Viisi vuotta

Aina välillä poden pienesti ikäkriisiä. Olen tutustunut niin moniin äiteihin, jotka ovat minua nuorempia, mutta heillä on samanikäiset tai vanhemmat lapset kuin meillä. Olen tutustunut minua nuorempiin äiteihin, jotka ovat olleet jo vuosia yhdessä miestensä kanssa. Ja sitten mietin miten minä olenkin jo mukamas jotenkin vanha ja mekin ollaan oltu yhdessä vasta viisi vuotta.

Päivittelin tätä viittä vuotta Aleksin kanssa. Meillä oli nimittäin viides vuosipäivä elokuun lopussa. Me oltiin kakskymppisiä kun tavattiin. 20 vuotiaathan on ihan junnuja! Juttelin tästä mun kriiseilystä myös äidin kanssa. Viisivuotta on yksi viidesosa meidän koko elettyä elämää. Ja se on aika paljon se. Varsinkin kun ensimmäiset 15 vuotta voi laskea lapsuuteen.


15-17 ikävuodet on siinä rajoilla, että oliko se lapsuutta vai nuoruutta. Ainakin olin edelleen huoleton kuten lapsi, vaikka vieraassa kaupungissa sisäoppilaitoksessa opiskelu avasi maailmaa aika paljon ja jossain vaiheessa opin esimerkiksi rahanarvon ja ihastumisesta siirryttiin seurustelemaan. Jos nyt ajatellaan, että lapsuutta oli ensimmäiset 15 vuotta, on nuoruutta ja aikuisuutta eletty nyt 10 vuotta. Meidän yhteiset viisi vuotta on puolet mun nuoruudesta ja kaikki aikuisuudesta. 

Siitä hetkestä kun Aleksi kysyi olenko hänen tyttöystävänsä on viisi vuotta. Siitä hetkestä kun hän kosi on reilu neljä vuotta ja tammikuussa tulee neljäs hääpäivä. Tähän mennessä meidän yhteisiin vuosiin on mahtunut jo aika paljon.


Ollaan muutettu ja rakennettu yhteistä kotia viiteen eri asuntoon.

Ollaan maksettu kaksi autoa omaksi. 
joo se ensimmäinen kyllä hajosi juuri ennen viimeistä maksuerää.

Ollaan toivottu ja pelätty.

Ollaan menetetty ja surtu yhdessä.

Ollaan naurettu vatsamme kippuraan, 
ja naurettu niin että itkettää.

Ollaan tapeltu tarpeeksi,
ettei tarvitse epäillä toisen tunteita.

Ollaan rakastettu ja kasvettu. 

Ollaan valvottu öitä ja nukuttu päiviä.

Ollaan otettu paljon, muttei tarpeeksi, huonoja yhteiskuvia.

Ollaan syöty hyvin ja huonosti.

Ollaan yllätetty toisiamme,
Aleksi kylläkin enemmän minua kuin minä häntä.

Ollaan itkettykin.

Ollaan saatu kaksi ihanaa lasta.

Meidän kahden perheestä on tullut neljän hengen perhe.

Ja tässä me nyt ollaan. Nyt ja aina. Olen rakastanut sua viisi vuotta ja rakastan ainakin seuraavat 500 tulevaa. Kippis meille, meidän perheelle ja meidän tulevaisuudelle, mitä ikinä siellä odottaakaan.

4 kommenttia

  1. Onnea teille tähän hetkeen ja tuleviin ❤️ Mekin ollaan oltu viitisen vuotta yhdessä ja yhtälailla olin parikymppinen kun tavattiin, mies tosin viisi vuotta vanhempi 🙈 Sitä ajatteli että sai lapsen nuorena (22) mutta nyt kun seuraa muita tuntuu että taiskin olla muka "vanha".. 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mieki oli 22 kun elpu syntyi ja pari viikkoa ennen laskettua tajusin et mä en oo mikään teiniäiti 😅

      Poista
  2. Tutun kuuloisia mietteitä. Me ehdittiin olla yhdessä ennen lapsia niin pitkään, että moni on saanut esikoisensa nuorempana tai ainakin "nopeammin". Olin 19 kun alettiin seurustella, siitä päivästä on itse asiassa tänään kulunut jo 15 vuotta. Ei ainakaan tullut yllätyksiä enää siinä vaiheessa, kun lapsiperhearki alkoi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau onnea 15 vuodesta! Ihanaa että nuorikin rakkaus kestää 😍

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !