Kaksplus.fi

"Vauvattaako" meidän taaperoa?

Lasten kanssa on kiva tehdä kaikkea kivaa. On kiva olla pulkkamäessä, kiivetään ylös ja lasketaan alas, uudestaan ja uudestaan ja voi sitä lapsen riemua! On kiva olla uimassa, meidän lapset nauttivat vedestä, loiskuttelevat, sukeltavat, räpiköivät ja voi kuinka ihana on nähdä heidän riemunsa! Sama koskee kerhoja, leikkipuistoja, luistelua, pyöräilyä. Kaikkea on kiva tehdä.

Mutta mihinkään ei ole kiva lähteä. Ne päivät ovat olleet harvassa, kun kukaan ei menetä hermojaan villasukille kertaakaan. Kyllä niitäkin on, erittäin kummallisina ajankohtina. Esimerkiksi silloin, kun lähdettiin junalla Lahteen. Meidän piti mennä bussilla asemalle ja bussipysäkille kävelee puolituntia. Silloin ei tapeltu ja oltiin tuntia aikaisemmin bussipysäkillä mitä piti.

Eikä tämä koske vain aamulla lähdössä tapahtuvaa ulkovaatteiden pukemista. Vaan ylipäätään kaikkea pukemista ja yleensä aina! Paitsi yöpukua. Yöpuvun saan pukea aina oikein nätisti paikallaan tapittavalle taaperolle, joka oikein odottaa, että laskemme yöpuvun napit yhdessä niitä kiinni napittaessa.

Käytiin taas uimassa tässä jokin aika sitten. Uinnin jälkeen mentiin tietenkin saunan ja pesun kautta pukkariin. Ensimmäinen vaatekerros itselle, taaperolle eväät ja vauvalle tissi. Vauva nukahtaa ja alkaa taaperon rasvaus ja pukeminen. Tähän saakka menee ihan kohtalaisen sujuvassa yhteistyössä, vaikka taaperosta olisikin paljon hauskempaa juosta ympyrää pitkin pukkaria.


Itselle ulkovaatteita lukuunottamatta loput vaatteet päälle. Vauvan rasvaus ja pukemisoperaatio, vauva odottaa kaukalossa ja nyt pitäisi saada ulkovaatteet itselle ja taaperolle. Hiki virtaa. Hermoja kiristää. Vauva ei enää viihdykään kaukalossa. Pyydän taaperoa pukemaan itse villasukat samalla kun vedän omia toppahousuja jalkaan. Villasukat lentää pitkin pukkaria ja taapero karkaa jonnekin. Sama homma uudestaan ja uudestaan.

Olen saanut itselleni jo kengät jalkaan ja pipon päähän, kaikkien uikkarit, pyyhkeet ja muut oheiset on pakattu. Tarkistin sen kahdesti. Olen takkia ja rukkasia vailla valmis. Taapero juoksee karkuun ja heittelee villasukkiaan, pipoaan ja rukkasiaan. Ja tässä vaiheessa menee hermot. Taapero kiinni, nyt päälle. Äiti on vihainen. Ja taapero nauraa, eikä edes yritä karkuun. Mutta äitiä ärsyttää joka ikinen pienikin nytkähdys sylistä pois päin. Edelleenkään taapero ei edes yritä  karkuun, kun puen häntä sylissäni.

Meidän taapero osasi pukea toppahaalarin vetoketjua myöten jo vuosi sitten. Hän osaa laittaa villasukat ja pukee itsekseen housut ja vaipan tai pikkarit ja sukkahousutkin, jos sille päälle kotona sattuu, kengistä puhumattakaan. Mutta tällaisissa tilanteissa se ei vaan onnistu, ei sitten millään.


Autoon päästyämme laitoin kavereille viestiä. Tottakai suuttumisesta tulee paha mieli ja todella "olen huono äiti" fiilis. Siinä viestitellessämme tulin ajatelleeksi, että vaadinkohan taaperolta sittenkin liikaa? Onhan kaksi ja puolivuotias kuitenkin todella pieni vielä. Tappeluksi menee silloin, kun pyydän taaperoa tekemään jotain itse. Mutta yleensä jos minä teen sen, taapero ei ole moksiskaan ja kaikki sujuu leikiten.

Vai onko tämä nyt sitä vauvatusta? Kun isosisarus näkee, että vauvaa kannetaan, syötetään, puetaan, hellitään ynnä muuta, alkaa hän vaatia samaa kohtelua itselleen. "Kävelemään oppinut lapsi ei haluakaan kävellä puistoon vaan olla rattaiden kyydissä niin kuin vauvakin." Meidän itsenäisesti syövä taaperomme syö nykyään myös mielellään syötettynä. 

Meillä on liikkeellä selvästi jompaa kumpaa, tai kenties hieman molempia. Oletan taaperomme olevan ehkä hieman isompi ja itsenäisempi, kuin hän onkaan tai mitä hän haluaa olla. Vaadin liikaa. Samalla kun taapero on parhaansa mukaan sopeutunut uuteen elämäänsä isosiskona ja opettelee jakamaan äidin ja isin huomion vauvan kanssa. Jos ei olisi vauvaa, en varmaan edes olettaisi taaperon pukevan itseään nopeuttaakseni lähtöämme.

Seuraavan kerran, kun me puetaan päälle päivä- tai ulkovaatteita, en hermostu. Ehkä voisin kysyä kuka sinut pukee ja toimia sen mukaan, sen sijaan että käsken hänen pukea itsensä samalla, kun minä puen itseni ja vauvan. Ei olla koskaan käsketty taaperoa pukemaan yöpukua itse ja sen pukeminen on aina ollut helppoa - ilman taistelua. Eri asia tietysti montako kertaa se täytyy pukea uudelleen, heh.

Vauvattaako meidän omin luvin jääkaapillakin käyvää taaperoa? - Pöydän ja tuolinkin tuonut ihan ite....

12 kommenttia

  1. Harmi kun en voi lukea blogiasi, koska mulla oikeasti hyppii blogisi tausta todella paljon silmille.. :´(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. harmi tosiaan, enkä valitettavasti tiedä mistä johtuu. :( Tarkistettiin edellisen kommentin jälkeen kaikilla mahdollisilla laitteilla ja pyysin kavereitakin tarkistamaan - blogi on valkoinen tummalla tekstillä, niin kuin kuuluukin olla.

      Poista
    2. No nyt näkyy oikein! Mistähän lie johtui, kumma juttu. Tosiaan siinä näkyi harmaa tausta jossa oli sellaisia pyöreitä kuvioita.. Mutta jospa tästedes näkyisi oikein! :)

      Poista
    3. Juu tuo yksi mainos näköjään pomppaa tuolta koko taustalle välillä, vähän sattuman kauppaa millon se estää lukemasta ja millon tulee tavallinen mainos... mutta hyvä että selvis niin nyt saan ilmotettua eteenpäin :)

      Poista
  2. Voi ihana tuo vika, kun tuonut nuo itse :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh :D välillä kyllä suunnittelen turvaporttia ja keittiöstä lapsivapaata aluetta :D

      Poista
  3. Hahaa toi viimeinen kuva :D Huh, menis kyllä mullakin hermot tuossa uimahallitilanteessa. Ei varmasti ole mikään piece of cake!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no joo, uimahallin pukkari on kyllä oikeasti sellanen paikka mistä varmasti saa vertaistukea siihen kun pukeminen ei kiinnosta, hermot pettää ja lapset juoksee ympyrää. Tai näin ainakin oon ite huomannu, harvassa on ne lapset jotka kiltisti istuu ja pukee, mut kerran oon sellasiaki nähny! :D

      Poista
  4. Joo noi lähdöt... Vaikka ihan vaan ulkoilemaan! Mä en ole päässyt vielä kertaakaan kahden lapsen kanssa ulos niin, että se olisi mennyt kivasti ja sujuvasti. Odotan niin paljon kesää, kun ulos lähteminen tarkoittaa sitä, että avaa oven ja astuu ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo niinpä! Kesällä on kyllä huomattavasti helpompaa 😅

      Poista
  5. Ihailtavaa! Siis mä en oo vielä kertaakaan uskaltautunut uimahalliin edes kahdestaan 2,5-vuotiaan kanssa! :O Pitäisi ehkä testata kuinka sujuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie oon vissiin vähän uhkarohkea näitten urheilujen ja lähtöjen kanssa 😅 mut suosittelen jos taapero yhtään nauttii vedestä 😊 bonuksena hyvät unet, ainaki meillä 🙈

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !