Kaksplus.fi

Yhdeksänkuinen


Meidän minimies oli 9kk neuvolassa sentin pidempi kuin maaliskuussa 8kk neuvolassa ja ollaan päästy tasan 70senttiin. Painokin on reilut 8kg ja vauhti kasvaa joka päivä.  Paikasta toiseen siirrytään siis pääsääntöisesti tukiapitkin kävellen tai vauhdikkaasti kontaten. Jos kontaten voisi juosta niin se ehkä kuvaa parhaiten liikkumistyyliä ja vauhtia.

Leikkiä voi seisoen ja monesti Jekku konttaakin määränpäänsä luokse ja perillä nuosee samantien seisomaan. Legoja, bObles kilpikonnaa ja kirjoja nostellaan ja vain askeleet puuttuvat, jotta niitä myös kannettaisiin ympäri kotia. Ennen tavarat saattoi nopeasti siirtää ruokapöydän reunalle tai sohvan käsinojalle, mutta se turvapaikka on mennyttä kun pieni taaperon alku yltää seisten jo sinnekin.

Oltiin pääsiäisenä Jyväskylässä mummun ja vaarin luona, ja nyt ollaan motorisessa kehityksessä myös siinä vaiheessa että rappusia pitää alkaa opetella myös laskeutumaan. Nousemisen Jekku oppi parissa päivässä ja viikon kestäneen reissun lopussa hän kapusi itse kokomatkan alhaalta ylös asti. Jalat edellä alaspäin tulemista harjoitellaan rappusten lisäksi myös aina sohvalta ja sängystä poistuesa. Ennen rappusharjotteluja tiskikoneessa kiinnostivat vain astiat, mutta reissusta kotiuduttua Jekku pääsi kerran kiipeämään koneeseen huomaamattani.


Pieni uimari osaa kontata ja seistä altaan rappusilla (lähi hallissa lasten altaassa on ihan oikeat kolme rappusta) ja kaatua siitä sukelluksiin. Nykyään myös suihkutiloissa karkaillaan siskon perään, kun ennen Jekku oli kiltisti oman suihkunsa alla läträämässä. Isosiskon ihailu onkin yksi selvästi uusi juttu ja nämä kaksi ovat löytäneet toisensa yhteisten leikkien merkeissä.

Yhdeksänkuinen Jekku on nyt neljähampainen, viidennen hampaan toinen nurkka on ilmeisesti viimeyönä tullut ikenestä läpi. Kertaalleen ehdin jo luulla että molemma yläetuhampaat puhkesivat yhtäaikaa, mutta kunnon valossa ne vain molemmat pullottivat silloin hurjasti.

Taitava poika osaa juoda aventin nokkamukista, avent natural tuttipullosta, tavallisesta pillistä sekä Beatrix NewYorkin juomatölkistä, joka saatiin Muksutreffien goodiebagistä. Tuttia ollaan yritetty antaa, koska Jekku narskuttaa hampaitaan. Mutta ei hän sitä oikein kelpuuta, kuin leikkiin.


Huonon pituuskasvun ja painonkehityksen takia ollaan nyt panostettu syömiseen enemmän. Silläkin uhalla, että poskien ihottumat "räjähtää". Ollaan annettu sekä puuroa että pastaa, kun aiemmin en uskaltanut viljoja antaa oikein lainkaan. Muuten hedelmäsoseet on tietenkin suurta herkkua ja kaikki, mikä löytyy toisten lautaselta. Jekulta itseltään siis vältellään ainoastaan kananmunaa ja maitoa, mutta olen pari kertaa testannut reigoiko maito edelleen myös äidinmaidon kautta.

Vielä kahdeksankuisena ei lähdetty kävelemään, mutta muutamat askelet kyllä otettiin. Ennätys oli neljä askelta. Heti 9kk täytettyään askelmäärä kasvoi kuuteen ja sitten jo pieniin matkoihin. Maanantaina vaaperomme teki kävely ennätyksen, mistä laitoin videon instaan. Saa nähdä joko vauvakirjaan voi 9,5kk kohdalla kirjoittaa: KÄVELEE. Siihen malliin näyttäisi ainakin kävelymäärä päivääkohden kasvavan.

Jekku on edelleen hyvä nukkumaan päiväunia. Jos ollaan kotona laitan hänet vaunuihin nukkumaan klo 12-13 ja hän nukkuu parhaillaan liki neljä tuntia. Sisällä hän nukkuu maksimissaan puolituntia, joten sitä on ihan turha edes harrastaa. Jos ollaan herätty oikein aikaisian, eli ennen aamu kahdeksaa, annan Jekun nukkua nuo puolen tunnin unet yleensä jo 9-10 aikaan. Eikä se vaikuta vaunupäikkäreiden pituuteen. Illalla hän saattaa nukkua myös pienet päikkärit, varsinkin jos ollaan autolla liikenteessä seitsemän aikoihin. Yöunille meillä käydään aika tarkalleen ilta kymmeneltä.

Puoliskoni vähän ihmetteli tätä kuvaa, koska pää puuttuu, mun mielestä tässä taas on jotian hauskaa, vaikka se pää puuttuu :D

Öisin nyt sitten nukutaan miten nukutaan, koska hampaat. Perhepedissä jopa syömättä ja parilla korjaamisella huonosta asennosta takaisin oman korotetun tyynyn päälle, koska nenä on ollut tukossa. Omassa sängyssä taas tuntuu että herätään koko ajan, joten siellä on nukuttu ainoastaan sen aikaa kun kukaan muu ei nuku isossa sängyssä.

Mutta kaikkein parasta tässä pienessä yhdeksänkuisessa pojan alussa on se, että hän osaa nykyään ilmaista läheisyyden kaipuunsa tulemalla syliin. Enää hän ei itkeä tihrusta ja odota, vaan hän konttaa luokse, nostaa kädet ylös ja parhaassa tapauksessa vähän taputtaa jalkoja joihin nojaa ja nauraa, halutessaan syliin.

Tänään poika on muuten tasan 40+0 viikon ikäinen, eli 12 päivän päästä hän on ollut kanssamme yhtä kauan, kuin hän oli mukana masussa :D

4 kommenttia

  1. Voi ihana ❤️ Kiire siskon perään! Hienoja taitoja pienellä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä todellinen kiire 😅😍

      Poista
  2. Voi miten taitava poika!! 👏👏👏

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vähän turhan nopeesti tuli meiän vauvasta pieni poika :D

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !