Neljännesvuosi kahteen

Tämän kuun puolivälistä laskien Tuhina on enää neljännes vuoden vajaa kaksivuotias. Tuntuu hurjalta ajatella kuinka iso meidän pieni vauva jo on. Vastahan me odotettiin Tuhinaa syntyväksi! Ja vastahan hän oppi seisomaan! Vielä hurjemmalta tuntuu, että suunnilleen saman ajan päästä tuo pieni on isosisko!

Puolitoistavuotisneuvolassa täti totesi, että varmaan se kaksivuotisneuvola voidaan varata sitten siihen samaan, kun vauvan ensimmäinen käynti. Toisaalta aika kätevää. Tuleekohan musta yhtä fanaattinen neuvolassa kävijä tämän uudenkin kanssa. Tuhinan kanssa halusin käydä joka kuu ottamassa mitat vauvakirjaa varten.

Tämän hetken pituutta en tiedä, mutta kasvanuthan meidän neiti on. Kutistuvien vaatteiden lisäksi siitä kielii myös kutistuva sänky, hissimatkat väärään kerrokseen, sammuvat valot ja avautuvat ovet. Eräänkin yöllisen raapimisähinän päätteeksi puoliskoni totesi, että sänkyä pitää pian jatkaa.


Se vähäinen vessarauha mitä oven sulkeminen toi on mennyttyä, kun nykyään pieni iloinen käsi ylettää sammuttamaan valot muttei laittamaan takaisin päälle ja avaamaan oven. Oven raosta kurkistaessaan hän tietenkin huikkaa suloisesti "MOI!" tai välillä "no moii".

Sanavarastoon on "moi"n lisäksi ilmestynyt ja pysynyt ainakin: moimoi, heippa, vauva, vaippa, kukka, kakka - myös kaikki roskat ovat kakkaa, "paa" eli pallo, hiljaa - tämä on ihan lemppari sana ainakin isitytärleikeissä, lamppu, ankka - usein miten pelkkä "kaa", mutta tulee se välillä kokonaankin.

Iskää meillä huudellaan edelleen eniten. Jos Tuhina ei halua jotain, nykyään hän ilmoittaa sen sanoen "en" tai "ei". Hihoista ilmestyville käsille sanotaan aina "tulee" ja äiti kuuluu silloin tällöin. Keinu on välillä "kiikaa"n sijasta "keii-nu". Kaikki mitkä kulkevat pyörillä on mopoja - autot, pyörät ja oikeat mopot.


Onnistuessaan, pukemisessa tai saadessaan lusikan käteensä, Tuhina sanoo "no niin" tai "noin". Kun lautanen, muki tai suu on tyhjä Tuhina ilmoittaa päättäväisesti "poppu" loppu. Välillä hän muistaa kiittää saadessaan pyytämänsä ja "kiitti" kuuluu usein myös silloin, kun hän ojentaa jotain meille. Kukkuu on "tuttuu" ja osaapas hän myös ilmoittaa läsnäolonsa sanomalla "tadaa". Pieni suloinen "oho" kuuluu myös aika usein.

Pari kertaa Tuhina on pyytänyt apua "aapuu", mutta yleensä kaikki pyytäminen tapahtuu kättä ojentaen sanoen   tomera "aa". Ruoka ja kylpy/suihku on nykyään aina "kuumaa". Hellan ja mummin ja papan takan ohi kulkiessaan hän sanoo myös kuumaa. Musta tuntuu välillä, että myös kaikki kylmä ja märkä on kuumaa ja aina pitää lautaselle puhaltaa - se on tietysti  hyvä. Ainakin nämä sanat tulee niiden tuttujen "mummi" "pappa" "mummu" lisäksi.

Puheen oppimisessa on nyt selvästi matkimisvaihe ja silloin, kun Tuhina innostuu saattaa hän hokea eri sanoja meidän kanssa pitkän tovin. Matkimishetkinä toistetaan usein kenkää ja nenää - nenä koska meillä niistetään paljon, ja puoliskoni kahden nuorimman siskon nimeä. Tietenkin siellä pyörii myös kaikki edellä mainitut.


Tuhina on nyt kevään aikana opetellut tosissaan syömään itse, omalla lusikalla. Useinmiten ruoka menee suuhun edelleen sormilla eikä lusikalla. Mutta pikkuhiljaa on tullut enemmän aterioita, jolloin hän on pistellyt lautasen tyhjäksi ihan itse sillä lusikalla. Tärkeä taito tulevalle isosiskolle tämä itse syöminen.

Kevät talvella Tuhina teki ensimmäiset poskihampaat, kaikkiaan neljä hammasta siis, vaikka minä odotin neljättä alaetuhammasta marraskuusta saakka. Nyt kevään mittaan se viimeinenkin etuhammas ilmestyi täydentämään kolmen alaetuhampaan rivin. Nyt hampaita on kaikkiaan kaksitoista.

Tuhina on myös kova pukemaan itse, tai ainakin yrittämään. Toppahaalarista hän saa vetoketjunkin kiinni, mutta sisähousut taas tuottaa ongelmia vaippapepun kanssa. Ilman vaippaa menee legginsitkin ihan ite, yllättävän usein myös oikein päin. Pottatreenaus on aktiivisinta yleensä aamupäivisin ja yllättäen nyt alkaa tuntua ihan todelliselta, että meillä olisi kesällä vain yksi vaippapeppu.

Tuhinalla on myös pusupäiviä ja hän antaa aina lähtöpusut useaan kertaan. Tuleva isosisko osaa antaa myös vauvalle pusun - nostaa äidin paidan pois tieltä ja pussaa mahaa.

4 kommenttia

  1. Aivan ihana ja valloittava Tuhina ♡♡
    Todella paljon sanojakin tulee jo :) Meillä Henni puhua pälpättää aika paljon ja huutaa äitii mummii ja muita sukulaisia mutta isi sana tökkii! Kuin kurjaa miehen kannalta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih kiitos :) voi ei! Tuo on vähän epäreilua :D meillä äiti oli eka sana mutta se unohtui ja nyt meni pitkään ennen kun se taas löytyi :D

      Poista
  2. Ai että minä odotan että tuo meidänkin vauva alkaa puhumaan. Sitä on niin ihana seurata! <3
    Veikkaan että et jaksa toisen kanssa olla enää niin innokas neuvolassa kävijä. Minulle ja aika monelle muulle on käynyt niin. Asiat on jo esikoisen myötä tuttuja ja ei se painon seuraaminenkaan nyt ihan niiiin paljoa enää innosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tää puheen oppiminen on kyllä ihanaa! Kiva alkaa vihdoin ymmärtää mitä toinen tarkottaa :D heh voi olla juu, varsinkin kun ennen meillä oli neuvolaan n. 200m että jos kiire tuli niin vauva kainaloon ja juosten oli minuutissa perillä, mutta nyt on huomattavasti pidempi kävelymatka ja tosiaan se isosisko joka myös pitää pakata rattaisiin mukaan :D

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !