Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu

"Asioilla on tapana järjestyä"
"Säästäminen on aina hyvä idea"
"Kaikelle on aina tarkoituksensa" 
"Joskus  on pakko ajatella järjellä."
"Vihaan järkipäätöksiä."

"Välillä pitää tehdä rohkeita valintoja."

Viimeisen minulle sanoi isi puhelimessa, kun kerroin meidän muutosta ja kuvailin uudesta kodista kaiken sen mistä en pidä tai mikä ei mielestäni toimi. Kuten se, että ensimmäisenä säästöt menevät tiskikoneeseen. Toiseksi valitin vessasta, koska pesukoneen paikka on suihkua vastapäätä, mutta pesukoneen vedenottopaikka on kiinni suihkun hanassa. Ja kyllä te tiedätte mikä on ensimmäinen ajatus, kun tajuat, että joudut irroittamaan pesukoneen letkun joka kerta, kun haluat suihkuun. Se pesukone on kuitenkin vähintään yhtä usein, jos ei useammin päällä kuin suihku. Varsinkin kun olen viimeisten kolmen vuoden aikana tottunut vähän parempaan, kodinhoitohuonetyyppiseen kylpyhuonemalliin.

Olen täysin tunteella eläjä ja toisin kuin aiempiin koteihimme, rivitalokotiin ehdin kiintyä. Ensimmäisen kerran mietimme rivitalon päätyasunnosta pois muuttoa viime talvena. Mutta vaihtoehtojen ollessa mitä olivat, lähdettiin näytöistä nauraen pois. Tuonne ei muuteta ikinä. Maksoi mitä maksoi, niin me asutaan tässä niin kauan kuin voidaan. Samaan aikaan toivoin, jos myös meille sittenkin vielä tulisi vauva 2018.



Tuli kevät ja minulle kerrottiin vapaasta asunnosta, se olisi kuulemma aika huonossa kunnossa, mutta siinä on superhalpa vuokra, ja saataisi laittaa sitä kuntoon. Hissitön kerrostalo, ei houkuttele rattaiden kanssa, eikä sitten muuten sovi vauvahaaveyhtälöön mitenkään päin.  Ylämäki joka suunnasta kotiin tullessa, ei sekään kovin houkuttele pyöräilevien lasten kanssa. Elpun päiväkoti jää niin kauas. En halua vaihtaa päiväkotia. Ei me muuteta mihinkään. Keskutelu päättyi näkemättä asuntoa, enkä suostunut antamaan muutolle edes mahdollisuutta. Puoliskoni ainoa myyntivaltti minulle oli asunnon halpa vuokra ja sähkölasku.

Tuli päivä, kun hain Jekulle palveluseteliä päiväkotiin ja aloin kirjoittamaan useampaan paikkaan työhakemuksia. Työnhaku pitää sisällään paljon ristiriitaisia tunteita. Okei, uskon kyllä Jekun pärjäävän päiväkodissa. Suurempi ristiriita oli siinä, mitä töitä oikeasti haluaisin tehdä. Pääsin pariin haastatteluun, mutta työpaikkaa ei ole kuulunut. Halvempi asunto nousi taas puheenaiheeksi.

Nyt olisi vapaana samanlainen vähän paremmassa kunnossa oleva asunto. Saadaan laittaa sitä niin paljon omanlaiseksemme kuin halutaan. Minun ja lasten vielä lomaillessa puoliskoni kävi jo sitä katsomassa ja lähetti siitä kuvat, joiden perusteella edelleen tyrmäsin asunnon täysin. Ensimmäistä kertaa asunnossa käydessäni näin sen pohjaratkaisun potentiaalin. Mutta "en tykkää / ei toimi"-lista oli pitkä.

Kirjaan kulut ja tulot budjettitaulukkoon. Lapset nukkuvat ja puoliskoni on yövuorossa. Annan kyyneleiden tulla ja aamuyöllä puoliskoni kotiin tullessa myönnän, että meidän on pakko muuttaa. Ei ne rappuset mitään haittaa. Kyllä Jekku ja Elpu oppii kulkemaan pelottavat kivirappuset kaatumatta. Sitä paitsi vauvajunakin taisi mennä jo. Kuka tietää kauanko työllistymiseni kestää, minimiäitiyspäivärahaa en halua ja vielä vähemmän yli 3v ikäeroa. Pelkään olevani liian mukavuuden haluinen, jotta haluaisin yli 3v tauon jälkeen palata vauva-arkeen. Silti ajatus, että meidän lapsiluku jäisi kahteen on mielessäni yhtä surullinen, kuin fakta, että me muutamme.


Juuri kun sain olohuoneemme kuvattua kotiesittelyn viimeistä osaa varten, soitin vuokraisännällemme kertoakseni sähköpostissa odottavasta irtisanomisesta. Meidän tähän astisesti paraskoti, ei ole enää meidän koti.

Asioilla on tapana järjestyä, ja muutaman ikeakäynnin jälkeen meillä on toimivapyykkihuolto. Kolmen metrin vedenotto letku saadaan myös viriteltyä seinän viereen, ettei sitä tarvitse olla koko ajan irroittamassa. Eikä siihen tiskikoneeseen tarvinnut säästää, se löytyi pariviikkoa ennen muuttoa. Alkuperäinen kauhukuvani oli, että asutaan pari kuukautta ilman tiskikonetta. Pakastin meiltä puuttuu, mutta se on mietinnässä sitten tulevaisuudessa.

Syyskuun alku puunattiin molempia asuntoja. Vanha koti yritettiin jättää täydelliseen muuttokuntoon, kiitoksena ihanille vuokraisännille. Uudessa asunnossa taas maalattiin ja laitettiin tätä oikeasti meidän näköiseksi. Elpu sai valita mitä väriä uuteen lastenhuoneeseen tulee, ja sen maalaaminen jatkuu, kunhan isosiskoni pääsee auttamaan. Sori nyt, mutta edelleen katson sua ylöspäin ja sie olet meistä se paras piirtämään Elpun toivomia eläimiä.

Vihaan järki päätöksiä. Vihaan sitä tunnetta, kun pelkää hautaavansa haaveita, mutta järki sanoo että näin on paras. Joka kerta kun saatiin jotain valmiiksi uudessa kodissa, olin aina edellistä kertaa enemmän innoissani muutosta. Nyt, kun muutto on ohi uskallan jo olla varma, että tästä tulee vielä hyvä koti. Tulee, koska tällä hetkellä molemmat makkarit on vielä enemmän tai vähemmän kaoottisia, mutta onneksi äiti tuli viikonlopuksi auttamaan. Kyllä me saadaan kaikki täällä toimimaan.


Asioilla on tapana järjestyä ja kaikelle on tarkoituksensa. Nyt oli tarkoitus, että me muutetaan vähän pienempään, mutta hurjan paljon havelmpaan kotiin. Vuokrasäästöä suurempi säästö tehdään sähkö- ja vesilaskuissa. Ja neliöitäkin menetettiin vain 3, eli käytännössä saunan verran.

Syksy on usein muutoksen ja uuden alun aikaa. Kun yksi ovi sulkeutuu toinen avautuu, tässä tapauksessa puhutaan konkreettisesti asuntojen ovista. Ja haaveita tulee, toiset unelmat toteutuvat ja toiset vaihtuvat uusiin unelmiin.

Toki ainakin yksi ikea reissu meitä vielä odottaa.

4 kommenttia

  1. Tsemppiä ja onnea uuteen kotiin ❤

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea uuteen kotiin! Koti on aina siellä missä perhekin ❤️

    VastaaPoista
  3. Tsempit! Toivotaan että uusi koti muuntuu pikkuhiljaa oikein ihanakksi kodiksi teille :)

    VastaaPoista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.