Lääkärillä kasvukontrolliultrassa

Meinasin kirjoittaa sekä viikontakaisesta rv 28+1 lääkärin tekemästä kasvukontrolliultrasta että rv 28+6 neuvolaläynnistä. Postauksesta tulikin aika pitkä, joten leikkasin neuvolakuulumiset omaan postaukseensa. Tänään eletään jo 30. raskausviikkoa ja tarkalleen nyt  on rv 29+1.


Viikko sitten, eli rv 28+1päästiin äitiyspolille kurkkaamaan miten vauva kasvaa minun matalan PAPPAkMoM* arvon takia. Täällä matalaksi katsotaan alle 0.3 ja minun arvoni oli 0.21. Lääkäri tosin kertoi osan henkilökunnasta olleen juuri koulutuksessa, jossa oli kerrottu, että Helsingissä tähän kontrolliin otetaan, jos arvo on 0.1 tai pienempi. Matala arvo viittaa mahdollisesti pienikokoisena syntyvään vauvaan. 

*Arvon virallisen nimen löysin omakannasta, mitään muita tietojani en sitten sieltä löytänytkään :D

Nt ultrassa ja rakenneultrassa vauva vastasi tarkalleen viikkoja. Painoni on noussut aikalailla samaa tahtia kuin aiemmissa raskauksissa, siinä mielessä en siis ultraan mennessämme ollut mitenkään huolissani, enemmänkin utelias.

Lääkäri kysyi haluaisinko hänen tutkivan myös kohdunsuun tilanteen. Minulle ei ole koskaan ennen tehty sisätutkimusta raskauden aikana. Tykätään kuitenkin käydä lasten kanssa uimassa, joten halusin tietää onko siellä vielä tapahtunut mitään. Sen verran oli, että lääkäri teki tutkimuksen tosi varovasti, mutta uimaan uskaltaa ihan hyvin.


Lääkäri oli tosi mukava ja tutki huolellisesti vauvan pään, vartalon ja reiden mitat, joiden perusteella saatiin rv 28+1 koko arvioksi 1152g vastaa kokoa rv 27+4. Vauva on oikeinpäin, eli pää alaspäin raivotarjonnassa ja aika alhaalla jo. Vielä näyttäisi mahtuvan myös jalat suorana linkkuveitsi asentoon. Lapsivettä oli nyt runsaasti, sen osuus kuulema vähenee raskauden loppua kohden. Vauvan lisäksi lääkäri katsoi ja kuunteli myös napanuoran virtauksia ja ne oli ok.

Tutkimusten jälkeen verrattiin tämän raskauden ja Jekun odotuksen riskilukuja ja Jekun odotuksessa tämä PAPPAkMoM oli 0.5. Samalla kysyin, onko sieltä tapana lähettää ambulanssilla kätilö vastaan, jos tulisi ambulanssilla synnyttämään.

Tietenkin se riippuu tilanteesta - jos synnärillä ei ole ruuhkaa, siellä on kätilö vapaa lähtemään ja voidaan olettaa, että vauva tosiaan syntyy, niin silloin tulee kätilö vastaan. Periaatteessa me ehditään kyllä, jos lähdettäisiin heti kun tiedän synnytyksen olevan käynnissä. Mutta silti omalla autolla lähteminen tuntuu lievästi uhkarohkealta.

En yleensä tykkää kuvista, joissa pidän kättä mahan alla, mutta tämän tunikan kanssa kädellä sai hävitettyä muumimamma-oloa
Seuraavan kontrolliultran kutsu kerkesi jo tulla ja se on sitten huhtikuussa rv 36+0. Kaikki aiemmat äitiyspolikäynnit ollaan käyty synnytyssairaalalla, jonne meiltä on noin tunnin matka. Nyt tuo seuraava kontrolli onkin tuossa kävelymatkan päässä vuoden päivät toimineella äitiyspolilla.

Oletteko te käyneet ylimääräisissä lääkärin kontrolleissa vauvan koon tai jonkin muun takia? :)

Mitä isi shoppailee? - part 4

Aika usein oletetaan naisen tai äidin tekevän tiettyjä asioita kodin ja lasten eteen. Tottakai monesti nuo stereotypiat pitävätkin paikkansa ja vaikkeivat pitäisikään, on niissä kuitenkin niin paljon totuutta, että jokainen nainen varmasti pystyy samaistumaan tai kuvittelemaan tilanteen elävästi mieleensä. Tämä on postaussarja kärjistetyistä stereotypioista, jotka on murskattu meidän perheessä.


Se joka pyykkää, määrää millaisilla laittella siitä urakasta selvitään.

Meillä se olen minä. Minun pyykit, minun kopat, minun koneet ja minä valitsen! 

Tai sitten en. 


Viime kuussa kirjoitin vähän miten olen saanut pyykkihuollon toimimaan meidän pikkuvessassa, niin kerrotaanpa nyt myös tarina siitä miten meille tuli kuivausrumpu.

Tämän kodin vessa pyykkikoreineen ja kuivaustelineineen oli valmis ensimmäisenä. Meidän ensimmäinen iso muuttokuorma oli muuten lastenhuone ja esittelin peräkärryn lainanneelle ystävälle meidän hienon ja keksiliään pyykkiratkaisun. Hän mainitsi ohimennen, että hommaa kuule kuivausrumpu.

"Et osaa kaivata sitä, kun sulla ei sitä aikaisemmin ole ollut, mutta se on sun arjen pelastus kolmen pienen lapsen kanssa. Mieti mitä kaikkea voit tehdä sillä ajalla, mikä menee pyykin ripustamiseen." kertoi neljän lapsen äiti.

Mainitsin keskustelusta puoliskolleni ja hän, joka ei meillä edes pyykkää, koki ahaa elämyksen: "Miksei olla aiemmin sitä itse keksitty!". Kun taas itse tuumin, ettei mulla käynyt mielessäkään tarvita kuivuria. Vielä meidän pyykkien kuivuessa epätoivoisesti pyykkituvassa, puoliskoni lähti käymään ruokakaupassa.

Parin tunnin päästä huomasin ikkunasta miten appiukon auto kurvasi alaovelle ja kuskin paikalta nouseva puoliskoni kantoi takakontista kuivausrumpua sisään. Mainittakoon vielä, että hän kyllä lähti "ruokakauppaan" ihan meidän omalla autolla.


Toki täytyy rehellisyyden nimissä ehkä tunnustaa, etten ollut kovin iloinen, kun alle 24h keskustelusta meillä oli kuivuri vessassa. Varsinkin kun aluksi jouduttiin irroittamaan yksi pyykkikoppa "minun täydellisestä pyykkiseinästä".

Parissa päivässä puoliskoni hommasi myös tason kuivurin ja pyykkikoneen väliin, jotta saatiin pesutorni pystyyn ja neljäs pyykkikoppa takaisin paikoilleen. Meidän pesukone on siis kooltaan n. 60cm x 45cm, siksi 60cm x 60cm kuivausrumpua ei voitu nostaa suoraan sen päälle.

Ja kyllähän mie nyt kuivaamisen helppoudesta olin myyyty heti, vaikka raskaushormoneissani hieman pidempään yritin vihoitella moista päähän pistoa. Ihan ilman kysymättä meni ja helpotti minun elämää, aika kumma mies tuo puoliskoni.

Mites teillä shoppaillaan tällaiset kodinhoidolliset isot laitteet?
Yhdessä vai erikseen, tarkkaan harkiten vai extemporee, vai jotenkin ihan muuten?

ps. Nythän sitten kävi myös niin, että eilen pyykätessä napsautin sen normaalisti päälle, mutta ihan parin sekunnin jälkeen se vaan jäi hyrräämään pienesti, eikä selvästikään pyörittänyt. Oikeasti siitä pitäisi kuulua aika iso hurina. Että tunnustetaan myös se, että jos se nyt onkin tosissaan rikki, niin siitä tulee kyllä pikkuisen isompi itku!

33 faktaa minusta by puoliskoni

Törmäsin tähän haasteeseen jo ennen joulua, ensimmäisenä Iinan blogissa ja sieltä nappasin toisenkin haasteen luonnoksiin. Nyt huomasin että tästä on näemmä kahta eri variaatiota: 33 faktaa puolison suusta ja toisessa versiossa vastaajani onkin paraskaveri. Tuli itseasiassa mieleen että näitä vastauksiahan pitäisi kysellä myös omilta siskoilta. Mutta nyt niitä vastauksia puoliskoni suusta!


Mitä oikeasti ajatetlit minusta ensitreffeillämme? - Et olekaan lihava (en vieläkän hoksaa mistä se mielikuva tuli)
Nauranko vitseille mitä en oikeasti tajua? - Yleensä, naurat ennen kun tajuat
Pidänkö halailusta? - "Lievästi"
Halusinko pienet vai isot häät? - Isot (vain kaikki tärkeimmät ja läheisimmät sukulaiset eli n. 150hlö)
Olenko koskaan rikkonut lakia? - Oot sie jotaki
Millainen on voileipäni? - Rasvaa ja leikkele (+ juusto + kurkku + tomaatti + paprika + salaatti, jos niitä on kaapissa) 
Millaista musiikkia kuuntelen? - Hipsterisuomipoppia (mitä se on? :D suomalaista kyllä!)
Mitä pelkään? - Pimeää
Kestänkö stressiä? - Tiettyyn pisteesen asti 
Oudoin tapani? - Sie siivoat oudolla logiikalla (Ei, vaan just hyvällä logiikalla, työvaihe kerrallaan! Paitsi että unohdan välillä että mitä olin tekemässä seuraavaksi ja sillon logiikka ehkä saattaa kärsiä...)
Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua? - Puhelinmyyjäksi


Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen tahansa kanssa, kuka se olisi? - Minä
Mitä tekisin rahoilla jos voittaisin lotossa? - Laittasit raha-asiat kuntoon ja ostaisit läheisille jotakin esim. talon / veneen. 
Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi? - Vihreä, sie olet maanläheinen hörhö rakkauden lähettiläs.
Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä? - Että ne ei ota sinua huomioon, kysyvät mitä kuuluu, mutta pälpättävät vaan itsestään.
Mikä on suosikki roskaruokani? - Kanahampurilainen
Rumin vaatteni mistä minä pidän mutta sinä et? - Ne harmaat espritin leveälahkeiset housut. jotka on tosin hävitetty jo.
Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle? - jee
Haluanko että minua hoidetaan olessani kipeä? - Joo, kuka ei
Miten käyttäydyn kun riitelemme? - Joskus on kysymyksiä joihin ei kannata vastata, tää on yks niistä.
Mitä tilaan, kun menemme ravintolaan? - Riippuu kuinka tuttu ravintola on. (No en mie kyllä osaa ikinä päättää vaikka olis kuin tuttu paikka :D)
Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia? - Missä vaan - tietokoneella, hyvässä seurassa, illan istujaisissa, uimassa, saunassa, kuumassa suihkussa, rauhassa jotain kirjaa lukien.


Mikä saa minut todella vihastumaan? - Jos sinua kohdellaan epäreilusti.
Entä piristymään? - Hetkellinen oma aika.
Millainen olen vaimona? - Hyvä. huomioiva (......)
Kumpi sanoi ensin "rakastan sinua" ja missä se tapahtui? - Sinä, puhelimessa
Mitä teen heti ekana aamulla? - Painat torkkua joku viis kertaa jos ei oo kiire vessaan
Millaisia vaatteita käytän kotona? - Rentoja
Mitä kotiaskareita en osaa hoitaa? - Roskat jää eteiseen
Kumpi määrää kaapin paikan? - Aikalailla sie varmaan
Mikä on paras luonteen piirteeni? - Iloisuus
Entä paras piirre ulkoisesti? - Naama
Ihanin yhteinen muisto? - Vaikea sanoa yhtä ihanaa. Häät, sillon olit ainakin onnellinen. Tai kun oltiin yöuinnilla, kun sun kaulakoru katkes. (Pitäis vissiin panostaa enemmän parisuhdeaikaan.. :D)

Tähän haasteeseen muiden vastauksia löydät ainakin Julialta ja Minnalta :) Mitä sun puoliso vastaisi?

Ihmeiden junamatka

Jatketaan vielä vähän reissutunnelmissa ja palataan ajassa ihan jouluun saakka. Me matkustettiin joulun jälkeen junalla Jyväskylään. Ensin kirjasin kaiken tästä matkasta  "joulun parhaat" postaukseen. Huomasin kirjoittaaneeni junamatkasta niin paljon, että pistin sen omaan postaukseen. Tuolla matkalla meillä kävi hyvä tuuri monta kertaa! Mainitaan ne nyt tähän, kun vielä muistan. Kiitollisuutta ei nimittäin voi jakaa liikaa.


Saatiin kyyti juna-asemalle papalta. Parkkipaikalta asemalla kärrytellessä hieman epäilytti, että mun rattaat-turvaistuin-matkalaukku-turvaistuin-torni kaatuu, mutta eipäs kaatunutkaan! Mulla ole kuvaa tämän vuoden tornista, mutta ylläolevassa on tavaratorni joululta 2017 kun matkustettiin junalla jyävksylään ensimmäistä kertaa. Silloin ei uskallettu tehdä vaihtoa Pieksämäellä, vaan vaari tuli hakemaan meidät. Mutta nyt 2018 mentiin junalla koko matka vaihtoineen.

Ensimmäinen pieni ihme tapahtui, kun päästiin vaihtoasemalle. Junavaunumme sen laiturin puoleinen ovi ei auennut, joten ystävällinen konduktööri laski meidät kärrytornimme kanssa alas invahissillä. Ja huomasinpa, että kiireellä junaa kohti juossut perhe pääsi ajoissa junaan, kun konduktööri nappasi heidän vaunut vuorostaan ylös samaisella hissillä.



Toinen ihme oli ystävällinen kanssamatkustaja. Tietenkin heti asematunneliin päästyämme lapsille iski vessahätä ja vaihtoaikaa meillä oli vain 58minuuttia. Eikä minulla tietenkään ollut aseman vessan oveen sopivaa kolikkoa. Lapset huomasit asemasalissa pienen koiran. Hetken aikaa koiraa siliteltyämme meistä tuli koira- ja reppuvahteja ja me päästiin sitten vuorostamme samalla kolikolla vessaan.

Kolmas ihme. Kun suuntasimme uuden koiraystävämme kanssa laiturille edessämme seisoi Pendolinon sijaan kaksikerroksinen InterCityjuna. Tuumasin ulkona seisovalle konduktöörille, että "eihän tässä pitänyt olla leikkivaunua!" johon sain nauravan vastauksen, että "eipä pitänyt olla tämän näköinen juna ollenkaan". Parasta tässä varakalustossahan siis oli se, että ICjunissa on leikkivaunu! Joskus epäonni muuttuu onneksi.

Ei tarvinnut antaa lapsille puhelinta viimekäden viihdyttimeksi, kun kirjat lakkasivat kiinnostamasta jo ensimmäisessä junassa. Sen verran oli muitakin matkustajia, etten viitsinyt kameran kanssa lapsia osoitella. Leikkivaunu kuvat ovat siis keväältä 2017, aamu 7 ei ollut muita lapsia matkustamassa.


Kotimatkalla ei sitten tapahtunutkaan mitään kummempia. Ensimmäinen väli mentiin Pendolinolla, missä annoin Jekulle värityskirjan ja Elpulla oli pyyhittävät tussit ja aakkostehtäväkirja. Toinen pätkä mentiin InterCityllä, leikkivaunussa tottakai. Mentiin hyvissä ajoin alas tavaroidemme luokse, että ehditään pois junasta. Juna jäi joksikin aikaa odottelemaan vastaantulevaa junaa hieman ennen kotiasemaamme ja Jekku ehti nukahtaa sillä aikaa.

Onko siellä muita edes silloin tällöin junalla matkustavia? 

Arkea karkuun Rovaniemelle

Puoliskollani oli heti vuoden alkuun pari aika tiukkaa työviikkoa, joita seuraavat viiden päivän vapaat voisi käyttää reissaamiseen. Puoliskoni halusi suunnata ystävänsä luo Ouluun, niinpä minulle ja lapsille tuli hyvä tilaisuus lähteä pikkusiskon luokse Rovaniemelle hakemaan mun sukset.


Nuo epäonnen sukset jäivät, kun en löytänyt niitä pois muuttaessani kesäkuussa 2012. Luulin että ne on kämppikseni vanhempien kotona, koska siellä oltiin viimeksi hiihdetty ja sinne ne jätin, mutta selvisi että ne olisivat sittenkin olleet asuntomme vaatehuoneessa koko ajan. Hups. Sinne jäi siis hiihtopuku, sukset, sauvat ja monot, joita kaipaan. 

Mutta asiaan. Kun puoliskoni työrupeaman viimeinen vuoro päättyi sunnuntaina klo 16, kävimme hakemassa hänet kotiin, pakkasimme auton ja suuntasimme kohti Jyväskylää. Pienen iltapalan (eli iltapala-aikaan syödyn päivällisen)  jälkeen vaihdoimme avaimet ja tavarat meidän autosta äidin autoon, napattiin siitä myös isosisko kyytiin ja suunnattiin pohjoiseen.


Puoliskoni jäi kyydistä Oulussa puolenyön jälkeen ja minä, isosisko ja lapset jatkettiin matkaa, kirkkaassa pakkasyössä. Parkkeerattiin aamu neljältä pikkusiskomme pihaan, todetaksemme, että molemmilta on akku loppu (minähän siis tajusin ennen Jyväskylää etten ottanut koko laturia edes mukaani), eikä muistettu oikeaa summeria. Onneksi se naapuri kenen summeria soitimme, oli pikkusiskomme kaveri, joten ei pahasti häiritty ketään, jos hän edes ikinä kuuli soittoamme.

Kun sitten puhelimeen oli saatu hotellin respassa virtaa ja pikkusiskokin kiinni, päästiin viideltä vihdoin purkamaan tavarat autosta. Ensimmäinen lomapäivä meni siis enemmän tai vähemmän nukkuessa. Minä sain nukkua aamulla peräti 2,5 tuntia. Kuskina ollut isosiskoni muutaman tunnin enemmän. Jekku nukahti puolen päivän jälkeen sohvalle, siskoni käteen nojaten ja Elpu sammui kesken elokuvan kolmen aikaan, vaikka häntä "ei väsyttänyt".

Meidän pakoarjesta viikkomme sisälsi paljon rentoja aamupäiviä, saunomista ja ulkoilua Rovaniemen keskustan alueella. Kertaalleen suunnattiin keskustaan jo valoisan aikaan vähän kiertelemään kauppoja. Todella vähän, koska minun kauppalistallani oli ainoastaan luonnonkosmetiikkaa myyvä Attitranse ja apteekki. Lapset löysivät matkamuistot, jotka ostettiin ja shoppailun päätteeksi käytiin mäkkärissä syömässä.

Käytiin tietenkin napapiirillä Pajakylässä moikkaamassa Joulupukkia ja vähän fiilistelemässä turistirysän ja joulun tunnelmaa. Lapsille tosin koko napapiiri oli melko pettymys, koska tämä äiti piti tiukasti lompakon nyörit kiinni. Onneksi lunta riitti ja leikkipaikka liukumäkineen löytyi vielä ennen lähtöä. Käytettiin mieluummin rahaa viemällä lapset illalla uimaan SantaSportin kylpylään, mikä taas on näiden sankareiden mielestä aina parasta. Ja uintikaveriksi saatiin mun koulukaveri.

Viikon leffasaldo:
  • Disney Prinsessa ja sammakko x 3
  • Disney Kaunotar ja Hirviö
  • Disney Tarzan
  • Lilo & Stich
  • Hercules
  • Henkien kätkemä x 2 suomeksi + kerran japaniksi lasten mentyä nukkumaan
  • Pieni merenneito x 3
  • Atlantis
  • Totoro x 2
  • Aarreplaneetta - oli muuten tosi yvä elokuva, Elpu ja Jekku nukahtivat ennen kuin se edes alkoi kunnolla

Viikon kokkailusaldo:
  • Lasagne - josta riittikin sitten useammalle aterialle. Maitoallergiset lapset saivat makaronimössöä. 
  • Banaani-mansikka-vadelma-smoothie, jota tuli ihan liian vähän, koska joukun pienin olisi selvästi halunnut oman annoksensa.
  • Kreikkalainen salaatti
  • Riisiä ja kanakastiketta
  • Nakit ja muusi


Perjantaina lähdettiin kotimatkalle vain puolitoista tuntia aiottua myöhemmin. Herättiin silloin kun oltiin suunniteltu lähtevämme ja syy pienimmän huonoon yöhökin selvisi kuumemittarin lukemasta. Valitettavasti tuo pienin ei ollut ainoa jolla oli kipeä olo. Ja no sanotaanko että alku matka huonosti aamupalan syöneiden ja huonosti nukkuneiden lasten kanssa oli vähintäänkin kamala.

Onneksi lapset viihtyivät takapenkillä heti paremmin, kun Oulusta kyytiin hypännyt isi oli siellä heidän kaverina. Ja vihdoin molemmat nukkuivatkin jonkun pätkän. Jyväskylässä pysähdyttiin mummun ja vaarin luokse missä myös mummo ja pappa odottivat meitä mummon herkullisen lihakeiton kanssa.


Ruokapöydässä puoliskoni tuumasi, ettei Ukko näytä ihan terveeltä ja poika olikin varsin rauhallinen. Puoliskoni kävi ensin apteekissa hakemassa lapsille yskänlääkettä ja särkylääkettä ja käytiin kahdestaan ostamassa lauantaiksi ruoat vielä ennen kotiinlähtöä. Kätevää kun äitin ja isin lähi Prisma on klo 23 saakka auki. Me nimittäin todettiin, ettei jakseta kuitenkaan lähteä kauppaan lauantaiaamusta kun herätään. Onneksi ei tarvinnut, koska oltiin kotona aamu kolmelta ja kun puolilta päivin aamupalalla mittasin Jekulta lämmön, oli Ukolla kuumetta 38.3. 

Näinpä siis aloitettiin Helmikuu sairastellen, ei nimittäin ollut kellään meistä kovin häävi olo, jos nenäliinoja ja kurkkupastilleja lasketaan. Mutta toistaiseksi Jekku on ainut jolle pidettiin sairastupaa kuumeen takia. Sunnuntai aamuna kaikilta kuumetta mitatessamme korkeimmalle kiivennyt lukema oli vain 36.5. Elpu pääsi päiväkoti rytmiin, mutta Jekkua olen pidellyt vielä sisällä kovan yskän takia.


Onko teillä vältytty flunssalta? 

Ensimmäistä kertaa sokerirasituksessa

Kun tämän raskauden ensimmäisessä neuvolassa kuulin, että minäkin pääsen sokerirasitustestiin nyt ensimmäistä kertaa, päätin olla avoimin mielin ja suurimmalta osin skipata kaikki nettikeskustelut aiheesta. Sokerirasitus tehdään jos äidillä on riski sairastua raskausdiabetekseen. Riskiä kartoitetaan esimerkiksi kyselemällä onko omalla äidillä ollut raskausdiabetes tai onko mahdollisesti muita sukurasitteita, myös odottajan ikä ja paino vaikuttavat.

Minulla ei ole sukurasitteita, siksi ja iän puolesta olen aiemmilla kerroilla välttänyt testin. Täällä sokerirasitus tehdään kuitenkin kaikille yli 25 vuotiaille odottajille. Minä sain ajan labraan torstaille 24.1. mikä oli myös Rv 25+0. Varasin ajan laboratorioon aamu yhdeksäksi. Testiä ennen piti paastota 12 tuntia ja minulle tarjottiin aikaa heti 7:15 kun labra aukeaa. Näin kalenterista, että puoliskollani olisi vapaapäivä, mutta ajattelin kuitenkin vieväni ensin Elpun päiväkotiin ja ajavani sieltä suoraan labraan.


Etukäteen jännitin eniten paastoa, mutta poikettiin ruokakaupasta kiinalaisen kautta kotiin. Runsaan iltapalan jälkeen ei oikeastaan edes tehnyt mieli syödä ennen nukkumaan menoa. Usein närästys alkaa juuri, kun olen menossa nukkumaan ja siihen juon kylmää kaakaota ja ilman vesilasia en voisi edes kuvitella nukkuvani. Hampaatkin olen pessyt sitten jollain yöllisistä vessakäynneistäni. Mutta nyt yö menikin vastoin odotuksia tosi hyvin. Ei nälkää, eikä närästystä ja paastonkin aloitin ohjeen mukaan hampaiden pesulla.

Elpu joutui skippaamaan päiväkodin sairastelun takia, joten heräilin itsekin juuri sopivasti pukeakseni ja lähteäkseni kävelemään kohti labraa. Hassuin ohje paastoon oli, että sen aikana ei saanut pestä edes hampaita. Ei uskoisi että mahdollisesti niellyllä hammastahnalla olisi vaikutusta testiin. No kiltisti ohjetta noudattaen ja valmiiksi pahamaku suussani hörpin 250ml sinisestä pullosta kertakäyttökuppiin kaadettua sokerilientä kymmenen yli 9, ensimmäisten verinäytteiden ottamisen jälkeen.

Sen verran olin ohimennen sokerirasituksesta kuitenkin lukenut, että vaikka koko testin aikana olisi ollut ihan hyvä olo, niin litku maistuu silti kamalalta. Minusta se oli ihan okei - tosi makeaa, ei hyvää, eikä pahaa. Vähän kuin paksumpaa spritea ilman hiilihappoja.


Litkun juomiseen oli aikaa viisi minuuttia ja ainakin minulle tuo aika oli enemmän kuin tarpeeksi. Sen jälkeen laitettiin kelloon ajastus tunnin päähän ja menin odotustilaan. Ällöttävintä testissä oli se, että parista vesihuikasta huolimatta vielä ensimmäisen tunnin jälkeen sokeriliemen maku velloi pesemättömässä suussa.

Toisen verinäytteen jälkeen vietin labran salissa vielä toisen tunnin, minkä jälkeen otettiin vielä yksi näyte.  Kokonaisuudessaan matkoineen sokerirasitukseen meni aikaa n. 2h30min. Kotiin tullessani puoli 12 aikaan söin heti lounaan lasten kanssa. Selvisin siis koko paastosta sekä testistä ilman pahoinvointia! Aika ihme, nimittäin kahtena aiempana aamuna olin niin huonovointinen, että päädyin pitkästä aikaa halaamaan pönttöä. 

Me oltiin viime viikko reissussa, ja jätin laturini kotiin vahingossa. Aina kun muistin, että nyt pitää soittaa neuvolasta sokerin tuloksia, oli tietenkin joko akkuloppu tai liian myöhä. Eilen sain tulokseni, vaikka puolet puhelusta meni enemmän tai vähemmän ohi, kun Elpu ja Jekku olivat vieressäni koko ajan. Sain puhtaat paperit dainkannalta, mutta sen enempää en uskalla nyt kertoa tuloksiani enkä verrata niitä viitearvoihin. En ole lainkaan varma kuulinko oikein saatika muistanko kuulemaani oikein.


Seuraava neuvolakäynti on 20.2. kysyn siellä tulokset uudestaan. Ennen tuota neuvolaa meillä on vielä lääkärintekemä kokoarvioultra matalan "PappaA-mikälie-arvon" takia, mikä selvisi silloin nt-ultraa varten otetuissa verikokeissa. Jännä nähdä onko vauva nyt ultrassa sitten pienikokoinen, niin kuin tuo matala arvo uhkaa, vai ihan viikkoja vastaava, kuten oli nt- ja rakenneultrissa.

Mitä muuta tässä vaiheessa, niin maha tuntuu paljon isommalta kuin miltä peilistä tai kuvista näyttää. ja harjoitussupistuksia on alkanut tulla rasituksen jälkeen ja satunnaisen säännöllisesti. Siis säännöllisesti että ainakin kerran päivässä, mutta satunnaisesti kuitenkin riippuen ihan päivän rasituksesta, eikä mitenkään että joka ilta varmasti tulisi pari. Säännöllistä on kuitenki se, että kun minä käyn nukkumaan, niin vauva alkaa jumppaamaan.

Ja niinkun minä ajattelin, että nyt otan useammin masukuvia, niin tulikin sitten parin viikon tauko, etten ottanut yhtään kuvaa.... No jospa sitten ultran ja neuvolan kuulumisiin olisin vähän ahkerampi. Seuraavana luonnoksissa vähän reissua, kunhan saan kaikki maisemakuvat karsittua :D 

Ihanaa Saamelaisten Kansallispäivää! :)

Taaperon ystäväkirja - 2v6kk vastaukset

Huomasin keväällä, että olin saanut Facebookissa blogihaasteen! Klara - Nutturalla blogista oli heittänyt jo parivuotta sitten itse saamansa haasteen nyt uudelleen kiertoon ja miksikäs tähän nyt ei tarttuisi, koska me ei oltu tätä koskaan tehty.

Elpu sai vastata kysymyksiin heti, vaikkei enää taapero olekaan. Mutta Jekun kanssa piti vähän odotella, että hän malttaa keskittyä äidin hupsuihin kysymyksiin näinkin kauan. Noh kannattiko odottaa vajaa 2vuotiaasta 2v6kk ikään, se selviää kohta. Elpun 3v10kk vastaukset voit lukea täältä.




Nimi (jolla esiinnyt blogissa) ja blogin nimi: (ooksie Jekku vai Ukko?) - Ukko

Ikäsi? Minkä ikäinen sie oot? - äitin kokoinen

Parasta just nyt? Elpu! Sinusta en tykkää

Lempiruoka: Kananmuna (sanoo poika joka ei ole eläissään maistanut kanamunaa allergiansa vuoksi)

Lempijuoma: Limsa

Suosikkileikkini: se ruoka

Harrastukset: Minä kalastan

Idolini: Isi


Valitse parempi vaihtoehto:

potta / vaippa PÖNTTÖ

auto / juna JUNA

kukkakaali / parsakaali PARSAKAALI

lämmin / viileä VIILEÄ

oma sänky / äidin kainalo ISIN KAINALO



Saanen huomauttaa, että pojassamme on pientä huijarin vikaa.Vai että isin kainalo, kun joka yö löydän hänet omasta kainalostani! :D Toki yleensä, kun minä lähden aamulla viemään Elpua päiväkotiin, Jekku jatkaa uniaan isin kainalossa. Uskallan myös väittää, että kommentistaan huolimatta poika tykkää myös minusta. Ainakin pusuista ja haleista päätellen :)

Nöpsyn ystäväkirja -blogihaasteen säännöt:
- Kerro, kuka bloggaaja haasteen sinulle antoi ja mistä blogista
- Vastaa blogipostauksessa annettuihin kysymyksiin
- Haasta muutama blogilapsi tai -perhe vastaamaan kysymyksiin
- Ilmoita haastetuille, että heidät on haastettu

Voiko ateistin ja uskovaisen parisuhde toimia?

Otsikon kysymys esitettiin eräässä nettikeslustelussa jo aika kauan sitten. Päätin jättää osallistumatta keskusteluun, mutta kysymys ja sen kommentit jäivät mieleen.

Wikipedia antaa ateistille aika monta eriastetta, joten kuvailisin puoliskoani ehkä enemmänkin laiskaksi tapakristityksi. Hän on käynyt rippukoulun ja maksaa kirkollisveronsa.

Hänelle oli tärkeää, että lapsillamme on oikeat EvankelisLuterilaisen kirkon ristiäiset ja viralliset kummit. Mutta siihen se sitten jääkin. Edes joululaulajaisiin tai kirkkomuskarin esitykseen en ole häntä saanut mukaan.

Itse taas olen syntynyt perheeseen, jossa vanhempieni avioliitto on sinetöity Temppelissä ajaksi ja iankaikkisuudeksi. Olen saanut uskoni niin sanotusti äidinmaidossa ja meillä kotona luettiin pyhätkirjoitukset aamuisin, pidettiin perheenä yhteiset ilta-, aamu-, ja ruokaruokoukset ja kävimme kirkossa joka sunnuntai.

Ja niin minä olen aina asuinkaupungista riippumatta osallistunut kaikkeen kirkon nuorten toimintaan ja käynyt kirkossa joka sunnuntai, myös nykyään omien lasten kanssa. Kuulun Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon.

Siispä muokataan otsikkoa hieman: Voiko Myöhempien Aikojen Pyhän ja tapakristityn avioliitto toimia?

Ja vastaan heti lyhyesti ja ytimekkäästi: tottakai voi.

En väitä, että meidän avioliitto olisi yhtään sen helpompi tai vaikeampi kuin kenenkään muunkaan.

On aivan sama menevätkö henkilöt naimisiin erimaalaisen tai eriuskoisen ihmisen kanssa, koska pienoinen kulttuurisokki on taattu joka tapauksessa siinä vaiheessa, kun aletaan ensimmäistä kertaa koristelemaan yhdessä joulukuusta tai juhlimaan syntymäpäiviä.



Jokainen perhe on erilainen omine tapoineen ja perinteineen, eri maiden kulttuurit ja eri uskonnot voivat toki olla este, jos niiden antaa olla. Mutta ne voivat myös olla rikkaus, lisä mauste.

Kaikki on kiinni siitä minkälaisen henkilön puolisokseen valitsee. Suhde tai liitto on varmasti aika tuhoon tuomittu, jos molemmat yrittävät vain muuttaa toisiaan, ja jos kumpikaan ei ole valmis antamaan periksi missään.

Me sovimme jo ennen kuin oltiin edes kihloissa, että lasten asioista ei koskaan tapella. Kyllä minä kysyin, kelpaisiko jos minä askartelen kummeille todistukset, mutta se ei puoliskoni mielestä ole yhtään sama asia, joten meidän lapsilla on ollut virallisinä nimijuhlina ristiäiset.

Molemmat lapset saivat myös nimenantosiunauksen sakramenttikokouksessa, kuten meillä on tapana. Jekun ristiäisissä meillä oli amerikkalainen pappi ja hän oli varsin hämmentynyt kuullessaan mihin kirkkoon minä kuulun ja silti meidän lapset on kastettu luterilaisiksi. Hän oli myös hämmentynyt miten me ylipäätään ollaan naimisissa


Viisaudensana kieltää alkoholin, tupakan ja muut riippuvuutta aiheuttavat aineet. Nuorena olin todella jyrkkä, ettei minun kodissani ole alkoholia. Esimerkiksi opistolla en alkuun päästänyt ketään muita kuin kämppikseni juomineen huoneeseemme ja Rovaniemellä meinasin jättää luokkakavereiden mäyräkoiran rappuun, kun he tulivat viettämään syntymäpäiviäni ja tupareita. Nykyään meidän jääkaapista saattaa silloin tällöin löytyä olut pullo tai pari.

Tässä kuuden ja puolen vuoden seurustelun (joista 5v naimisissa) aikana olen oppinut, ettei puoliskoni alkoholinkäyttö ole ongelma. Paitsi siinä määrin, ettei me olla koskaan käyty tanssimassa, koska puoliskoni ei halua olla päihtynyt seurassani ja koska hän on suomalainen mies, hän ilmeisesti tanssii vain päissään. :D

Yhtä puoliskoni tapaa vihaan. Kiroilua. Ja sitäkin vain siksi, että puhetyyli ja murteet tarttuvat minulle tosi helposti ja samoin käy kiroilullekin. Minun pitää ihan tietoisesti plokata kirosanat mielestäni. Tähän kun lisätään se, että olen myös hieman herkkä kiehahtamaan ja silloin lähtee ärräpäät lentämään aivan liian helposti.

Jos meillä olisi koti, jossa kukaan ei koskaan kiroilisi, olisi varmasti helpompi hillitä kieltään myös vihaisena. Kirosanat tarttuvat luvattoman helposti, ja ärsyttävämmin kuin murre.
Mutta jos nyt palataan vielä siihen alkuperäiseen kysymykseen, voiko eri taustoisten ihmisten parisuhde toimia, niin vastasinkin jo että voi. Kaikillahan meillä on jo ihan eritaustat pelkästään sillä, että puoliso on kasvanut lapsuutensa ja nuoruutensa erilaisessa kodissa kuin sinä.

Jokainen parisuhde vaatii työtä ja aikaa. Enkä tarkoita aikaa kauanko parisuhdetta on takana, vaan sitä parisuhdeaikaa. Kun vaan ollaan läsnä ja jutellaan kahdestaan. Jos molemmat haluavat rakastaa toisiaan nyt ja aina, niin yleensä silloin halutaan myös pitää parhainta huolta siitä puolisosta ja silloin parisuhde toimii.

Keskustelussa oli vastauksia sekä puolesta perusteluineen että todella vahvoja "ei toimi" kannanottoja. Mutta ei se avioliitto aina kestä, eikä parisuhde aina toimi edes kahden saman maalaisen tai saman uskoisen kanssa.

Miksi ateistin ja uskovaisen parisuhde ei voisi toimia, jos molemmat vain haluat kunnioittaa ja rakastaa toisiaan ja myös niitä uskontoon liittyviä eriäviä mielipiteitä?




"On rikkaus ymmärtää, että avioliitossa kumpikin saa enemmän ANTAMALLA toiselle enemmän.  Epäitsekkyyden ja toisen palvelemisen kautta saa itsekin enemmän- ja  ennen kaikkea tuntee olonsa paremmaksi." 
"Kun avioliitto ymmärretään oikein, se toimii kuin ankkurina elämässä ja siihen voi luottaa elämän myrskyissä."
"Kohdatessanne kaikkia noita [iloja ja haasteitakin], teistä tuntuu vielä paremmalta, kun saatte kohdata ne parhaan ystävänne kanssa. Edellyttäen että olette keskenänne parhaat ystävykset. Resepti siihen on se, että olette paljon yhdessä ja harrastatte yhdessä. Voitte ikään kuin kasvaa vielä lähemmäs yhteen. Olette löytäneet toisenne nuorina ja voitte hakea kaikki teitä yhdistvät tärkeät muistot elämäänne yhdessä."
Lainaukset meidän vihkipuheesta.

Toimiva pyykkihoulto pikkuvessaan

Kun Elpu syntyi oltiin juuri muutettu kolmanteen kotiimme. Meillä ei vielä ollut omaa pyykkikonetta, mutta taloyhtiön pesutupa oli oikeasti hyvä ja kuivaushuone iso. Toki oma seikkailunsa oli vauvan ja pyykkien kuljettaminen pyykkitupaan hissittömässä talossa. Pyykkikone hankittiin heti, kun löydettiin oikean muotoinen sopivaan hintaan. Tuon vessan esittely löytyy täältä: 56neliötä part 2.

Sittemmin meillä oli vessassa jopa kuivauskaappi: 65neliötä part 3 ja edellisessä kodissamme rivitalon päädyssä kesällä pyykit kuivuivat ulkona ja talvella vähän milloin missäkin, olohuoneessa tai kylpyhuoneessa tai saunassa: 79neliötä part 3.

Kun saatiin avaimet nykyiseen kotiimme aloitimme sisustamisen vessasta. Suunnittelin ostoslistan ikeaan ja lopulta todettiin, että kaikki toivomani likapyykkikopat olisivat vessaan aivan liian isoja.

Ihastuin seinään kiinnitettävään kuivaustelineeseen joka me myös ostettiin. Kun kahteen tasoon saa osan pyykeistä kuivumaan toivoin, että vain yksi olohuoneessa tai makuuhuoneessa pyörivä kuivausteline riittäisi. Ja mahtuisihan se vessaankin, vaikka suihkuun ei sitten enää samaan aikaan pääse.


Puoliskoni keksi, että kenkäkaapeista saadaan minulle tarpeeksi monta pyykkikoria likapyykille. Kun pyykkikone tuli uuteen kotiin testasin mahtavan pyykinkuivausideani kätyännössä pesemällä heti niin paljon pyykkiä, kuin vain sain mahtumaan kuivaustelineille.

Virhearvio No. 1 näin pienessä vessassa ei kuivu yhtään mikään, vaikka kuinka harvalleen ripustaisi.
Äiti jäi meille muuttokuorman purkuavuksi ja käytiin yhdessä testaamassa taloyhtiön pesutupa.

Virhearvio No. 2 ei sielläkään mikään kuivu. Vaikka kuivaushuone on ihan tilava ja siellä on kaksi puhallinta, ilma ei kierrä tarpeeksi, jos se on täynnä. Ja täyteenhän me se tietenkin pestiin! Oltaisiin viety osa sisällä pestystäkin, jos olisi mahtunut ja jos se olisi toiminut.

Sitten puoliskoni lähti "ruokakauppaan" ja tuli kotiin kuivausrummun kanssa.

Pyykkikoppien ja kuivaustelineen asennuksen jälkeen olin maailman onnellisin pyykkääjä. Siis ensimmäiseen pyykkipäivään asti.

Pyykkääminen on yhtäaikaa sekä mun inhokki että lemppari kotityö. Välillä kuitenkin hukun sekä likapyykkiin että viikkausta odottaviin puhtaisiin vaatteisiin ja kumpaakin välttääkseni minulla on nykyään aika selkeät sävelet siihen miten pyykki meillä pyörii.

Pyykkihuollon ABC


A) LAJITTELU: Lajittelemalla pyykit suoraan koppiin, ei tarvitse joka kerta etsiä ja keräillä likaisia vaatteita ja miettiä mitähän sitä ensin pesisi. Sen kyllä näkee, mikä pyykkikoppa tarvitsee ensimmäisenä tyhjennystä. Lajittelun olen oppinut kotona äidiltä. Minulla on neljä pyykkikoppaa ja niihin lajitellaan likaiset vaatteet väreittän:
  1. Mustat ja tummat
  2. Valkoiset / vaaleat
  3. Punaiset (+keltaiset, violetit, ruskeat)
  4. Siniset (+vihreät, harmaat).
  • Lakana & pyyhepyykin potkin kasaan pyykkikoneen viereen, enkä enää noudata niissä valkoisia tai värillisiä. Vaaleita ja tummia kyllä, jos niitä on paljon. Pyrin psemään ne yleensä samana päivänä kun lakanat vaihdan tai viimeistään seuraavana, ettei kasa jää pyörimään vessaan. (Kasan paikalle tulee toukokuussa tosin vaipparoskis)

B) KUIVURI EI OLE PUHTAIDEN VAATTEIDEN VARASTO:  Oikeasti vaatteet pitäisi ottaa pois sieltä mahdollisimman pian kuivumisen jälkeen rypistymisen estämiseksi ainakin. Mutta myönnän, että mulla kyllä jää kuivat vaatteet aika usein yön yli kuivuriin. Pesen pyykit usein vasta lasten mentyä nukkumaan. Kun kone on valmis n. klo 22 aikaan heitän pyykit kuivuriin ja menen itsekin nukkumaan. Aamulla kaivan sitten kuivat vaatteet viikattavaksi.

Kuivuri ei syrjäyttänyt kuivaustelinettä sata prosenttisesti. Tietyt alusvaatteet, urheiluvaatteet ja ulkoiluvaatteet ja muutamat muut joiden pesulappu kieltää kuivurin käytön ripustan hyvillä mielin henkariin tai telineelle. Mutta noita vaatteita saattaa olla koneellisessa maksimissaan 5, sen ripustaa aika äkkiä!

C) ÄLÄ PESE LISÄÄ, JOS ET JAKSA VIIKATA EDELLISIÄ: Tämä on mun uusin ja tärkein sääntö, josta pyrin pitämään kynsin hampain kiinni. Mikään ei ole masentavampaa kuin ympäriinsä kuljeksivat, pyykkikorista karanneet puhtaat vaatteet, jotka aikansa karkuteilla pyörittyään päätyvät käyttämättöminä, mutta pölyisinä takaisin pyykkiin.

Ilman autosta löytyneitä pipoja sekä hanskoja, tässä telineellä olisi vain 1 housut, 1 paita, 1 pitsivaate sekä Elpun kylpytakki hengarissa.

Jos pesen pyykkiä päivällä tavoitteeni on viikata saman päivän pyykit heti, koska yhden koneellisen viikkaaminen käy äkkiä, mulla taisi viimeksi mennä noin 10 minuuttia siitä kun aloitin, siihen että vaatteet olivat kaapissa. Siinä ajassa pienet kädet ei ehdi sotkea pinoja ja sen jaksaa tehdä vielä lasten mentyä nukkumaan.

Useamman vaatepyykin viikkaaminen alkaa olla ja aika työläs urakka. Ei se olisi niin työläs tehdä, mutta se ajatus siitä pyykkikasasta on paljon masentavampi, joten on helpompi lykätä viikkaamista. "En mie nyt jaksa, huomenna sitten" ja silloin on kas kummaa kierre valmis ja yks kaks viikkaus jonossa onkin koko viikon pyykit.

Ja sitten se realistinen kauhukuva: Minä viikkasin jättimäiset pyykkivuoreni kaatamalla kaikki vaatteet kasaan keskelle mattoa ja sitten viikattuja kasoja alkaa pikkuhiljaa kertyä maton reunoille. Niitä kasoja onkin sitten kiva viikata uudelleen, kun lapset ovat juosseet kymmenen kertaa maton ja vaatteiden yli ja uineet niissä puhtaissa vaatteisssa. Ei kiitos, viikkaan sitten, kun lapset nukkuvat JOS jaksan. (Kuulostaako tutulta kellekään muulle?)

Arvaisitteko muuten, että ollessani ensimmäistä kertaa kylässä puoliskollani, viikkasin huvikseni hänen koko vaatekaappinsa uusiksi. Että olen minä joskus siitä viikkaamisestakin tykännyt vaikka viimeaikoina se on ollut kotitöistä se inhottavin.

Viikkaamisen lisäksi inhosin tahrojen esipesua. Mutta nyt kun viikkaaminen ei ole hirveä urakka ja 1 koneellinen päivässä riittää, huomasin viimeksi pyykätessäni nauttivani tahrojen jynssäämisestä sappisaippualla ja hammasharjalla. Voiko olla mahdollista, että pyykkäämisestä tulee taas rentouttavaa ja aivot nollaavaa leppoisaa hommaa ainaisen velvollisuuden sijasta?


Mikä on sun inhokki tai lemppari kotityö? Pärjätäänkö teillä ilman kuivuria?

Joulun parhaat hetket


Joulu alkoi tietenkin enemmän ja vähemmän heti joulukuun vaihtuessa ja osana lasten joulukalentereita tehtiin joitakin jouluvalmisteluja kotiinkin. Joulukuusi on edelleen paikoillaan, ripustin pudonneet pallotkin äsken takaisin. Eiköhän palata hyvillä mielin joulukuun alkuun, sitä paitsi tammikuutakin on vielä reilusti jäljellä.

ENNEN JOULUA 


Päästiin lasten kanssa yllättäen mummin ja papan kyydissä Jyväskylään. Yleensä käydään aina uimassa, mutta tällä kertaa ei sännättykään kiireellä kohti kylpylää, vaan syötiin rauhassa. Ruoan jälkeen Elpu pääsi vaarin kanssa kaivamaan joulukuusta autotallista. 

Kun itse havahduin alakerrasta päiväunilta (öhöm lähempänä ilta yhdeksää..) olivatkin lapset ja vaari koristelleet jo koko kuusen tunnelmallisesti otsalamppujen valossa. Reissun kohokohta oli seuraava päivä, joka vietettiin isosiskoni kanssa meidän mummolassa. Käveltiin sinne n. 3km ilman rattaita ja lapset jaksoivat mukana yllättävän hienosti!


Nuorilla naisilla oli joulukarkkientekoa perjantai-illantoiminnassa ja sinne kutsuttiin myös kaikki muutkin seurakunnan sisaret. Niin myös minä kävin lasten kanssa tekemässä suklaaporot ja maistelemassa riisimurosuklaakarkkeja, jotka olivat muuten Jekun herkkua.

Käytiin Elpun päiväkodin joulujuhlassa. Saaliikseni sain kameraan salamalla otettuja kiiltäväsilmäisiä tai punasilmäisiä ja tärähtäneitä, mutta iloisia tonttuja ja lumiukkoja. Jekkua koitettiin viihdyttää katsomossa rusinoilla.


Avattiin luistelukausi eräs sunnuntai-iltapäivä ja lasten riemu oli aika huikea, kun paria päivää myöhemmin joulukalentereihin tonttu oli vienyt kuvan luistimista ja pari pientä karkkia. "Mennäänkö me tänäänkin luistelmaa?", suoraan Elpun päiväkotipäivän jälkeen.


Joulukalentereista löytyneet piparimuotit pääsivät myös käyttöön sinä samana päivänä, kun ystävä tuli meille leipomiskaveriksi. Tein pitkästä aikaa piparitalon ja se oli myös meidän lasten ensimmäinen. Elpu sai koristella toisen puolen katosta ja lupasin hänelle myös sivuseinät. Loput koristelu karkit vain katosivat parempiin suihin ennen sitä. Ensi jouluksi sitten uudestaa, jospa vaikka tehtäisiin piparitalon pihalle ne kuuset ja ihmisetkin. Nyt meinasi unohtua koko piha.


Ehdittiinpä me leipoa perinteiset joulutortut Jekun kummitädin kanssa vielä ennen jouluaattoa. Tämä oli jo kolmas vuosi peräkkäin.

JOULULOMALLA


Jouluaatto ja joulunpyhät vietettiin perinteisesti mummin ja papan luona  täällä. Olihan siinä porukkaa, kun kaikki 9 serkusta olivat koolla. Elpu on saavuttanut jo isonlapsen tittelin ja pääsi isompiensa kanssa yläkertaan pelaamaan rauhassa, kun Jekku taas saa vielä leikkiä omia leikkejään pienempien serkkujen kanssa aikuisten valvovan silmän alla.Tässä porukassa riittää kavereita kaikille.

Enpä muista koska viimeksi olisi kaivettu SingStarit esille, mutta nyt ääneen pääsivät kaikki halukkaat. Tämän joululoman jälkeen jopa Jekku osaa laulaa tärkeimmät kohdat Robinin Puuttuvasta palasesta

Vielä ennen vuoden vaihdetta matkustin lasten kanssa junalla Jyväskylään. Varauduin siihen, että matka saattaa olla pientä kaaosta ilman leikkivaunua, mutta selvittiin aika hienosti ja löydettiin Pendolinosta oma soppi jaloitteluun muita matkustajia häiritsemättä. Ja oli matkassa mukana hippunen hyvää onneakin.

Joululomalla mentiin tietenkin uimaan kylpylään.  Tehtiin samalla ennätys lähdössä, vaikka ei ehditykään kotiin ennen nukkuma-aikaa, uintiaikamme päättyi ennen nukkuma-aikaa. Perinteisestihän ollaan menty uimaan aina niin, että uintiaikamme päättyy lähellä sulkemisaikaa. Eli ollaan menty uimaan iltapala-aikaan.


Vuodenviimeisenä päivänä käytiin kaupungilla pyörimässä siskojeni ja lasten kanssa. Lapsille päivän kohokohta taisi olla mehujäät. Jekku nukahti rattaisiin jo matkalla autolle, ja autosta kannettiin molemmat suoraan sänkyyn. Kello oli tässä kohtaa suunnilleen kuusi. Kotiin tullessaan vaari ihmetteli miksi on niin rauhallista.

Parin tunnin päiväunien jälkeen arvaatte varmaan, että sankarimme jaksoivat hienosti hereillä ja odottivat innolla keskiyötä ja ilotulituksia.  Ennen myöhäistä illallista lapset  kävivät vaarin kanssa laittamassa ulkotulen ja kynttilät lyhtyihin. Ruoan jälkeen puettiin ripeästi päälle. Meidän ja vaarin lisäksi myös isosiskoni lähti katsomaan raketteja.


Uusi vuosi alkoi lumileikeillä ja lumiukon paisuessa lumilinnaksi ja lumilyhdyiksi, näette syyn miksi uudenvuoden aamusauna ei ihan toteutunutkaan aamupäivällä. Ennen kotimatkaa, lomaan mahtui vielä lisää lumileikkejä, pulkkailua ja luistelua. 


Joululoma muuten alkoi ja päättyi ristiäisiin. Nyt meillä on itseasiassa takana vasta ensimmäinen kokonainen viikko ilman reissaamista. Arki on kivaa kotona, mutta puoliskoni suunnittelee jo seuraavaa reissua, että katsotaan ollaanko mekin reissaamassa taas mummun ja vaarin luo samalla. Vieläköhän siellä on lumilinna pystyssä ja jäälyhdyt ehjinä. Lumiukon piposta puhumattakaan.