Toukokuun lopun kuvapläjäys


Kuten todettu, toukokuu oli äärettömän lämmin. Selvästi jo alkaneesta kesästä huolimatta, Elpu vaati saada pukea joulujuhlaan ostetun piparkakku mekkonsa päiväkotiin. Tiistaina tuli viestilappu koteihin, että torstaina päiväkodissa on naamiaiset ja hoitajien kanssa vitsailtiin, että liekö Elpu kuullut suunnitelmat salaa, kun koko viikko oli hänelle naamiaisia.


Viihdyttiin lasten kanssa ulkona iltapäivät ja aamupäivisin Jekku sai maailman parasta lounasviihdettä, kun naapuritalon pihalla mylläsi iso kaivuri. Kokeiltiin myös ensimmäisiä kertoja päiväkotimatkan pyöräilyä ilman apupyöriä. Ihailtavaa, että Elpu suostui edes yrittämään, vaikka nuo ensimmäiset kerrat olivat melko haparoivia ja hän halusi minun pitävän kainalon alta kiinni.

Elpun päiväkodissa vain eskareilla oli virallinen kevätjuhla-juhlana. Pienemmille oli järjestetty koko perheen yhteinen temppuilta. Aloitettiin levyn soittaessa Fröbelinpalikoiden tuttuja jumppalauluja minkä jälkeen perheet jakautuivat erilaisille rasteille. Oli erilaisien pallojen ja hernepussian heittämistä, jalkapallokeilaamista, katusählyä, eläinten tunnistusta, leikkivarjolla popcornkone, estejuoksua, pilvien kiikaroimista ja paljon muitakin rasteja. Pahvilaatikkoralliautot taisivat olla suosikit ja toki viimeinen rasti, josta saatiin palkinnoksi jäätelöpuikot ja mehua.


Elpu piirsi uuden suun halloween naamarilleen. Sen huopainen suu ja toinen hammas irtosivat ja katosivat. Mielestäni suusta tuli oikein hieno, mutta Elpu oli sitä mieltä että koristelu ei ollut vielä valmis. Käytiin viettämässä iltaa myös kavereiden luona samalla kun odoteltiin isosiskoani meille yökylään. 


Meidän isotäti menehtyi toukokuussa. Hautajaiset ja muistotilaisuus olivat samana päivänä, kun pikkusiskoni vauva sai nimen Rovaniemellä. Minä ja lapset edustettiin isosiskoni kanssa meidän perhettä Tädin hautajaisissa. Iitin kirkko oli sisältä kaunis ja valoisa, mutten uskaltanut ottaa kuvia kesken kaiken. Tai no, mehän kuuntelimme alun ja kun olimme enomme kanssa lukeneet kukkiemme viestit nappasimme penkkien ohi kuljettuamme tavaramme mukaan ja jatkoimme suoraan ulos ja liityimme joukkoon taas kun vieraat tulivat ulos ja käytiin laskemassa kukat haudalle. 

Hiukan jäi harmittamaan ettemme lasten järjestämän meluepisodin takia kuulleet kunnolla mummoni ja isotädin veljen puhetta. Hän kertoi paljon tädin elämästä ja nuoruudesta, mistä en ehtinyt koskaan kuullakaan. Suurin osa muistotilaisuudestakin vietettiin siis pihalla toivoen ettei lasten kaikki äänet kuulu sisälle saakka.


Yllätyitkö että myös toukokuun viimeiset päivät menivät päiväkodin jälkeen rannalla touhuten. Pitihän se nyt ottaa kaikki ilo lämmöstä irti, kun ei voinut tietää koska se loppuisi. Viimeiset kuvat toukokuulta ovat Pubun vaateyhteistyötä varten otetut lasten poseeraus kuvat. Tongin myös hieman äitiyspakkauslaatikkoa, jossa on sekä Elpun että Jekun vauvaaikaisia vaatteita jotka olen säästänyt.

Kun lähdimme Jekun kanssa pois synnäriltä, suuntasimme ensimmäisenä meidän äitin ja isin luo pakkaaman reissutavaramme ja jatkoimme matkaa kohti kotia. Tosin ei me kotiin ajettu, vaan mummille ja pappalle. Jekun kummitäti oli jo ostanut tuon 50cm kokoisen kalabodyn (settiin kuuluu myös pipo ja shortsit). Vertasin sitä 80cm raitabodyyn jonka Jekku sai 1v syntymäpäivälahjaksi ja joka nyt keväällä siirrettiin myös pieniin vaatteisiin. Ja hyvästellessäni toukokuun, hyvästelin myös ajatukseni Jekkuvauvasta. Kyllä hän vaan on iso taapero jo!

Kuvia viikolta 20

Vaikuttaa siltä, että suurimmassa osaa Suomea on jo jonkinlainen ensilumi satanut. Niin kai täälläkin, huhut kertovat, vaikka itse en sitä ole nähnyt ja ensilunta odotan vielä. Eikö ole ihan luonnollista, että tässä pakkasten yllättämänä ja ensilunta odotellessa muistellaan vähän viime kevättä ja sen tuomaa hellettä. Tarkemmin siis tässä on nyt loput toukokuun kuulumisista. Ei kun siis viikko 20.

Okei okei tiedän! Viikon 19 jälkeen kirjoitin, että teen toukokuun puolivälistä loppuvuoteen kuukausikatsauksen, koska muuten en saa tätä kuvapäiväkirja hommaa tältä vuodelta ollenkaan pakettiin. Mutta nyt kun pääsin vauhtiin näiden toukokuun kuvien kanssa (joita on siis vain ajalta 14.-31.5.), huomaan että näitä on niin paljon liikaa vieläkin, että en mie vaan voi tunkea näitä yhteen kilometri postaukseen! Joten pahoittelut, syön sanani. Toukokuu jatkuu vielä näin, mutta kesäkuun muistelmat tulee sitten koko kuulta kerrallaan toivottavasti. Koska todellakin, muuten en tule saamaan tätä vuotta pakettiin ennen ensi kesää jos silloinkaan.


Päiväkotimatkat kuljettiin pyöräillen. Elpu oli innoissaan, kun isi tulikin pyörällä hakemaan ja päiväuniltaan herännyt Jekku taas tahtoi lähteä myös hakemaan Elpua, ja lähdettiin mopon kanssa isiä ja Elpua vastaan. Käytiin myös täyttämässä vihdoin minun polkupyörän kumit parin vuoden tauon jälkeen ja Elpu oli innoissaan auttamassa isiä.


Lämpimien kevätpäivien joukkoon mahtui myös vähän kylmempiä ja sateisempia päiviä. Sellainen oli muskarin päättäjäisperjantai. Päivä oli tosin hieman epäonninen. Omasta pyörästäni innostuneena otin Jekun pyöräni kyytiin ja Elpu sai pyöräillä itse. VIRHE! Mutta tajusin sen vasta, kun päästiin tietyömaaosuudelle, jossa pyörätie oli täynnä lasten nyrkin kokoisia kivenmurikoita.

Rattaiden kanssa kulkiessa minulla oli tapana vetää Elpua kivikolla jossa apurenkaat tökkääväät jokaiseen kiveen ja koloon ja polkeminen on muutenkin raskasta. Mutta kun olin itse pyörällä ei väteminen onnistunut ja kun yhden korttelin verran päästiin etenemään puolessa tunnissa luovutin muskarin suhteen (sinne olisi ollut vielä toinen mokoma kivikkopätkä ja oltiin tässä vaiheessa sellasen 10min myöhässä) ja suunnattiinkin puistoon leikkimään, ja puoliskoni tuli hakemaan meidät autolla kotiin.

Muskari jätskit jäi saamatta mutta ainakin kuvienperusteella, viikolta jäi paljon hauskoja muistoja pyöräilyn, ulkoilun, kynsienlakkauksen ja saippuakuplien ansiosta.

Viikko 20 = 14.-20.5.2018

Maailman noloin äiti

Silloin kun me asuttiin vielä kaikki siskokset oikeasti kotona, minulla oli maailman kamalin äiti. Äiti joka tanssi häpeilemättä supereissa* ja nuorten konffissa* muiden valvojien kanssa. Äiti joka sanoi "ei" ja väitti, ettei me voida tehdä ihan mitä huvittaa, kuten vaikka jäädä yöksi kaverille ilman lupaa tai valvoa arkena liian myöhään. Äiti, joka pakotti meidät sopimaan riitamme. Jopa niin, että istuttiin siskojen kanssa selät vastakkain seinän eripuolilla ja äiti jakoi meille puheenvuoroja. Äiti joka suuttui minulle, äiti jolle minä suutuin, äiti jonka kanssa huudettiin kilpaa. Äiti jollaista minusta ei ikinä varmasti koskaan tule.


Lähdin opiskelemaan toiseen kaupunkiin heti yläasteen jälkeen ja kävin kotona vain viikonloppuisin, joskus en silloinkaan. Silloin soiteltiin äidin kanssa aika paljon. Jos koulussa oli rankkaa, en tajunnut matikkaa, piti ostaa pyykinpesuaineet tai sattui jotain ikävää. Äidin kanssa on itketty monet itkut, naurettu enemmän ja kaikista hölmöistä jutuista huolimatta, aina minua ja mun siskoja on autettu ja rakastettu.

15 vuotiaana uskoin aika usein, että meidän äiti on ihan tyhmä ja varmasti aika usein käyttäydyinkin niin. Kesällä 2011 (19v) matkustin kaverini äidin kanssa Raumalta Rovaniemelle ja meidän äiti ajoi meidät Tampereelle missä hypättiin junaan. Junassa kaverini äiti ihmetteli miten kaverilliset ja läheiset välit minulla on äidin kanssa.

27 vuotiaana kahden lapsen äitinä olen kiitollinen, että mulla on superäiti. Äiti joka heittäytyi leikkiin mukaan, äiti joka halaa ja pussaa (vaikka ollaan aikuisia). Äiti joka tanssi nolosti supereissa, nuorten konffissa ja koulun diskoissa. Äiti joka opetti meidät pyytämään anteeksi ja opetti sopimaan riidat, niin että joskus me sulkeuduttiin kylpyhuoneeseen keskenämme sopimaan riitamme, ennen kuin äiti kyllästyy meidän kinaamiseen ja passittaa meidät sinne.


Haluan olla äiti, joka opettaa lapset unelmoimaan ja tavoittelemaan niitä. Haluan olla äiti joka heittäytyy leikkiin. Äiti joka opettaa lapset pyytämään anteeksi ja arvostamaan toisiaan. Haluan olla äiti joka on läsnä, juttelee, leikkii, hassuttelee ja lukee, aina kun lapset haluavat. Haluan opettaa lapsille käytännössä miten pestään pyykit ja tiskit, miten omat sotkut siivotaan. Kaikista eniten haluaisin kuitenkin olla äiti joka ei suutu. Siihen on matkaa varmaan yhtä paljon, kuin siihen että lapset siivoavat omatoimisesti huoneensa, mutta sellaisiakin päiviä on (että en suutu, siivoamisihmettä vielä odotan). 

Haluan olla äiti joka tanssii nolosti lasten kanssa kotona nyt ja lupaan, että lapset joutuvat kokemaan puolestani myöytähäpeää, kun äiti tanssii nolosti jossain koulundiskossa tai superissa* valvojana. Tiedän, että tulee päivä kun he muistelevat äidin (joka kyllä tosissaan on omasta mielestään aika hyväkin tanssimaan!) hölmöjä mooveja hymyillen ja rakkaudella. Ja ehkä juuri siksi, uskaltavat olla täysillä sitä mitä ovat, koska äitikin oli just niin kun oli, vaikka ehkä hölmöltä näyttikin. Jatkoi vaan ja nauroi itselleen.

* Superi = Superlauantai sekä nuorten kesä- ja uudenvuoden konfferenssit ovat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon seminaari-ikäisille (14-18v) suunniteltuja tapahtumia sisältäen opetusta, palvelua, urheilua, hauskanpitoa ja tanssia (= disco &  juhlatanssiaiset).

10 faktaa + mitä kuuluu just nyt

Instagramissa pyöri jokin aika sitten parikin erilaista haastetta. Ensimmäisenä Julia haastoi minut instastorien puolella paljastamaan kuvat vuosilta 2011, 2015 ja 2018. Tuo jäi vähän vaiheeseen, koska en meinannut löytää yhtään kuvaa noilta aikaisemmilta vuosilta. Nyt löysin! Joten nuo vanhat kuvat saavat nyt kuvittaa sitten tätä postausta. Tämän 10 faktaa haasteen sain Matleenalta ja samat vastaukset löytyy mun uusimmasta kuvasta instassa. Aloitin 10pv somepaaston*, joten en nyt itse pyöri siellä hetkeen. 

* Somepaasto eli poistin instan (ja kaikki IG seuraaja sovellukset) suljin facebookin ja elvenarissa (kylän rakennus peli) käyn 1 kerran päivässä 💪🏼 #somepaasto #generalconference 
** Blogi ei ole some vaan minun päiväkirja, joka on kärsinyt ajanpuutteesta, siksi se ei ole osa paastoa


1. Lauantaina oli mun synttärit ja kakkupohjasta tuli TÄYDELLINEN! siis pitkästä aikaa vihdoin onnistuin! 🎂 Ohje löytyi @anninuunissa

2. Oon meidän perheen vessapaperin suurkuluttaja, kuvassakin rulla on vieressä, koska pakko niistää koko ajan 🤧

3. Pienenä äiti käytti mulle lempinimeä Peetu ja suutuin jos joku sanoi Petruska.

4. En halua mennä ajoissa nukkumaan. Jos saan illalla hetken "omaa aikaa" jumitan kuvia selaillen tai postausluonnnoksia tuijotellen, koska ajatus toimintaa ei ole siltä päivältä enempää jäljellä. Oikeasti pitäisi vaan antaa unen tulla, kun aamulla noustaan 7 aikaan ettei tarttis kiirehtiä Elpun kanssa päiväkotiin. Eli kierre on valmis. 

5. Nukahdan aika usein pystyyn läppärin tai puhelimen kanssa 🙄🙈 enkä muista millon viimeksi olisin jättänyt torkuttamatta 😣


6. Oon yrittänyt ottaa blogille aikaa kun Elpu on päiväkodissa, koska Jekku nukkuu tosi pitkään yleensä (isin kainalossa sen aikaa kun vien Elpun) niin se olis mun oma hetkeni, mutta viime aikoina oon kömpinyt takas peiton alle 💤

7. Tykkään lukea ja saatan tehdä heräteostoksia kirjakaupassa. Kesällä ostin Porista popup kirjakaupasta lapsille 4 kirjaa ja yleensä saan joululahjaksi yhden. Ja sit kun mulla on se kirja niin ahmin sitä muutaman päivän ja sit palaan taas arkeen kun kannet suljen 😅

8. Mulla on peruskoulun käsityö 10. Tykkään neuloa ja opettelin virkkaamaankin uudestaan 6v sitten. Oon tehnyt mun miehelle kahdet lapaset ja se on hukannut molemmat 😂💩

9. Mun oma kamera on huollossa enkä osaa päättää maksaako se huolto liikaa että korjatako vai eikö 😣🤔 siks mulla on nyt siskolta lainassa hänen vanha Kamera 😊

10. Pyykkääminen on ihan jees kotityö, mutta vihaan tahrojen poistoesipesua.


Nyt kun tuolla muutamat likatahraiset vaatteet odottavat sappisaippuaa ja hammasharjaa, ja minä odotan motivaatiota, voisin paljastaa sen verran, että olin torstaina lähettämässä kamerahuoltoon vastauksen etten tiedä mitä kameralle pitäisi tehdä. Joku aika sitten näin pelkästään tuon saman rungon eräässä liikkeessä poistossa ja aloin tarkistamaan sitä hintaa kun huomasin, että hei koko sama setti joka mulla meni rikki oli nyt huomattavassa alessa. Näytin sen puoliskolleni ja pistin heti tilaukseen ja arvatkaa mitä! Toimitus ajaksi luvattiin pe-ma ja sieltä on tuli heti kaikki viestit ja lähetystunnukset ja varmistus tekstari, että pakettisi on nyt lähetetty ja vastaanotettu eli se tuli jo tänään! Vähänkö nopeaa! 

Toisin kuin meidän uusi ruokailuryhmä, josta olisi pitänyt viimeistään eilen tulla soitto kotiinkuljetuksesta. Mutta soittivat tänään aamulla ja sovittiin nyt sitten tuonti maanantai-iltapäivälle. Vähän kyllä harmittaa, kun useammalla paketille oli pakko valita kotiinkuljetus ja se maksaa kuitenkin jonkin verran, niin sitten se ei edes toimi ilmoitetulla aikataululla. No joo puhelu tuli vain päivän myöhässä ja heillä on "ihan täyteen tungettu aikataulu", mutta silti. Ei pidä sitten luvata puhelua ja toimitusta 2-3 päivässä, pidentäkää sitä jo viestiin heti 2-5 arkipäivään.


Torstaina olin vaihteeksi tosi väsynyt, vaikka ei tarvinnut herätä aamulla aikaisin viemään Elpua päiväkotiin, reppanalla oli nukkumaan mennessä kuumetta. Mutta silti kahden aikaan olin jo ihan puhki. Kävin leikkaamassa hiukset synttärilahjakampaamolahjakortilla. Oli kyllä ihanan rentouttavaa vaikka kotiin tullessa olin vaan enemmän väsynyt. Mut että teki muuten hyvää rentouttavapäähieronta hiustenpesun yhteydessä! Tuntui et silmätkin kirkastui hetkeksi. 

Mutta hei nyt on perjantai-ilta ja vihdoin pääsee nukkumaan! Meilläkin on edessä vähän erilainen viikonloppu kun tarvitaan huomenna lastenvahtia muutamaksi tunniksi!

Ps. Tässä nukkumaan mennessä peittoja oikoessa tuli mieleen vielä yksi bonus fakta. Mun peitto ei ikinä pysy pussilakanan sisällä suorassa! En käsitä mitä sille tapahtuu, että mitä mie oikein unissani teen, kun aamulla se on joko puoliksi pihalla pussilakanasta tai sitten se on kasana siellä lakanan "pohjalla" siis juuri siellä mistä lakana on auki peiton pussittamista varten.

Projekti: Lastenhuoneen vihreä seinä



Heti ensimmäisenä uudessa kodissa päätettiin tuunata keittiötä, paikkailla eteistä ja maalata lastenhuone. Lastenhuonetta varten katselin inspiraatiota pinterestistä. Malleista löytyi toinen toistaan upeampia vedenalaisia maisemia, mutta valitsin vähän realistisemmat (= yksinkertaisemmin toteutettavat) vaihtoehdot jotka näytin Elpulle. Oma suosikkini oli tuo vasemmanpuoleinen maisema taivaineen ja maastoineen, mutta Elpu tykästyi Dinosauruksiin.

Elpu valitsi mille linjalle lähdemme ja seinän taustavärin hän ilmoitti jo ennen maalikaupoille lähtöä. Elpun vihreä valinta oli ihan odotettavissa, koska kaiken pitää aina olla vihreää (näin on ollut ainakin jo vuoden ellei kauemmin). Neljävuotias oli aivan innoissaan valitsemassa maalisävyä monesta eri vihreästä, tosin hän ei kyllä montaakaan eri vaihtoehtoa tarvinnut vaan palasi siihen ensimmäiseen suosikkiinsa aina uudelleen. Ja sitten jo uteliaina katsottiin miten maali sekoitettiin. 


Ihan täysin ongelmitta ei selvitty maalaamiseta. Ostettiin kaksi noin litran pönttöä ja kun minä laitoin suojateippejä kattoon, Jekku ehti pudottaa toisen pöntön lattialle kansi edellä. Sitten pelastettiin maalit äkkiä lattialta kaukaloon ja alettiin maalaata, ilman loppuun saakka hiottua suunnitelmaa ja ilman sekoituskeppiä. Kahdesta pöntöstä riitti maalia yhteen kerrokseen ja jälki jäi eläväksi. 

Elpun valitsemat eläimet ovat pupu sammakko ja dinosauruksia. Vielä ei ole varmaa maalataanko tasoittava kerros ennen eläinten maalaamista vai jätetäänkö tausta eläväiseksi. Minulla on myös maalaussuunnitelma lyhyelle päätyseinälle. Nyt kun vihreä seinä on tavallaan päiväseinä niin haluaisin maalata päätyyn yöseinän. Pohjaväri olisi tietenkin vihreään seinään sopiva sininen ja siihen hopean keltainen kuunsirppi, muutamia pilviä ja tähtiä niiden väliin.


Alustava haaveeni on, että saataisiin ainakin eläimet maalattua lapsille joululahjaksi, tai sitten viimeistään synttäreiksi. Mutta palataan aiheeseen sitten kun ajatus on toteutettu seinälle. Arvatkaapa muuten kumpi meidän murusista ehti läntätä kädenjäljen keskelle seinää. Pitikin jättää tikkaat seinän viereen...