Kaksplus.fi

Rakas päiväkirja - 9.12.16

Täydellinen päivä


Kello on jotain kuuden pintaan. Ulkona on pimeää. Eikö normaalit ihmiset nuku vielä tähän aikaan! Ehkä ei, me vain ollaan totuttu nukkumaan pidempään. Elpu herää sanoen vaativasti: "pöntöle". Puoliskoni väittää, että hän huijaa. Toistuvien pyyntöjen jatkuessa kannan puoliunessa tytön vessaan ja jään odottamaan. Saan päälleni väsyneet kiukut. Itkua ja huutoa ja taistelua siitä, missä tähän aikaan huudetaan. Käymme vuorotellen lastenhuoneessa ja vessassa (koska "pöntöli"), ettei makkarissa nukkuva vauva heräisi.

Vihdoin kello lähenee seitsemää, puoliskoni on myös valvonut koko vessataistelun ajan. Vihdoin lastenhuoneesta kuuluessa enää vaimeaa nyyhkytystä kysyn puoliskoltani voisiko taaperolla olla nälkä. Menen lastenhuoneeseen ja kysyn haluaako Elpu leipää. Tyttö pomppaa samantien pystyyn ja ripustautuu kaulaani todeten iloisesti "paahto peikä!".

Puoliskoni suuntaan keittiöön ja minun laskiessa taaperon työtasolle istumaan, hän käskee minut takaisin nukkumaan. Hetken päästä keittiöstä kuuluu: "Petra, tuu käymään täällä!". Raahaudun sängystä keittiöön ja puoliskoni osoittaa pyödän kulmassa olevaa verkkopussia. "Pöntöli on mandariini!" hän hihkaisee riemuissaan. Niinpä tietysti totean. Johan Elpu edellisenä iltana söi kaksi mandariinia saunassa ja yhden vielä saunan jälkeen, nukahtaen kesken yöpuvun pukemisen vähän yhdeksän jälkeen.

Ei se ihme, että kuudelta on nälkä ja että mielessä on mandariini-herkku. Saan jatkaa unia tunnin ennen kuin puoliskoni herättää minut lähtiessään kouluun. Elpu tulee kanssani takaisin sänkyyn ja yhdeksän aikaan jatketaan unia molemmat. Saadan nukkua siihen saakka, kun puoliskoni tulee ruokatunnilla kotiin hakemaan kenkiä. Aloitan päivän hakemalla nuo kengät varastosta ja puoliskoni poistuttua laitan pyykit pyörimään.


Vielä illalla suunniteltiin koko perheen ruokakauppareissua heti, kun puoliskoa@a palaa koulusta. Kuitenkin iltapäivällä päädyn lasten kanssa yksin kauppaan. Parkkeeraan kauas ovesta, niin että minulla on tilaa levitellä auton ovet kunnolla auki. Lapset saavat odottaa autossa sen aikaa, kun kipaisen ostoskärryt auton viereen. Jekku turvakaukalossa kärryihin ja Elpu kärryihin istumaan. Kaupasta nappaan vielä vedettävän ostoskorin mukaani, eihän kärryihin mahdu enää  mitään, kun siellä on turvakaukalo.

Elpu pitää innoissaan kiinni vedettävän ostoskorin kahvasta ja kierretään koko kauppa. Ostetaan pienimuotoinen ruokavarasto keräten mehuja ja kuiva-aineita sekä pakasteita. Ennen kun päästään kylmiin käsiksi haen tavallisen ostoskorin jonka laitan vedettävässä korissa maijailevan ruokakasan päälle. Hyvin pysyy kyydissä. Kyllä kaikki olisi kärryihin mahtuneet. Kauppa reissu sujuu ilman yhtäkään ongelmaa lasten kanssa.

Nälkäkin alkaa hiipia vasta, kun tavarat on laitettu paikoilleen ja keittiön kaapit saaneet uuden järjestyksen. Teen meille ruokaa ja loppu ilta menee telkkarin ääressä, sitä katsellessa ja tanssiessa yhdessä puoliskoni ja Elpun kanssa. Makuuhuoneeseenkin mennään kaikki yhdessä ja ajoissa. Selailen puhelimella nettiä ja katson meitä. Puoliskoni koneella, Elpu on nukahtamaisillaan kesken pikkukakkosen ja Jekku nukkuu jo.

Elpun nukahdettua hautaudun tyynyyni, johon kuivaan kyyneleet ja nukahdan, käsittämättä miten olen onneni ansainnut.

2 kommenttia

Ihana yllätys, kiitos kommentista !