Kaksplus.fi

Elämän yllätyksiä ja väsymystä

Siinä missä yhdeltä nuorelta aikuiselta viikon reissusta kotiutumiseen meni  tasan se seuraava päivä pyykkeineen ja kamppeitten järjestämisineen, samaan rumbaan äidiltä menee helposti kaksi tai kolmekin viikkoa. Mie olin helmikuun puolivälissä viikon mummun ja vaarin luona lasten kanssa. Ja siitä viikosta ja elämästä sen jälkeen palaudutaan edelleen.

Pyykkirallin piti olla helppo juttu. Olihan puoliskoni pessyt pyykkikopat tyhjiksi ja viikannut kaikki ennen paluutamme kuivuneet. Kotiinpaluu viikonlopulle oli sovittuja menoja. Mutta ensimmäinen viikko toivuttiinkin ihan rauhassa, niin kuin kuuluu. Toisella viikolla oli jo kalenteriin merkittyjä isoja tapahtumia muutama, niistä tärkeinpänä kummityttöni ristiäset. Joten toisella viikolla reissusta palautuminen jäi vähän arjen jalkoihin.

Ristiäisten jälkeinen viikko alkoi oikein kotiäidin mallisuorituksena. Toinen palautusmisviiikko, melkein kaikki reissun jäljet siivottuina ja sitä rataa. Maanantaina oli kaupungin perhepuiston kerho. Tiistaina kävin lasten kanssa uimahallissa. Mutta se keskiviikko. Siitä me toivutaan edelleen, ja se pysäytti reissusta toipumisen ja pakotti pysähtymään vatsataudista selviämiseen.

Keskiviikkona nimittäin käytiin kerhossa. Elpu sai ensimmäistä kertaa maalata vesiväreillä ja oli aivan innoissaan siitä. Kerhon jälkeen käveltiin suoraan mummin ja papan luo, odottamaan serkkuja kylään. Lapset nukahtivat kävelymatkan aikana, ihan niinkuin suunnittelinkin. Ja päivä mummin ja papan luona oli juuri niin täydellinen kuin sen kuuluikin olla. Kotiin lähtö sujui ongelmitta ja torstaille oli suunnitelmia serkkujen kanssa.


Mutta kun kello näytti vuorokauden vaihtuneen keskiviikosta torstaiksi, oksensi ensimmäinen potilas sänkyynsä. Lakanoiden ja lapsen kylpyhuoneeseen siirtämisen jälkeen, sirrettiin vauvan sänky olohuoneeseen suojellaksemme häntä pöpöltä. Lopulta kuitenkin päädyttiin kaikkia olohuoneeseen, kuka nukkumaan, kuka valvomaan. Ensimmäiset lakanapyykitkin pistin pyörimään jo silloin yöllä kun alkoi pyyhkeet loppumaan. Torstai menikin sitten siinä.  Ja perjantaina jatkettii kotona oleskelua ja 90 asteella pyykkäämistä.

Uskottiin meidän perheen selvinneen vain yhdellä potilaalla. Niin antoi myös viikonloppu ymmärtää. Kunnes koitti maanantai aamu. Tällä kertaa isompipotilas ei aiheuttanut yhtä paljon pyykkiä kuin pieni potilas. Isompi potilas toki ymmärsi pysyä paikoillaan ja nukkuikin suurimman osan ajasta nuo pari päivää. Toisin kuin pienen potilaan virta loppui tasan nukkumisen ajaksi.

Vatsatauti näytti väistyneen, joten veljenpoika oli keskiviikkona meillä hoidossa. Koko päivä meni hyvin, ihan niinkuin hänen kanssaan aina ennenkin. Kunnes lapset söivät iltapalaa ja Elpu maistoi jogurttia. Punoittavaa ihoa. Kutisevaa ihoa. Turpoavia ihottumia ja nokkosihottumaa. Ja koska meidän allergialääkkeet olivat loppuneet soitettiin ambulanssi avuksi ja lopulta olinkin tytön kanssa päivystyksessä.


Puoliskoni vietti nuo tunnit yksin Jekun kanssa, joka luonnollisesti heräsi samantien, kun vihdoin päästiin yhden jälkeen kotiin ja päätti sitten valvoa vielä tämän äidin mielestä hieman liian myöhään. Käytiin Jekun ja puoliskoni kanssa nukkumaan joskus kahden ja kolmen välissä, kun Elpu taas oli nukkunut adrenaliinipistoksen ja allergialääkkeen saamisesta saakka, eli noin klo 2230 alkaen.

Elpuahan ei kiinnostanu torstaiaamuna moneltako me muut oltiin nukahdettu. Vaan hän heräsi puoli kahdeksalta. Mulla oli hammaslääkäri puoli yhdeltä, ja tuntui kuin se olisi ollut huomattavasti aikaisemmin. Apteekkireissun jälkeen hain lapset Kummitätien hoivasta mummin ja papan luota ja tultiin kotiin viettämään varsin epäenergistä päivää. Lopulta lähdin moikkaamaan kaveria kauppakeskukseen ja tottakai lapset nukahtivat autoon. Kun mie oisin kotona vielä antanut mitä vaan, että olisin päässyt nukkumaan!

No jottei univelkaa vahingossakaan pääsisi nukkumaan pois, päätettiin lähteä perjantaina Goexpo -messuille mun siskon kanssa. Sekä järkevyyden, ajankäytön, hinnan, että väsymyksen nimissä taitettiin tuo matka junalla. Ja pihinä ihmisenä ostin paluulipun tietenkin halvimmin mukaan, joten kotiasemalla oltiin puoli kymmenen jälkeen illalla.


Ja jottei kalenteri varmasti pääsisi tyhjenemään, oli nyt lauantaina Elpun kaveriporukan ensimmäiset 3-vuotis syntymäpäivät! Myöhäisestä kotiin paluusta huolimatta oltiin juhlissa vartin yli 10, kun kutsu oli kymmeneksi. Hurjaa että nämä lapset on tänävuonna jo kolmivuotiaita! Ja että ollaan oltu näin kauan kavereita. Mukana juhlissa oli kaikki meidän porukan toisen kierroksen lapset myös.

Eikä me suotta eilenkään lepäilty. Kirkkoon kymmeneksi, okei myöhästyttiin vähän. Ja kirkon jälkeen käytiin kotona vaihtamassa vaatteet ja lähdettiin suoraan toisen Elpun kaverin luokse ihailemaan Me&I vaatteita.

Mutta siinä missä Elpun sairastaessa sain tehtyä useamman postauksen valmiiksi, on viime viikolla kaikki liikenevä vapaa-aika nukuttu. Halua olisi ollut kyllä jatkaa samaa postaustahtia koko maaliskuu ja luonnoksiakin siihen malliin piisaisi ja enemmänkin. Mutta siinä vaiheessa kun ensimmäisiä kertoja alkaa nuokkua sormet näppäimillä, kannattaa luovuttaa unelle suosiolla. Juuri niin tapahtui myös lauantaina ja eilenkin.

Jospa tämä univelkakierre tästä pikkuhiljaa väistyisi ja energiatasot nousisivat. Huonoista öistä huolimatta päivällä ei malta nukkua päikkäreitä, sen verran virtaa antaa tuo aurinko. Iltaisin kyllä huomaa omasta käytöksestä, että olisi ehkä sittenkin kannattanut ne päikkärit nukkua itsekin.

3 kommenttia

  1. Voi ei vatsataudille, ne on niin ällöjä! Ja lasten kanssa sitä oksennusta on IHAN JOKA PAIKASSA. Toivottavasti nyt seuraavina viikkoina pääset vähän rauhoittumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä 😷 rauhottumisesta vaan ei oo tietoakaan kalenterin mukaan 😅

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !