1v3kk neuvola & kuulumisia


Meillä oli eilen ylimääräinen neuvolakäynti, koska lykättiin 1v rokotuksista MPR rokotetta. Jekulle on todettu kananmuna-allergia ja MPR joka annetaan ensimmäistä kertaa 1v neuvolassa sisältää kananalkiota, joten halusin lykätä sitä, että osaamme sitten reagoida oikein oireisiin, jos jotain poikkeavaa (allergista) ilmestyisi.

Lykättiin rokotusta nyt vielä vähän lisää, koska Jekku on ollut kipeänä. Sovittiin myös, että varmistetaan lastenpolin lääkäriltä hänen mielipiteensä, kun Jekun allergia on testattu vuosi sitten ja kesän kontrollikäynnillä hänestä ei edes otettu mitään testejä.

Kolmessa kuukaudessa Jekku on kasvanut puolitoista senttiä ja 300g. Vaatteissa mennään 74 koolla ja ensimmäiset kengät, elokuun vaihteessa ostetut Reimatecit koko 21, alkavat käydä ahtaiksi. Kenkä on ehkä eniten haettu ja Jekku yrittää jo kovasti saada kenkiä itse jalkaansa. Muuten itse pukeminen ei kiinnosta, mutta eihän koskaan vaatteiden laittoa myöskään vastusta. Paitsi vaippaa hän juoksee karkuun ja ilman vaatteita hän saattaa sen vaipan myös heittää menemään ihan itse. Pari kertaa vaipan heiton jälkeen hän on mennyt itse potalle istuskelemaan, joten potatuksen aloitus on nyt ajankohtainen.


Jekku karistelee viimeisiäkin vauvan piirteitään, sillä listasin hänen käyttämiään sanoja ja niitä on jo yli 30! Ei hän niitä kaikki täydellisesti vielä äännä, mutta niin hyvin kuitenkin, että harvemminkin näkevät ystävät ja sukulaiset ymmärtävät suurimman osan. Esimerkiksi tässä on tättä ja apua on apu, pallo on paao ja kiitos on niin herttainen ja vilpitön, ettei siitä voi erehtyä. Kohtelias poika pakko sanoa. Jos pysyn laskuissa mukana niin "kiitos" kuului ensimmäisten viiden sanan joukkoon.

Jekku on energinen ja iloinen pieni taapero. Siinä missä hän on vauhdikas ja ilkikurinen, on hän myös hurjan utelias ja avulias.  Parasta näyttää olevan lähes kaikki mitä Elpu tekee. Väitän hänen mielipuuhien olevan ulkoilu, nukkekodin tutkiminen ja keinuminen. Hän ajaa myös usein rallia kummitädiltään joululahjaksi saamallaan poliisiautolla. Samaa ympyrää meillä vedetään myös moporallia ruohonleikkurilla ja sähkömopolla.

Erityismaininnan uteliasuudessa saa kaiken ja kaikkien elektroniikan tutkiminen. Puhelimet, tietokoneet telkkari, pleikkari & ohjaimet. Varsinkin pleikkari on joutunut kokemaan kovia, kun nopea taapero on ehtinyt vetämään sen alas tvtasolta. Samaten telkkari sekä vanhempien hermot ovat kovalla koetuksella, kun jostain syystä telkkaria olisi äärettömän kiva hakata.


Onneksi muskarissa saa sitten paukuttaa soittimia ihan niin paljon kuin vaan jaksaa. Söpöintä on kun soittimia vaihtaessa Jekku menee reippaasti muiden mukana palauttamaan soittimensa koppaan, mutta kun kaikki muut ovat palauttaneet soittimet, hän tekeekin täyskäännöksen juosten suoraan syliini saman soittimen kanssa. Soittaminen ja laulaminen jatkuu myös kotona.

Perjantai on yksi meidän lempparipäiviä, koska siitä on tullut muskari- & uimahallipäivä. Jekku on aivan mahtava vesipeto, joka mennä viipottaa lastenaltaassa ihan oman mielensä mukaan. Hän hyppää rappusilta mahaplätsejä ja kävelisi syvään päähän (80cm) jos vain annettaisiin. Ja tottakai hän sukeltelee mielellään.

Hän nukkuu yhdet päiväunet ja nekin parhaiten pihalla. Siinä missä sisällä nukutaan puolestatoistatunnista kahteen, menee rattaissa kahdesta neljään tuntia. Tosin viimeviikon neljän tunnin unet saattoivat olla poikkeus ja johtua uudesta hampaasta. Mutta päiväunien keston ja nukahtamisen helppouden suhteen ollaan oltu aina onnekkaita hänen kohdallaan.


Ensimmäisen yläposkihampaan huomasin lauantaina. Sen verran on kyllä  kiukkua ja harmeja ollutkin, että odottelin hammasta, tosin vasemmalle ja alas. Neuvolassa kesken pituuden mittaamisen huomasin myös juuri ja juuri ikenestä läpitulleet vasemman puolen poskihampaat, sekä ylhäällä että alhaalla. Taitavat tosiaan selittää vähän viikonlopun kuumeiluakin. Yritin tiirata suuhun, muttei niitä sunnuntaina vielä näkynyt ja kokeilemaan ei pässyt, kun pienet terävät hampaat kävivät sormeeni kiinni. Nyt hän on 12 hampainen. 

Illalla hän jää nukkumaan omaan sänkyynsä ja vaihtelevasti minä sitten heräilen sieltä keskellä yötä ja kömmin omaan sänkyyni tai sitten otan hänet mukaan ja toisinaan hän vaeltaa itsekseen meidän luokse yöllä. Pointti tässä varmaan on se, että edelleen Jekku saa maitoa öisin n. 2-5 kertaa. Niinhän minä uhosin, että lopetan imetyksen kun 1v tulee täyteen, mutta toisin kävi. Eipä tässä ole juuri käynyt lopettelu edes mielessä. Jos nyt kuitenkin sitten pikkuhiljaa. Ennen joulua. Ehkä.

Jekulla on maidoton ja munaton ruokavalio. Lempiruokaa en vielä osaa nimetä. Hän on kuitenkin tosi reipas syömään. Ja mielellään syö ihan itse. Minä vaan en kamalasti haluaisi antaa hänen syödä itse. Se kun tarkoittaa sitä, että saan sitten siivota ruokapöydän ympäriltä lattiasta kattoon. Heti kun suurin näläntunne on syöty pois, kääntyy lautaset ylösalaisin ja ruoat lentävät tarjottimelta lattialle ja kastikkeet ja puurot tietenkin lätisevät ympäriinsä.


Siististi syömistä odotellessa sanon tälle sankarille pusu ja vastaanotan kuolaisen O:n muotoisen pusun poskelleni.

Tässä on lista ukkelin sanoista. Lihavoidut ovat niitä joita kuulee joka päivä, ja ohuest sitten sellaisia jotka on kuulta ihan vasta kerran tai pari.

Aijaijajai Apua AAuki Ei Haloo Heippa Hei hei Kakka Kato Kenkä Kiinni Kiitos Koppi Kutiti Kuuma Kylmä Maito Miksi Moi Moi moi Mulle Mun Nam nam Napa Oho oioioi Pallo Piirtää Pois Poks Pomppia sammui Sattui telkkari tippui tuo tähti tämä tässä tööt (ja painaa nenää) vettä Äiti


Syyslomaviikon kuulumiset


Saatiin päiväkodista syysloman hoidontarvelappu heti lokakuun alussa. Päätettiin Elpulla olevan loma. Lomailua aktiviteetteineen olikin ihan tosissaan heti perjantaista saakka. Silloin lähdettiin  muskarin ja päiväunien jälkeen lasten kanssa uimahalliin. Mukana oli myös puoliskoni veljenpoika joka jäi meille yöksi.

Lauantaina vietiin lapset (kaikki kolme) mummin ja papan luo anoppilaan. Päätin kävellä, että Jekku saisi nukahtaa rattaisiin päiväunille samalla ja pikku lenkki tekee hyvää energisille lapsillekin. Oli ehkä yksi piristävimpiä kävelyjä, kun joku lähistöllä asuva rouva tuli koiransa kanssa juttelemaan ja kertoi miten ihana oli nähdä äiti kolmen lapsen kanssa. Hän muisteli aikaa, kun hänen omat lapset olivat pieniä. Toki korjasin että isoin ei ollut omani.

Jätettiin lapset mummilaan ja saatiin viettää puoliskoni kanssa päivä kahdestaan. Käytettiin aika luovasti kerrossänkyä etsien ja löytäen ja lopulta haettiinkin sellainen luultavasti noin 500 metrin päästä siitä mihin Elpu syntyi. 


Meidän omassa autossa ei ole peräkoukkua ja auton ja kärryn järjestämisessä hieman venähti, joten ei ehditty kasata sänkyä ennen kuin haettiin lapset kotiin nukkumaan. Mummi olisi kyllä ottanut Elpun yökylään serkkujen kanssa ja hänellä oli kassillinen pehmoleluja sekä yöpuku mukana, mutta ei hän vielä uskaltanutkaan jäädä. 

Sunnuntaina myöhästyttiin kirkosta, mutta lapset saivat nukkua ensimmäisen yön kerrossängyssä. Kirkon jälkeen suunnattiin kotiin hakemaan isiä ja lähdettiin taas mummin ja papan luo. Kesken ruokailun anoppi kuulutti yhteislaulua ja minäkin lähdin mukaan laulamaa "Paljon onnea vaan..." siihen saakka, että tajusin kaikkien tuijottavan minua. Tosiaan olihan minullakin synttärit jo kuudes päivä, mutta meidän väliaikaisen huonejärjestelyn takia ei juhlittu niitä mitenkään. Synttäriyllätys onnistui täydellisesti.

Maanantaina me juhlistettiin kerhokaverin 2v synttäreitä puistoilemalla, koska ei päästy sunnuntaina juhliin. Lahjaksi vietiin värityskirja ja värikynät.  Oli hauskaa viedä Elpu pitkästä aikaa kavereiden kanssa puistoon. Ja tiistaina saatiin meidän koko neljän äidin ja kuuden lapsen kerhokaveriporukka kasaan leikkitreffeille.


Lapset saivat elokuussa synttärilahjaksi lahjakortit Tykkimäki Actionparkkiin. Ollaan säästelty lippuja huonoille ilmoille. Tiistaina sovittiin Elpun kummitädin kanssa treffit päiväunien jälkeen ja otettiin isoimmat serkut mukaan telmimään. 

Puoliskoni vietti aikaa kummipoikansa kanssa ja minä menin Jekun kanssa tyttöjen perässä. Viisi vuotta Elpua vanhempi serkku piti hyvin huolta ja heillä näytti ikäerostaan huolimatta olevan tosi hauskaa yhdessä. Serkut on 💕

Keskiviikkoiltana kokoonnuttiin mummin ja papan luokse koko kööri ja sieltä Elpu lähti kummitädilleen yökylään. Torstaina hän tuli kotiin samalla, kun pojat lähtivät pelaamaan sählyä ja sieltä meille tuli yökylään vielä kummipoika. 


Yöllä satoi ensilumi. Perjantaina puoliskoni vaihtaessa talvirenkaat autoon, me tehtiin lasten kanssa isot lumiukot. Tai kuvittelin että ne oli aika kivan kokoiset, kunnes näin kuvan Miian (Miia Metso blog) perheen lumiukosta. Tehtiin myös pieni lenkki rattikelkalla sillä aikaa kun isot pojat kävi laittamassa ilmaa talvirenkaisiin.

Jekku on ollut jo pidempään vähän kräntty ja perjantaina hän itkeskeli koko päivän, illalla mitattiin kuumetta ja nyt ollaankin oltu sitten viikonloppu sisällä, molempien lasten yskiessä ja Jekun kuumeillessa öisin. Jouduttiin skippaamaan lauantaina yhden lasten tärkeän kaverin syntymäpäiväjuhlat kokonaan, eikä tänäänkään päästy kirkkoon.

Löytyi ukolta sentään yksi uusi hammas, liekö tuo selittää hieman tätä kiukkuisuutta ja itkuisuutta ehkä kuumeenkin, kun Elpulla ei ole yskää kummempaa flunssaa. Huomenna pitäisi ottaa Jekulle kolmas 1v rokotus, mutta saas nähdä lykätäänkö sitä sittenkin vielä vähän pidempään.



Nii juu ja nuo lapaset tosiaan! Lähdin yksi yö hakemaan puoliskolleni iltapalaa Abclta ja päätin pitkästä aikaa vilkaista lankoja. Mukaan lähti kaksi Novitan Isoveli lankaa ja sukkapuikot. Yllätyksekseni puoliskoni sai lapaset todellakin hyvissä ajoin ennen isänpäivää, vaikka reilu 50 silmukkaa taisi olla hieman liioiteltua. Jekulle on lapaset puikoilla, mutta ne on nyt toista päivää jäähyllä, kun pienten lapasten saaminen symmetrisiksi on huomattavasti hankalampaa kuin isojen. 

pssst. pahoittelut kuvanlaadusta, mulla tosiaan on puhelimessa tuplakamera ja värikameran lasissa naarmu 😭 joskus tarkennus kauaksikin sattuu onnistumaan, useinmiten ei, kuten Action park kuvissa. Onneksi ongelman pitäisi ratketa ihan pian....

Meilahden iho- ja allergiasairaalassa

Tämän kuun alussa meillä oli jo pitkään odotettu Elpun lääkäriaika Meilahden Iho- ja allergiasairaalan lastenosastolle. Kutsun tullessa elokuussa parin kuukauden mittainen odotus tuntui aika järkyttävältä, mutta onneksi Elpun iho pysyi todella hämmentävän hyvänä koko tämän ajan. Lopulta kun aika koitti tuntui, että se tulikin  tosi nopeasti.

Alunperin ollaan oltu meidän oman paikkakuntamme lastenpolin asiakkaita. Nyt 3v tarkastuksessa, kun en edelleenkään ole saanut ruokapäiväkirjalla tai millään muullakaan kiinni, mikä ihottumia pahentaa ja mikä taas auttaa, saatiin lähete Meilahteen. 


Ilmoittautumisen jälkeen hoitaja otti ensin mitat lääkäriä varten. Lääkärin kanssa aloitettiinkin kertaamalla meidän koko allergiahistoria, sieltä 2kk neuvolasta. Keskustelun päätteeksi lääkäri totesi, että voidaan ottaa viljoja pikkuhiljaa takaisin ruokavalioon, aloitetaan kauralla. Ja sitten hiljalleen vehnää, ohraa ja ruista.

Lääkärin aikana pahimmat ihottumat löytyi ranteista ja nilkoista ja nekin vain todella kuivina alueina. Mutta silti oli sellainen tunne, että tämä lääkäri ottaa kaiken ihan tosissaan. Mukaan lähtikin liuta taas uusia rasvareseptejä testiin.

Meillä oli lääkärin jälkeen runsaasti aikaa ennen ravitsemusterapeuttia, joten käytiin vielä rasvausopastuksessa ja verikokeissa ennen sitä. Ajattelin että rasvausopastus voisi olla hyödyllinen, jos Elpu vaikka innostuisi itsekin vielä enemmän rasvaamisesta. Mutta oli siitä hyötyä myös minulle.


Ensimmäisenä katsoin miten hoitaja truuttasi kortisonivoidetta testilapulle ja alkoi sivellä sitä todella reilusti iholle. Näin he myös neuvovat kaikille: paksusti! Eikä mitenkään ohuesti niin kuin aina sanotaan. Toinen uusi tieto oli myös se, ettei kortisonivoidetta saa sekoittaa perusvoiteeseen. Jos haluaa laittaa molempia niin täytyy antaa ensimmäisen rasvan imeytyä pari tuntia ennen toista. Tässä saattaa siis olla syy, miksi mikään kortisonivoidekuuri ei ole koskaan tuntunut auttavan. Saatiin mukaan myös tubisoftia, josta voidaan kääriä Elpun jalkoihin ja käsivarsiin suojat sukiksi ja tumpuiksi polvien ja kyynerpäiden yli.

Lääkärin ja ravitsemusterapeutin jälkeen ymmärsin, että atoopikoilla on jo lähtökohtaisesti korkeammat allergiavasta-ainetasot. Eli vaikka Elpu näyttäisi verikokeen perusteella olevan allerginen kauralle, hän saattaa sitä vallan sietää, kun se on kuitenkin alle 20. Tarkalleen kauran arvo oli 6.12 ja seon kaikista alhaisin lukema meillä. Sen sijaan kananmuna ja maito, jotka ovat molemmat yli 400 lähtivät lisäselvityksiin.

Verikokeissa siis otetaan vielä jotain tarkentavia seuloja maidosta ja kananmunasta, lisäksi peruna testataan uudestaan, koska oma lääkärimme ei testannut sitä kontrolliin lainkaan. Maapähkinä on reagoinut testeissä, joten nyt tehdään myös pähkinäseula. Näiden verikokeiden tulokset kuulen tämän kuun viimeinen päivä ja silloin katsotaan tuleeko jatkoaika ihan pian. Prick-testejä ei kuulema enää juuri tehdä.


Ravitsemusterapeutilla suurin ihmetys oli, kuinka meidän pienellä neidillä on paino noussut puoli kiloa kuukaudessa, vaikka juuri on rajoitettu taas kaikki allergiat pois ruokavaliosta. Luultavasti tuo painon nousu selittyy päiväkodin aloituksella. Vaikka meillä on aina syöty kunnollinen aamu- sekä iltapala ja siinä välissä kaksi lämmintä ateriaa, nyt päiväkodin aloituksen myötä ruokarytmi on vakiintunut entisestään. Ja ylipäätään vuorokausi rytmi.

Alkuun minua hävetti kertoa, että joskus iltapalaksi syödään nakkeja tai leikkeleitä myös ilman leipää tai päivällisen jämiä. Riisipuuroonkin laitan reilusti rasvaa ja juomana menee vettä ja mehuja. Mutta saatinkin kehuja siitä että tarjotaan paljon lihaa, koska Elpu ei saa proteiineja maitotuotteista. Kalsium-, D- ja monivitamiinilisät on oltava käytössä. Mutta nyt kun kaura ollaan palautettu kaura ruokavalioon kalsiumia saadaan myös kaurajuomasta. Muistilappuun hän kirjoitti "reilut rasvalisät".

Paikkana allergiasairaalan lastenosasto oli muuten aivan mahtava! Seinissä oli hauskoja maalauksia, vessoista löytyi pikkupöntöt, molempiin käytäviin pääsi vaunujen kanssa ja niissä oli leikkitilat. Pääkäytävässä oli myös keittiö, jossa sai syödä omia eväitä ja joka oli täynnä askartelu tarvikkeita. Voitteko kuvitella, että pyöreän pöydän ääressä istui sairaalan työntekijä, jonka nimikyltissä luki "Askartelu ohjaaja"!


Me yövyttiin isotätini luona ja hän tuli seuraksemme myös sairaalaan. Hän katsoi Jekkua sen aikaa, kun olin Elpun kanssa lääkärissä. Harmittelin, että hoksasin askarteluhuoneen vasta 10 minuuttia ennen ravitsemusterapeutin aikaa, mutta terapeutti itse kysyi ollaanko samaa porukkaa, että Elpu voisi aivan hyvin jäädä vielä jatkamaan hamahelmi rannekorun tekemistä, jos tädilleni vain sopisi. Takaisin tullessani hän olikin tehnyt ison ja pienen kaulakorun, sekä pari piirrustusta.

Nyt oletettavasti kylmenevät ilman ovat päässeet kiusaamaan kasvojen ihoa, mutta muuten iho on edelleen yllättävän hyvässä- vaikka ailahtelevassa kunnossa. Rasvoista kortisonit ja sen perusvoiteen jonka apteekkari sanoi kirvelevän (carbalan) otin kotiin ja Ceralan Plus perusvoiteen vein päiväkotiin. Päiväkodissa ehkä parasta on, kun hoitajat rasvaavat Elpua ennen unia ja välillä myös käsien pesujen yhteydessä. Nyt jännitetään sitten niitä verikoetuloksia. Varmuuden vuoksi meillä on nyt Zyrtec tipat kotona ja Epipen sekä kotona että päiväkodissa. 

79neliötä - part 4

Tervetuloa jatkamaan kotikierrosta. Kierroshan aloitettiin eteisestä jo joulukuussa 2016, kun oltiin asuttu täällä noin kolmekuukautta. Tammikuussa jatkettiin luontevasti suoraan seuraavaan huoneeseen, joka oli meidän koko perheen makuuhuone. Huhtikuussa palattiin takaisin käytävään ja kurkistettiin vessaan ja kylppäriin. Tässä välissä ehdin vaihtaa meidän huonejärjestystä ja viime kuussa palattiin taas takaisin ensimmäiseen makkariin, josta tuli lastenhuone

Meidän kodista on nyt siis esittelemättä toinen makuuhuone, olohuone ja keittiö. Ja nyt kun ollaan edelleen tuossa eteiskäytävässä, niin jatketaan matkaa sitten siitä ohi keittiötä kohti. Pieni vilaus eteiskäytävää, peili, taulu ja ruskea väliseinä.


Nykyinen ruokapöytä on ollut meillä vasta pari viikkoa. Kellolle löytyi hyvä paikka keittiön oven päältä, siitä se näkyy olohuoneeseen saakka. Joskin se ei enää toimi, liekö patteri löysällä vai loppunut kokonaan. Ruskean seinän kohtalo on vielä päättämättä, mutta vuokraisännältä on saatu jo lupa kaikkien ruskeiden pintojen uusimiseen. 

Viherkasvimme Jörö-parka pääsi kuvausten ajaksi takaisin omalle paikalleen tuohon nurkkaan, mutta pienen tuholaisen takia se pyörii nykyään tiellä keittiössä. Usein syöttötuoli on säilössä tuossa nurkassa, Jörön paikalla, mutta ruokailujen ajaksi Jekku pääseen pöydän päähän. Valokuva kehys löytyi lidlistä ja vaikka se pääsi seinällä yllättävän äkkiä kotiin tultuaa, se on edelleen ilman kuvia. 


Keittiömme on tällainen käytävä, jossa on säilytystilaa kiitettävästi. Lasten piirrustusvälineille on oma iso laatikkonsa ja jopa "tärkeille papereille" on kaksi laatikkoa. Ainoastaan kahvinkeitin, vedenkeitin ja nenäliinarulla ovat pöydillä. Puoliskoni haluaa pitää tasot täysin tyhjinä, mikä oli joskus minusta tosi outoa. Ostinhan nimenomaan punaiset pienkodinkoneet, että ne näyttävät kivoilta tasolla, mutta nykyään työnnän välillä myös vedenkeittimen laatikkoon leivänpaahtimen ja blenderin sekaan. 

Linkatkaa kommentteihin, jos teidän blogeista löytyy kotiesittelyjä! Hauskaa viikkoa :) 

Instagram ihmisillä


Ihmettelin aikaisemmin miltä mun instagramprofiili näyttäisi ilman ihmisiä. Tässä siis se miltä se näyttäisi jos jokaisessa kuvassa olisi ihmisiä. Tässä samalla olisi ollut hauska tehdä aikamatka, vanhimmasta kuvasta uusimpaan, mutta koska mulla on 12 kuvaa aina yhdessä kuvassa, niiden järjestyksen muuttaminen olisi tehnyt tästä tosi sekavan joten mennään nyt näin. Aloitetaan uusimmasta ja peruutetaan mennesseen.

Ja kyllä mulla on ihan oikeitakin postauksia tulossa, tässä kuussa jatkuu ainakin kotiesittely :) 

SYKSY 2017
Kesän vaihtuessa syksyyn kohokohtia ja tärkeitä tapahtuamia ovat olleet Rauma ja Pölläkari, lasten syntymäpäivät, Elpun päiväkodin aloitus ja kummitädin häät, blogiverkoston syysbileet, oman harrastuksen aloittaminen ja nyt viimeisimpänä ByPinjan vaatemalliston kuvaukset.
TALVI 2016-2017
Talvella tutustuttiin luisteluun Elpun kanssa ja kyläiltiin Jyväskylässä ja Viitasaarella. Alettiin myös käymään uimassa molempien lasten kansa säännöllisen epäsäännöllisesti. Kevään muistiin jääneet hetket olivat kummityttöni ristiäiset, vatsatauti joka säästi minut ja Jekun, bObleskuvaukset Sanna Vornasen studiolla, blogiverkoston muksutreffit Naurusaaressa, Me & My Self messut Porvoossa, Jekku nousi seisomaan ja oppi kävelemään, Elpu kokeili laskettelua toisen kerran ikinä ja lumilautaa ensimmäistä kertaa ikinä, emännöin ensimmäiset Nosh-kutsuni ja olohuoneen seinä tapetoitiin.
SYKSY 2016
Syksyllä Jekun kummitäti otti minusta ja lapsista kuvia, käytiin risteilyllä ja habitaressa, ja olihan meillä myös Jekun ristiäiset.

KEVÄT - KESÄ 2016
Keväällä tapasin Kaksplussan Blogiverkostolaisia ensimmäistä kertaa, matkustettiin Jyväskylään. Juhannus vietettiin mökillä. Muita kesän tärkeimpiä: juhlittiin 2v synttäreitä ja odoeltiin vauvaa.
SYKSY 2015 - TALVI -VUODEN VAIHDE - KEVÄT 2016 
menivät kaikki enemmän tai vähmemän raskauskoomassa ja yöraapimisissa. 
2014 KEVÄT - KESÄ - SYKSY - TALVI - VUODEN VAIHDE - KEVÄT - KESÄ 2015 
Aloin käyttää instaa talvella 2014 kun olin tutustunut töissä Jekun kummitätiin ja hän sitä mulle esitteli. Viimeisinä löytyy mun ja puoliskoni kuvia, meidän vihkiäiset ja Elpun odotusta. Ja oikeastaan koko Elpun ensimmäinen elinvuosi menee näissä viimeisissä kuvissa. Aktivoiduin instan kanssa vasta vähän myöhemmin kunnolla. Ainakin siltä tää insta ihmisillä vaikuttaa. 

By Pinjan kuvauspäivä

Kuvat: Anna Wallendahr | Hiukset & Meikki: Minna Puustinen / Gyyli
Törmäsin syyskuussa ByPinjan mallihakuun instagramissa. Kerroin siitä heti puoliskolleni, mutta lopulta vasta haun viimeisenä päivänä hän valitsi profiilistani kaksi kuvaa joihin lisäsin #bypinjamalli hästägin. Eikä mennyt montaa päivää, kun yllätyksekseni sain sähköpostia Pinjalta. Siitä meni vain viikko, kun jo matkustin Helsinkiin.

Alkuperäinen suunnitelmani oli mennä junalla, tottakai. Pääsisin helposti ja nopeasti suoraan Helsingin keskustaan ja lisäksi olisin voinut pyhittää tuon puolitoistatuntisen blogille. Huomasin kuitenkin sekä juna- & bussilippujen olevan tuplasti sen mitä diesel ja lisäksi aikataulut olivat enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia, joten päädyin omalla autolla matkustamiseen.

Päivä alkoi ihan tavallisena maanantaina. Lapset herättivät ennen herätyskelloa, yritin silittää vielä kosteita farkkujani kuiviksi, aamupalan jälkeen puettiin päälle ja vein Elpun päiväkotiin yhdeksäksi. Illalla pakkaamassani laukussa oli muutamat vaihtokengät ja muuta tarpeellista, mitä en todellisuudessa tarvinnutkaan.

Romantic Off-Shoulder Top - Floral
Fancy Top - Graseful Grey
Fancy Top - Delicate Pink
Pelkäsin myöhästyväni aikataulusta, kun pähkäilin Itiksen parkkihallin edessä minkä oven valitsisin jotta pääsisin kattoparkille. Parkkihallit eivät ole mun lempipaikkoja, mutta lopulta pääsin perille, 9h kiekkoparkkiin ja löysin tieni metrolle. Turistina suunnistin Kampin metrotunnelista Gyyliin navigaattorin avulla. Jännityksestä huolimatta pääsin perille,  eikä edes tullut hiki.

Gyylin oven tuli avaamaan valokuvaaja Anna Wallendahr. En varmaan koskaan unohda hänen innokasta ensireaktiotaan. Odotin lasiovien takana lököfarkuissa, hupparissa ja sadetakissa, märät hiukset nutturalle pyöräytettynä. Ja ensimmäiseen henkäykseen hän sanoi: "Moi, Sä näytät upealta!"

Seuraavaksi mua tervehti Pietamon Kirsi ja itse Pinja. Ensimmäisenä Pinja kertoi missä on eväät ja leväytin omaisuuteni sohvalle. Siitä pääsin suoraan kampaajan käsittelyyn. Sekä hiukset että meikin teki Minna, jonka käden jälkeä voi ihastella instagramissa @makeup_minna. Sen jälkeen päästiinkin itse asiaan. Mallailtiin vähän  kummat housut ja kenen kengät minkäkin yläosan kanssa laitettaisiin ja lähdettiin kuvaamaan.


Posh Peplum Top - Denim
Posh Peplum Top - White
Ensimmäisen ylämäen jälkeen kyselin Annalta kuinka pitkälle Kalevankatua ollaan menossa ja otin vaihtokengät mukaan. Kuvaukset olivat ulkona (kuten ehkä huomaat :D) ja jännitin vähän etukäteen miten syyssää suosii. Saatiin ihana aurinkoinen, mutta kylmä tuulinen päivä. Pidemmille matkoille napparin hupparin ja omat kengät mukaan. Paitsi sille ainoalle paikalle, jossa oikeasti tuuli kovaa ja oli tosi kylmä. Ja siellä kuvattiin tientenkin mekko. Onneksi kylmyys ei välity kuviin asti.

Kun kaikki vaatteet saatiin kuvattua syötiin vielä loput eväät, jotka Pinja oli meille varannut ja lähdettiin hiljalleen kaikki omiin suuntimme. Käveltiin Pinjan kanssa samaan suuntaan ja hän saattoi minut metrolle. Sen matkan aikana sain tutustua häneen enemmän. Lopulta suuntasin Itiksestä suoraan kotiin, pää pyörällä sekä parkkihallin kierreliuskasta että päivän kokemuksesta.

Oli mahtavaa päästää hemmoteltavaksi, kun hiukset ja meikki laitettiin. Oli ihana tutustua Pinjaan ja Annaan ja tavata Kirsi. Oli kivaa olla innoissaan vaatteista, joista kuudelle sain olla mallina. Oli hauskaa olla vähän niinkuin oikeasti töissä ensimmäistä kertaa näiden kotiäitivuosien aikana.

Simple Dress - White
Vaatemallisto on By Pinjan ja Pietamon yhteisprojekti. Kaikissa vaatteissa on otettu huomioon myös imettävät äidit, vaikka nämä ei olekaan imetysvaatteita. Alla olevasta linkistä pääsette suoraan vaatemallistoon ja koodilla PETRA30 saatte -30% vaatteista!

Mitä sitten, kun unelmat toteutuivat?

Mä haluan uskoa, että en ole ainut joka on hukannut itsensä unelmiinsa. Monet sanoo, että äidit hukkaavat itsensä äitiyteen, mun kohdallani se on just se unelma. Mutta uskon että moneen muuhunkin unelmaan voi kadottaa itsensä. Olipa se unelma sitten taiteessa, opinnoissa, urheilussa ihan missä vaan.

Koko lapsuuden ja nuoruuden haaveilin, että isona minusta tulee kotiäiti. Mutta ihan rehellisesti, mä en koskaan ole miettinyt, että mitä sen jälkeen. Etenkin kun vielä viisi vuotta sitten, luulin että musta tulee liikkaope ennen äitiä.

Peruskoulun jälkeen musta tuli Liikuntaneuvoja, sen jälkeen tein pienen mutkan Rovaniemelle ja sain Vastaanottovirkailijan paperit. Kun tulin takaisin Jyväskylään, mulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni tilanne, etten ollut suunnitellut seuraavaa vaihetta. Ja silloin tutustuin puoliskooni.



Otin elämäni ensimmäisen askeleen kohti tuntematonta, jotain mitä en ollut etukäteen suunnitellut. Hankin työpaikan ja asunnon puoliskoni kotikaupungista, koska halusin tietää mihin meistä on. Olen aina tiennyt haluavani olla äiti ja vaimo, ja hän toteutti ne molemmat unelmani. Olen saanut olla kotiäiti jo reilut kolmevuotta.

Mutta lapset kasvavat, ja vaikka omasta puolestani voitaisiin antaa kolmannelle ihmeelle lupa tulla, se ei kuitenkaan ole nyt just meidän perheen suunnitelma. Vaikka silti salaa sitä toivonkin, tämä 2v ikäero on jotenkin ihana. Joten mitäs ihmettä minä nyt keksin? Mistä minä nyt haaveilisin? Mitä ihmettä minä haluan tehdä ja olla isona, siis muutakin kuin äiti? Minkä alan töitä lähtisin hakemaan vai haluaisinko sittenkin opiskella?

Ainoat jatko-opinnot joita pidän vaihtoehtona on Jyväskylän Yliopiston Liikuntatieteellinen ja sieltä musta sitten valmistuisi liikkaope. Mutta jos hakisin liikuntatieteelliseen ja jos vielä pääsisin sinne, se tarkoittaa sitä että meidän pitäisi taas muuttaa ensi syksyksi. Tällä kertaa eri kaupunkiin. Terveydenhoitaja olisi ehkä pätevin vaihtoehto täällä. Toisaalta nyt olisi kyllä puoliskoni vuoro toteuttaa omia unelmiaan.


Selasin syksyn yhteishaun, mutta kotikaupungissamme ei alkanut mitään mikä olisi ollut mulle mielenkiintoista tai järkevääkään. Ja koska opintoihin hakeutuminen ei ole just nyt ajankohtaista, mun elämä on tavallaan pausella, olen jumissa omassa unelmassani ja se on turhauttavaa. Kun sen on sanonut ääneen se ei enää kiristä pinnaa ihan yhtäpaljon, kuin pään sisälle pakotettuna. Nyt pitäisi  kuitenkin keksiä mitä sitä sitten seuraavaksi tai mitä tähän lisäksi.

Selvää on ainoastaan se, etten halua laittaa Jekkua päiväkotiin ainakaan tänä vuonna. Oman alani töitä täällä on tarjolla hyvin kehnosti, eikä todellakaan haluta laittaa puolitoistavuotiasta lasta päiväkotiin sen takia, että saan pestä vessoja, jotta saan rahaa, joka ehkä riittää sen päivähoitolaskun maksamiseen. Tästä ollaan puoliskoni kanssa yhtä mieltä.

ps. Kyllä mulle se vessan peseminenkin kelpaa, jos muuta ei ole tarjolla, mutta vasta sitten kun nuorin lapsi on 3v.