Kaksplus.fi

Ristiäiset


Vihdoin on pojalla nimi! Ja hieno nimi onkin. Ei me keksitty mitään parempaa etunimeä joten pysyttiin siinä alkuperäisessä. Kirjoitin sen kyllä maistraatin paperiin heti kun puoliskoni sanoi "kyllä se käy". Mutta jossain vaiheessa aloin itsekin empimään. Halusin että nimi iskee meihin molempiin eikä vain muhun. Toista nimeä mietittiin vielä pidempään ja se kirjoitettiin paperiin samaan aikaan kun kahvi tippui ja pappi järjesti salkkuaan. Toinen nimi vaihtui siitä mitä puoliskoni ehdotti rakenneultrasta kotiin ajaessa. Kokonaan isän keksimä nimi on kuitenkin. Puoliskollani on kaksi nimeä joten pikku-Ukolla on nyt myös kaksi nimeä, mulla ja Elpulla on kolme.

Juhlaväkeä oli yli 40. Minun suvun puolelta lasten pikkuserkkuja oli viisi ja puoliskoni puolelta kaikki lastemme serkut olivat koolla. Ja lisäksi vielä yhden ystävän poika. Vilske alkoi ennen virallista toimitusta, kun lapset juoksentelivat salissa. Kaatuipa siinä ainakin maljakko alttaripöydältä. Vai meniköhän koko pöytä nurin, kun viimeiset pitkänmatkalaiset ehtivät sopivasti ajoissa paikalle papin hakiessa uutta kastekynttilää katkenneen tilalle.


Juhlaa vietettiin seurakuntatalon salissa. Kummien kunnian sai puoliskoni nuorin sisko ja minun ystävä Anni. Pappi on jenkeistä kotoisin, oikein hauska kaveri. Hän luki koko toimituksen tabletilta ja lopetti sanoen "se oli sitten tässä". 

Päädyttiin helppoon ratkaisuun ja tarjoiluastioita lukuunottamatta kaikki astiat oli kertakäyttöisiä. Serveteiksi valitsin mustavalkoraitaa. Kahviservetit ostettiin erikseen ja ne oli sitten vaaleansinivalkoraitaiset. Sen enempää koristeita ei edes mietitty. Mentiin äidin ja isin kanssa laittamaan tarjoiluja esille ja järjestämään pöytiä puolitoistatuntia ennen tilaisuuden alkua Elpun sylikummin kanssa.


Tarjoiluna oli puoliskoni mummon tekemät täytekakku ja voileipäkakku. Juomapöydälle katettiin lapsille - eli Elpulle - viinirypäleitä ja poppareita, joita varten mun oli pakko saada omat astiat, samaa sarjaa oli pahvimukit myös lapsille. Meidän äiti leipoi Aleksis Kiven leivoksia Elpulle sopiviksi soveltaen. Kahvin keitin itse hieman jännittäen. Olen keittänyt kahvia isolle porukalle koulussa ja töissä vuonna 2012, enkä itse edes juo kahvia. Oman lisänsä toi maailman paras eno pöllähtäessään keittiöön sotkemaan mun laskut kahvia mitatessa. Mutta kuulema se oli ihan onnistunutta. Juomina oli limsaa ja mehua.

Lahjapöytä aiheutti yhdelle serkulle harmia, kun siinä ei ollutkaan hänelle yhtään lahjaa. Vain vauvalle monta ja mulle yksi valtava synttäripaketti. Mummo, isotäti ja meidän enon perhe muistivat myös Elpua pienillä ylläreillä ja neiti sai auttaa lahjojen avaamisessa, joten kotona mitään mustasukkaisuutta ei tullut. Varsinkin kun mummu ja vaari olivat vielä hetken meillä.


Päivä oli pojallekin pitkä, kunnon päikkärit jäi välistä vaikka Ukko nukkuikin koko toimituksen ajan ja suurimman osan juhlasta muutenkin. Kotona oli kiukkua sitten koko kahdenkuukauden iän edestä, onneksi maanantai oli jo ihan tavallinen päivä rytmiltään ja Ukkokin tyytyväinen.

Ja se täydellinen perhekuva... - sitä ei tullut otettua. Onneksi mun serkku otti meidän perheestä kuvia ennen aloitusta, kun myöhemmin otettiin kyllä kaikkia muita kuvia. Hups. Kiitos kaikille juhlapäiväämme osallistuneille ja enolle joka auttoi lasten vesivahingon siivoamisessa. Nyt meillä on sitten Elpu-neiti ja Jekku-ukko. 😍

Ps. Kutsun kuvat otti isosisko, juhlakuvat sain Annilta ja perhekuvan serkultani.

4 kommenttia

  1. Ootte kyllä niin ihania! Onnea vielä nimenannon johdosta ❤

    VastaaPoista
  2. Ihanat juhlat! Onnea hienosta nimestä ja kasteesta :)

    VastaaPoista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !