"Nyt jo!" Raskauden puolivälissä

Kyllä hupenee päivät ja viikot ja kuukaudet vauhdilla tässä kolmannessa raskaudessa! Edelliset raskauskuulumiset päivitin NP-ultran ja sitä seuranneen neuvolan jälkeen. Silloin siis oltiin rv 13 ja tänään oli tarkalleen puoliväli eli rv 20+0 ja kulutan 21. raskausviikkoa. Aiemmat raskauskuulmiset löytyvät "Raskausaika" tagin alta, ja olen pävittänyt saman tagin myös Elpun ja Jekun raskausajan postauksiin. Mutta jatketaanpa nyt siitä mihin viimeksi jäätiin.



Raskauden ensimmäinen kolmannes meni siis väsymyksessä ja pahoinvointia odotellessa, mutta yllättäen se vältettiin suuremmilta osin!  Rv 14 alkaessa olin edelleen tosi väsynyt, mutta ajoittain energiaa riitti muunmuassa eteisen ja meidän makkarin siivoukseen eli toisin sanoen jopa vaatteiden viikkaukseen, mikä on kyllä ollut jo pitkään (jos ei aina) inhokki kotityö. Aiemmin kun keittiön ja olohuoneen siisteyden ylläpidossa oli ihan riittävästi tekemistä yhdelle päivälle.


Kokonaan väsymys ei päässyt helpottamaan, kun heti perään marraskuun puolivälissä meidän perheeseen saapui flunssa. Kurkku oli kipeä ja yskä karmea yhdellä jos toisella. Toivoin kuumeen nousevan ja vievän taudin pois, mutta mittari ei päässyt edes 37 asteeseen. Raskauden takia herkistynyt oksennusrefleksi ei ole kovin mukava, kun yskiessä luulet tukehtuvasi ja oksentavasi samaan aikaan.

Kaiken tämän päälle meillä oli kaksipäiväinen lääkärireissu Helsinkiin, mutta onneksi äitini tuli meille toiselle päivälle kuskiksi ja kaveriksi ja ensimmäisenä päivänä isotätini miehensä kanssa tuli kaveriksi. Noilta kahddelta päivältä sain flunssan lisäksi kaveriksi vielä karmean vatsakivun ja perinteinen raskausoire nousi potenssiin tuhat! Onnekseni nuo superoireet ovat nyt palautuneet silloin tällöin ummetukseen.


Tässä kuvassa näkyy syy, miksi en voi ottaa nopeita mahakuvia puhelimella niin kuin ennen. 
Väsymys vaivaa edelleen, koska en ole oikein missään vaiheessa ehtinyt jarruttaa ja jos päivät ovat menneet kaikessa muussa niin, yöt olen sitten keskittynyt omiin juttuihin. Tämä kolmasraskaus on jäänyt aivan täysin elämän jalkoihin. Isoimpina projekteina oli marraskuussa kakun teko ja Pikkujoulujen järjestäminen. Siinä ohimennen päästiin käymään lasten kanssa mummun ja vaarin luona Jyväskylässä ja samalla reissulla käytiin minun mummolassa.

Saan siis olla aika kiitollinen, että olen selvinnyt suuremmitta oireitta. Vauvan liikkeet alkavat pikkuhiljaa tuntua. Ihan tylsä etuseinäistukka! Aiemmissa raskauksissa istukka oli takaseinässä ja tunsin liikkeet jo heti NP-ultran jälkeen. Nytkin ensimmäistä kertaa luulin tunteneeni liikkeitä jo rv 14, mutta en tosiaan ole varma kuvittelinko vain. Ja edelleen liikkeet ovat niin heiveröisiä, etten niitä osaa hehkuttaa että "Vauva liikkuu!" vaan totean vain varovasti, että "hei tunsin ehkä vauvan äsken."


Rv 16+6 havahduin muuten siihen, että suosikki farkkuni alkoivat olla turhan kireät pesun jälkeen ja päästin ne lomalle ensi kesään saakka, vaikka mammafarkkujen maharesori olikin ylhäältä vielä melko löysä. Ja seuraavalla viikolla tuumasin myös lempihupparini pääsevän pesun jälkeen kaapin perälle, että sen helmaresori ei suotta löysty. Paita on mulla päällä vielä tuossa äidin ja isin luona rv 17+5 otetussa kuvassa.

Ja niin, pääsinhän minä valittamaan tätä flunssaa myös neuvolaan! Marraskuun viimeisenä päivänä rv 17+1 oli ensimmäinen neuvolalääkäri. Siinä missä lääkärin kanssa aikaa oli varattu 30min käyntini kesti 10min. Olihan se hieman mitään sanomatonta. Kuunneltiin vauvan syke ja sain reseptin nenäsumutteeseen. Mutta sekin vähän epäilyttää, koska nenä menee tukkoon iltaisin ja ohje kuului "1 suihke kumpaankin sieraimeen aamulla". Minulla oli jotakin muutakin kysyttävää, mutta tilanne oli niin hämmentävä, että unohdin kysyä enkä enää muista mitä asia koski.


Synnytyssuunnitelmistani lääkäri ei selvästikään innostunut. Hän ihmetteli miksi toinen lapsi on syntynyt Jyväskylässä, vastasin koska ensimmäinen ei ehtinyt Kotkaan syntymään. "no missä tämä syntyy?" - varmaan tuossa päivystyksessä tai ambulanssissa. Ja seuraavaksi lääkäri mietti, että voisiko minut järjestää osastolle odottamaan synnytyksen alkua. Mutta ensimmäisen synnyttyä rv 39+5 ja toisen rv 41+5 on hieman vaikea lähteä arvioimaan, milloin tätä uutta sankaria pitäisi lähteä sinne osastolle odottelemaan.

No, ihan vakavasti puhuen ainut asia mitä tiedän tulevasta synnytyksestä on se, että me emme lähde synnärille omalla autolla. Ja toistaiseksi myöskään ajatus suunnitellusta käynnistyksestä ei nappaa yhtään. Synnytyksissäni ei ole ollut mitään ongelmia, mitä nyt ovat hieman nopeita olleet. Tai no, tosiaan matka synnärille on ongelma. On tässä silti vielä aikaa keskustella vaihtoehdoista neuvolassa monet kerrat.



Tarkoitukseni oli julkaista tämä postaus jo päivällä, eli mahakuvat oli tarkoitus ottaa jo aamupäivästä. Päätin kuitenkin viedä lapset uimaan, joten kuvien otto ajoittui jälleen lasten uni ajan jälkeen - pimeään iltaan. Se ei toisaalta ollut huono juttu lainkaan. Kun aikaisemmin meidän eteisen kattovalon viidestä lampusta paloi vain yksi, niin nyt palaa kaikki viisi. Ja kyllä muuten häikäsee, pystyy jopa kuviakin ottamaan. Joten nyt todellakin yritän ottaa tästäkin mahasta kuvia ainakin lähes samaan tahtiin kuin edellisistä raskauksista. 

Seuraava etappi onkin sitten huomisen rakenneultra! Meille tuli kutsu ultraan 28.12. mutta jouduttiin siirtämään sitä puoliskoni töiden takia jo huomiselle. Hetken verran luulin jo, että meiltä jää koko ultra välistä, koska seuraavaa vapaata aikaa tarjottiin vasta tammikuulle, kun mulla olisi viikkon 24+2 (jos laskin oikein). Onneksi löytyi kuitenkin heti tälle viikolle aika. Ja terkkari odottelee mua neuvolaan sitten tammikuun alkupuolella.

Uudet kujeet ennen uutta vuotta


Mitenhän tämä pitäis alottaa...

Moi täällä ollaan! Starboxilla uudessa blogikodissa.

Blogilla on ikää 4,5v. tammikuussa olisi tullut kolme vuotta Kaksplussan Blogiverkostossa, mutta uteliaisuus vei voiton ja nyt ollaan täällä kokeilemassa mitä tällainen pieni muutos saa aikaan. Jonkin verran kerkesin tutustua uuteen blogialustaan ja nyt viikonloppuna olen käynyt luonnoksiani bloggerista läpi ja kerännyt niitä tänne odottamaan kuvia ja julkaisua. Siellä on aika monta erilaista blogihaastetta, mitkä on tosi hyviä auttamaan lukijaa tutustumaan kirjoittajaan. Joten tehdään tähän nyt vaan ihan lyhyt esittely. 


Nimeni on Petra. Olen naimisissa ja silloin kun aviomiehestäni blogissa mainitsen puhun puoliskostani tai isistä. Meillä on kaksi lasta, 4 vuotias Elpu ja 2 vuotias Jekku. Ja kolmannen lapsen laskettuaika on toukokuussa. Jos luet ihan vanhoja postauksia, niin Elpu kulki ensimmäiset kaksi vuotta nimellä "Tuhina". Mutta se alkoi olla vähän vauvanimi, joten kun hänestä tuli isosisko vaihdoin hänelle oman bloginimen. Jekku taas on aina ollut blogissa Jekku tai Ukko tai Ukkeli, virallisesti Jekku. 

Muutettiin syyskuussa tähän meidän nykyiseen kotiin. Olen kotona Jekun kanssa ja Elpu on 16h/vk päiväkodissa. Puoliskoni taas nauttii työstään yleensä ilta tai yövuoroissa, joten koti on aika lailla minun valtakuntani. Ainakin siltä se joskus tuntuu, hyvässä ja pahassa.


Tässä heti alkuun luonnoksista on julkaisuun pääsemässä tuoreimmat raskauskuulumiset ja mulla on vähän kiire saada kaikki tämän vuoden kuukaudet niputettua kuvapostauksiksi. Olen nimittäin päässyt julkaisuissa toukokuuhun saakka ja tästä vuodesta loppuu pian päivät kesken. 

Tervetuloa mukaan seuraamaan meidän perheen kuulumisia, arkea ja juhlaa. Onnistumisia ja epäonnistumisia ja sitä rataa. Itsestä ainakin tuntuu että motivaatiota bloggaamiseen on taas paljon enemmän kuin pitkään aikaan ja innolla odotan mitä tästä vielä tulee!

Viimeiset juhlat Kaksplussalla #KPPIKKUJOULUT

*Kaupallinen yhteistyö #KPPIKKUJOULUT

Lauantaina kello soitti aivan liian aikaisin lauantaiksi. Nousin torkuttamatta ja lähdin suihkun kautta reippaana kohti rautatieasemaa jo ennen kahdeksaa. Junanvaihtoja oli kaksi ja matkan viimeisen pätkän nukuin junabussissa. Onnistuin myös pääsemään Lempäälän asemalta paikallisbussilla Ideaparkille, vaikka odotin ensin kymmenen minuuttia väärällä puolella tietä. Mukanani minulla oli suurin omistamani matkalaukku, jota en meinannut jaksaa nostaa junaan ja jota ystävälliset bussikuskit nostelivat puolestani. Laskin laukkuni sisältäneen 24 litraa voiteita.

Heti alkajaisiksi haettiin Neean ja Julian kanssa Ideaparkin infosta kulkukortti kokoustilaan, joka meille oli varattu ja saatin mukaamme opastaja. Matkalla yläkerran halki kuulimme, että Zonez by Särkänniemen sisäviihdekeskuksessa olisi ollut vuokrattavissa mm. karaoketila ihan vaan omalle porukalle. Harmi ettei tajuttu tuota pikkujouluja järjestäessämme! Yläkerrasta löytyy myös maailman suurin nallekarhu.


Meille varattu Kotka kokouskabinetti sopii 70 hengen kokouksiin ja se on järjestetty luokkamuotoon. Muutaman viimehetken perumisen takia meitä olikin niin vähän, että päätettiin hieman uudelleen järjestellä ainoastaan Kotkan peräseinällä olevaa sohvaryhmää. Samalla kokosimme Goodiebagit ja juomapöydän. Saatiin Juhlahumualta koristeiksi ja valokuvausrekvisiitaksi ruusukultaiset Lamee oviverhot ja ruusukultaiset kirjain ilmapallot, joista olisi muodostunut #KPPIKKUJOULUT. Harmi vain, että koristeet jumittuivat logistiikkakeskukseen vaikka asiakaspalvelijankin mielestä niiden olisi pitänyt olla ihan ajoissa perillä.

Kellon lähestyessä kolmea ensimmäiset blogikollegat alkoivat saapua paikalle ja siirryttiin Ideaparkin alakerrassa sijaitsevan Pirkanmaan tanssiopiston tiloihin, jonne loputkin saapuivat. Skipattiin alkumaljojen kilistelyt ja aloitettiin suoraan High Heels tunnilla. Mukaan piti ottaa omat korot, mutta muistin omani vasta matkalla asemalle. (Puhdistin myös korvakorut vartavasten pikkujouluihin ja ne olivat koko ajan laukkuni vieressä pyödällä... siihen unohtuivat nekin.)


Luulen, että lonkankoukistajat ja etureidet eivät ehkä olisi ihan näin jumissa, jos sukkien sijaan olisin muistanut tunnille asianmukaisen varustuksen. Toisaalta myös koroilla tanssineet tunsivat tanssitunnin jaloissaan seuraavana päivänä. Korkojen puute ei haitannut osallistumista ja opettajamme Manu Uimi veti tunnin energisesti selvästi tanssista nauttien ja innostaen meitäkin heittäytymään. 

High Heels tanssilajina on alkujaan Drag Queeneiltä, tanssilajissa korostetaan naisellisia piirteitä ja Manu opasti meitä nyt heittäytymään oikein minäkeskeisiksi diivoiksi. Tykkään tanssimisesta ja rytmitajuakin löytyy sen verran, että tarpeeksi monella kertauksella opin kyllä mielestäni sarjat hyvin. Mutta diivan lailla eläytyminen oli tällä kertaa minulle sitä mukavuusalueen rikkomista. Manu oli niin mukaansatempaava opettaja, että en tiedä kumpi oli tunnin päätteeksi enemmän kipeänä: jalat tanssimisesta vai vatsalihakset nauramisesta.


Tanssin jälkeen haettiin Neean kanssa tarjoilujen ruokaisaosa, jonka Lempäälän Ideaparkin Subway sponssasi meille Subi-tarjottimen ja kanasalaattien muodossa. Subitarjottimesta riittää kuudelletoista. Siinä on yhteensä 4 Subia, jotka on leikattu neljäksi 10cm pikkupantongiksi. Makuina meillä oli Kananrinta, Italian BMT, Kalkkuna ja Kinkku.


Pikkujouluihin sopivat juomat saatiin Olvilta. Päivän aktiivisen osuuden jälkeen raikkaat alkoholittomat jakoivat porukan kahteen. Health Lab rasberry & aloe vera Vitamin water maistui osalle, myös minulle todella herkullisena hiilihapottomana juomana. Hiilihapotettu Kevyt Olo Koivun mahla + minttu taas oli toisten mielestä paljon parempaa. Suosittelen vähintään testaamaan mahla + minttua, minusta se oli mielenkiintoinen makuelämys enkä ole vieläkään ihan varma mitä mieltä siitä olisin. Lisäksi muut pääsivät maistelemaan Olvin XMAS IPA ja Olvi Hi-Hop IPA oluita.


Ruokailun jälkeen meillä oli muutama arvonta. Ideaparkilta saatiin palkinnoksi Pentikin lahjakortti. Luin Living tarjosi ihanan hiuspyyhkeen ja lasten kylpyponchon. Ti-Ti Nallen koti on muuttanut Ideaparkkiin ja heiltä saatiin arvottavaksi perhelippu. Ballot.fi tarjosi lahjakortin, jonka voittanut Maria ehti lunastaa sen vielä ennen Tampereelle siirtymistä. Life tarjosi palkinnoksi pehmoisen pupun, jonka sisällä on lämmitettävä kauratyyny ja lisäksi jokaiseen bagiin Madaran testereitä kasvojen hoitoon.

Täytyy muuten mainita vielä erikseen Ideaparkin vartija/järjestyksenvalvoja. Poislähtiessä kerättiin kaikki juhlien ajaksi piilottamamme pahvilaatikot ostoskärryihin ja lähdin kysymään infosta, minne ne voisi viedä. Laatikoiden litistämistä varten sain infosta sakset lainaan ja lopulta vartija tuli vielä kaveriksi litistämään niitä ja info hoiti kierrätyksen. Asiakaspalvelu kohdillaan, etten sanoisi!


Ideaparkin sulkeuduttua siirryttiin Tampereen keskustaan Omena-hotelliin. Omenan huoneissa on parisänky ja kaksi lisävuodetta. Törmäsimmekin käytävällä muutamaan lapsiperheeseen. Lisävuoteet ovat kätevästi omassa sopessa huoneen toisella puolella. Kätevää jos lasten kanssa matkatessa haluaa saada perheen pienemmät omaan rauhaan nukkumaan aikaisemmin. Olipas huoneessa muuten varsin tutun näköinen mikrokin ( :D meidän vanha mikro oli samanlainen) ja sen kaverina myös minijääkaappi sekä vedenkeitin. Eväiden säilytys ja lämmitys mahdollisuuksien lisäksi huoneen vakiovarusteisiin kuuluu fööni ja seinään kiinnitetty pullonavavaaja. 

Omena-hotellin tavallinen check in on klo 16 ja check out klo 12. Aloitimme pikkujoiulut Ideaparkilla klo 15 ja itse menin sinne suoraan, mutta huonekaverini tuli hotellin kautta, joten otimme huoneeseemme lisäpalveluna aikaisemman sisäänkirjautumisen. Varauksen yhteydessä ostettavalla lisäpalvelulla on hintaa 10€ ja aikasemmalla check inillä huoneeseen pääsee jo klo 14. Tarjolla on myös myöhäinen check out, jolloin huoneen luovutus tapahtuu vasta klo 14, vastaavasti 10€:lla.


Osa joutui lähtemään juhlista aikaisemmin ja me kaikki Tampereelle jatkaneet mahduimme yhteen huoneeseen iltapalalle. Ehostautumisen jälkeen lähdettiin kurkistamaan Tampereen yöelämää tänävuonna avattuun Naimaan. Sekä Omppu, mäkkäri, että Naima olivat kaikki kätevästi saman kadun varrella ja vieläpä näköetäisyydellä toisistaan.

Ystävällinen poke ohjasi meidät pieneen aulaan, jossa oli lipunmyyjän tiski ja kaksi hissiä. Hieman jännitti kun sullouduimme kaikki samaan hissiin lopulta 7 päiseksi kutistuneen seurueemme kanssa. Hissit tulivat suoraan narikkaan, josta meidät ohjattiin meille varattuun pyötään. Heti ensimmäisenä pisti silmiin Naiman koko seinän ikkunat ja niistä aukeava näkymä suoraan Koskarin ja Keskutorin suuntaan. Naima tarjosi meille skumpat ja minä sain tuopillisen Spritea, jotka baarimikko toi meille pöytään. Ja pitihän sitä  tanssilattiallakin käydä vähän kokeilemassa, nyt vielä viimeistä kertaa näiden ihanien Kaksplussan verkoston naisten kanssa! 

Enpä nimittäin itsekään arvannut, kun lupauduin auttamaan järjestelyissä, että kesken kaiken päättäisinkin jättää Kaksplussan blogiverkoston ja kokeilla siipiäni uudessa osoitteessa!


Näistäkin juhlista saimme kotiin viemisiksi tällä kertaa varsin maltillisen painoiset Goodiebagit. Muumi kestokassit saatiin jälleen BlueHouse Oyltä. Meidän perheessä näissä kulkee milloin sade- tai toppavermeet reissuille, ja uimahallikassina nämä on mielestäni ihan ykköset! Kasasimme bagit kokoustilan sivupyödälle ja laitoimme niiden viereen  esille koko sisällön. Huomasin monen ilahtuneen isosti, kun pöydällä oli tuttuja Medi Softin pumppupaukkauksia. Uutena tuttavuutena Medi Softilta tuli käsidesi ja hoitavan pesuneesteen sijaan nyt olikin uusi Hasjusteeton hoitava pesuneste.

Dermosililta saatiin Leona sampoo ja hoitoaine, esite kertoo näiden kosteuttavan ja suojaavan hiuksia ulkoisilta rasituksilta ja lupaa myös helppoa kammattavuutta. Mielenkiintoni heräsi, kun luin sampoon sisältävän avokadoöljyä. Myös Lushilta kaikki saivat hemmottelua talveen kylpysulan ja -öljyn muodossa. Lisäksi oli kolmea erilaista isompaa tuotetta, joista minun bagissäni oli Respect Your Elders saippua.


Lapset olisivat heti halunneet päästä vaahtokylpyyn, kun huomasivat Lushin tuotteet, mutta tällä kertaa aion käyttää nämä itse vaikka en ihan kokonaan tuonne lasten ammeeseen mahdukaan. Tai ehkä säästän ne meidän 5v hääpäivää varten, jos vaikka vihdoin saataisiin aikaiseksi viettää hääpäivä ihan vaan kahdestaan puoliskoni kanssa....

Airamilta saatiin testattavaksi teräksiset ja kauniin sporttisesti muotoillut termosmukit. Sen on kehuttu kulkevan mukavasti ja vuotamatta myös hoitolaukussa vaikka väärinpäin. Tämä väite pitää testata ehdottomasti. Mulla kun ei tällä hetkellä ole kunnollista juomapulloa ollenkaan ja laukkuni on, noh, pieni kaaos... Söpöt karkkipussit tulivat Nami Tupalta. Rakkaussalmiakit ovat vuoden 2017 Salmiakki Finlandia-voittajat ja söpöstä possupussista löytyi Enkelin Eväspussin käsintehtyjä piparin makuisia karkkeja.

Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille!

Possuja & aarrearkku isänpäivälahjaksi


Isänpäivä ehti jo mennä hyvä tovi (tai tarkalleen kaksi viikkoa) sitten, mutta ei varmaan haittaa olla vähän myöhässä. Huomasin tuolla sivupalkissa kuukauden suosituimmissa ensimmäiset isänpäiväkortit, jotka tein Elpun kanssa neljä vuotta sitten. Tuleehan isänpäivä taas ensivuonna ja onhan tässä välissä myös joulu, joten tässä meidän tämän vuoden isänpäivälahjat.


Viime vuonna halusin antaa isänpäivänä jotakin tarpeellista, jossa näkyisi lasten (tai siis lähinnä 3vuotiaan Elpun) kädenjälki ja pienellä budjetilla. Elpu sai siis koristella papalle, vaarille ja isille heijastimet. Myös tänävuonna etsin jotain, minkä lapset voisivat itse tuunata tai askarrella. Haluan antaa lahjoja, jotka tulevat oikeasti käyttöön ja mieluiten tarpeeseen, mutta nyt saattoi mennä tarpeellisuuden kanssa metsään vaarin ja papan lahjan osalta.

En nimittäin voinut vastustaa ajatusta lasten maalaamista säästöpossuista! Papan lahja sai myös erityisen merkityksen olemalla osa synttärilahjaa. Minun täytyy myöntää, että jännitin aika tavalla mitä mieltä pappa tulisi possustaan olemaan. Ja soitin jo kaupassa puolille kälyistäni, että onko ajatus ihan hölmö jo ennen toteutusta. Omasta isistäni taas luotin, että possulle löytyy paikka jonkun hyllyn päältä.


Elpu askarteli isille oman kortin tietenkin päiväkodissa, mutta samalla kun tehtiin vaarin ja papan kortit, tehtiin yhteinen kortti isille. Olisin halunnut ostaa myös puoliskolleni säästölippaan, sellaisen ihanan norsun. Mutta tässä taloudessa olen aika varma, että se särkyvä isänpäivälahja kestäisi ehjänä korkeintaan viikon, joten norsu sai jäädä kauppaan.

Matkalla askarteluliikkeeseen kysyin kavereilta vinkkejä pienenbudjetin askarteluihin ja yksi päiväkodissa työskennellyt äiti kertoi heidän tehneen joskus lasten kanssa maitopurkeista arpakuutiot, joiden sisältä oli paljastunut yhteistä tekemistä isille ja lapsille. Tämä ajatus sopi täydellisesti siihen lahjaan, jonka olin jo aiemmin aloittanut puoliskolleni.


Puoliskoni sai isänpäivälahjaksi aarrearkun lapsilta täynnä hauskoja muistoja ja lasten toiveita mitä tehdä isin kanssa ja omaa hemmottelua. Keräsin vaihtelevalla menestyksellä lapsilta vastauksia kysymyksiin "miksi isi on paras", "mikä isin kanssa on hauskinta", "mitä haluaisit tehdä isin kanssa" tyyppisiin kysymyksiin. Ensimmäisenä hemmotteluna oli lempikarkkipussi ja kirjoitin muutaman "25min niska-hartiahieronta" lahjakortin ja vartalokuorinnan ja muuta pientä kotihemmottelua, vaikka tiedän olevani enemmän innoissani hänen jalkahoidoistaan kun hän itse.

Tuorekosmetiikkaa lasten kylpyleikkeihin + arvonta

*Kaupallinen yhteistyö Lush & KidSpot


Olen ehkä kertonut, että meidän lapset ovat melkoisia vesipetoja. Nyt pääsin mukaan Kidspotin kamppanjaan, jossa päästiin testaamaan Lushin kylpytuotteita erityiseti lapsia silmällä pitäen. Lush on minulle ennestään tuttu muutamien tuotenäytteiden osalta ja haaveilen samanlaisesta Lushin täyttämästä kylpyhuoneen kaapista, niin kuin mun siskolla on.

Lush valmistaa vegaanista luonnonkosmettiikkaa käsin ja eläinkokeettomasti. Lushin arvot ovat kohdillaan, mitä tulee raaka-ainaden tuotantoon, tuottajien palkkioihin kuin ympäristöön. Monet tuotteista ovat "nakuja", eli  ne pakataan paperipussiin ostohetkellä. Ja muovipakkauksetkin ovat kierrätysmuovista valmistetut ja niiden uudelleen kierrättämisestä palkitaan myös asiakas.  Meidän paketista paljastui yhteensä kahdeksan tuotetta, joista vain kahdella oli läpinäkyvä kääre. Kaikki muut oli pakattu paperipusseihin ja -kääreisiin.


Lasten testaamat tuotteet:

Ensimmäisenä lapset saivat kylpyynsä Guardian of the Forest kylpypallon. (ylemässä kuvassa oikealla) En ole aiemmin käyttänyt kylpypalloja ja luulin tätä kylpyvaahdoksi. Sanoin lapsille että mennään vaahtokylpyyn ja pallon kastuessa se kuohui lupaavasti. Mutta lopulta ammeessa ei ollutkaan vaahdon vaahtoa. Lapset eivät sitä edes huomanneet ja vihreää rakastava nelivuotiaamme oli aivan innoissaan vihreästä ja kimaltavasta kylvystä. Vihreän kylvyn jälkeen  lasten iho oli pehmeä ja vessaan jäi miellyttävä tuoksu vielä seuraavaksi päiväksi.


Seuraavaan vaahtokylpyyn avattiin kaksi paperipussia, joista molemmille löytyi omat kylpypensselinsä. Keltainen Lemon Bubble Brush sekä sininen Mint Bubble Brush. Molemmat pensselit karkasivat tikuistaan, ennen kuin kylpyvesi oli täysin vaahdossa, mutta se ei suinkaan leikkiä estänyt. Elpu leikki innoissaan, kun taas Jekku sai vaahtoa silmiinsä aivan liian nopeasti ja halusi huuhtelun jälkeen pois kylvystä. Sininen minttu penseli loppui ensimmäiseen kertaan, mikä oli vähän sääli, koska olisin halunnut tuoksutella sitä kaikessa rauhassa. Keltainen Lemon pensseli riitti taas toiseenkin kertaan.

Samalla tavoin kuin kylpypallo niin myös pensselit värjäsivät koko kylpyveden. Mitään hienoja maalauksia meidän lapset eivät tehneet vaahtoon, mutta leikin lomassa väriä kyllä tarttui vaahtoon ja hiuksiin.


Kerran huomasin ammeeseen jääneen kylpyveden olevan vielä lämmintä lasten nukkumaanmenon jälkeen ja meinasin mahduttaa itseni tuonne lasten kylpyammeeseen ihan vain testakseni miltä iho tuntuisi Lemon Bubble Brush kylvyn jälkeen. Harmi etten sinä iltana enää ehtinyt ja seuraavana päivänä Jekku ystävällisesti kaatoi ammeeseen unohtuneet kylmät vedet pois. Minä kun elättelin vielä toiveita, että olisin lisännyt vain kuumaa vettä sekaan itselleni.

Kylpymuovailuvahaa vastaavasta tuotteesta meillä olikin jo kokemus, kun saatin Sea Monster niminen paketti goodiebagin mukana parisen vuotta sitten. Tuolloin en antanut 2v10kk ja vajaa 10kk ikäisten lasten koskea itse tuotteeseen, vaan otin siitä mielestäni sopivan kokoisen palan ja murustelin hanan alla niin, että saatiin vaahtoa. Nyt paketista löytyi Aliens and Monster. 4 ja 2 vuotiaiden kanssa avattiin paketti yhdessä ja molemmat saivat napata mieleisensä palaset kylpyä varten.


Lopultahan siinä kävi niin että pinkistä jäi pieni pala ja vihreä pala meni ensimmäiseen kylpyyn kokonaan. Tähän astisista kylpytuotetestauksista tästä Alien and monsters kylvystä tuli vaahdoltaan kaikista kiintein. Jekulla joutui jälleen vaahtoa silmiin ja siitä tuli itku. Aikoinaan Sea monsterista olin instassa kommentoinut ettei se kirvellyt minunkaan silmiä, mutta Alienia en ehtinyt itse testata. Säästettiin kesimmäinen violetti pala seuraavaa kylpyä varten. Kääreeseen tarttuneet vahat huuhdottiin tietenkin kylpyyn ennen kääreen pois laittoa.

Viimeiseksi säästin lapsille sen, mitä Elpu on haaveillut eniten pääsevänsä käyttämään. Nimittäin vihreän I'm Forever Blowing Bubbles. Valitettavasti neljävuotias hieman pettyi, kun tämä vaahto ei kuitenkaan nimensä veroisesti antanut puhaltaa kuin yhden kuplan. Toisella kertaa sillä saatiin oikein hyvä vaahtokylpy aikaan.


Minua taas hemmoteltiin kolmella tuotteella.

Paperikääreeseen pakatun The Rough With The Smooth kuorintapalan tuoksu on jännittävän mausteinen. Palakuorintaa minulla ei ole ennen ollut ja aluksi käytin sitä niinkuin palasaippuaa: hieroin käsiin ja siitä vartaloon. Kuorivatosat sulivat kuitenkin jo käsiini, joten levitin kevyesti palalla kuorintaa joka paikkaan ja sitten vasta hieroin. Kuorintaan sai lisää tehoa ja pala on ollut mukavan riittoisa vaikka en tosiaan ole ollut säästeliäs sen kanssa.

New hiusnaamiotikkarin kerrotaan hoitavan päänahkaa ja estävän hiustenlähtöä, mikä tekee tosi hyvää minulle! Tällä hetkellä hiuksia nimittäin lähtee suihkussa aivan luvattoman paljon. Päänahkaa hoitavien vaikutusten lisäksi tämän pitäisi myös kosteuttaa koko hiusta. Blogiverkoston kesäjuhlien goodiebagissä oli Marilyn hiusnaamiotikkari josta pidin kovasti. Siksi luotan myös Newin tehoon, vaikka toistaiseksi vielä pihtaan tätä kanelin ja neilikan tuoksuista hiustentehohoitoa, kun kerkesin juuri käydä leikkaamassa kaksihaaraiset pois.

Aivan uusi tuote oli myös Scrubee vartalovoi. Tämä kuuluu niihin joiden käyttöohje piti katsoa Lushin sivuilta ennen käyttöä. Pelkän tuotekuvauksen perusteella arvelin, että kolmatta kertaa venyvä vatsanahkani tulee tykkäämään tästä. Ensimmäisten kokeilujen perusteella arvaus osoittautui oikeaksi. Uskalsimme testata tätä myös perheen pahimpien atoopikkojen ihoon, puoliskolleni ja Elpulle. Muutenkin herkälle iholle on kivempi testata luonnostaan kosteuttavia tuotteita mahdollisimman vähillä lisäaineilla.


Yhteistyön merkeissä saan arpoa myös yhden lapsille suunnitellun yllätyspaketin Lushin tuotteista!

Kirjoita kommenttiin mikä on lemppari tuotteesi Lushilta tai jos ei ole tuttu, niin kerro mitä haluaisit kokeilla, muista myös sähköpostiosoite jotta saan voittajaan yhteyden.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 18.11.2018

Iloista marraskuun viikkoa kaikille! 

Ensimmäiset neuvolat ja puhelu lääkäriltä

Äitiysneuvolassa on tuttu ja ihana terkkari, sama jolla kävin koko Jekun odotusajan. Toisaalta, muutto sattui juuri sopivaan aikaan, koska edellisessä osoitteessa olisimme virallisesti kuuluneet toiseen neuvolaan. Ensimmäiseen neuvolaan pääsin aika pian testin tekemisen jälkeen, mutta nyt tajusin, että tein koko testin melko myöhään. 

Neuvola oli rv 7+6 ja ensimmäinen uusi asia oli häkämittari. Alkoholinkäyttötottumus- ja tupakointilappuset sain jättää täyttämättä. Ensin terkkari meinasi ettei minun tarvitse mittariinkaan puhaltaa, mutta jos sitten kuitenkin kun se on aika uusi juttu ja hänenkin pitää sitä harjoitella. Tottakai puhalsin. Toinen uusi juttu on, että pääsen tai joudun ensimmäistä kertaa raskauden aikana sokerirasitukseen, koska olen jo niin "vanha". Terkkari ei käyttänyt sanaa vanha, vaan itse totesin naureskellen, että ai niin enhän mie olekaan mikään ihan nuori pikkuäiti enää. Sokerirasitus tulee eteen joskus rv 24 tienoilla. 

Painoani tulen seuraamaan varmasti jossain määrin samalla tavalla, kuin Jekun ja Elpun raskauksia verratessa. Tosin mulla ei edelleenkään ole kotona puntaria ja jos muistan oikein, näitä kolmatta kertaa odottavan neuvolakäyntejä taisi olla muutama vähemmän kuin toista lastaan odottavan.


Täytyy myöntää että mahakuvia olen ajatellut joka torstai (tasaviikot), mutta aina on ehtinyt tulla liian pimeää, eteisessä on jonossa pari roskapussia tai muuta sellaista rekvisiittaa mitä en halua kuvaani. (Niin miksi?  Jekun mahakuvissa poseerasin likaisen peilin edessä, pyykkikasa takanani ja yöpaita päällä) ja sitten olenkin nukahtanut ja aamulla taas muistan että ÄÄÄH. Päätän, että nyt siivotaan eteinen, mutta energia menee keittiön puhtauden ylläpitoon. 

Edes ultrapäivästä ei ole masukuvaa. Tuo päivä oli varmasti kaikista jännittävin Elpulle ja Jekulle, koska Jekku oli koko aamupäivän papalla hoidossa ja ensimmäistä kertaa ikinä joku muu kuin minä tai puoliskoni haki Elpun päiväkodista.

Ultraajakin oli sama tuttu, joka ultrasi Jekun. Näkyvyys oli koko ajan todella selvä ja heti alkuun mekin näimme näytöllä sykkivän sydämen. Vauva huitoi vinhasti ja saatiin kuva, jossa hänellä on toinen jalka suoraan eteenpäin ja toinen koukussa. Minua vähän epäilytti pysyykö laskettuaika samana, jonka neuvola ja raskaussovellus antavat Minun menkkasovellus nimittäin ilmoitti lasketun ajan juuri sen 5 päivää myöhemmäksi, mikä siirtäisi laskettua. Niskaturvotus oli normaali 1.3mm ja vauva vastasi tarkalleen viikkojaan rv 12+6, eli laskettu aika pysyy 9.5.2019 

Mie olen ottanut alkuraskauden sikiöseulonnan verikokeet kaikista lapsista ja nytkin jo samana iltana netpostiin ilmestyi viesti, että testeistä ei paljastunut mitään riskiä kromosomipoikkeavuuteen. Lähetin heti puoliskolleni töihin kuvan viestistä. Torstaina heräsin aamupäivän torkuiltani kuitenkin tuntemattoman numeron soittoon, joka tuli sairaalasta.


Verikokeessa oli katsottu kolme arvoa. En ole ihan varma, mutta kolmas arvo oli nimeltään pap a tai jotain sinnepäin. Jos kyseinen arvo on äidillä matala, se tarkoittaisi todennäköisesti pienikokoista vauvaa. Lääkäri kysyi monesko lapsi on ja kerroin Elpun ja Jekun syntymämitat. Mihinkään paniikkiin ei ole aihetta. Ne äidit joilla tämä arvo on matala synnyttävät yleensä pienempiä ja sirompia vauvoja. Ja koska minulla tuo arvo oli matala, meille tulee kutsu kasvukontrolliultraan rv 28 tienoille. Joten tässä välissä ehtii olla vielä rakenneultrakin tämän vuoden puolella.

Itse en ole huolissani enkä yllättynyt tuosta pienikokoisuudesta. Sanotaanko vaikka, että sitä on suvussa ja ovathan meidän lapset edelleenkin siroja ja ikäluokkansa pienemmistä päästä, vaikka niin sanotusti normaaleissa mitoissa syntyivätkin. Oli silti pakko kysyä neuvolassa, että onko tämä uusi juttu ja otettiinko se nyt ensimmäistä kertaa. Kuulemma se on minultakin aiemmin otettu, mutta aiemmin se ei ole ollut matala.

Rv 13+6 oli toinen neuvolakäyntini. Peilikuvasta kyllä huomaa että kroppaan on kertynyt jo pyöreyttä muuallekin kuin mahaan, mutta silti neuvolan puntarin nähdessäni tuumasin pettyneenä että "eihän tämä ole edes mihinkään noussut." Terkkari korjasi että on se 1,3kg. Kuunneltiin sydänäänet ja mitattiin verenpaine. Niin ja juteltiin tietysti niitä näitä kuulumisia, mitä nyt yleensäkin tulee terkkarin kanssa juteltua elämästä.

Toivottavasti tästä ei nyt ehdi tulla raskausähkyä kenenkään lukuhermoille. Seuraava neuvolakäynti ja tämän raskauden ensimmäinen neuvolalääkäri onkin vasta tämän kuun lopulla, ja tavoitteenani on ennen sitä muistella vielä ainakin kesäkuuta. Puoliskoni muuten sai siivottua eteisen, niin että minä ja lapset saatiin imuroitua ja pestyä lattiat. Nyt voi ottaa mahakuvat eteisessä, tosin valo ei näin iltamyöhään ole kovin hyvä, kun viidestä lampusta palaa vain yksi. 

Unohduksia ja alkuraskauden"kooma"

Jekun alkuraskaus oli totaalista koomaamista. Olin kotona puolitoistavuotiaan Elpun kanssa. Herättiin kun herättiin ja jos en jaksanut nousta jatkoin unia sohvalla tai kylpyhuoneen lattialla. Nyt en voi puhua koomasta, koska totaaliselle olemiselle (nukkumiselle) ei yksinkertaisesti ole aikaa. Puoliskollani on pääsääntöisesti ilta ja yötöitä, joten hän saa nukkua aamuisin pidempään, kun minä kuskaan Elpun päiväkotiin ja kotiin ja ollaanpa me parina maanantaina päästy Jekun kanssa perhepuistoonkin kerhoon! 

Aamupäivän touhut  alkaa näkyä kuitenki päiväunentarpeena jo kahden aikaan. Lapsethan meillä ei nuku enää päiväunia. Jekun päiväunet unohtuivat kesälomalle. Joten ihmekös tuo, jos äitiä vähän meinaa iltaisin väsyttää. Ja kaikkihan tietää mihin väsymys vaikuttaa. Tai no toisinpän mihinpä se ei vaikuttaisi. 


Itse unohtelen paljonkin kaikenlaista. Meillä oli lasten 2v ja 4v neuvolat eräänä keskiviikkona, siitä viikon päästä oli minun ensimmäinen äitiysneuvola rv 7+6 ja taas seuraavana keskiviikkona olisi ollut Elpun 4v lääkärintarkastus. Mutta no arvaatte varmaan, että se kolmas keskiviikko unohtui. Oikeastaan muistin sen vasta, kun katselin Lauran instastoreja. Hän hehkutti kuinka kätevä kunnan tekstaripalvelu on, mikä ilmoittaa varatusta ajasta kaksi päivää aikaisemmin. Niin joo, siitäpä muistin itsekin sellaisen tekstarin saaneeni maanantaina. Selvästi se kaksi päivää oli liikaa, koska kerkesin unohtaa.

Mutta ei se mitään jos unohdan lapsen lääkärin, unohdin nimittäin myös itse käydä labrassa. Paniikissa laitoin jo kavereille viestiä että vieläköhän se kerkeää. Puhelu terkkarilleni meni vastaajaan. Onneksi terkkari soitti takaisin, eikä hommassa ollut mitään ongelmaa. Seuraavana päivänä labraan niin ne ehtivät hyvin ennen ultraa.

Rv11+4 tähän saakka selvisin muutamalla "mulla on paha olo" fiiliksellä, mitkä meni ohi ihan vaan vedellä ja levolla tai syömällä ja levolla. Rv 9+5 oli niin heikko olo aamusta, että pelkäsin oksentavani ensimmäisen kerran ja peruin päivän menot. Iltaa kohden olo helpotti ja sain järjestettyä lasten vaatekaapin ja pyykättyäkin. Mutta rv 11+4 oksensin ensimmäisen kerran.


Aiemmissakin raskauksissa aamun etova olo on lauennut oksennukseen viimeistään hammaspesulla. Ja nyt minulla oli jo aamupäivällä huono olo. Asiaa ei auttanut kirkkaassa auringonpaisteessa autossa puhelimen selaaminen ja lopulta kun tultiin ruokakaupasta kotiin lepäilin ja torkuin iltakuuteen saakka. Siinä vaiheessa totesin, että nyt on pakko lastenkin saada muuta virikettä kuin torkkuva äiti ja pikkukakkonen, joten laitettiin vaahtokylpy ennen iltapalaa.

Iltapala meni vähän niin ja näin, että syödäänkö vai mennäänkö nukkumaan ilman iltapalaa, kun taapero oli pöydän alla ja muutenkin halusi testata kuka meillä määrää. Vihdoin, kun Elpu nukahti vatsa täynnä vain 45min myöhässä uniajasta ja Jekkukin sitten sellaiset puolituntia Elpun jälkeen, aloitin omat ilta toimet ja huono olo tuli takaisin koko ajan hieman voimistuen ja hampaiden pesu oli taas se laukaisija. Onneksi huono-olo meni sillä ohi.

Olen nykyään aika mestari torkuttamaan. Vaikka toki rauhallisen aamun kannalta olisi parempi herätä 0711, kun herätyskello soi. Torkutan mieluummin puolituntia ja kömmin hitaasti keittiöön tekemään Elpulle aamupalaa (paahtoleipää), jonka hän yleensä syö loppuun vasta autossa matkalla päiväkotiin. Syysloman torstaina selvisi, että torkuttaminen on tainnut pelastaa minus oksentamiselta ja suurimmalta etovalta ololta.


Oltiin sovittu kaverin kanssa uintitreffit heti aamupalan jälkeen syyslomatorstaina. En noussut kun kello soi, mutta nousin heti ylös sängystä, kun kuulin Jekun heräävän lastenhuoneessa. Se oli selvästi ihan liian nopeasti ja päädyin halailemaan pönttöä, onneksi en kuitenkaan oksentanut.

Raskauden ensimmäiset 12 viikkoa menivätkin hujauksessa. Okei tein testin vasta rv 6+3 eli puolet oli ohi jo siinä kohtaa. Suurin raskausoire tähän saakka on ollut väsymys (ja finnit!). Sitä on onneksi helppo minimoida pienillä päiväunilla ja menemällä ajoissa nukkumaan. Toki kannattaa myös muistaa, että puhelin on huono unikaveri, joten sitä  ei kannata napata mukaan öisille vessareissuille.

Niin ja noh. Myönnetään, että aina tilaisuuden salliessa nuo päiväunet eivät välttämättä ole mitään kovin lyhyitä. Uimahalli aamun jälkeen nukuin kevyet neljän tunnin torkut ja viikonlopun keskiverto ruokalepo on sekin ollut parituntia. Pari kertaa myös lapset ovat tulleet meidän sänkyyn pötköttämään ja herättyäni vieressäni on köllötellyt kaksi nukkuvaa söpöläistä - vaikka lapsethan eivät enää omasta mielestään niitä päiväunia tarvitse.

Kolme toivomustani

"Lauantai-ilta hetki aikaa olla yksin, kun lapset ovat setänsä luona ja puoliskoni on töissä. Väsyttää, tekisi mieli nukkua päikkärit, mutta uni ei tule. Huomaan selanneeni tunnin puhelinta ja mietin pitäisikö käydä kaupassa.

Lapset tulee kotiin ja saavat pyöräillä kauppaan. Ollaan liian hiljaisen lidlin parkkipaikalla tarkalleen klo 2030. Tajuan, että on lauantai eikä perjantai. Joten matka jatkuu kohti Kmarkettia. Onneksi matkanvarrella oleva Smarket on auki yhdeksään saakka. Nappaan  ylähyllyltä raskaustestipaketin ostoskoriin, lasten pillimehukaakaoiden ja matkaeväspuurojen viereen. Minulla on jo aika vahva aavistus, että sovelluksen mukaan 5 päivää myöhässä olevat menkat eivät varmaan ala ollenkaan. Luulen huomanneeni ihan muutamia pieniä aavistuksia aiheuttavia oireita.

Pientä maidon nousun kaltaista kihelmöintiä, aika jäätävää vatsan turvotusta iltaisin, mitä ei selitä menkkojen alku koska ne eivät näytä alkavan. Ja nämä finnit, joita on varmaan jo kuukauden päivät puskenut naamaani enemmän kuin yläasteella. Toisaalta siihen ne oireet sitten jäävätkin.

Edelleen odotan koska alkaa etova olo ja oksentaminen."


Meidän perheen lapsiluvusta on puhuttu paljon. Olin onnesta soikeana, kun vihdoin keväällä puoliskoni totesi, että joo kyllä meille yksi lapsi vielä joskus tulee. Kevään edetessä vähensin ja aloin lopetella taaperon imetystäs. Mitään selkeää suunnitelmaa tai aikataulua ei ollut. Tuntui haikealta lopettaa imetys, koska sitten meidän melkein 2v taapero olisi vielä kauempana vauvasta. Saattaa olla, että taapero oli lähemmäs 1v11kk kun viimeisen kerran imetin.

Samalla hän alkoi selvästi osoittaa omaa tahtoaan ja ehtivyyttään. Kesällä aiemmin joskus vauva vaihtuikin eikö kaksi riitä, nyt on tosi hyvä. Vaikka totuus on, että ei ollut hyvä. Oli ihan kamalaa. Vauvakuume nosti päätään, mutta samalla tiedostin, että #vauva2018 on ihan turha toive, siitä myöhästyttiin ja huolella. Koska meille vauva tulisi ja mitä minä tekisin tässä välissä oli yhtä suurta kysymysmerkkiä.

Kesällä rytmit muuttuivat, kun taaperon ennen niin pitkät ja tärkeät parin tunnin päiväunet jäivät pois. Välillä omat voimavarat, osaaminen ja arjenhallinta reissussa tuntuivat olevan jossain kaukana hukassa. Totesin meidän isille, että lapset pitäisi tehdä alle 2v ikäerolla, koska tämä 2v vaihe oli niin kamala, ettei kukaan hullukaan halua enempää lapsia, ja vapaaehtoisesti elää tällaista uudelleen. Sen sanominen itketti. Olenko pettänyt itseni ja lapseni? Pelotti antaa periksi ajatukselle, että mitä jos meidän perhe on nyt tässä?

Haaveammattini pienestä saakka on ollut kotiäiti. Ja aina olen toivonut paljon lapsia. Vaikka proviisorin ammatti ja oma apteekki vaihtuivat liikuntaneuvojan ja vastaanottovirkailijan tutkintoihin ja 12 lasta ihan maksimissaan viiteen. Viisi lasta on iso perhe, eikö nykyään suurperheen määritelmä ole kolme lasta?

Vaikka kolmelapsisia perheitä on paljon tuntuu, että sille pitäisi olla jokseenkin suuret perustelut miksi haluta vielä lisää lapsia. Onhan meillä jo tyttö sekä poika, joten se "tekosyy" on pois pelistä. "Kyllä ne nyt jo riittää." Pelottavinta oli päästää suusta ulos ajatus, että mitä jos meille ei nyt tule vauvaa ennen kuin Jekku täyttää kolme. Mitä jos minä itse en haluakaan enää lapsia yli kolmen vuoden ikäerolla? Mitä jos minä en enää haluakaan lapsia, koska se olisi järkevää. On puhuttu ja itketty, koska vahvin tunne oli, ettei meidän perhe vielä ole valmis. 

Meillä ei ole vahinko vauvoja tai tekemällä tehtyjä lapsia. Meillä on erittäin toivottu, ihana, reipas ja rakas tytär ja erittäin toivottu ihana, vilkas ja rakas poika. Molemmat rikastuttavat meidän perhettä naurulla, höpötyksellä, juoksulla ja kaikella muulla millä lapsi nyt vain voi elämää rikastuttaa ja rakastuttaa. Molemmista olemme erittäin onnellisia ja kiitollisia, että juuri he ovat meidän perheessä.


Yllättäen muuttolaatikoiden keskellä, vain hetki ennen virallista muuttoa, aavistukseni osuvat oikeaan, tikkuun pirtyy vahvat viivat rv 6+3 ja meille on tulossa erittäin toivottu ja ihana vauva.

Enempää en voisi toivoa. Nollan ja viiden välillä kolme on täydellinen kompromissi. En silti sano ei koskaan, mutta nyt keskitytään siihen miten leikki-ikäisen ja taaperon kanssa arki rullaa taas mukavasti ja annetaan mahan kasvaa.

Toukokuun lopun kuvapläjäys


Kuten todettu, toukokuu oli äärettömän lämmin. Selvästi jo alkaneesta kesästä huolimatta, Elpu vaati saada pukea joulujuhlaan ostetun piparkakku mekkonsa päiväkotiin. Tiistaina tuli viestilappu koteihin, että torstaina päiväkodissa on naamiaiset ja hoitajien kanssa vitsailtiin, että liekö Elpu kuullut suunnitelmat salaa, kun koko viikko oli hänelle naamiaisia.


Viihdyttiin lasten kanssa ulkona iltapäivät ja aamupäivisin Jekku sai maailman parasta lounasviihdettä, kun naapuritalon pihalla mylläsi iso kaivuri. Kokeiltiin myös ensimmäisiä kertoja päiväkotimatkan pyöräilyä ilman apupyöriä. Ihailtavaa, että Elpu suostui edes yrittämään, vaikka nuo ensimmäiset kerrat olivat melko haparoivia ja hän halusi minun pitävän kainalon alta kiinni.

Elpun päiväkodissa vain eskareilla oli virallinen kevätjuhla-juhlana. Pienemmille oli järjestetty koko perheen yhteinen temppuilta. Aloitettiin levyn soittaessa Fröbelinpalikoiden tuttuja jumppalauluja minkä jälkeen perheet jakautuivat erilaisille rasteille. Oli erilaisien pallojen ja hernepussian heittämistä, jalkapallokeilaamista, katusählyä, eläinten tunnistusta, leikkivarjolla popcornkone, estejuoksua, pilvien kiikaroimista ja paljon muitakin rasteja. Pahvilaatikkoralliautot taisivat olla suosikit ja toki viimeinen rasti, josta saatiin palkinnoksi jäätelöpuikot ja mehua.


Elpu piirsi uuden suun halloween naamarilleen. Sen huopainen suu ja toinen hammas irtosivat ja katosivat. Mielestäni suusta tuli oikein hieno, mutta Elpu oli sitä mieltä että koristelu ei ollut vielä valmis. Käytiin viettämässä iltaa myös kavereiden luona samalla kun odoteltiin isosiskoani meille yökylään. 


Meidän isotäti menehtyi toukokuussa. Hautajaiset ja muistotilaisuus olivat samana päivänä, kun pikkusiskoni vauva sai nimen Rovaniemellä. Minä ja lapset edustettiin isosiskoni kanssa meidän perhettä Tädin hautajaisissa. Iitin kirkko oli sisältä kaunis ja valoisa, mutten uskaltanut ottaa kuvia kesken kaiken. Tai no, mehän kuuntelimme alun ja kun olimme enomme kanssa lukeneet kukkiemme viestit nappasimme penkkien ohi kuljettuamme tavaramme mukaan ja jatkoimme suoraan ulos ja liityimme joukkoon taas kun vieraat tulivat ulos ja käytiin laskemassa kukat haudalle. 

Hiukan jäi harmittamaan ettemme lasten järjestämän meluepisodin takia kuulleet kunnolla mummoni ja isotädin veljen puhetta. Hän kertoi paljon tädin elämästä ja nuoruudesta, mistä en ehtinyt koskaan kuullakaan. Suurin osa muistotilaisuudestakin vietettiin siis pihalla toivoen ettei lasten kaikki äänet kuulu sisälle saakka.


Yllätyitkö että myös toukokuun viimeiset päivät menivät päiväkodin jälkeen rannalla touhuten. Pitihän se nyt ottaa kaikki ilo lämmöstä irti, kun ei voinut tietää koska se loppuisi. Viimeiset kuvat toukokuulta ovat Pubun vaateyhteistyötä varten otetut lasten poseeraus kuvat. Tongin myös hieman äitiyspakkauslaatikkoa, jossa on sekä Elpun että Jekun vauvaaikaisia vaatteita jotka olen säästänyt.

Kun lähdimme Jekun kanssa pois synnäriltä, suuntasimme ensimmäisenä meidän äitin ja isin luo pakkaaman reissutavaramme ja jatkoimme matkaa kohti kotia. Tosin ei me kotiin ajettu, vaan mummille ja pappalle. Jekun kummitäti oli jo ostanut tuon 50cm kokoisen kalabodyn (settiin kuuluu myös pipo ja shortsit). Vertasin sitä 80cm raitabodyyn jonka Jekku sai 1v syntymäpäivälahjaksi ja joka nyt keväällä siirrettiin myös pieniin vaatteisiin. Ja hyvästellessäni toukokuun, hyvästelin myös ajatukseni Jekkuvauvasta. Kyllä hän vaan on iso taapero jo!