolasta ja sitä seuranneesta lastenpolikäynnistä erikseen.

Taaperon lempijuttuja on kiipeileminen - edelleen ja joka paikkaan, varpaillaan käveleminen, juokseminen, hyppiminen ja kaatuminen. Tuhina on myös alkanut tanssimaan. Pihalla hän viihtyy todella hyvin ja ihmettelee lunta. Kuitenkin kovimmat pakkaset me pysyteltiin kiltisti sisällä.

Tulevalle vauvalle pitää hommata oma sitteri tai sitten Tuhinalle joku oma hieno tuoli, koska sitteri ja sen soiva lelukaari, ovat edelleen pop! Tuhina raahasi ihan itse sen lelukaaren vaatehuoneen kätköistä ja yritti jopa itsekseen laittaa sitä paiikoilleenkin.

Niin joo ja Tuhina on myös kova ottamaan selfieitä ja muita kuvia nimenomaan etukameralla. Hän osaa itse laittaa meidän molempien puhelimista kameran päälle  ja sitten hän irvistelee, peilailee ja näyttää kieltään samalla kun onnistuu tosissaan räpsimään kuviakin.


Tuhina höpöttää ja laulaa paljon! "Ihhahhaa, ihhahhaa" tulee oikein nuotilleen, tämän enempää tuo laulu ei vielä jatku. Omia laulujaan hän kyllä laulelee sitten senkin edestä, samalla käsillä huitoen kuin kapellimestari. Tuhina laulaa usein mun kanssa, minä laulan unilauluja ja pienen peiton alta kuuluu "ihhahhaa ihhahhaa".

Sana- ja tavuvarasto kasvavat nekin koko ajan. Ja niinkuin kaikki aina sanovat että pienetkin lapset ymmärtävät jo älyttömän paljon niin kyllä, minäkin hämmästelen tätä melkein päivittäin. Tuhina ymmärsi heti mitä tehdä kun ensimmäisen kerran pyysin häntä viemään vaipan roskikseen. Hän jopa ymmärsi kun sanoin että ei alalaatikkoon vaan ylälaatikon roskikseen ja vielä kun erikseen pyysin sitten sulkemaan sen roskiksen. Nykyään tämä on vähän tahtotilasta kiinni, välillä vaippa menee kiltisti roskiin ja välillä taas on vauhtia niin paljon että ihan suosiolla vien sen itse.

Tule syliin, anna käsi, laita kengät jalkaan, lähdetään ulos, mennään potalle, paina nappia (hissin tai oven avaus), ja sammuta valot - "käskyt" hän ymmärtäää ja lähes aina myös tottelee niitä. Ja ilman sanojakin Tuhina tietää tulla pois suihkusta kun levitän pyyhkeen. Silloin Tuhina tulee eteeni seisomaan ja kääntyy selin että saan käärittyä hänet pyyhkeeseen. Ja sama homma peiton tai päiväuni viltin kanssa, aina kun sen levittää niin Tuhina tulee paketoitavaksi.

Marraskuussa listasin joitakin sanoja ja sen hetken taitoja, nyt niiden lisäksi uusia on ainakin: Pöllö on huhuu, Ankka on kaa, Kaatuu on kaakuu, isi tai siis iskä on ittä ja sitä Tuhina huutelee nykyään eniten samalla ympäri kotia juosten, pappa on nykyään pappa eikä pää, äitikin kuullaan aina välillä.


Uusimmat sanat ovat pupu ja anna, kohteliaisuus kasvatus alkakoon. Koirat, kissat ja nallet ovat kaikki vuhvuh. Hän kulkee ympäriinsä käsi tai joku tavara korvalla huudellen "haloo" Keinu on kiikaa tai tiitaa. Jotenkin musta tuntuu että kiikaa ja huhuu olisi olleet jo paljon kauemmin, mutta ei ne sitten vissiin ole. Taitavat kuitenkin olla ne eniten kuullut. Ja PUM! silloin kun Tuhina tömistää tai heittää palloa tai jotain muuta niin silloin hän sanoo pum!

Kun Tuhinalta kysyy täytyykö käydä potalla tai onko jano hän saattaa pyörittää päätään ja sanoa eioo tai ieoo, tästä jälkimmäisestä en aina mene ihan takuuseen että onko se ei oo vai sittenkin joo.

Halutessaan jotain tai jonnekin Tuhina ojentaan kätensä ja sanoo daa. Jano ja tää alkaa muodostua myös, nimenomaan silloin kun hän odottaa käsi ojossa. Avaa ja vettä ovat sanoja joita meillä maistellaan jo. Ainakin kahden tätinsä nimeä hän myös tapailee ja välillä tuntuu sanovan ihan selvästikin ne. Näitä tapailtavia en kuitenkaan ihan vielä laske sanojen osaamiseksi.

Muutama sana on kuultu vain kerran. Meistä oli aivan ihmeellistä kun kerran päiväunien jälkeen kysyin haluaako Tuhina potalle ja hän vastasi aivan kirkkaasti potalle! Ja kyllä mun sydän suli kun vein Tuhinan omaan sänkyynsä nukkumaan ja olen ihan varma että hän sanoi äiti viereen. Näitä en myöskään ole vielä listannut osattaviin.


Tämä nyt ei liity osaamiseen mutta tavallaan on yksi etappi kuitenkin nimittäin.... Vihdoin hammas numero kahdeksankin suvaitsi puhjeta! Tuhinan seitsemäs hammas puhkesi loka-marraskuun vaihteessa, toinen oikea alaetuhammas. Siitä saakka olen odottanut kahdeksatta hammasta kuin kuuta nousevaa ja yrittänyt selittää vaikka ja mitä itkuja sillä hampaalla... hammasitku on huomattavasti helpompaa kestää öisin kuin raapiminen... mutta turhaan.

Ja no edelleen sitä vasemman puoleista toista alaetuhammasta odotellessa numero kahdeksan on nimittäin ensimmäinen poskihammas! Mikä täytyy muuten korjata vauvakirjaan ja neuvolakortin hammaskarttaan, kun luullin sitä ensin kulmahampaaksi. Tuli se sentään vasemmalle kuitenkin.

Tämän hampaan teossa hämmensi kyllä eniten se että ensimmäiset kuusi hammasta puhkesivat pareittan parin viikon tauolla. Siis että ensin tuli vasen ala etu ja sitten parin viikon päästä tuli viereinen. Ja sitten kun ylös tuli hampaita niin ensin tuli taas vasen ja parin viikon päästä oikea. Mutta poskihammas rikkoi kaavan.

Päiväunensa taapero nukkuu kotona sisällä ja isovanhempien luona ulkona. Yleensä yhden ja kolmen välissä nukahtaen ja unta riittää yleensä kahdesta kolmeen tuntia.

ps. aikaisempia kuulumisia löytyy tuolta oikeasta laidasta sanapilvestä vauva kasvaa -tunnisteella

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !