Kaksplus.fi

Aina vähän kipeä

Syksy.

Villasukat ja kumpparit tai lenkkarit.
Pipo, lapaset ja kaulahuivi.
Hupparikerrokset ja sadetakki.
Sitä syksy tarkoittaa äidille.
Villasukat ja kumpparit tai lenkkarit.
Pipo, rukkaset ja kauluri.
Sukkahousut kollareiden alla ja pitkähihainen hupparin alla.
Kurahaalari.
Sitä syksy tarkoittaa taaperolle.

Kilpavarustelua säätä vastaan.


Elpu pyöräilee haalarissaan hurjaa vauhtia alamäkeen intoa puhkuen. Huudan perään ja käsken pysähtyä puun viereen hyvän matkaa ennen suojatietä. Ylitetään tie rauhallisesti, mutta reippaasti, että ystävällinen autolijakin pääsee jatkamaan matkaansa. Suojatien toisella puolen niistetään nenä ja matka jatkuu taas hurjaa vauhtia.

Mennään puistoon. Keinuun on pakko päästä. Niistän oman nenäni ja Elpu sanoo "Nenä pois!" Niistetään myös pieni nenä ja lisää vauhtia. Kiipeilytelinettäkin pitää kokeilla ja ylhäällä taas pyyhkäistään räät pois poskelta.

Aivastan pari kertaa ja uutta nenäliinaa etsiessä vilkaisen puhelimen kelloa. Otan pari kuvaa puistoretkestä ja lähdetään kotia kohti, syömään ja päikkäreille. Oikeasti olisi ollut kerhopäivä. Yö oli tosi huono, mutta silti herättiin hyvissä ajoin kerhoa ajatellen. Jätettiin kuitenkin menemättä, taas.

Seuraan hiljaisena sivusta kuinka syksyisin somessa riidellään, kuinka tuon kipeä lapsi sairastutti tämän lapsen päiväkodissa, ja tämä taas tartutti toisen lapsen koulussa. Miksi ei sairasteta kotona? Miksi ei jäädä kotiin ensimmäisestä aivastuksesta? Pitikö lapselle pakata nenäliinapaketti kouluun, eikö kannattaisi kotona olla, jos räkä juoksee? Malttaisitte sairastaa loppuun asti kotona!


Ja sitten ollaan me aina vähän kipeät. Me joilla nenäliinapakka kuuluu käsilaukun ja auton hanskalokeron vakiovarustukseen kesät talvet, siinä missä vauvan vaipatkin.

Säänmukaisesta kilpavarustelusta huolimatta syksy voitti taas, aivan kuten joka vuosi. Se on taas jättänyt voittojälkensä Elpun ranteisiin ja minun sormieni väleihin. Kuivat ja kutiavat kädet ovat täällä. Syksylle hävinneet osapuolet saavat lohdutuspalkinnoksi nenäliinoja siltä perheen vähiten hävinneeltä osapuolelta. Tällä hetkellä vähiten nenäliinoja kuluttava perheemme jäsen on puoliskoni.

Flunssa iskee meidän perheeseen aina, ja kun se tulee, se myös kestää tulevaan kesään saakka. Keväällä se vain vaihtuu allergiseksi nuhaksi. Minä olen elänyt ympärivuotisen nuhan kanssa koko elämäni. Alan pikkuhiljaa epäillä, että Elpu saa saman vaivan. Olen enemmän tai vähemmän puolikuntoinen. Kuume ei tule koskaan ja alilämpöinenkin vielä.

Syyskuun puolessa välissä vähennettiin kerhossa käymistä. Ei sillä ettenkö haluaisi tai jaksaisi käydä. Päinvastoin. Mutta kun räkätilanne on tämä, en ole kehdannut lähteä. Jäänkö sittenkin kotiin liian herkästi?



Jos ollaan niin kipeitä, ettei kerhoon voida mennä, niin miten me sitten tehdään parin kilsan lenkkejä vaunujen ja Elpun fillarin kanssa? Jos me ollaan niin kipeitä, ettei aamupäivällä lähdetty muskariin, niin miten me sitten voidaan samana iltana mennä paikalliseen sisäleikkipuistoon koko perhe? Kun ollaan niin kipeitä, että niistetään vuorotellen ja Elpu on oppinut nostamaan käden suunsa eteen, kun yskitään. Kun ollaan niin kipeitä, ettei kerhoon voida mennä, mutta kuitenkin käydään melkein jokatoinen ilta mummin ja papan luona kylässä.

En minä halua olla lasten kanssa neljän seinän sisällä, kun ei kerta olla niin kipeitä, että on pakko. Ja jos kerta voidaan tehdä kaikkea muutakin, niin miksi ei mennä kerhoon ja muskariin? Kyllä muidenkin lapset aivastelevat.

Kuume, vatsatauti tai joku muu vastaava on tottakai asia erikseen. Yksi kuumeeton päivä kotona ennen kouluun paluuta, sen opin jo lapsena. (Se olikin luksusta, luvan kanssa pois koulusta ja vielä hyvä vointisena!) Mutta onko se vähän liikaa vaadittu, ettei kodistaan saisi poistua ensimmäisen aivastuksen tai räkäpisaran jälkeen? Johan minulla olisi peruskoulu edelleen kesken, jos nuhaisena ei saisi kouluun mennä.

Me mennään ensi viikolla kerhoon ja muskariin. Panostetaan erityisesti käsihygieniaan ja nenäliinat pidetään käden ulottuvilla. Sitten kun ollaan kuumeessa, mahataudissa tai muuten oikeasti kipeitä, voidaan lorvailla kotona ja tuijottaa telkkaria koko päivä.

2 kommenttia

  1. Mä oon ainakin mennyt räkäisen lapsen kanssa. Lapsella kun valuu koko ajan sellainen pieni "tarharäkä". Minun mittapuullani hän on terve silloin, kun ei ole kuumeessa tai muutoin selvästi kipeä. Jonkun muun mittapuulla hän olisi varmaankin joka ikinen päivä sairas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no just tuo tarharäkä! ja ilman viiletessä ei tarvitse kovinkaan reippaasti kävellä kun nokka vuotaa vaikkei sen suurempaa flunssaa edes olisi... Voin siis olla ihan samalla linjalla sun kanssa! :)

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !