Kaksplus.fi

Entä jos ei ehditä

Kukaan ei varmasti unohda ihan heti omaa synnytystään. Tietysti minuuttiaikataulu ja yksityiskohdat saattavat sumentua jo saman päivän aikana. Tai sitten käy niin kuin mulle, että vasta useamman kuukauden päästä tajusin olleeni pienessä shokissa synnytyksen jälkeen.

Heti synnytyksen jälkeen meidän kuski oli kertonut anopilleni, että puoliskoni oli aivan paniikissa. Puoliskoni taas kertoi, että meidän kuski oli aivan paniikissa. Minä taas kuvittelin olleeni ihan rauhallinen ja tilanteen tasalla. Mutta hei jos näkisit vastasyntyneen lapsen asfaltilla, niin eikö ensimmäinen ajatuksesi olisi nostaa vauva syliin, pois kylmältä ja kovalta maalta?

Niinpä. Minun ensimmäinen kysymys oli miksi vauvalla on siniset sormet ja varpaat. Sitä paitsi istuinhan itsekin asfaltilla, siis juuri synnyttäneenä - ilman housuja. Eikä mielessäni käynyt nousta ylös, enkä uskaltanut koskea vauvaan. Olin shokissa, aivan varmasti, ainakin jonkin asteisessa. Onneksi paikalle sattui se toinen äiti ja lääkäritäti.

Tuhinan synnytys kesti laskujeni mukaan 2h20min. Ja pikakelauksena se meni näin: Ensimmäinen kellotettu supistus 0442 - tunnin kellotus. soitto sairaalaan, soitto kuskille, kuskin odottaminen, ensimmäinen ponnistuksen tarve, toinen ennen autoon nousua, tuskainen automatka ja syntymäajaksi merkitty 0700. Ensimmäiset ajatukseni Tuhinan syntymästä löydät täältä. 


Olen vähän laskeskellut kauanko meillä on aikaa ensimmäisestä supistuksesta lähteä sairaalaan, että varmasti ehditään. Tällä kertaa ei kelloteta supistuksia kotona, eikä kysytä sairaalasta ohjeita. Me soitetaan sairalaan vain ilmottaaksemme, että nyt tullaan. Meillä on kodilta 61km matka synnytyssairaalaan, ajoaika 55 minuuttia.

Yleensä ulkovaatteiden pukemisesta auton starttaamiseen menee 10 minuuttia. Tosin heinäkuussa tuskin tarvitsee pukea, joten se on reput ja Tuhina autoon ja menoksi viidessä minuutissa. Tuhinan hoitoon viemisen  matkoihin 10 minuuttia, eikä ole aikaa jäädä mummon kanssa juttelemaan.

Matka mummolta sairaalaan googlemapsin mukaan kestää 51 minuuttia. Näillä faktoilla tai tällä aikataululla meidän pitäisi olla sairaalassa tunti ja kymmenen minuuttia ensimmäisestä supistuksesta. Eli  meidän pitäisi ehtiä ihan hyvin. Mutta sitten se fakta, että yleensä seuraava tulee vielä nopeammin - entäs jos tulee alle tunnissa?

Mitä jos ei ehditä taaskaan sairaalaan? Mitä pakataan autoon sairaalakassin ja mummola repun lisäksi, ihan vaan varmuuden vuoksi? Entä jos ei ehditä edes pois kotoa? 


Yksi ilta huomasin miettiväni, että pitääkö vauva pestä heti syntymän jälkeen. Että jos vauva synytyisikin meidän vessaan, niin käärittäisiinkö vauva vain pyyhkeisiin ja pakattaisiin turvakaukaloon? Vai pestäisiinkö ja puettaisiinko vauva ensin? Millainen on kotisynnyttäjän muistilista? 

Entä miten se napanuoran katkaisu ja solmiminen? Riittääkö, että sen tyveen laittaisi pyykkipojan ja vain saksilla napsaisisi poikki. Pitäisikö se pyykkipoika sitten jättää siihen siksi aikaa, että päästään sairaalaan? Istukkaa varten tarvittaisiin varmaankin puhdas muovipussi.

Löysin vastauksen näihin yöllisiin kysymyksiin, tai ainakin osaan niistä. Osoite on Aktiivinen synnytys piste fi. Ja sieltä luin ensimmäisenä avustamattomasta kotisynnytyksestä (tuo ensimmäinen linkki vie sinne). Toisen jutun otsikko oli Kotisynnytykseen valmistautuminen. Mulle ehkä hyödyllisempi oli tuo avustamaton kotisynnytys, meille kotisynnytys kun ei ole tavoite, vaan mahdollisesti toteutuva riski.

Juttelin myös äidin kanssa ja nyt mulla on ensimmäistä kertaa oikeasti kysyttävää neuvolassa. Mietittiin että, voisiko neuvola ehkä olla yhteyksissä tuohon lähimpään päivystykseen. Jospa me mentäisi sinne tarkistamaan tilanne ja miettimään seuraavaa siirtoa. Meidän on kuitenkin tarkoitus synnyttää sairaalassa tällä kertaa. Ja tuo paikallinen sairaala olisi alle 10 minuutin matkan päässä. Siellä vaan ei ole ollut vuosiin synnäriä.


Pystyn jo kuvittelemaan miten vauva syntyy tuolla meidän vessassa. Miten se kääritään pyyhkeissä turvakaukaloon, jätetään pesu ja muut sitten ammattlaisille. Nään jo miten me viedään Tuhina mummolle niin, että vauvakin on autossa. Tässä vaiheessa äiti kyllä tuumasi, että minä ja vauva mentäisiin ambulanssilla ja puoliskoni veisi Tuhinan mummolaan ja tulisi perässä.

Jos näin käy saan luultavasti heittää hyvästit haaveille vielä kolmannesta ja ehkä neljännestä ja viidennestäkin lapsesta.

Ainakaan vielä synnytys ei pelota minua. Ei edes ajatus uudesta matkasynnytyksestä tai tahattomasta kotisynnytyksestä. Mutta nyt synnytys alkaa todella tulla ajatuksiini ja väkisinkin mietityttää. Nyt siinä on huomattavasti enemmän miettimistä, kuin sairaalakassin sisältö ja Tuhinan hoitopaikka. Tuntuu tarpeelliselta valmistautua pahimpaan - siihen jos ei ehditä sairaalaan.

22 kommenttia

  1. Hui! Tää on niin jännää! Pidän peukkuja, että saat sairaalasynnytyksen. <3 Mut hei, jos jotain positiivista niin ei ainakaan tarvi kauaa kärvistellä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha se on totta! itseasiassa enemmän mua pelottaa se että mitä jos kaikki ei meekään nopeesti ja itsestään vaan entä jos se kestää ja kestää...... :D

      Poista
  2. Mielenkiintoisia pohdintoja ja ymmärrän, että askarruttaa, kun kokemusta nopeasta synnytyksestä on. Näin kätilön näkökulmasta ajattelisin, että synnytykset on (onneksi) usein erilaisia jopa samalla äidillä, mutta tietty yleensä uudelleensynnyttäjät synnyttää nopeempaa... Jos olisin tossa tilanteessa niin varmaan soittaisin ambulanssin tyyliin heti ekasta supistuksesta. Jos kotona alkaa ponnistuttaa niin yhteys synnytyssaliin, jossa kätilö on langanpäässä ohjaamassa. Napanuoraa ei oo hyvä katkaista heti syntymän jälkeen (vasta kun se lopettaa sykkimisen, mihin voi mennä jopa 10min), sillä vauvan pitäisi saada kaikki tarvitsemansa veri nuoran kautta. Tietty hätätilanne on eri. Synnytyssalissakaam ei pestä enää vauvaa, tärkeintä on, että vauva pääsee äidin/isän ihokontaktiin eli mahdollisimman paljon iho ihoa vasten, peitettä ja mahd pipo päähän. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja saat synnytyksestä voimaannuttavan kokemuksen! -Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi hyvä kun sanoit tuosta napaverestä! Jonkun jutun luinkin missä sanottiin että lapsi saa sen kautta vielä 1/4 tai jopa 1/3 verestään syntymän jälkeen. Ja totta voi olla että järkevintä on soittaa heti ambulanssi tai sitten lähteä tohon lähimpääm päivystykseen.

      Poista
  3. Onpas ollut nopeaa menoa! Toivottavasti tällä kertaa saat sairaalasynnytyksen. Mutta jos et, niin on hyvä, että olet valmistautunut etukäteen.
    Mietin (ensihoitajan vaimona) että olisikohan sinun tilanteessasi järkevää soittaa ambulanssia paikalle jo heti ensimmäisistä supistuksista, jos on kerta riski että syntyy tien päälle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mekin nyt ollaan vähän mietitty.. saa nähä onko neuvolatädillä mitään mielipidettä tähän.. :)

      Poista
  4. Hui, mä oikein hengästyin kun luin nuo linkit! Toivottavasti kaikki menisi nyt hyvin ja hitaammin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :D toivo parasta, varaudu pahimpaan vai miten se meni :D

      Poista
  5. Oioi tässä tuli itselle oikein hiki tätä lukiessa! Mä luulin olevani ripeä, kun esikoinen tuli 5 tunnissa ja kuopus 4 tunnissa mutta sä se ripeä olet! En yhtään siis ihmettele että jännittää. En oikein osaa sanoa mitään tsemppaavia kommentteja muuta kuin jos supistaa soita heti ambulanssi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaseks mies on vaan todennut, että kyllä me ehditään kun nyt tiedän miltä ne synnytyssupparit tuntuu ja heti ekasta lähdetään.. onneks ei tarvi tänä yönä vielä miettiä joko lähdetään :D

      Poista
  6. Suosittelen sitä ambulanssia! Siellä pystytään kuitenkin vähän hoitamaan vauvaakin, jos hätä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä oikeassa! Viimeksi ei vauvalla ollut mitään hätää, mutta sitähän ei voi ennustaa. :)

      Poista
  7. Voi kun olisin ite löytänyt noi linkit toisen odotusaikana. Meillä esikoinen synnytys kesti 8h ja toinen sitten 2h 😁 Ja vaikka me asutaan lähellä sairaalaa (ajomatka noin 20min) silti tuli kiire ja sairaalassa ryhdyttiin suoraan ponnistamaan. Jos ei esikoinen olisi ollut jo valmiina hoidossa ja olisi pitänyt odottaa hoitajaa meille, kuopus olisi syntynyt kotiin. Mä olin pelännyt nopeeta synnytystä mutta toi meni vieläkin odotettua nopeammin. Siksi mietinkin uskallanko enää koskaan lisää hankkia, nehän tulee sitten ihan heti!
    Mua avustanut kätilö tuli juttelemaan mun kanssa myöhemmin ja kun kerroin hänelle tästä pelosta hän sanoi, että voi olla yhteydessä pelkopolille ja siellä keskustella asiasta. On nimittäin mahdollista, että synnytys käynnistetään muutama päivä ennen laskettua tai että sairaalan kanssa sovitaan etukäteen kaikki ja he ovat siellä ihan valmiina. Jospa sielläkin on pelkopoli ja pääsisit juttelemaan asiasta? Tsemppiä teille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tajusin että mun seuraava neuvola onkin jo ihan kohta, ehkä se neuvolantäti osaisi neuvoa ton pelkopolin suhteen. Tuhina syntyi just rv 39+5 :D kuitenkin ku kaikki meni muuten hyvin niin käynnistäminen ei oikein houkuttele.

      Poista
  8. Suosittelen soittamaan ambulanssin. Mulla kolmas lapsi tuli reilussa 2 tunnissa. Oltiin jo autolle menossa kun totesin miehelle että tää tulee nyt, soita lanssi. Kotona olisikin syntynyt jos ei olisi tehty väärää arvioo eli napanuora tulossa ensin. Sit lähdettiin lanssilla kovaa kohti sairaalaa. Onneksi lanssarit arvioi tilanteen väärin. Olin sairaalassa jopa 7min ennen kun lapsi oli jo sylissä =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha 7min onkin jo pitkä aika :D tuliko miehesi mukaan lanssiin vai omalla autolla perässä? Sitäkin mietin kun olisi kuitenkin kiva että hänkin olisi paikalla enkä yksin olisi ambulanssissa...

      Poista
  9. Itse synnytin toisen lapseni naapurikaupungin tk:ssa (vajaan 30km päässä kotoa). Synnärille olisi ollut kotoa 120km ja minua alkoi ponnistuttaa jo kotona. Ambulanssilla mentiin ja ei siinä paljoa muuta ehtinyt kuin tk:lla mentiin johonkin huoneeseen ja lapsi syntyi. (Syntymään meni n. tunti siitä kun heräsin vesien lirahteluun. Supistukset alkoivat heräämisen jälkeen n. 15-20min päästä.)
    Kolmatta kun odotin niin kyllä se aika tavalla jännitti, että syntyykö kotona vai matkalla. Ja synnärimatka ei edelleenkään ollut lyhentynyt. Meillä kaikki lapset ovat myös syntyneet aikaisilla (rv 36+0-36+6) viikoilla, joten sekin lisäsi jännistystä. Joskus 35 viikolla menin synnärille jo odottelemaan synnytystä, koska paikat oli jo auki. Pari päivää odottelin siellä, mutta päätin sitten mennä kotiin ja parin päivän päästä synnytys alkoikin kotona. Soitettiin ambulanssi ja tällä kertaa ehdittiin ihan synnärille asti ja sielläkin ehdittiin hetki ihmetellä. :)
    Meillä siis oli neuvot synnytyksen suhteen seuraavat:
    1. Mennään ennen synnytystä osastolle/potilashotelliin/synnytyspaikkakunnalle odottelemaan synnytystä, hyvillä viikoilla myös voidaan synnytys käynnistää (meidän tapauksessa se olisi ollut heti kun 37+0 on täynnä, mutta se ei koskaan täyttynyt, jos teillä on syntynyt ihan täysillä viikoilla niin tuo on yksi vaihtoehto, että käynnistetään niin ollaan varmasti sairaalassa :D)
    2. Kun synnytys alkaa, soitetaan heti ambulanssi, tarvittaessa ambulanssi voi pysähtyä matkalla johonkin terveyskeskukseen. Tarvittaessa myös synnytyssairaalasta olisi voinut lähteä ambulanssi keskoskaapin + kätilön kanssa vastaan. Jos on oikein kiire, eikä lapsenvahti ehdi paikalle, niin sitten mies olisi jäänyt lapsien kanssa kotiin.

    Toivottavasti on jotain apua tilanteeseenne, :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, on se teilläkin ollut välimatka synnärille! Toi olisi ehkä paras jos siellä ambulanssissa olisi kätilö, mutta ehtiskö se ambulanssi meille vaikka pillit päällä varmaan tulisi ':D Tuhina syntyi rv 39+5. Jotenkin käynnistäminen tuntuu paljon pelottavammalta ajatukselta kuin kotiin tai matkalle synnytys... :D

      Poista
  10. Hui, voin vaan kuvitella miten jännittää! Toivottavasti ehditte ajoissa ja on tosi hyvä että ootte valmistautuneet mahdolliseen nopeaan synnytykseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. viimeksi ei osannut aavistaakaan, mutta tällä kertaa ajatukset synnytyksestä pyörii yllättävän paljon mielessä jo nyt! Tänään rv 27+6 viimeksi alettiin miettiä synnytystä varmaan vasta noin kk ennen laskettua.. :D

      Poista
  11. Kannattaa tosiaan varmaan selvitellä terveydenhoitohenkilökunnan kanssa vaihtoehtoja. Voihan se olla, että ne ottaisi sut loppuraskaudesta riskiraskauksiin osastolle odottelemaan synnytystä. Hyvä ettei sua kuitenkaan yhtään pelota. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii tuo vois olla yksi vaihtoehto. :) mut enempi kyllä houkuttelisi tuo paikallinen päivystys, kuin yksin toisessa kaupungissa.

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !