Miten riisit keitetään oikein?

Me ollaan ihan lomalla. Tai no siis oikeastihan meidän perheestä virallista hiihtolomaa viettää ainoastaan Elpu. Mutta lomailun kyllä huomaa. Siinä missä normaalisti herätyskello soi 730, nyt lapset ovat heräilleet kahdeksan aikaan leikkimään ja minä sitten olen herännyt vasta 9-10 aikaan tekemään aamupalaa.

Lomalle on myös jäänyt blogi, koska yleensä ruoanlaiton ja syömisen ohella aamupäivät ovat minun ja Jekun löhöilyaikaa, mikä tarkottaa kirjoja, lastenohjelmia ja blogia. Nyt omat aamupäiväni ovat venyneet heräämisen kannalta niin, ettei aamupalan jälkeen olekaan jäänyt aikaa tietokoneelle ja illalla taas olen nukahtanut harvinaisen aikaisin!

Ruoanlaitosta meillä ei kuitenkaan lomailla. Ja pakko myöntää, että tänään epäonnistuin totaalisesti. Tein valmiista hunajamarinoiduista broilerin filee suikaleista niin mauttoman kastikkeen, että kaikki ruokailijat  (myös minä itse) ihmettelivät mitä meillä oikein tänään tarjoiltiin. Mauttoman kastikkeen lisäkekin oli väärä. Täysjyväspaghetti peitti alleen senkin vähän maun mitä kanasta oli jäljellä

Pariviikkoa sitten syöty broilerfilee taas onnistui vallan mainiosti!

Ja tästä pienen aasin sillan kautta päästään itse aiheeseen. Yleensä kanan kanssa tekee mieli riisiä tai perunamuussia. Mutta tänään en yksinkertaisesti jaksanut alkaa ihmettelemään riisejä. Koska minä en osaa keittää riisiä! Tai siis osaan, kyllä ne kypsiksi tai ehkä paremmin ylikypsiksi tulee. Mutta ne eivät ole täydellisiä ikinä.

Älä siis etsi tästä postauksesta vastausta otsikon kysymykseen. Sen sijaan jos sinulla on vinkkejä, tai suoraan resepti siihen miten riisit keitetään oikein ja miten ne onnistuvat täydellisesti, kaikki tieto otetaan ilolla vastaan kommentteihin. 

Minä tarkistan joka kerta moneen kertaan ja tarkkaan ohjeen paketin kyljestä. Tällä hetkellä meidän täysjyväriisipaketin kyljessä lukee, että annos neljälle valmistuu 3dl riisiä + 7dl vettä.


Olen lisännyt riisit kylmään veteen. Olen lisännyt riisit kiehuvaan veteen. Olen keittänyt vesimäärän vedenkeittimessä ja kaatanut riisit jo valmiiksi kuumennettuun veteen. Olen keittänyt kannen alla täysillä ja miedolla ja ilman kantta täysillä ja miedolla. Mutta aina joudun lisäämään vettä jossain vaiheessa, riisien ollessa vielä aivan kovia ja vesien kadottua kattilasta. 

Kuulin jokin aika sitten, että riiseistä pitäisi kaataa keitinvesi pois ennen tarjoilua, samalla tavalla kuin pastastakin. Ja vesien kaatoa perusteltiin riisin sisältämän arseenin takia. No toki kaataisin minäkin vedet pois, jos kattilassa vielä olisi vettä.

En siis edelleenkään tiedä miten oikeaoppisesti kuuluu keittää täydelliset riisit. Mutta kun oltiin siskojen kanssa Rovaniemelle, kuulin että aasiassa riisit huuhdellaan ennen keittämistä. Nyt olen testannut huuhtelua useamman kertaa, en tiedä teenkö sitäkään oikein, mutta sen tiedän että muutaman huuhteluveden vaihdon jälkeen veden värissä on aika iso ero!


Eli jotakin niistä riiseistä siis irtoaa. Ja ehkä jos riisit huuhtelee huolella (en tosin tiedä kuinka monta kertaa on huolella) ennen keittämistä, ei varmaan haittaa, että kaikki vesi on imeytynyt riiseihin tai haihtunut hyörynä kun riisit ovat kypsiä.

Ja nyt arvon kotikokit ja ammattikokit kertokaa minulle, joka olen makaronikokki, kaikki vinkit täydellisten riisien keittämiseen, sana vapaa kommenteissa! Kiitos :)

"Hauska fakta":
Lähes koko elämäni olen keittänyt 10 minuutin makaroneja sellaiset kevyet 30-50min.... Kunnes puoliskoni ilmoitti, ettei meillä enää syödä ylikypsää pastaa ja opetti minulle miltä oikeasti sopivan kypsä pasta maistuu ja tuntuu suussa.  

Lääkärillä kasvukontrolliultrassa

Meinasin kirjoittaa sekä viikontakaisesta rv 28+1 lääkärin tekemästä kasvukontrolliultrasta että rv 28+6 neuvolaläynnistä. Postauksesta tulikin aika pitkä, joten leikkasin neuvolakuulumiset omaan postaukseensa. Tänään eletään jo 30. raskausviikkoa ja tarkalleen nyt  on rv 29+1.


Viikko sitten, eli rv 28+1päästiin äitiyspolille kurkkaamaan miten vauva kasvaa minun matalan PAPPAkMoM* arvon takia. Täällä matalaksi katsotaan alle 0.3 ja minun arvoni oli 0.21. Lääkäri tosin kertoi osan henkilökunnasta olleen juuri koulutuksessa, jossa oli kerrottu, että Helsingissä tähän kontrolliin otetaan, jos arvo on 0.1 tai pienempi. Matala arvo viittaa mahdollisesti pienikokoisena syntyvään vauvaan. 

*Arvon virallisen nimen löysin omakannasta, mitään muita tietojani en sitten sieltä löytänytkään :D

Nt ultrassa ja rakenneultrassa vauva vastasi tarkalleen viikkoja. Painoni on noussut aikalailla samaa tahtia kuin aiemmissa raskauksissa, siinä mielessä en siis ultraan mennessämme ollut mitenkään huolissani, enemmänkin utelias.

Lääkäri kysyi haluaisinko hänen tutkivan myös kohdunsuun tilanteen. Minulle ei ole koskaan ennen tehty sisätutkimusta raskauden aikana. Tykätään kuitenkin käydä lasten kanssa uimassa, joten halusin tietää onko siellä vielä tapahtunut mitään. Sen verran oli, että lääkäri teki tutkimuksen tosi varovasti, mutta uimaan uskaltaa ihan hyvin.


Lääkäri oli tosi mukava ja tutki huolellisesti vauvan pään, vartalon ja reiden mitat, joiden perusteella saatiin rv 28+1 koko arvioksi 1152g vastaa kokoa rv 27+4. Vauva on oikeinpäin, eli pää alaspäin raivotarjonnassa ja aika alhaalla jo. Vielä näyttäisi mahtuvan myös jalat suorana linkkuveitsi asentoon. Lapsivettä oli nyt runsaasti, sen osuus kuulema vähenee raskauden loppua kohden. Vauvan lisäksi lääkäri katsoi ja kuunteli myös napanuoran virtauksia ja ne oli ok.

Tutkimusten jälkeen verrattiin tämän raskauden ja Jekun odotuksen riskilukuja ja Jekun odotuksessa tämä PAPPAkMoM oli 0.5. Samalla kysyin, onko sieltä tapana lähettää ambulanssilla kätilö vastaan, jos tulisi ambulanssilla synnyttämään.

Tietenkin se riippuu tilanteesta - jos synnärillä ei ole ruuhkaa, siellä on kätilö vapaa lähtemään ja voidaan olettaa, että vauva tosiaan syntyy, niin silloin tulee kätilö vastaan. Periaatteessa me ehditään kyllä, jos lähdettäisiin heti kun tiedän synnytyksen olevan käynnissä. Mutta silti omalla autolla lähteminen tuntuu lievästi uhkarohkealta.

En yleensä tykkää kuvista, joissa pidän kättä mahan alla, mutta tämän tunikan kanssa kädellä sai hävitettyä muumimamma-oloa
Seuraavan kontrolliultran kutsu kerkesi jo tulla ja se on sitten huhtikuussa rv 36+0. Kaikki aiemmat äitiyspolikäynnit ollaan käyty synnytyssairaalalla, jonne meiltä on noin tunnin matka. Nyt tuo seuraava kontrolli onkin tuossa kävelymatkan päässä vuoden päivät toimineella äitiyspolilla.

Oletteko te käyneet ylimääräisissä lääkärin kontrolleissa vauvan koon tai jonkin muun takia? :)

Mitä isi shoppailee? - part 4

Aika usein oletetaan naisen tai äidin tekevän tiettyjä asioita kodin ja lasten eteen. Tottakai monesti nuo stereotypiat pitävätkin paikkansa ja vaikkeivat pitäisikään, on niissä kuitenkin niin paljon totuutta, että jokainen nainen varmasti pystyy samaistumaan tai kuvittelemaan tilanteen elävästi mieleensä. Tämä on postaussarja kärjistetyistä stereotypioista, jotka on murskattu meidän perheessä.


Se joka pyykkää, määrää millaisilla laittella siitä urakasta selvitään.

Meillä se olen minä. Minun pyykit, minun kopat, minun koneet ja minä valitsen! 

Tai sitten en. 


Viime kuussa kirjoitin vähän miten olen saanut pyykkihuollon toimimaan meidän pikkuvessassa, niin kerrotaanpa nyt myös tarina siitä miten meille tuli kuivausrumpu.

Tämän kodin vessa pyykkikoreineen ja kuivaustelineineen oli valmis ensimmäisenä. Meidän ensimmäinen iso muuttokuorma oli muuten lastenhuone ja esittelin peräkärryn lainanneelle ystävälle meidän hienon ja keksiliään pyykkiratkaisun. Hän mainitsi ohimennen, että hommaa kuule kuivausrumpu.

"Et osaa kaivata sitä, kun sulla ei sitä aikaisemmin ole ollut, mutta se on sun arjen pelastus kolmen pienen lapsen kanssa. Mieti mitä kaikkea voit tehdä sillä ajalla, mikä menee pyykin ripustamiseen." kertoi neljän lapsen äiti.

Mainitsin keskustelusta puoliskolleni ja hän, joka ei meillä edes pyykkää, koki ahaa elämyksen: "Miksei olla aiemmin sitä itse keksitty!". Kun taas itse tuumin, ettei mulla käynyt mielessäkään tarvita kuivuria. Vielä meidän pyykkien kuivuessa epätoivoisesti pyykkituvassa, puoliskoni lähti käymään ruokakaupassa.

Parin tunnin päästä huomasin ikkunasta miten appiukon auto kurvasi alaovelle ja kuskin paikalta nouseva puoliskoni kantoi takakontista kuivausrumpua sisään. Mainittakoon vielä, että hän kyllä lähti "ruokakauppaan" ihan meidän omalla autolla.


Toki täytyy rehellisyyden nimissä ehkä tunnustaa, etten ollut kovin iloinen, kun alle 24h keskustelusta meillä oli kuivuri vessassa. Varsinkin kun aluksi jouduttiin irroittamaan yksi pyykkikoppa "minun täydellisestä pyykkiseinästä".

Parissa päivässä puoliskoni hommasi myös tason kuivurin ja pyykkikoneen väliin, jotta saatiin pesutorni pystyyn ja neljäs pyykkikoppa takaisin paikoilleen. Meidän pesukone on siis kooltaan n. 60cm x 45cm, siksi 60cm x 60cm kuivausrumpua ei voitu nostaa suoraan sen päälle.

Ja kyllähän mie nyt kuivaamisen helppoudesta olin myyyty heti, vaikka raskaushormoneissani hieman pidempään yritin vihoitella moista päähän pistoa. Ihan ilman kysymättä meni ja helpotti minun elämää, aika kumma mies tuo puoliskoni.

Mites teillä shoppaillaan tällaiset kodinhoidolliset isot laitteet?
Yhdessä vai erikseen, tarkkaan harkiten vai extemporee, vai jotenkin ihan muuten?

ps. Nythän sitten kävi myös niin, että eilen pyykätessä napsautin sen normaalisti päälle, mutta ihan parin sekunnin jälkeen se vaan jäi hyrräämään pienesti, eikä selvästikään pyörittänyt. Oikeasti siitä pitäisi kuulua aika iso hurina. Että tunnustetaan myös se, että jos se nyt onkin tosissaan rikki, niin siitä tulee kyllä pikkuisen isompi itku!

33 faktaa minusta by puoliskoni

Törmäsin tähän haasteeseen jo ennen joulua, ensimmäisenä Iinan blogissa ja sieltä nappasin toisenkin haasteen luonnoksiin. Nyt huomasin että tästä on näemmä kahta eri variaatiota: 33 faktaa puolison suusta ja toisessa versiossa vastaajani onkin paraskaveri. Tuli itseasiassa mieleen että näitä vastauksiahan pitäisi kysellä myös omilta siskoilta. Mutta nyt niitä vastauksia puoliskoni suusta!


Mitä oikeasti ajatetlit minusta ensitreffeillämme? - Et olekaan lihava (en vieläkän hoksaa mistä se mielikuva tuli)
Nauranko vitseille mitä en oikeasti tajua? - Yleensä, naurat ennen kun tajuat
Pidänkö halailusta? - "Lievästi"
Halusinko pienet vai isot häät? - Isot (vain kaikki tärkeimmät ja läheisimmät sukulaiset eli n. 150hlö)
Olenko koskaan rikkonut lakia? - Oot sie jotaki
Millainen on voileipäni? - Rasvaa ja leikkele (+ juusto + kurkku + tomaatti + paprika + salaatti, jos niitä on kaapissa) 
Millaista musiikkia kuuntelen? - Hipsterisuomipoppia (mitä se on? :D suomalaista kyllä!)
Mitä pelkään? - Pimeää
Kestänkö stressiä? - Tiettyyn pisteesen asti 
Oudoin tapani? - Sie siivoat oudolla logiikalla (Ei, vaan just hyvällä logiikalla, työvaihe kerrallaan! Paitsi että unohdan välillä että mitä olin tekemässä seuraavaksi ja sillon logiikka ehkä saattaa kärsiä...)
Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua? - Puhelinmyyjäksi


Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen tahansa kanssa, kuka se olisi? - Minä
Mitä tekisin rahoilla jos voittaisin lotossa? - Laittasit raha-asiat kuntoon ja ostaisit läheisille jotakin esim. talon / veneen. 
Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi? - Vihreä, sie olet maanläheinen hörhö rakkauden lähettiläs.
Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä? - Että ne ei ota sinua huomioon, kysyvät mitä kuuluu, mutta pälpättävät vaan itsestään.
Mikä on suosikki roskaruokani? - Kanahampurilainen
Rumin vaatteni mistä minä pidän mutta sinä et? - Ne harmaat espritin leveälahkeiset housut. jotka on tosin hävitetty jo.
Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle? - jee
Haluanko että minua hoidetaan olessani kipeä? - Joo, kuka ei
Miten käyttäydyn kun riitelemme? - Joskus on kysymyksiä joihin ei kannata vastata, tää on yks niistä.
Mitä tilaan, kun menemme ravintolaan? - Riippuu kuinka tuttu ravintola on. (No en mie kyllä osaa ikinä päättää vaikka olis kuin tuttu paikka :D)
Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia? - Missä vaan - tietokoneella, hyvässä seurassa, illan istujaisissa, uimassa, saunassa, kuumassa suihkussa, rauhassa jotain kirjaa lukien.


Mikä saa minut todella vihastumaan? - Jos sinua kohdellaan epäreilusti.
Entä piristymään? - Hetkellinen oma aika.
Millainen olen vaimona? - Hyvä. huomioiva (......)
Kumpi sanoi ensin "rakastan sinua" ja missä se tapahtui? - Sinä, puhelimessa
Mitä teen heti ekana aamulla? - Painat torkkua joku viis kertaa jos ei oo kiire vessaan
Millaisia vaatteita käytän kotona? - Rentoja
Mitä kotiaskareita en osaa hoitaa? - Roskat jää eteiseen
Kumpi määrää kaapin paikan? - Aikalailla sie varmaan
Mikä on paras luonteen piirteeni? - Iloisuus
Entä paras piirre ulkoisesti? - Naama
Ihanin yhteinen muisto? - Vaikea sanoa yhtä ihanaa. Häät, sillon olit ainakin onnellinen. Tai kun oltiin yöuinnilla, kun sun kaulakoru katkes. (Pitäis vissiin panostaa enemmän parisuhdeaikaan.. :D)

Tähän haasteeseen muiden vastauksia löydät ainakin Julialta ja Minnalta :) Mitä sun puoliso vastaisi?

Ihmeiden junamatka

Jatketaan vielä vähän reissutunnelmissa ja palataan ajassa ihan jouluun saakka. Me matkustettiin joulun jälkeen junalla Jyväskylään. Ensin kirjasin kaiken tästä matkasta  "joulun parhaat" postaukseen. Huomasin kirjoittaaneeni junamatkasta niin paljon, että pistin sen omaan postaukseen. Tuolla matkalla meillä kävi hyvä tuuri monta kertaa! Mainitaan ne nyt tähän, kun vielä muistan. Kiitollisuutta ei nimittäin voi jakaa liikaa.


Saatiin kyyti juna-asemalle papalta. Parkkipaikalta asemalla kärrytellessä hieman epäilytti, että mun rattaat-turvaistuin-matkalaukku-turvaistuin-torni kaatuu, mutta eipäs kaatunutkaan! Mulla ole kuvaa tämän vuoden tornista, mutta ylläolevassa on tavaratorni joululta 2017 kun matkustettiin junalla jyävksylään ensimmäistä kertaa. Silloin ei uskallettu tehdä vaihtoa Pieksämäellä, vaan vaari tuli hakemaan meidät. Mutta nyt 2018 mentiin junalla koko matka vaihtoineen.

Ensimmäinen pieni ihme tapahtui, kun päästiin vaihtoasemalle. Junavaunumme sen laiturin puoleinen ovi ei auennut, joten ystävällinen konduktööri laski meidät kärrytornimme kanssa alas invahissillä. Ja huomasinpa, että kiireellä junaa kohti juossut perhe pääsi ajoissa junaan, kun konduktööri nappasi heidän vaunut vuorostaan ylös samaisella hissillä.



Toinen ihme oli ystävällinen kanssamatkustaja. Tietenkin heti asematunneliin päästyämme lapsille iski vessahätä ja vaihtoaikaa meillä oli vain 58minuuttia. Eikä minulla tietenkään ollut aseman vessan oveen sopivaa kolikkoa. Lapset huomasit asemasalissa pienen koiran. Hetken aikaa koiraa siliteltyämme meistä tuli koira- ja reppuvahteja ja me päästiin sitten vuorostamme samalla kolikolla vessaan.

Kolmas ihme. Kun suuntasimme uuden koiraystävämme kanssa laiturille edessämme seisoi Pendolinon sijaan kaksikerroksinen InterCityjuna. Tuumasin ulkona seisovalle konduktöörille, että "eihän tässä pitänyt olla leikkivaunua!" johon sain nauravan vastauksen, että "eipä pitänyt olla tämän näköinen juna ollenkaan". Parasta tässä varakalustossahan siis oli se, että ICjunissa on leikkivaunu! Joskus epäonni muuttuu onneksi.

Ei tarvinnut antaa lapsille puhelinta viimekäden viihdyttimeksi, kun kirjat lakkasivat kiinnostamasta jo ensimmäisessä junassa. Sen verran oli muitakin matkustajia, etten viitsinyt kameran kanssa lapsia osoitella. Leikkivaunu kuvat ovat siis keväältä 2017, aamu 7 ei ollut muita lapsia matkustamassa.


Kotimatkalla ei sitten tapahtunutkaan mitään kummempia. Ensimmäinen väli mentiin Pendolinolla, missä annoin Jekulle värityskirjan ja Elpulla oli pyyhittävät tussit ja aakkostehtäväkirja. Toinen pätkä mentiin InterCityllä, leikkivaunussa tottakai. Mentiin hyvissä ajoin alas tavaroidemme luokse, että ehditään pois junasta. Juna jäi joksikin aikaa odottelemaan vastaantulevaa junaa hieman ennen kotiasemaamme ja Jekku ehti nukahtaa sillä aikaa.

Onko siellä muita edes silloin tällöin junalla matkustavia? 

Arkea karkuun Rovaniemelle

Puoliskollani oli heti vuoden alkuun pari aika tiukkaa työviikkoa, joita seuraavat viiden päivän vapaat voisi käyttää reissaamiseen. Puoliskoni halusi suunnata ystävänsä luo Ouluun, niinpä minulle ja lapsille tuli hyvä tilaisuus lähteä pikkusiskon luokse Rovaniemelle hakemaan mun sukset.


Nuo epäonnen sukset jäivät, kun en löytänyt niitä pois muuttaessani kesäkuussa 2012. Luulin että ne on kämppikseni vanhempien kotona, koska siellä oltiin viimeksi hiihdetty ja sinne ne jätin, mutta selvisi että ne olisivat sittenkin olleet asuntomme vaatehuoneessa koko ajan. Hups. Sinne jäi siis hiihtopuku, sukset, sauvat ja monot, joita kaipaan. 

Mutta asiaan. Kun puoliskoni työrupeaman viimeinen vuoro päättyi sunnuntaina klo 16, kävimme hakemassa hänet kotiin, pakkasimme auton ja suuntasimme kohti Jyväskylää. Pienen iltapalan (eli iltapala-aikaan syödyn päivällisen)  jälkeen vaihdoimme avaimet ja tavarat meidän autosta äidin autoon, napattiin siitä myös isosisko kyytiin ja suunnattiin pohjoiseen.


Puoliskoni jäi kyydistä Oulussa puolenyön jälkeen ja minä, isosisko ja lapset jatkettiin matkaa, kirkkaassa pakkasyössä. Parkkeerattiin aamu neljältä pikkusiskomme pihaan, todetaksemme, että molemmilta on akku loppu (minähän siis tajusin ennen Jyväskylää etten ottanut koko laturia edes mukaani), eikä muistettu oikeaa summeria. Onneksi se naapuri kenen summeria soitimme, oli pikkusiskomme kaveri, joten ei pahasti häiritty ketään, jos hän edes ikinä kuuli soittoamme.

Kun sitten puhelimeen oli saatu hotellin respassa virtaa ja pikkusiskokin kiinni, päästiin viideltä vihdoin purkamaan tavarat autosta. Ensimmäinen lomapäivä meni siis enemmän tai vähemmän nukkuessa. Minä sain nukkua aamulla peräti 2,5 tuntia. Kuskina ollut isosiskoni muutaman tunnin enemmän. Jekku nukahti puolen päivän jälkeen sohvalle, siskoni käteen nojaten ja Elpu sammui kesken elokuvan kolmen aikaan, vaikka häntä "ei väsyttänyt".

Meidän pakoarjesta viikkomme sisälsi paljon rentoja aamupäiviä, saunomista ja ulkoilua Rovaniemen keskustan alueella. Kertaalleen suunnattiin keskustaan jo valoisan aikaan vähän kiertelemään kauppoja. Todella vähän, koska minun kauppalistallani oli ainoastaan luonnonkosmetiikkaa myyvä Attitranse ja apteekki. Lapset löysivät matkamuistot, jotka ostettiin ja shoppailun päätteeksi käytiin mäkkärissä syömässä.

Käytiin tietenkin napapiirillä Pajakylässä moikkaamassa Joulupukkia ja vähän fiilistelemässä turistirysän ja joulun tunnelmaa. Lapsille tosin koko napapiiri oli melko pettymys, koska tämä äiti piti tiukasti lompakon nyörit kiinni. Onneksi lunta riitti ja leikkipaikka liukumäkineen löytyi vielä ennen lähtöä. Käytettiin mieluummin rahaa viemällä lapset illalla uimaan SantaSportin kylpylään, mikä taas on näiden sankareiden mielestä aina parasta. Ja uintikaveriksi saatiin mun koulukaveri.

Viikon leffasaldo:
  • Disney Prinsessa ja sammakko x 3
  • Disney Kaunotar ja Hirviö
  • Disney Tarzan
  • Lilo & Stich
  • Hercules
  • Henkien kätkemä x 2 suomeksi + kerran japaniksi lasten mentyä nukkumaan
  • Pieni merenneito x 3
  • Atlantis
  • Totoro x 2
  • Aarreplaneetta - oli muuten tosi yvä elokuva, Elpu ja Jekku nukahtivat ennen kuin se edes alkoi kunnolla

Viikon kokkailusaldo:
  • Lasagne - josta riittikin sitten useammalle aterialle. Maitoallergiset lapset saivat makaronimössöä. 
  • Banaani-mansikka-vadelma-smoothie, jota tuli ihan liian vähän, koska joukun pienin olisi selvästi halunnut oman annoksensa.
  • Kreikkalainen salaatti
  • Riisiä ja kanakastiketta
  • Nakit ja muusi


Perjantaina lähdettiin kotimatkalle vain puolitoista tuntia aiottua myöhemmin. Herättiin silloin kun oltiin suunniteltu lähtevämme ja syy pienimmän huonoon yöhökin selvisi kuumemittarin lukemasta. Valitettavasti tuo pienin ei ollut ainoa jolla oli kipeä olo. Ja no sanotaanko että alku matka huonosti aamupalan syöneiden ja huonosti nukkuneiden lasten kanssa oli vähintäänkin kamala.

Onneksi lapset viihtyivät takapenkillä heti paremmin, kun Oulusta kyytiin hypännyt isi oli siellä heidän kaverina. Ja vihdoin molemmat nukkuivatkin jonkun pätkän. Jyväskylässä pysähdyttiin mummun ja vaarin luokse missä myös mummo ja pappa odottivat meitä mummon herkullisen lihakeiton kanssa.


Ruokapöydässä puoliskoni tuumasi, ettei Ukko näytä ihan terveeltä ja poika olikin varsin rauhallinen. Puoliskoni kävi ensin apteekissa hakemassa lapsille yskänlääkettä ja särkylääkettä ja käytiin kahdestaan ostamassa lauantaiksi ruoat vielä ennen kotiinlähtöä. Kätevää kun äitin ja isin lähi Prisma on klo 23 saakka auki. Me nimittäin todettiin, ettei jakseta kuitenkaan lähteä kauppaan lauantaiaamusta kun herätään. Onneksi ei tarvinnut, koska oltiin kotona aamu kolmelta ja kun puolilta päivin aamupalalla mittasin Jekulta lämmön, oli Ukolla kuumetta 38.3. 

Näinpä siis aloitettiin Helmikuu sairastellen, ei nimittäin ollut kellään meistä kovin häävi olo, jos nenäliinoja ja kurkkupastilleja lasketaan. Mutta toistaiseksi Jekku on ainut jolle pidettiin sairastupaa kuumeen takia. Sunnuntai aamuna kaikilta kuumetta mitatessamme korkeimmalle kiivennyt lukema oli vain 36.5. Elpu pääsi päiväkoti rytmiin, mutta Jekkua olen pidellyt vielä sisällä kovan yskän takia.


Onko teillä vältytty flunssalta? 

Ensimmäistä kertaa sokerirasituksessa

Kun tämän raskauden ensimmäisessä neuvolassa kuulin, että minäkin pääsen sokerirasitustestiin nyt ensimmäistä kertaa, päätin olla avoimin mielin ja suurimmalta osin skipata kaikki nettikeskustelut aiheesta. Sokerirasitus tehdään jos äidillä on riski sairastua raskausdiabetekseen. Riskiä kartoitetaan esimerkiksi kyselemällä onko omalla äidillä ollut raskausdiabetes tai onko mahdollisesti muita sukurasitteita, myös odottajan ikä ja paino vaikuttavat.

Minulla ei ole sukurasitteita, siksi ja iän puolesta olen aiemmilla kerroilla välttänyt testin. Täällä sokerirasitus tehdään kuitenkin kaikille yli 25 vuotiaille odottajille. Minä sain ajan labraan torstaille 24.1. mikä oli myös Rv 25+0. Varasin ajan laboratorioon aamu yhdeksäksi. Testiä ennen piti paastota 12 tuntia ja minulle tarjottiin aikaa heti 7:15 kun labra aukeaa. Näin kalenterista, että puoliskollani olisi vapaapäivä, mutta ajattelin kuitenkin vieväni ensin Elpun päiväkotiin ja ajavani sieltä suoraan labraan.


Etukäteen jännitin eniten paastoa, mutta poikettiin ruokakaupasta kiinalaisen kautta kotiin. Runsaan iltapalan jälkeen ei oikeastaan edes tehnyt mieli syödä ennen nukkumaan menoa. Usein närästys alkaa juuri, kun olen menossa nukkumaan ja siihen juon kylmää kaakaota ja ilman vesilasia en voisi edes kuvitella nukkuvani. Hampaatkin olen pessyt sitten jollain yöllisistä vessakäynneistäni. Mutta nyt yö menikin vastoin odotuksia tosi hyvin. Ei nälkää, eikä närästystä ja paastonkin aloitin ohjeen mukaan hampaiden pesulla.

Elpu joutui skippaamaan päiväkodin sairastelun takia, joten heräilin itsekin juuri sopivasti pukeakseni ja lähteäkseni kävelemään kohti labraa. Hassuin ohje paastoon oli, että sen aikana ei saanut pestä edes hampaita. Ei uskoisi että mahdollisesti niellyllä hammastahnalla olisi vaikutusta testiin. No kiltisti ohjetta noudattaen ja valmiiksi pahamaku suussani hörpin 250ml sinisestä pullosta kertakäyttökuppiin kaadettua sokerilientä kymmenen yli 9, ensimmäisten verinäytteiden ottamisen jälkeen.

Sen verran olin ohimennen sokerirasituksesta kuitenkin lukenut, että vaikka koko testin aikana olisi ollut ihan hyvä olo, niin litku maistuu silti kamalalta. Minusta se oli ihan okei - tosi makeaa, ei hyvää, eikä pahaa. Vähän kuin paksumpaa spritea ilman hiilihappoja.


Litkun juomiseen oli aikaa viisi minuuttia ja ainakin minulle tuo aika oli enemmän kuin tarpeeksi. Sen jälkeen laitettiin kelloon ajastus tunnin päähän ja menin odotustilaan. Ällöttävintä testissä oli se, että parista vesihuikasta huolimatta vielä ensimmäisen tunnin jälkeen sokeriliemen maku velloi pesemättömässä suussa.

Toisen verinäytteen jälkeen vietin labran salissa vielä toisen tunnin, minkä jälkeen otettiin vielä yksi näyte.  Kokonaisuudessaan matkoineen sokerirasitukseen meni aikaa n. 2h30min. Kotiin tullessani puoli 12 aikaan söin heti lounaan lasten kanssa. Selvisin siis koko paastosta sekä testistä ilman pahoinvointia! Aika ihme, nimittäin kahtena aiempana aamuna olin niin huonovointinen, että päädyin pitkästä aikaa halaamaan pönttöä. 

Me oltiin viime viikko reissussa, ja jätin laturini kotiin vahingossa. Aina kun muistin, että nyt pitää soittaa neuvolasta sokerin tuloksia, oli tietenkin joko akkuloppu tai liian myöhä. Eilen sain tulokseni, vaikka puolet puhelusta meni enemmän tai vähemmän ohi, kun Elpu ja Jekku olivat vieressäni koko ajan. Sain puhtaat paperit dainkannalta, mutta sen enempää en uskalla nyt kertoa tuloksiani enkä verrata niitä viitearvoihin. En ole lainkaan varma kuulinko oikein saatika muistanko kuulemaani oikein.


Seuraava neuvolakäynti on 20.2. kysyn siellä tulokset uudestaan. Ennen tuota neuvolaa meillä on vielä lääkärintekemä kokoarvioultra matalan "PappaA-mikälie-arvon" takia, mikä selvisi silloin nt-ultraa varten otetuissa verikokeissa. Jännä nähdä onko vauva nyt ultrassa sitten pienikokoinen, niin kuin tuo matala arvo uhkaa, vai ihan viikkoja vastaava, kuten oli nt- ja rakenneultrissa.

Mitä muuta tässä vaiheessa, niin maha tuntuu paljon isommalta kuin miltä peilistä tai kuvista näyttää. ja harjoitussupistuksia on alkanut tulla rasituksen jälkeen ja satunnaisen säännöllisesti. Siis säännöllisesti että ainakin kerran päivässä, mutta satunnaisesti kuitenkin riippuen ihan päivän rasituksesta, eikä mitenkään että joka ilta varmasti tulisi pari. Säännöllistä on kuitenki se, että kun minä käyn nukkumaan, niin vauva alkaa jumppaamaan.

Ja niinkun minä ajattelin, että nyt otan useammin masukuvia, niin tulikin sitten parin viikon tauko, etten ottanut yhtään kuvaa.... No jospa sitten ultran ja neuvolan kuulumisiin olisin vähän ahkerampi. Seuraavana luonnoksissa vähän reissua, kunhan saan kaikki maisemakuvat karsittua :D 

Ihanaa Saamelaisten Kansallispäivää! :)