Yökyläilyä arjen keskellä - viikko 12

Muutama viikko taaksepäin maanantai oli meidän perheessä jopa hieman historiallinen päivä parillakin tapaa. Ensinnäkin minä ja lapset lähdettiin yökylään kavereille. Keskellä arkiviikkoa yökyläily on epätavallista sekin, mutta historiallista tapauksesta teki sen, ettei olla koskaan aiemmin oltu kavereilla yötä, vaan aina sukulaisilla.

Ja se syy meidän evakon takia on ehkäpä jopa vielä historiallisempi, kuin meidän yökyläily, nimittäin puoliskolleni tuli kavereita yökylään. Niinpä kun poika porukka suuntasi autonsa kohti Jokereiden peliä, minä ja lapset laitettiin (lue minä laitoin kun lapset hyppivät sängyillä ja katsoivat lastenohjelmia) olohuoneeseen kolme petiä valmiiksi ja lähdettiin omien yöpymiskamojemme kanssa kartanolle.

Olipa muuten aivan mahtavaa vaihtaa kunnolla kuulumisia ystävän kanssa iltapalapöydän ääressä ihan hiljaisessa keittiössä kaikkien neljän lapsen jo nukkuessa. Lapsetkin söivät omat iltapalansa tosi reippaasti porukalla, eikä nukuttamisessa ollut kummempia ongelmia. Meillä oli niin kivaa, että kutsuin meidät yökylään uudelleen, tosin ensi kerralla voitaisiin ajoittaa yökyläily vapaapäivälle, niin että lapset saavat syödä myös aamupalan yhdessä ja jatkaa leikkejä päiväkotiin lähdön sijaan.

Meidän matka päiväkodille kesti nyt autolla sen saman vajaan 10 minuuttia, mitä kotoa olisi kestänyt kävellen. Hieman jännitin miten ehditään, mutta Elpu ehti aivan ajoissa päiväkotiin. Käytiin kotona kääntymässä sen verran, että napattiin Jekulle rattaat ja lähdettiin kävellen takaisin päiväkodin pihapiiriin ulkoilemaan. Meidän oli tarkoitus pysyä poissa kotoa aamusta, mutta en keksinyt missä oltaisiin lounastettu, joten syötiin lastenhuoneessa ennen Jekun päiväunia. 

Elpun tultua päiväkodista kotiin valmistauduttiin seuraavan yön yökyläilyyn. Toiseksi evakkoyöksi mentiin Elpun kummitädille ja aamusta seuraamme liittyi myös lasten serkku. Tiistaina satoi lunta aivan valtavasti, eikä autommekaan ollut yöllä piuhan päässä, joten ilmoitin päiväkotiin Elpulle keskiviikoksi vapaapäivän. Kuvittelin, etten mitenkään ehdi aamulla kolmen lapsen kanssa päiväkotiin ajoissa, koska auton putsaamiseen menisi oma aikansa ja olihan toki sekin riski olemassa, ettei kylmä auto käynnistyisi.

Keskiviikko aamu valkeni kuitenkin kirpakkana ja upean aurinkoisena pakkaspäivänä. Auton kansa tuskin olisi ollut ongelmia sittenkään. Mutta käytiin nyt ensimmäistä kertaa tälle vuodelle seurakunnan perhekerhossa ja takaisin tullessa pysähdyttiin jok'ikiseen lumikasaan kiipeilemään. Vietettiin päivää kummin luona siihen saakka, että puoliskoni kaverit jatkoivat matkaansa kotia kohti. 

Torstaina serkku tuli taas aamusta meille hoitoon. Elpun päiväkotipäivän ja Jekun päiväunien jälkeen vein lapset uimaan. Oltiin altaalla muistaakseni puoli kolmen aikoihin ja silloin meidän kanssa altaassa oli hetken aikaa yksi nelihenkin perhe. Yritin kerrankin pitää kiinni uimahallin 2h tuintiajasta ja hetki ennen kuin vaihdettiin porealtaaseen ennen pois lähtöä, yksi lapsi tuli isovanhempansa kanssa uimaan. Voitte uskoa kuinka mielekästä viisi- ja  kolmevuotiaille oli, kun meillä oli koko allas omassa käytössämme suunnilleen koko sen ajan mitä uimassa oltiin.

Perjantaina ei ollut muskaria ja serkku oli meillä yökylässä, joten suunnittelin mielessäni aamupäivälle pajunkissojen keräämistä ja virpomisvitsojen askartelua Jekun päiväunien ajalle. Aamupalaa laittaessani tunsin miten kuume alkaa nousta ja oli aivan kamala työ ja tuska selviytyä aamupalasta, Jekun päiväunille laitosta puhumattakaan. Lapset joutuivat tyytymään sisäleikkeihin ja Netflixiin, kun tämä äiti/lastenvahti makasi silmät ristissä peittoon kääriytyneenä sohvan nurkassa.

Ja kun se tauti tulee, niin sehän kiertää tietenkin koko perheen. Lauantai-iltana nukkumaan mennessä Elpu alkoi selvästi kuumeilemaan ja sunnuntaina päiväunien jälkeen Jekku oli myös aivan selvästi kuumeesta kuuma. Eipä käyty virpossa ei ja arvaatte varmaan mitä meillä tehtiin viikolla 13. - Ei yhtään mitään.