Kaksplus.fi

Pääsiäisenä

Kauanko kestää matka Vierumäeltä Jyväskylään? 
- KAUAN. 
Ainakin jos matkustaa ilman aikataulua ja pysähtyy matkan varrella ajan kanssa. 

Pääsiäistä alettiin suunnitella jo hiihtolomalla, tai lähinnä päätettiin että pääsiäisenä mennään porukalla laskettelemaan ja uimaan. Puoliskoni jäi kotiin ja me lähdettiin Tuhinan kanssa torstaina vähän ennen kahta. Haettiin mun sisko Vierumäeltä ja käytiin hallissa leikkimässä jalkapallolla hetki ennen matkan jatkamista. 

Pysähdyttiin ensin Tähtihovissa, ei löydetty sieltä Tuhinalle sopivaa evästä, joten ajettiin sitten ABClle ja siellä vierähti pidempi hetki. Ensin haettiin Tuhinalle eväät marketista ja oltiin menossa hakemaan lisää evästä Punnitse & Säästä:stä kun pysähdyttiin ihmettelemään kirjakaupan tarjouksia ja matkaan lähti Tuhinalle Mummin käsilaukku -kirja. P&S:ssä vierähti toinen tovi, ite en ollut koskaan ennen siellä käynyt. Parin tunnin matka kesti varmaan lähemmäs viisi tuntia.



Lyhyesti sanottuna pääsiäiseen mahtui turvapaikanhakijoiden tekemää ruokaa - kanaa ja lammasta, laskettelua ja kävelyä Laajavuoressa, Aalto Alvarin aaltoja, mummolan hyvää ruokaa ja synttäri/testikakku laskettelua ja pulkkamäkeä Himoksella.

Me ei Tuhinan kanssa käyty tällä reissulla kertaakaan laskettelemassa. Neiti oli ihan väsynyt ja nukahti matkalla Laajavoreen. Sellaset olivat kyllä elkeetkin jo ennen kun päästiin rinteeseen lähtemään, että ihan suosiolla pakattiin vaunut matkaan - jos nukahtaa autoon niin sitten saa nukkua vaunuissa sen mitä nukkuu.

Päivän ohjelma kun oli rinteestä uimaan, joten ajateltiin että on parempi viedä uimaan lapsukainen joka on nukkunut kuin lapsukainen joka on väsytetty rinteessä. Eipä  Tuhina kyllä nukkunut edes tuntia, mutta ihmeteltiin eturinteen juuressa laskijoita ja muiden leikkejä ja otettiin rennosti aamupäivä.

Uimahallista Tuhinaa ei meinannut saada pois, ei se kyllä yllättänyt ketään. Lastenallas skipattiin kokonaan, käytiin aalloissa kellumassa ja muuten hengailiin porealtaassa ja koskialtaassa. Pienestä liukumäestä laskettiin pari kertaa ja isommasta kerran lopuksi. Ajattelin että Tuhina voisa hypätä jo altaan reunalta, niin että olen altaassa vastassa ja sitä varten mentiin kilpa-altaaseen. Se oli virhe, koska siellä oli aivan liian kylmää Tuhinalle. Jos sitä ei lasketa niin uintireissu oli aivan täydellinen.




Sunnuntaina me ajeltiin kirkon jälkeen Viitasaarelle mummon ja papan luokse. Mentiin äidin autolla ja Tuhina matkusti ensimmäistä kertaa kasvot menosuuntaan. Autossa on niin lyhyt turvavyö että yleensä olen lukinnut istuimen kahdella vyöllä, mutta nyt piti saada kaikki vyöt käyttöön kun meitä oli auton täydeltä. Hyvin Tuhina viihtyi näinkin päin, mun mielestä matkustus asento oli ehkä jopa hieman parempi noin päin, ainakin nukkumisen kannalta.

Ja tietysti, koska puoliskoni ei ollut mukana, lähetin hänellä kuvat meidän mummon tekemistä herkuista. Joskus mietin että tuleekohan musta koskaan sellaista mummoa jonka luona on aina hyvää ruokaa. Meidän mummo ja isoäiti on molemmat sellaisia ja puoliskoni mummo on myös.



Viimeisen lomapäivän suunnitelma oli lähteä Himokselle laskettelemaan ja sieltä sitten kotiin. Isi ja isosiskoni lähtivät hyvissä ajoin puoliltapäivin. Minä laittelin vakuutustarjouspyyntöjä ja pakkasin - hyvin laiskasti ja yritettiin äidin kanssa vuorotellen saada Tuhina päikkäreille, samalla kun äiti leipoi suklaisen synttärikakun isosiskolleni. Samalla tuli testattua yksi kakkuresepti joka sopii myös Tuhinalle.

Tuhina luovutti unelle vasta turvaistuimessaan vähän ennen kuin mekin suunnattiin Himokselle. Ajatus oli että voidaan hetkeksi ottaa Tuhinalle välineet, jos ehditään. Oltiin parkissa 20 vailla viisi ja viideltä meni rinteet kiinni. Laskettelu jäi toisen kerran välistä, mutta ulkoiltiin ja Tuhina pääsi pulkkamäkeen ja syötiiin kakkua. Hyvä pysähdys ennen parin tunnin kotimatkaa.



Voi ei! Unohdin ihan pari pupua! Maanantaina ennen lähtöään Vaari etsi Tuhinan kanssa pääsiäispupun pesää. Mummu oli hankkinut ison suklaamunan ja kaksi erilaista suklaalevyä Tuhinalle. Maidottomia tietenkin. Myös me isommat lapset - minä isosisko ja äiti - innostuttiin pesän etsimisestä heti kun tajuttiin mitä Vaari ja Tuhina teki.

Ja toinen pupu oli meidän mummon pehmopupu. Iso koristepehmolelu, jolla me ei koskaan saatu leikkiä. Nyt mummo antoi sen Tuhinalle. Ja olihan toinen siitä aivan ihastuksissaan. Itse en kyllä omin luvin olisi pupua Tuhinalle antanut.



Niin ja kolmaskin pupu, jonka piti olla kissa, mutta kaikkien mielestä se oli pupu. Puhuttiin virpomisesta hieman, meinasin jos oltaisi sovittu että käydään puoliskoni mummolla ja enolla virpomassa ja sitten menty mummin ja papan luo. Ei keksitty mistä löydettäisi pajunkissoja joten jätettiin koko touhu suosiolla emsi vuoteen.

Paitsi sitten kun tulikin lähtö mummilaan niin alettiin äkkiä askartelemaan virpomisvitsaa - piirrettiin lehdet paperista ja teipattiin avokadon oksaan kiinni ja Tuhina sai punaisen nenän, viikset ja hiuksistaan kissankorvat. 

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !