Kaksplus.fi

Oho kesä tuli!

Huh huh. Musta tuntuu, että aika loppuu kesken. Luonnospino taas kasvaa, kun ideoita riittää, mutta ne tulee aina jossain muualla kun kotona koneen ääressä. Tuntuu että viime viikkoon ja tähän kuuhun on enemmän ohjelmaa kuin itse edes jaksaisin. Onneksi osa on päällekäin joten on pakko valita välillä se lähempänä oleva vaihtoehto.

Siskoni tuli meille viime perjantaina ja ahkeroitiin lauantaiaamupäivä. Saatiinpas keittiö siivottua ja vähän valmistauduttua sunnuntaihinkin. (Keittiö on muuten edelleen siisti!) Käytiin myös päikkäreiden jälkeen koko porukalla K7:ssa leikkimässä Tuhinan kanssa, oli muuten kolmas kerta sillä viikolla. Ja joo päikkärit alkaa olla mulle pakolliset kohta! Illalla saunottiin ja katsottiin vielä leffa Tuhinan nukahdettua, ennen kun mentiin nukkumaan.

Sunnuntaina oli aikainen herätys lähdettiin ajamaan Espooseen meidän serkun vauvan nimiäisiin. Vaatekriisistä ja huonosti nukutusta yöstä huolimatta ehdittiin juuri ajoissa kuulemaan vauvan nimi. Juhlia vietettiin ihanassa auringon paisteessa, ilmapalloja, simaa ja munkkeja unohtamatta. Oli ihana nähdä serkkuja ja myös mun pikkusiskoa.

Tuhina riemuitsi pikkuserkkujen seurasta, keinuista puistossa ja serkun koirasta. Tosin naama oli illalla kyllä aika punanen, että vähempikin karvakamun ihastelu ja halailu olisi ehkä riittänyt. Mutta se riemu oli aivan ihanaa katseltavaa.

Sisko jäi serkulle yöksi ja ajoin Tuhinan kanssa kaksin kotiin. Loppumatkasta alkoi vähän väsy painaa pikkuneitiä, mutta silti hän oli hereillä koko parin tunnin matkan. Autosta nuostessa itku tuli ja loppui vasta iltapesulla kotona. Varmaan tajusi neiti itsekin, että nyt pääsee nukkumaan. Ja sen yön hän nukkuikin todella hyvin! Auringon noustua kömpi meidän sänkyyn ja maanantaihin herättiin yhdeksältä.

Taas parin viikon tauon jälkeen lähdettiin hellikerhoon ja sieltä tultiin päikkäreiksi kotiin. Paitsi etten meinannut saada Tuhinaa nukahtamaan. Tunnin hän ehti nukkua ja jäi sitten hetkeksi puoliskoni siskon kanssa meille, kun minä lähdin neuvolaan. Loppupäivä ulkoiltiin mummin ja papan pihalla.

Tiistaina lähdettiin heti aamusta anoppilaan ja aloitin pinnasängyn maalausprojektin. Tai tällä hetkellä se on hiomisprojekti ja hommaa riittää vielä ennen kuin pääsen maalaamaan. Oltiin koko päivä pihalla ja se näkyy naamasta ja käsivarsista. Tuhina nukkui kahden ja puolen tunnin päikkärit pihakeinussa.



Jatkoin sänkyurakkaa keskiviikkona uikkarit päällä, koska tänne tuli kesä! Keskiviikkona meinasi jäädä Tuhinaltakin päikkärit välistä. Nyt vasta hoksaan, etten ole nukkunut omia päikkäreitä viikkoon. Tähän kuitenkin mahtuu reissuja ja paljon tekemistä. Eipä ole ihmekään, kun parina iltana olen herännyt Tuhinan sängystä tai sen vierestä lattialta, vaikka mun oli tarkoitus vielä syödä ja kirjoittaa ennen nukkumaan menoa. 

Sänkyurakkaan tuli pieni tauko, kun torstaina lähdettiin äidin kanssa pikkuserkun rippijuhlaan Järvenpäähän. Sanomattakin selvää, että siinä meni koko päivä. Niin kuin koko viikko, saatiin juhlakin viettää aivan ihanassa säässä ja hyvässä seurassa. Eikä juhlapaikassakaan ollut moittimista. Ja hyvät olivat myös tarjoilut.

Tuhina oli huomioitu tarjoilujen osalta ihanammin kuin olin edes osannut ajatellut! Hänelle oli pieni herkkukori josta löytyi tuoreita hedelmiä, hedelmäsoseita sekä kasvissoseita ja ruokapiltti. Lisäksi oli vielä iso annos keitettyä riisiä ja lohta, jonka neiti popsi kokonaan.

Äiti tuli juhlista meille ja perjantaina siivottiin parveke kesäkuntoon. Istutettiin Tuhinan herneenversot ja kylvettiin tomaatin siemenet kukkalaatikkoon. Käytiin myös hoitamassa vauvavakuutusasioita ja ostamassa Tuhinalle uudet kengät koossa 21 ja 22. Ja sattumalta käytiin äidin kanssa syömässä puoliskoni pikkusiskojen kanssa.

Jos olet ihmetellyt blogin hiljaiseloa, niin tässä pieni katsaus viikon tapahtumista. Tekemistä riittää vielä, viherkasveille pitää lisätä uutta multaa ja uudet avokadot istuttaa. Luonnoksiakin tosiaan on vaikka muille jakaa. Mutta nyt on kyllä pakko ulkoilla kun sää kerran suosii!

Sormet syyhyää jatkamaan pinnasängyn hiomista, vaikka maalipöly onkin tosi ikävää silmissä ja kuivattaa käsiä. Vielä pari kierrosta hienommalla hiekkapaperilla ja sitten maalikauppaan sängynpäätyjen väriä päättämään ja sitten alkaa se paras osuus - maalaaminen.

Ai niin ja kaiken tämän tekemisen ja koheltamisen keskellä (mikä näkyy myös otettujen kuvien vähyytenä) meiltä jäi avaimet kotiin ensimmäisen kerran keskiviikkona. Tai mulla oli kyllä kahdetkin kotiavaimet ja auton avaimet takin taskussa - autossa. Onneksi on kesä.

Ps. Laskettuunaikaan vajaa kymmenen viikkoa.

2 kommenttia

Ihana yllätys, kiitos kommentista !