Lastenhuone nyt

Lupasin esitellä meidän lastenhuoneen kunnolla, nyt kun se on oikeasti lastenhuone. Vauvasta on tullut taapero ja toisesta taaperosta leikki-ikäinen. Pinnasängyssä on  jo uusi nukkuja ja meidän vauva tai siis nykyinen taapero on päässyt lattialta takaisin sänkyyn. Edellisessä lastenhuoneen päivityksessä Jekku oli siirretty pinniksestä patjalle, koska hän kiipesi pinnasängystä pois ja tietenkin pudota mätkähtäen, eikä sujuvasti.

Tarkalleen ottaen tätä huonetta asuttavat siis utelias 1v7kk poika ja 3v7kk vauhtimimmi.

Taaperolla ja leikki-ikäisellä on kerrossänky. Isompi nukkuu ylhäällä ja pienempi alhaalla. Mun kerrossängyn "ensirakkaus" olisi ollut Gymifurnituren jatkettava puolapuukerrossänky. Mutta ei meillä nyt tähän hätään ollut varaa sijoittaa lasten sänkyyn samaa vertaa rahaa kuin autoon. Ja vaikka oliskin niin tuskin olisi mies siihen suostunut. Joten lasten sänky on 200cm x 80cm viidakko bussi kerrossänky. Mutta mitäs muuta sieltä huoneesta nykyään löytyy ja miksi?


Pehmoleluja piisaa jo liiaksi asti ja ne asustavat yleensä Elpun sängyssä. Tai niiden pitäisi asustaa siellä, aika usein niillä leikitään jonkin sortin heittokilpailua, joten ne ovat ympäri huonetta. Pehmoleluja lukuunottamatta sänky on nukkumistavarten ja Jekun sängystä taas löytyy maksimissaan kolme pehmolelua. 

Silloin kun olen siivonnut lastenhuoneen, bOblesit majailevat sängyn edessä. Yleensä käytän niitä itsekin kiipeilyyn, varsinkin toivottaessani Elpulle hyvää yötä. Ja bObleseita haaveilen meille lisää tulevaisuudessa, saa nähdä kuinka toteutuksen käy.


Tikkaiden alapäässä on Elpun lampaantalja ja nojatuoli. Haaveilin pienestä lukunurkkauksesta, sellaisesta jossa kirjat ovat tauluhyllyillä nätisti esillä. Toteutus kaipaa aikapaljon enemmän mielikuvitusta, mitä tässä huoneessa ja tässä väsymyksessä olen jaksanut alkaa miettiä. Joten tämä on nyt tällainen pieni leponurkka jota tuskin koskaan kukaan käyttää.

Liukumäestä on moneksi, sillaksi jonka päällä tasapainoilla tai majan tukirungoksi. Mutta Jekulle se on ennen kaikkea liukumäki. Liukumäki kotiutui meille viime halloweenina, kun oltiin juhlimassa lasten kanssa Nean - Kädenjälkiä sydämessä luona. He halusivat siitä eroon ja Jekku selvästi rakasti sitä. Joten liukumäki muutti meille. Kiitos siitä 😘


Liitutaulun lapset saivat joululahjaksi ja se oli tosi hitti niin kauan, että joku pieni poika tuhosi kaikki liidut yrittämällä syödä niitä. Liitutaulun saa myös käännettyä pöydäksi ja aluksi pidin nukkekotia siinä päällä. Sittemmin nukkekoti on siirretty muiden lelujen kanssa vaatehuoneeseen ja ainoat lelut joita säilytetään huoneen puolella ovat parkkitalo ja autot sekä duplot paloautolaatikossa. Nämä kaksi ovat myös kovin liikkuvaista sorttia. Paloauto ei varmasi löydy aamulla siitä mihin sen oli edellisenä iltana siivonnut ja duploistakin on useimmiten ehtinyt tulla jos minkä laista rakennelmaa ympäri huonetta.

Pöytä ja tuolit ovat samat mitkä ennenkin ja niiden yläpuolella on magneettinen karttapalapelitaulu. Saatiin kartta mukaan kesällä pikkuserkkuni rippijuhlista ja olen yrittänyt varjella sitä aarteena. Siksi useinmiten kaikki palat ovat pussissa piilossa, etteivät ne lähtisi kävelylle pois lastenhuoneesta ja joutuisi hukkaan. Tämä on lapsille nimittäin tosi mieluisa, mutta haluan säästellä sitä tulevaisuuten. Tästä on varmasti iloa pienille koululaisillekin.


Jos ihmettelit jo aiemmissa kuvissa noita piuhoja ja nauhoja jotka roikkuvat Elpun sängyn reunalta, niin siellä on kiinnitettynä minun vanha riippumatto. Piilotin sen vaatehuoneeseen kenkähyllyyn kirjojen alle, mutta Elpu löysi sen ja isin kanssa he ripustivat sen sängyn ja oven kahvan väliin. Mitenkään kätevä kiinnitys ei ole, koska tarpeeksi monesti kun riippumattoon kiipeää, sänky alkaa liukua ovea kohti.

Yleisilmeeltään lastenhuoneemme (siistinä ollessaan) on mielestäni leikkiin ja liikkumaan kutsuva. Huoneeseen mahtuu hyvin levittämään duploleikit tai rakentamaan mielikuvituksellisen temppuradan. Voimistelurenkaat ovat oiva lisä  tähän huoneeseen. Tavallaan näitä kuvia katsoessa tekisi mieli pakata kaikki vaatehuonetta täyttävät lelut myyntiin. Maltan mieleni vielä ja karsin niitä sitten ajatuksella.

Millaisia lastenhuoneita teillä on ja minkäikäisiä niissä asustaa? Edellisessä postauksessa on muuten vielä sunnuntaihin saakka käynnissä arvonta voimistelurenkaista! 

Annetaan lapsille tilaa liikkua + arvonta

Yhteistyössä KidSpot & Suomen Voimistelutuote

Lasten liikuttaminen on meidän perheessä muodustunut huomaamatta elämäntavaksi. Eipä sillä, että lapsia juuri täytyisi liikuttaa, he kun ovat liikkeessä koko ajan ja suurin osa leikeistä pitää sisällään valtavasti vauhtia ja ääntä. Olohuone on lapsille yksi valtava temppurata ja meidän sänky trampoliini. Lastenhuoneessa on kerrossänky, jonka kolmevuotiaamme on todistanut oivaksi kiipeilytelineeksi, ylälaidassa voi myös näköjään roikkua ja heilua siitä alasänkyyn.

Lapsia on toki eriluonteisia, mutta lähtökohtaisesti uskon, että lapset oppivat liikkumaan, kunhan heille annetaan tilaa ja mahdollisuuksia kokeilla erilaisia tapoja liikkua. Eikä se vaadi sen suurempia välinehankintoja. Meidän kolme ja puolivuotiaallamme on luistimet ja uikkarit (ja uimalasit), puolitoistavuotiaalla uikkarit. Kaikki kuperkeikat, piruetit, kiipeilyt ja kieriskelyt voidaan opettaa metsässä, puistoissa ja kotona, vähän mielikuvitusta ja peittoja tai tyynyjä pehmikkeenä käyttäen.


Ennen kerrossänkyä meillä ei kotona sisällä ole ollut mitään missä lapset saavat roikkua. Kesällä ulkoillessa Elpu kiipeili ja roikkui matonpuistelutelineessä melkein joka päivä. Kerrossänkyä ja mattotelinettä huomattavasti turvallisempi roikkumispaikka on voimistelurenkaat. Lapset pääsivät testaamaan siskoni luona puolapuita ja voimistelurenkaita tietämättä, että meillekin on tulossa paketti Suomen Voimistelutuotteelta. Ilmeet olivatkin aika riemukkaat, kun he näkivät lastenhuoneen ovensuun uuden ilmeen viime viikon lauantaina.

Meillä ei ole omaa akkuporakonetta, joten jouduttiin hieman himmaamaan lasten jumppaintoa, ennen kuin saatiin ammattilainen (eli lanko)  ruuvaamaan leuanvetotanko asianmukaisesti kiinni. Leuanvetotangon mukana oli neljä ruuvia ja kannattimet. Leuanvetotangossa meillä roikkuu pienemmät eli lastenkoon voimistelurenkaat. Lastenkoossa on huomioitu, ettei alle viisivuotias lapsi saisi päätään renkaan läpi jumiin, isommat renkaat ovat virallisen Olympia renkaan kokoiset.

Voimistelurenkaita varten meidän paketissa oli valkoiset 300kg kannattelevat liinat joilla ripustettiin renkaat tankoon. Suomen Voimistelutuotteella on myös erikseen myynnissä kattokannakkeet, joilla liinat ja renkaat / trapetsit voi kiinnittää suoraan kattoon. En ole varma edes mitä materiaalia meidän katto on, en kuitenkaan usko sen kantavan meidän kenenkään painoa, joten meillä tankoon kiinnitys toimii oikein hyvin.


Mitä meidän kolme ja puolivuotias sekä puolitoistavuotias sitten näillä renkailla ja tangolla tekevät? Opettelevat hauskoja temppuja tietenkin. Samalla he kehittävät "vahingossa" vartalonhallintaansa ja saavat samoja hyötyjä kuin aikuisetkin: ylävartaloon voimaa, puristusvoimaa ja ryhtiä rankaan.

Okei, toistaiseksi lapset eivät ole koskeneet tankoon ollenkaan ja mitä sitä suotta, koska renkaat ovatkin juuri se lasten oma juttu. Ripustimme renkaat Elpulle sopivalle roikkumiskorkeudella, eli virallistenohjeiden mukaan nämä ovat liian korkealla. Jekku pääsee lasten tuoleja apunaan käyttäen itse renkaisiin roikkumaan.

Ensimmäisenä kolme ja puolivuotias Elpu tietenkin vain roikkui ja heilui. Sitten isi tuli ja ohjasi miten Elpu voi tehdä "kiepin" renkailla - eli miten pääsee takaperin ympäri. Sen jälkeen Elpu on tehnyt tätä uutta temppua jatkuvasti ja se alkaa olla jo todella sujuva ja nyt isi opettaa miten sieltä pääsee takaisin ja kovan ponnistelun jälkeen alkaa sekin temppu jo toimia. Toinen temppu, jonka hän itse keksi, on laittaa kädet renkaista läpi ja keinua suorinvartaloin. Kolmatta temppuaan varten hän pujottaa jalat renkaista läpi ja keinuu renkailla istuen.


Puolistoistavuotiasta ei vielä auteta kieppiin, eikä renkaita erikseen häntä varten lasketa. Hän keksi oma-aloitteisesti kiivetä tuolille tai bOblesien päälle niin, että saa renkaista kiinni ja voi hypähtää tai kaatua heilumaan. Mutta ei tämän pienen miehen taidot pelkkään roikkumiseen ja heilumiseen jää vaan kyllä hän selväti on ottanut isosiskon kiepeistä mallia ja tosiaan nostelee hänkin jalkojaan ylöspäin. Kohta hänellä on varmaan rautaiset vatsalihakset, kun tätä temppua jatkaa. Eikä ole mikään itsestään selvyys päästä takaisin taakse jääneelle tuolille, mutta hän hallitsee sen kuin mestari.

Takerruin tätä postausta valmistellessani roikkumisen hyötyihin. Ensimmäiset mieleeni tulevat hyödyt ovat ylävartalon voimankehitys sekä selän venytykset. Liikunnan ammattilaisena tämän pitäisi olla itselleni itsestäänselvää, mutta muistin virkistykseksi halusin vähän tutkia faktoja oman ajatukseni taustalle.  Muun lähdemateriaalin puuttuessa googletin siis "mitä hyötyä on roikkumisesta". Ja ihan oikein muistin, puristusvoima kasvaa ja olkanivelen ääriasentojen käyttö auttaa myös hyvän ryhdin ylläpitämistä. Roikkumalla voi myös rentouttaa koko kehoa.


Näin ollen otan itsellenikin tavaksi roikkua ja ensimmäiset vatsajumpat ja venyttelyt olen leuanvetotangolla jo roikkunutkin. Sen muuten tuntee nyt kyljissä ja käsivarsissa, en ole tainnut tarvita roikkumislihaksiani pitkään aikaan.

Löytyykö teiltä voimistelurenkaat tai niistä innostuvia pikkuapinoita?


Yhteistyössä KidSpotin ja Suomen Voimistelutuotteen kanssa minulla on ilo arpoa yhdet valkoiset lastenkoon voimistelurenkaat ja säännöt tulee tässä:

Käy Suomen voimistelutuotteen sivuilla (klik) ja kommentoi minkä väriset 120kg kannattelevat hihnat haluaisit valkoisiin lastenkoon voimistelurenkaisiin. Muistathan kirjoittaa kommenttiisi myös toimivan sähköpostiosoitteen, jotta saamme voittajaan yhteyden!

Arvontaan osallistumisaika alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 4.3.2018 klo 2359. Onnea arvontaan! 

Yhteistössä  KidSpot & Suomen Voimistelutuote
 

Viikko 7 & Varaslähtö hiihtolomaan


Alkuperäinen kotiinpaluu suunnitelma oli, että puoliskoni tulisi kaveriltaan bussilla Jyväskylään ja mentäisiin yhdessä kotiin sunnuntaina. Sunnuntai-illan bussiaikataulut vain sattuivat olemaan hieman epäinhimillisiä näin kahden pienen lapsen vanhempien nukkumisajan kannalta, ja hintaakin niillä oli huomattavasti enemmän mitä arkilähdöillä, joten hengailtiin Jyväskylässä maanantaipäivä odotellen puoliskoani ennen yötä Jyväskylään. 

Isosiskollani oli sopivasti iltavuoro, joten ehdittiin hyvin aamupäivällä lasten kanssa ulos ennen ruokaa. Koska siskon luistimet olivat hänellä kotona, päätettiin lähteä luistelemaan Jyväsjärvenjäälle ja napata hänelle ulkoilukamppeet matkanvarrella. Kolmevuotiaan kanssa uloslähtö oli taas pitkästä aikaa niinkin ihanaa, että vasta kun lapset istuivat pulkkien kyydissä ja käveltiin parkkipaikalta kohti järveä muistin, että Elpun kypärä jäi koriin hattuhyllylle.

Ulkoilun jälkeen syötiin nopeasti, että Jekku pääsi ajoissa päiväunille ja päiväunien aikaan saatiin mummu mukaan Dominion peliin. Pelirauhan kolmevuotias antoi aivan kivasti katsellessaan puhelimestani Pikkukakkosta ja Peppi Pitkätossua. Ennen iltapalaa touhu kävi jo niin levottomaksi, että käytiin vielä koulunpihalla laskemassa pulkkamäkeä ja liukumäkeä. Otin varuiksi luistimetkin mukaan, mutta ilmeisesti kerran päivässä jäällä oli tarpeeksi. Iltapalan jälkeen lapset nukahtivat, mutta itsevalvoin puoleenyöhön, että pääsin hakemaan puoliskoani matkakeskukselta. 


Ei oltaisi mitenkään jaksettu enää maanantai-iltana ajaa asemalta suoraan kotiin, joten ilmoitin päiväkotiin taas, että nähdäänpäs sittenkin huomenna. Tiistaina siis pakattiin auto ja suunnattiin kohti kotia. Kotona odotti huomattavasti pienempi kaaos mitä muistin. Mieltä lämmitti paljon, kun ystävä toi ovellemme pienen ystävänpäiväpussin, josta löytyi mm. kuivakakku ja omenasosetta. En ole itse päässyt kunnolla maistamaan "Kaijan omenasosetta" koska Elpu söi vielä parivuotta sitten kaikki soseet puuron kanssa tai pelkiltään.

Elpu vaikutti illalla kovin väsyneeltä ja hieman kuumeseilta. Edeleenkään meillä ei kuumemittaria ollut, mutta koska hän oli selvästi lämpöinen aamullakin ilmoitin päiväkotiin hänet kipeäksi ja Elpu sai olla kotona keskiviikon. Aamupäivä hölläiltiin kotona, tai siis Elpu hölläsi, itsehän tein pienen arkijumpan jonka yritän ottaa tavaksi pari kertaa viikossa. Ja sen sijaan että olisin käyttänyt arvokasta päiväuniaikaa blogiin, yritin epätoivoisesti harjata talvitakkuani auki. 

Saatiin toinenkin ystävänpäiväyllätys, kun nuorten naisten neuvonantajan piti tulla tuomaan minulle nuortennaisten edistymiseni vihkonen, mutta hän antoikin myös kukkia ja muita ylläreitä. Ystävänpäivän kunniaksi lähdettiin kuivakakun kanssa moikkaamaan mummia ja pappaa. Jatkoin takun selvitystä myös siellä ja lopulta anoppi nappasi harjan ja sai hiukseni selvitettyä solmuista.


Koska ilmoitin keskiviikkoaamuna Elpun olevan kipeä, oli hänellä myös torstaina vapaapäivä päiväkodista. Vointi oli kuitenkin jo selvästi parempi, joten koko päivän sisällä kyhjöttämisen jälkeen otettiin luistimet ja rattikelkka mukaan ja neidin omasta toiveesta käytiin luistelemassa lähipuistossa ennen auringonlaskua. Tuli muuten todella kivan värisiä kuvia vaaleanpunaisen auringonlaskun värjätessä jäätä.

Ja vitsit meidän likka luisteli kovaa! En ole vielä koskaan aiemmin nähnyt hänen lähtevän noin liukkaasti luistelemaan. Hän nappasi nukenrattaat tuekseen ja luisteli vauhdilla kentän toiseen päähän ja takaisin. Todellakin harjoittelu alkaa nyt tuottaa tulosta ja kuvistakin näkee, miten luistelu alkaa näyttää enemmän luistelulta kuin luistimetjalassa köpsyttelyltä. Jalkojen asennoista näkee miten köpsyttelyjen välissä alkaa olla jo liukua. Tästä on hyvä jatkaa luisteluharjoittelua.

Perjantaina myöhästyttiin vähän muskarista, koska kaupassa oli vain yksi kassa käytössä. Muskarin jälkeen selasin puhelimesta kaikki viestit ja koska ystävä tarvitsi apua, käytiin me lasten kanssa äkkiä kotona syömässä ja nappasin Jekulle rattaat ja peitot auton kyytiin, niin ja kuorimaveitset. Kävin auttamassa ystävän juhlajärjestelyissä, kuorimalla perunoita ja ruuvaamalla yhden parisängyn pohjan paikoilleen ja petaamalla sen sängyn ja tanssitin vähän moppiakin.


Oletus oli, että Jekku nukahtaisi autoon josta siirtäisiin hänet nukkuvana rattaisiin ja mentäisiin Elpun kanssa sisälle, mutta pitikin hetken aikaa kävellä pihalla ympyrää, ennen kuin hän suostui väsähtämään ja siitäkin meni vielä tovi, kun hän vielä katseli tyytyväisenä pihalle päin ennen nukahtamista. Ja sopivasti kun vesi oli laskettu ämpäriin ja lattian pesu aloitettu hän heräsi. Vaari sanoo että kyllä terve lapsi aina lätäkön löytää - pätee myös ilmeisesti nukkuviin lapsiin ja veteen olipa kyseessä lattianpesuämpäri tai suihku.

Niin ja tosiaan "karkasin" perjantaina ja hauskinta siinä on se ettei kukaan edes tainnut tietää sitä. Ärsytettiin vähän toisiamme puoliskoni kanssa ja kun sain lapset nukkumaan lähdin uhmakkaasti mitään sanomatta hakemaan postista paketin ja jouluaattona anoppilaan unohtamani vyön. Toki, koska posti toimii kaupassa, ostin myös puoliskolleni limsapullon sovinnon eleenä.

Hetken aikaa luulin jo ettei me tarvitakaan lastenvahtia lauantaina, mutta päästiin kuitenkin ystäväni juhliin puoliskoni kanssa kahdestaan. Puoliskoni karkasi juhlista (ihan kyllä yhteisymmärryksessä) minua aikaisemmin ja tuli hakemaan minut kun soitin. Lapsetkin olivat nukahtaneet kiltisti ilman äitiä, mahat täynnä päivällä ennen lähtöämme keitettyä marjakiisseliä.


Viikko on hyvä päättää siihen, että sunnuntaina pidin kirkossa puheen, jota en runsaasta ajasta huolimatta saanut valmisteltua etukäteen. Pyörittelin kyllä ajatuksia päässäni paljonkin, mutten saanut paperille yhtäkään. Ilmeisesti sain kuitenkin joitain ihan järkeviä ajatuksia suustani ulos. Kotona sitten lapset levittivät kaakaojauhetta pitkin olohuonetta ja lopuksi myös ystävänpäivänä saamani keltaiset tulppaanit (jotka siis olivat edelleen hengissä) saivat myös marjakiisseliä iltapalaksi Jekun toimesta.

pst. viikonlopun aikana blogiin tulossa kiva arvonta! :) 


Viikko 6 ja pitkä viikonloppu


Viikko alkoi ahkerasti, lastenhuoneen siivouksella (ja kuvaamisella, esittelyä siis tulsosa), mutta siihenpä se aktiivisuus sitten jäikin. Tiistai ja keskiviiko menivät enemmän tai vähemmän ihmetellen voimattomana, että olenko kipeä vai en. Mutta koska meidän talouden molemmat kuumemittarit ovat jossain teillä tietämättömillä, ei ole hajuakaan mitä mittari olisi olostani ollut mieltä.

Yleensä vastustan lyhyiden matkojen autoilua, mutta tiistaina hain Elpun päiväkodista, tuosta alle 700m päästä autolla, että pääsin nopeasti takaisin peiton alle Jekun vielä nukkuessa ulkona. Keskiviikkona puoliskoni haki Elpun päiväkodista. Ja koska ulkona vietetty aika jäi aamupäivien päiväkotiin viemisiin, ei kuviakaan juuri tullut otettua.


Torstaina puoliskoni lähti kaverilleen, ja ajoin bussiasemalta suoraan hakemaan Elpua päiväkodista. Siitä suunnattiinkin takaisin kauppakeskukseen moikkaamaan Elpun ikäisiä kavereita ja heidän äitejään. Vielä ennen kotiinlähtöä käytiin Budgetsportissa, kun kuulin siellä olevan suksia hyvään hintaan. Meidän perheen hiihtoharjoituksiin menee kuitenkin vielä jonkin aikaa. Pienin mono oli nimittäin 27 ja Elpulla on nyt 24 koon lenkkarit ja Kuomat ja 23,5 koon luistimeenkin menee villasukka kevyesti. 

Minulla oli hyvä suunnitelma pestä pyykkiä ja pakata kassit valmiiksi illalla, niin että perjantaina muskarin jälkeen oltaisiin ajettu suoraan Jyväskylään. Mutta heräsin Jekun sängystä puoli kahdelta yöllä, joten en enää siinä kohtaa alkanut pesemään kolmatta koneellista pyykkiä. Ehdin kuitenkin pestä ja ripustaa kuivumaan viimeisen koneellisen aamulla ennen muskaria.


Muskarissa oli valokuvaus, mutta ei meidän silti olisi tarvinnut olla siellä ihan puoltatuntia etuajassa. Jotenkin kuvittelin, että kun pyykit on ripustettu pitää heti kiireellä lähteä muskariin ja näin myös tehtiin, tietenkin katsomatta kelloon ennen kuin vasta autossa. Olisi ehkä sittenkin voitu syödä vähän tuhdimpi aamupala, tai jos olisin ottanut rahat mukaan oltaisi voitu käydä ostamassa matkaevästä.

Jyväskyläänkin päästiin lähtemään vasta kolmannella yrittämällä. Ensin unohdin Foreverin laatikon eteiseen, jossa oli äidille ja isosiskolle tuliaisia. Käännyttiin takaisin heti ensimmäisestä risteyksestä. Toisella kertaa päästiin jo useampi kilometri, kun muistin etten lukinnut takaovea. Kerkesin jo ajatella, että onhan se ovi ollut auki pidemmätkin reissut vahingossa. Mutta kun muistin pyykkikorin, johon pakkasin aamulla pesemäni vielä kosteat pyykit, mukaanlukien omat sukkahousut ja Jekun kirkkovaatteet, oli se pakko lähteä hakemaa ja samalla tietysti lukitsin sen oven.


Yleensä minulla on lista mitä pakataan mukaan, mutta nyt onnistuin pakkaamaan nopeasti kaiken tarvittavan ilman listaa! Ainut mitä sitten muistin vasta lauantaina Jyväskylässä unohtaneeni, oli Elpun uimalasit. Neitihän ei itse ollut moksiskaan sanoi vain että "no äiti, ei se haittaa, me voimme hakea ne ja tulla takaisin isoon uimahalliin." Ei lähdetty hakemaan laseja :D

Lopulta oltiin Jyväskylässä vain puolituntia suunniteltua myöhemmin. Ei paha laisinkaan, kun huomioidaan koko lähtö härdelli ja liukas ajokeli. Mentiin ensimmäisenä siskoni luokse moikkaamaan häntä ja serkkuani, ja kun meno alkoi käydä yksiössä liian villiksi puolapuilla ja lapset hoksasivat sählymailan ja jääkiekkomailan todettiin, että taitaa olla parempi siirtyä isompiiin tiloihin ennen kuin jotain hajoaa. Käveltiin kirkolle juhlasaliin juoksemaan.


Ensimmäinen ilta mummulassa tuppaa aina venymään, kun täytyy tehdä vielä sängytkin iltapalan jälkeen. Mutta nyt oltiin kyllä ekstramyöhässä, koska hengailtiin kirkolla niin pitkään. Siskoni maalasi nuorten naisten kanssa koristeita tulevaan Superiin ja Elpu sai osallistua sotkemiseen, sillä aikaa kun minä jäin suustani kiinni ja Jekku kävi kaatamassa keittiössä mehut lattialle. 

Lauantaina ulkoiltiin aamupäivällä koulun kentälle luistelemaan Jekun nukkuessa päiväunia. Ja päivällisen jälkeen lähdettiin uimaan. Vaari ei nyt päässytkään, mutta otettiin mukaan mummu, isosisko ja yksi ystävä vauvansa kanssa.


Sunnuntaina minun meidän perhetutut, tulivat syömään meille ja vietettiin heidän kanssaan aikaa. Hassua, että opiskeluaikoina taisin viettää enemmän viikonloppuja heillä, kuin kotona, mutta nyt ollaan nähty viimeksi pikkusiskoni valmistujaisissa - odotin silloin Elpua. Lapsien käytyä yöunille pelattiin kierros Dominionia siskoni kanssa. Iltamyöhään laitoin päiväkotiin viestiä, että ollaan vielä maanantaina reissussa.

.... to be continued....

Meillä katsotaan nykyään pokemonia. Viikon 7 kuvat tulee koneelle just nyt, eli ensi viikolla blogi päivittyy toivottavasti taas tuttuun tammikuussa startanneeseen tahtiin. Toivottavasti tulevalla viikolla saadaan myös nauttia aurinkoisista aamuista ja auringonlaskuista. Hauskaa viikko kaikille :)

Mitä isi shoppailee? - part 3

Aika usein oletetaan naisen tai äidin tekevän tiettyjä asioita kodin ja lasten eteen. Tottakai monesti nuo stereotypiat pitävätkin paikkansa ja vaikkeivat pitäisikään, on niissä kuitenkin niin paljon totuutta,  että jokainen nainen varmasti pystyy samaistumaan tai kuvittelemaan tilanteen elävästi mieleensä. Tämä on postaussarja kärjistetyistä stereotypioista, jotka on murskattu meidän perheessä.


Äiti saa valita kaikki vauvatarvikkeet, halutessaan isi saa maksaa. 

Tai sitten ei.


Koska Elpu on jo reipas pöyräilijä eikä lähimetsään tai puistoon ulkoiluihin tarvittu enää rattaita, haavelin koko kesän yhdenistuttavista rattaista. Ja kun Elpu aloitti päiväkodissa, pelkkä ajatus puolentunnin kerhomatkasta tuplarattailla yhden lapsen kanssa tuntui työläältä, joten aloin etsiä uusia rattaita.

Eräs päivä syksyllä, olin lähdössä lasten kanssa Jyväskylään ja minun pakatessa laukkuja puoliskoni lähti ruokakauppaan ja ostamaan lapsille matkaeväät. Aloin jo ihmetellä, että kylläpä hänellä nyt kestää ja juttelin puhelimessa äidinkin kanssa, mutta ennen kuin ehdin soittaa puoliskoni perään, hän soitti minulle.


"Älä nyt suutu, mutta tuhlasin vähäsen. Ajattele, että tää helpottaa meidän tulevaisuutta." 

Ihmettelin ja mieleeni tuli ainoastaan leivänpaahdin tai jotain muuta vastavaa, ei niin tärkeää. Mutta kotiin tullessaan hän kaivoi autosta nämä Emmaljungan Scootterit. Ja ei, hän ei ostanut niitä koska minä olisin toivonut, vaan hän osti rattaat, jotka olivat hienot hänen silmissään ja tuntuivat hyviltä. (mulla oli mielessä Greentom Reversible). Mutta en voi valittaa.

Että millasia heräteostoksia teidän miehet harrastaa?

Tammi vaihtui helmeen


Huh, taas viime viikko on ollut jokseenkin väsynyt. Ei siksi, että joku olisi kipeä. Vaan siksi, että taidan alkaa olla liian väsynyt yhden päivän reissuihin autolla. Viime viikko alkoi reissulla Meilahteen. Elpulla oli maanantaina kontrollikäynti allergiasairaalassa ja startattiin auto aamupalan jälkeen kohti helsinkiä. Heti isolle tielle päästyämme pitikin kääntyä takaisin kotiin, koska unohdin kameran!

No päästiin Helsinkiin ajoissa, vaikka ajoinkin väärään liittymään Vuosaareen suunnistaessani. Uskoin navigaattoria enkä silmiäni, virhe. Vuosaaresta saatiin isotätini mukaan ja päästiin autolla Meilahteen. Sairaalalla meni useampi tunti. Onneksi meillä oli eväät mukana. Lääkärin jälkeen suunnistettiin ensin ratikalla Kamppiin. Kampissa käytiin kahvilla (eli smoothiella ja mehulla) Elpun kummitädin kanssa ja sitten suunnattiin metrolla takaisin Vuosaareen.


Vuosaaren metrolta seikkailtiin vielä bussilla takaisin isotädille, missä meidän omakin auto oli tallessa. Kotia kohti suunnistettiin mahat täynnä nakkisoppaa, vähän nukkumaanmenoajan jälkeen. Ja nukkuvat lapset pääsivät jatkamaan unta suoraan omiin sänkyihinsä. Täydellinen nukutus ei kuitenkaan tuonut täydellistä yötä.

Tiistaina vietettiin kotipäivää. Yö oli pitkästä aikaa taas aika kamala. Lapset valvoivat kesken kaiken parikin tuntia. Elpu ei ole pitkiin aikoihin enää heräillyt kesken yön, mutta nyt lääkäripäivä ja pelottava astmatesti taisi tulla vielä uniin. Joten lepäiltiin kotona kaikessa rauhassa koko päivä. Pestiin pyykkiä ja harjattiin takkuja. Samalla Jekku nukkui kevyet viiden tunnin päiväunet ulkona.


Keskiviikkona päästiin taas rattikelkalla päiväkotiin, upeassa auringon nousussa. Jekku nukahti melkein heti kotiin tultuamme ja nukkui harmillisen lyhyet päiväunet. Kokkailtiin, syötiin lounas ja heitin vielä nopeasti pyykit pyörimään, ennen kuin haettiin Elpu kotiin. Ajateltiin mennä luistelemaan, oli niin kaunis keli. Mutta päädyttiinkin uimahalliin.

Ehdittiin olla ainoat koko lasten altaassa melkein puolituntia! Ja lapset saivat rohkeudestaan kehuja myös muiden lasten isoäideiltä. Uimahallista poistuminen sujui yllättävän helposti, vaikka ei ollut edes eväitä mukana. Se oli tarkoituskin, koska uinnin jälkeen haettiin puoliskoni kotoa ja lähdettiin hamppareille ja ruokaostoksille.


Helmikuu alkoi tuulisena ja tuiskuisena. Suunnattiin Jekun kanssa päiväkodilta kiireesti aamupalalle ja pyykkikoneen päälle napsauttamisen jälkeen lähdettiin hetkeksi puistoon. Jekku lykkäsi nuken rattaat koko matkan puistoon, mutta leikkien jälkeen minun piti kantaa häntä melkein koko matka, kun hän ei suostunut oikeiden rattaiden kyytiin. 

Perjantaina oli muskaripäivä. Jännää miten muskarissa molemmat lapset ovat ihan tuppisuita laulujen aikana, mutta kotona he laulavat kilpaa muskarilauluja. Toki Elpu on nyt selvästi päiväkodin tai iän myötä reipastunut ja vastaa heti että varpaita tai poskia palelee kun kysyttiin mistä seuraavaksi lauletaan palelu laulussa.


Lauantaina jekku nukahti päiväunille vasta kahdentoista pintaan ja nukkui neljä tunia. Lieneekö siinä syy, että nukuttaminen olikin sitten ihan kamalaa. Oltiin kuitenkin sunnuntaina ajoissa kirkossa. Ja kiiruhdettiin heti kokousten jälkeen kotiin noutamaan puoliskoani. Jekku ehti nukkua autossa päiväunia sen aikaa mitä meillä koti matka kesti ja mitä puoliskollani kesti tulla autoon.

Katsottiin kelloa aivan ihmeissämme, miten me ollaankin näin ajoissa lähdössä. Enpäs ehtinyt kääntyä edes pihalta tielle, kun muistettiin meidän ristiäislahja. Ja sehän oli tietenkin edelleen paketoimatta. En ole varmaan eläissäni paketoinut niin nopeasti, mutta toisaalta en ole varmaan eläissäni myöskään kelpuuttanut niin ruttuista, vain kolmella teipillä suljettua lahjaakaan. (anteeksi, mutta oltiin ajoissa).


Ristiäiset olivat kauniit ja lapset jaksoivat istua todella hienosti ja aivan rauhassa lähes koko toimituksen ajan! Elpu istui serkkujensa kanssa omassa pöydässä ilman aikuisia ja serkukset olivat kyllä niin hienosti hiljaa, että oltiin kaikki tosi ylpeitä! Ristiäisten jälkeen käytiin kotona vähentämässä juhlavaatetusta ja mentiin vielä viettämään aikaa mummin ja papan luo.

Lähdettiin vasta puoliseitsemän aikaan takaisin kotiin, mutta se tai Jekun vartin autossa nukkumat unet, eivät venyttäneet uniarytmiä. Syötiin mahat täyteen makkaraa mummilassa, joten lapsille riitti vain iltapesut ja yöpuvut ja he olivat valmiita nukahtamaan jo ennen kahdeksaa. Oltiin niin hyvissä ajoin, että tein Elpulle "hyvää yötä -hieronnan" ja Jekkukin nukahti heti. Viime viikko siis päättyi  unelmanukutukseen.

Kolmevuotiaan astmatesti

Ennen toista* lääkäriaikaansa Meilahden allergiasaairaalassa, meidän piti käydä neidin kanssa astmatestissä. Kutsukirjeessä luki "juoksutesti, ulkoliikuntavaatteet mukaan". Tarkistin puhelimitse käyntimme aikoja, samalla kysellen miten tämä testi tehdään ja onko se ulkona säällä kuin säällä. Kuulema myös sisältä löytyy rata, mutta mieluiten ulkona.

Koska maanantaille oli luvattu nippanappa pakkasta, pakkasin neidille mukaan softshellhaalarin ja lenkkarit. Ajattelin, että niissä olisi helppo juosta. Ja valmisteltiin häntä tulevaan kotoikseen puhumalla juoksutestistä, jonka hän mielsi heti juoksukilpailuksi. Sitä millä mittaukset tehtäisiin, en saanut puhelimitse selville, joten niistä en osannut etukäteen mitään jutella.

Ensimmäisenä tutkimushuoneeseen mentäessä hän sai valita pari tarraa ja tutustua mittauslaitteen suukappaleeseen. Mittauslaite oli kiinni työpöydässä ja yhdistetty tietokoneeseen. Vähän avaruusalusta muistuttavaan suukappaleeseen laitetaan suu ympärille ja nenälle pienet "vaahtokarkki pyykkipojat", eli pienet pehmustetut nipsuttimet, joilla suljetaan nenä. Näin pitäisi sitten istua rauhassa ja hengittää suun kautta mittauslaitteen naksuessa ilmanpaineen vaihdellessa. Tietokoneen näytölle pitäisi piirtyä erivärisiä viivoja, jotka kertovat hengityksestä eriasioita.


Ennen juoksua pitäisi saada kolme hyvää mittausta. Sitten olisi juoksun aika, jonka jälkeen tehtäisiin samat hengitysmittaukset uudelleen. Sitten pitäisi ottaa astmalääkettä, joka saa vaikuttaa 15-20min minkä jälkeen tehtäisiin jälleen mittaukset. Silloin nähtäisiin keuhkoista ja hengityksestä asioita normaalitilassa, rasituksessa ja lääkkeen vaikutus.

Näin siis testin kulku menisi onnistuessaan. Meidän tapauksessa testinäytölle ei piirtynyt yhtä ainoaa viivaa. Ilmeisesti meidän kolmevuotiaalle mittauslaitteisto ja koko tilanne oli liian outo ja pelottava. Ainakin sen perusteella miten hän vääntäytyi kaikkein pienimpään pöydän koloon piiloon. Yritin kyllä lahjoa nakeilla ja ketsupilla, nallekarkeilla ja uimahalliretkellä vaarin kanssa. Mutta ei auttanut ryhmä hau, eikä minun poistuminen huoneesta.

Mittaukset jäi tekemättä, Onneksi lääkärin kanssa jutellessa hän oli oikein ymmärtäväinen ja totesi, että kokeillaan ensi kerralla uudelleen. On kai vähän päivästä kiinni miten nämä testit onnistuvat pienimmillä lapsilla. Muutoin lääkärikäynnillä tarkistettiin taas ihottumat ja ruokavalioon ei tehty vielä mitään muutosta.

Sormissa, kämmenissä ja jalkterissä oli vieläkin sen verran ihottumaa, että vaihdetaan Duocort nyt Fucidin -antibiootti voiteeseen ja Protopiciin. Toivotaan että nyt ihon halkeamat pääsisivät paranemaan, ettei neidin tarvitse syödä antibioottikuuria ihonsa takia. Jatkokäyntejä siis tulee taas, ensin soittoajalla katsaus käsien toivottavasti parantuneeseen tilanteeseen ja sitten myöhemmin keväällä käydään taas paikan päällä.

Parasta viime viikolla oli...

 

Otsikko on ehkä hieman hassu, jos miettii sitä mitä kerron ensimmäisenä. Viime viikolla päivät olivat todella pitkiä ja hieman eritavalla rankkoja, kun olin vetovastuussa aivan kaikesta yksin. Yleensä minun ei tarvitse tehdä joka päivä päivällistä saatika omaa iltapalaani, enkä muista koska olisin oikeasti käynyt ruokaostoksilla yksin, ellen ihan vain yksin kaupassakäymisen riemusta.

Viikko alkoi kuten aina, heräsin lasten kanssa ja vein Elpun päiväkotiin. Kotiin tullessa ihmettelin miksi auto on pihassa ja kotiin tullessa kuulin, että perheessämme on mahatautipotilas. Ehkäpä sitä taas osaa arvostaa pienintäkin apua mitä arjessa saan puoliskoltani, nyt kun hän on takaisin elävien kirjoissa. Ja onnenksi kukaan muu ei sairastunut.


Maanantaina parasta oli kun sain keittiön siivottua kunnolla.

Tiistaina parasta oli kun aamulla kuulin päiväkodin pihalla, että on melkein 20 astetta pakkasta, ja olin vahingossa pukenut juurisopivasti ylimääräisiä ulkoilukerroksia, ettei se haitannut mitään! Olin myös ahkera ja siivosin lasten huoneen ja vaatehuoneen, tosin se siisteys oli historiaa jo seuraavana päivänä.

Keskiviikkona parasta oli aamupäivän ulkoilut ja lasten kanssa kaupassa käynti. Joskin tuo kauppareissu päättyi kantaen kiukkuista poikaa kainalossa. Kauppareissulla hauskinta oli kun Elpu kertoi innoissaan nähneensä kaupassa tuttuja.

Torstaina oli märkää. Alkuviikkon pakkaspäivät vaihtuivat plussakeliin ja kurahousuihin. Juuri keskiviikkona totesin Elpua hakiessani, että pitääkin muistaa tuoda hänen uudet kuravaatteet päiväkotiin ja nappasin sieltä pienet mukaani. No eipä tarvinnut pitkään muistella, kun torstaina vedin hänelle kurakamppeet aamulla toppavaatteiden päälle. Parastahan torstaina oli tietenkin kotimatkalla lätäköissä leikkiminen.

Perjantaina oli mus1kari päivä ja muskarin jälkeen hain lasten kanssa take away kebabit. Mutta se ei ollut parasta. Vaan parasta oli se, kun ravintoloitsija itse aukoi minulle ja lapsille ovet ravintolaan mennessä, ja kantoi Jekun vielä autoonkin, kun minulla oli pussissa 3 annoslaatikkoa ja Elpu repun päässä. Ai mutta tätäkin parempaa oli onnistunut taskuparkkiin perutuus! Oli niin täydellinen parkkeeraus, että jälkeen päin harmitti, etten ottanut siitä heti kuvaa.


Viikonloppua vietettiin kotona ihan rauhassa. Sunnuntaina oltiin kirkossa taas jo tosi ajoissa! Tästähän uhkaa tulla jo tapa. Iltapäivällä kotiopettajat kävivät, ennen kuin kävin äänestämässä. Ja toivat tullessaan appelsiineja ja minttusuklaabrowniesseja. Se oli ainakin makeinta viikonlopussa!  Enkä olisi arvannut miten innoissaan meidän lapset olisivat appelsiineista.

Tämä siis viikolla 22.-28.1.2018