Kaksplus.fi

Rakas päiväkirja - 24.11.16

Ensilumi on sulanut jo parikin kertaa. Pulkka on vaihdettu takaisin potkupyörään. Talvisaappaiden sijaan jalkaan vedetään kumisaappaat. Toppahaalari jää naulakkoon odottamaan pakkasia, kurahaalarin päästessä ulkoilemaan. Marraskuu on jo lopuillaan ja lupaavan alun jälkeen syksy ja kurakelit tulivat takaisin. Ulkona on synkkää keskellä päivää ja illalla pimeys on mustaa. Naapurustossa on jo aseteltu jouluvalot pihoihin piristämään pimeyttä. Kaamosvaloiksi väittävät, mutta sama se sille nimelle, valot ilahduttavat. 

Keittiön ikkunasta loistaa valoa. Tämän kodin asukkaat ovat kotona. Keittiön valon lisäksi olohuoneesta loistaa television kylmä valo. Asunnossa on rauhallista. Taapero on jo nukkumassa makuuhuoneessa. Parivuoteeseen on aseteltu hänelle oma paikka. Hiljaisuuden rikkoo pieni kiljahdus olohuoneesta.


Sohvalla istuu mies ja hänen vierellään nainen vauva sylissään. Isä ja äiti rupattelevat hiljaa, mutta äidin keskittyminen kääntyy kiljahtelevaan vauvaan. Pieni lapsi on kääritty peittoon ja toinen käsi hakkaa äidin rintaa. 

Äiti puhuu miehelleen. He muistelevat kuinka toisessa huoneessa nukkuva taapero piti samanlaisia ääniä vauvana. Vauva syö ja ähisee ja puhisee nukahtamaisillaan. Vauva kääntyy katsomaan äitiään suoraan silmiin. Suuret silmät tuijottavat uteliaasti. Kasvoille leviää hellyyttävä, veikeä hymy ja vauva naurahtaa. Sama toistuu muutaman kerran. Hymy on joka kerta entistä valloittavampi ja katse porautuu sydämeen saakka.

Kuin varkain äidin silmiin nousee kyyneleitä. Vauva on onnellinen ja se näkyy ja tuntuu myös äidissä. Univajeen jättämä väsymys väistyy. Onnen ja ylpeyden seuraan liittyy kiitollisuus.


Onnea on olla äiti. Vaikka lapset ovat vielä pieniä, äiti on jo ylpeä kaikesta mikä heihin liittyy. Onnellinen ja ylpeä siitä, että saa olla lasten kanssa kotona. Onnellinen ja ylpeä kaikesta mitä lapset ovat jo oppineet ja mitä äitiys on opettanut ja siitä, mitä on jo äitinä pystynyt opettamaa lapsilleen.

Kiitollinen kahdesta lapsestaan. Heitä on jo kaksi! Vaikka päivisin nämä tunteet saattavat kadota hetkittäin hyvinkin kauas, illalla nukkumaan mennessä ne ovat päällimmäisinä. Äitiyden mukana tulee suuri vastuu. Se on tehtävä, jossa ei halua epäonnistua. Joskus tulee hetkiä kun ihmettelee, miten kukaan on koskaan voinut luottaa jotain niin arvokasta, kuin lapsen vastuulleen. Nyt vielä toistamiseen.

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !