Kymmenkuinen


Meillä oli maanantaina Jekun 10kk neuvola. Kaikkien meidän perheen kuulumisten kertomisen lomassa tarkistettiin myös vauvan kasvu. Pituutta mitattiin lisää 1,3cm ja painoa vaivaiset 10g. Varattiin myös 11kk neuvola aika kesäkuulle. Saa nähdä soitetaanko minulle lastenpolilta uudelleen, verikokeet olivat kuitenkin ihan normaalit kuukausi sitten. Oltiin kyllä terkkarin kanssa molemmat todellä hämmentyneitä painon noususta. Tai sen puutteesta. Kuitenkin ollaan oikeasti lisätty aterioita ja otettu viljat rohkeasti käyttöön.

Posket näyttivät vähän aikaa taas reagoivan allergisesti, mutta nyt poskien ihottuma on lähes täysin laantunut. Ehdin jo epäillä ihon reagoivan sittenkin puuroon, tai minun käyttämääni maitoon. Oireet hävisivät, joten ilta ja aamupuuro ovat pysyneet ruokavaliossa. Ja oman painoni takia, oireilun hävitessä olen enää pelkästään kananmunattomalla imetysdietilla.

Ensimmäiset hiustupsut on leikattu. Puoliskoni siisti Jekun pisimpiä, silmiä kutittavia hiuksia saksilla pari päivää 9kk täyttämisen jälkeen. Ihan vähän vain napsaistiin ja pieni pätkä on talletettu neuvolakorttikoteloon. Nyt tekisi mieli siistiä niitä ihan reilusti, vetää koneella kokonaan tasaiseksi koko pää. Silläkin uhalla, että hiusten tippuessa lattialle, sinne tippuisi loputkin rippeet vauvasta, joka on nykyään jo kävele täystuho a.k.a taapero.

kuvissa Ukko 8,5kk ja 9kk
Kun on oppinut seisomaan ilman tukea, on vain ajan kysymys koska tulee ensimmäinen askel. Yksi askel, tasapaino horjuu, toinen jalka pysyy lattian pinnassa kuin liimattuna. Seuraavaksi askeleita otetaan molemmilla jaloilla. Yksi askel, toinen askel, tauko. Yksi askel, toinen askel, ilmapallo johdattaa pieniä käsiä seuraamaan ja jalat tottelee, kunnes askeleita on jo yhteensä kahdeksan.

Ja siihen loppui laskeminen. Vappuna askeleita tuli jo niin nopeasti niin monta, että todettiin puoliskoni veljen syntymäpäivillä pojan lähteneen nyt tosissaan kävelemään. (instassa on todistusaineistona video) Lelujen perässä, siskon perässä, äidin tai isin luokse sekä perässä ja tavaroita kantaen. Ja nyt meidän vauva yrittää myös juosta. Varsinkin kun tiskikone aukaistaan tai kylpyhuoneesta alkaa kuulua suihkun ääni. Pienet jalat kuljettavat jo yllättävän nopeasti.

Kävelevä vauva on oppinut jo muutakin taaperomaista. Aikaisemmin kauppakeskuksen leikkipaikalla on kiinnostanut liukumäki ja muut härvelit, mutta nyt meidän vauva on tajunnut kauppakeskuksen pitkät käytävät ja lasiset kaiteet. Maailman on avartunut pystyasennon myötä ja sinnehän on päästävä. Vauvat ei karkaa leikkialueelta.


Päiväunet on edelleen hyvät ja öisin nukutaan äidin ja isin kanssa isossa sängyssä, välissä tissitellen tottakai. Meidän unirytmi elää nyt kesäistä murrosta, joten en nyt uskalla siitä kirjoittaa sen enempää, kun en tiedä vielä miten tämä vaikuttaa päiväuniin. Sen verran kuitenkin uskallan mainita että meidän lapset käy nykyään yöunille aikaisemmin kuin ikinä. Ja toki meillä myös herätään niin aikaisin, että 0930 alkavaan kerhoon kävely olisi nyt helppo nakki. Harmi että kerhot jäi jo kesätauolle.

Mini taaperomme höpöttää jatkuvasti ja matkii äänteitä. Minulle tulee jotain lapsen ikäkausi sähköpostia, ehkä vau.fi sivustolta, tai jostain vastaavasta. 10kk postissa luki, että nyt vauva luulee muiden ymmärtävän itseään. Todellisuudessahan kaikki on edelleen arvailua. Aina välillä kuulostaa ihan kuin Jekku sanoisi äiti, mutta hän ei ole vielä kertaakaan kohdistanut sitä suoraan minulle, en siis laske sitä vielä.

EI EI EI EI EI, taas on erittäin tuttu äännähdys. Liekö äiti kieltänyt vai isosisko. Päätään pyörittäen ja veikeästi virnistäen Jekku hokee "ei ei ei" ja jatkaa tasan sitä, mitä juuri ollaan häntä kielletty tekemästä. Toinen mitä kuulee jatkuvasti on murina ja ärinä sekä riemukas nauru.


Kaikkea on kiva paukuttaa, myös siskoa. Käsillään hän taputtaa kovasti ja pyörii ympäri, kuin tanssien isin antaessa rytmiä. Kiipeilykään ei tuota enää ongelmia. Elpun nojatuoliin kiipeäminen on leikkiä vain ja neuvolassakin minun jutellessa terkkarin kanssa yks kaks huomattiin miten Jekku olikin pöydällä kaivamassa lelukoppaa. Ketterä, nopea ja äärettömän hiljainen kaveri, mitä tulee liikkeisiin.

Nyt on se aika kun toivoisin mulla olevan silmät selässäkin, juurikin tämän kiipeilyn takia. Liukamäen portaat ei tuota pienintäkään ongelmaa ja pikkuhiljaa sängyltä ja sohvaltakin tullaan oikeaoppisesti jalat edellä alas.

On tuo pieni poika vain niin mahdottoman etevä ja rakas. Ja kaihoten huokaisen, ettei meillä taida enää olla vauvaa. Vauvat ei kävele kengät jalassa.

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !