Tammi vaihtui helmeen


Huh, taas viime viikko on ollut jokseenkin väsynyt. Ei siksi, että joku olisi kipeä. Vaan siksi, että taidan alkaa olla liian väsynyt yhden päivän reissuihin autolla. Viime viikko alkoi reissulla Meilahteen. Elpulla oli maanantaina kontrollikäynti allergiasairaalassa ja startattiin auto aamupalan jälkeen kohti helsinkiä. Heti isolle tielle päästyämme pitikin kääntyä takaisin kotiin, koska unohdin kameran!

No päästiin Helsinkiin ajoissa, vaikka ajoinkin väärään liittymään Vuosaareen suunnistaessani. Uskoin navigaattoria enkä silmiäni, virhe. Vuosaaresta saatiin isotätini mukaan ja päästiin autolla Meilahteen. Sairaalalla meni useampi tunti. Onneksi meillä oli eväät mukana. Lääkärin jälkeen suunnistettiin ensin ratikalla Kamppiin. Kampissa käytiin kahvilla (eli smoothiella ja mehulla) Elpun kummitädin kanssa ja sitten suunnattiin metrolla takaisin Vuosaareen.


Vuosaaren metrolta seikkailtiin vielä bussilla takaisin isotädille, missä meidän omakin auto oli tallessa. Kotia kohti suunnistettiin mahat täynnä nakkisoppaa, vähän nukkumaanmenoajan jälkeen. Ja nukkuvat lapset pääsivät jatkamaan unta suoraan omiin sänkyihinsä. Täydellinen nukutus ei kuitenkaan tuonut täydellistä yötä.

Tiistaina vietettiin kotipäivää. Yö oli pitkästä aikaa taas aika kamala. Lapset valvoivat kesken kaiken parikin tuntia. Elpu ei ole pitkiin aikoihin enää heräillyt kesken yön, mutta nyt lääkäripäivä ja pelottava astmatesti taisi tulla vielä uniin. Joten lepäiltiin kotona kaikessa rauhassa koko päivä. Pestiin pyykkiä ja harjattiin takkuja. Samalla Jekku nukkui kevyet viiden tunnin päiväunet ulkona.


Keskiviikkona päästiin taas rattikelkalla päiväkotiin, upeassa auringon nousussa. Jekku nukahti melkein heti kotiin tultuamme ja nukkui harmillisen lyhyet päiväunet. Kokkailtiin, syötiin lounas ja heitin vielä nopeasti pyykit pyörimään, ennen kuin haettiin Elpu kotiin. Ajateltiin mennä luistelemaan, oli niin kaunis keli. Mutta päädyttiinkin uimahalliin.

Ehdittiin olla ainoat koko lasten altaassa melkein puolituntia! Ja lapset saivat rohkeudestaan kehuja myös muiden lasten isoäideiltä. Uimahallista poistuminen sujui yllättävän helposti, vaikka ei ollut edes eväitä mukana. Se oli tarkoituskin, koska uinnin jälkeen haettiin puoliskoni kotoa ja lähdettiin hamppareille ja ruokaostoksille.


Helmikuu alkoi tuulisena ja tuiskuisena. Suunnattiin Jekun kanssa päiväkodilta kiireesti aamupalalle ja pyykkikoneen päälle napsauttamisen jälkeen lähdettiin hetkeksi puistoon. Jekku lykkäsi nuken rattaat koko matkan puistoon, mutta leikkien jälkeen minun piti kantaa häntä melkein koko matka, kun hän ei suostunut oikeiden rattaiden kyytiin.

Perjantaina oli muskaripäivä. Jännää miten muskarissa molemmat lapset ovat ihan tuppisuita laulujen aikana, mutta kotona he laulavat kilpaa muskarilauluja. Toki Elpu on nyt selvästi päiväkodin tai iän myötä reipastunut ja vastaa heti että varpaita tai poskia palelee kun kysyttiin mistä seuraavaksi lauletaan palelu laulussa.


Lauantaina jekku nukahti päiväunille vasta kahdentoista pintaan ja nukkui neljä tunia. Lieneekö siinä syy, että nukuttaminen olikin sitten ihan kamalaa. Oltiin kuitenkin sunnuntaina ajoissa kirkossa. Ja kiiruhdettiin heti kokousten jälkeen kotiin noutamaan puoliskoani. Jekku ehti nukkua autossa päiväunia sen aikaa mitä meillä koti matka kesti ja mitä puoliskollani kesti tulla autoon.

Katsottiin kelloa aivan ihmeissämme, miten me ollaankin näin ajoissa lähdössä. Enpäs ehtinyt kääntyä edes pihalta tielle, kun muistettiin meidän ristiäislahja. Ja sehän oli tietenkin edelleen paketoimatta. En ole varmaan eläissäni paketoinut niin nopeasti, mutta toisaalta en ole varmaan eläissäni myöskään kelpuuttanut niin ruttuista, vain kolmella teipillä suljettua lahjaakaan. (anteeksi, mutta oltiin ajoissa).


Ristiäiset olivat kauniit ja lapset jaksoivat istua todella hienosti ja aivan rauhassa lähes koko toimituksen ajan! Elpu istui serkkujensa kanssa omassa pöydässä ilman aikuisia ja serkukset olivat kyllä niin hienosti hiljaa, että oltiin kaikki tosi ylpeitä! Ristiäisten jälkeen käytiin kotona vähentämässä juhlavaatetusta ja mentiin vielä viettämään aikaa mummin ja papan luo.

Lähdettiin vasta puoliseitsemän aikaan takaisin kotiin, mutta se tai Jekun vartin autossa nukkumat unet, eivät venyttäneet uniarytmiä. Syötiin mahat täyteen makkaraa mummilassa, joten lapsille riitti vain iltapesut ja yöpuvut ja he olivat valmiita nukahtamaan jo ennen kahdeksaa. Oltiin niin hyvissä ajoin, että tein Elpulle "hyvää yötä -hieronnan" ja Jekkukin nukahti heti. Viime viikko siis päättyi  unelmanukutukseen.

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !