Yörauha ennen vauvaa

Meillä on toistaiseksi hyvä iltarutiini ja lapset nukkuvat aika kivasti. Mutta tajusin tässä hiljan, että tämähän saattaa muuttua  paljonkin vauvan synnyttyä. Jos lasten nukkuminen ei muutu, niin minä kuitenkin tulen valvomaan öitä vauvan kanssa. Niitä öitä varten ajattelin kirjoittaa nyt tästä ajasta, kun voisin nukkua, jos vain malttaisin sammuttaa valot ajoissa.

Elpu ja Jekku ovat olleet mielestäni ihan hyviä nukkujia vauvoina. Toki kävivät rinnalla varmaan sen 3-4 tunnin välein yötäpäivää, mutta perhepedissä imetykseen riitti yleensä, että käänsi kylkeä ja nappasin vauvan rinnalle. Molemmat nukkuivat myös ruhtinaallisia vähintään parin tunnin päiväunia ulkona.

.

Esikoisen unihaasteet


Elpun kanssa oikeat uniongelmat alkoivat lopetettuani imetyksen hänen ollessaan 1v1kk ikäinen. Silloin meillä alkoi öiset itkut ja raapimiset. Olen aika varma, että Elpu rauhoittui imetykseen vaikka heräämisen syy olikin oikeasti allergia ja ihottumat. Lopulta kun peruna jätettiin ruokavaliosta pois, neiti alkoi nukkua yönsä paljon paremmin. 

Jekun ollessa 1kk ikäinen muutettiin kolmioon ja Elpu pääsi nukkumaan omaan huoneeseen 2v1kk ikäisenä. Muistaakseni hän nukkui siellä ihan hyvin. Hän ei vain ehtinyt nukkua siellä kovin kauaa, koska flunssan jälkeen hän jäi vähän vahingossa meidän sänkyyn ja lopulta kannettiin hänen sänky myös meidän huoneeseen. Silloin meillä oli koko perheen makuuhuone.

Lapset nukkumaan omaan huoneeseen


Lasten täytettyä 1v ja 3v päätin, että lapset saavat nyt opetella nukkumaan kahdestaan. Elpu jätti samoihin aikoihin vaipat kokonaan pois kerta rysäyksellä ja imetin Jekkua edelleen kerran pari yössä. Niinpä vaelsin öisin meidän ja lasten huoneen väliä. Keväällä 2018 tilanne muuttui ja Jekku alkoi vaeltaa lastenhuoneesta meidän huoneeseen. Lopulta Jekulla oli patja meidän sängyn vieressä.

Kesällä lomailtiin mummun ja vaarin luona ja mökkeiltiin. Aina reissussa Jekku nukkui minun vieressäni. Lopetin imetyksen alkukesästä ja samalla Jekku vähensi ja lopulta lopetti päiväunien nukkumisen kokonaan kaksi vuotiaana.


Vakiintuneet iltarutiinimme


Syyskuussa muutettiin tänne nykyiseen kotiin ja meidän iltarutiinit vakiintuivat hyvin nopeasti. Alan valmistella iltapalaa vähän ennen seitsemää, niin että seitsemältä aletaan syömään. Siitä siirrytään hammaspesulle ja nukkumaan.

Yleensä lapset menevät sänkyihin yhtä aikaa, peittelen molemmat ja jään Jekun sänkyyn laulamaan 1-3 unilaulua. Niiden jälkeen poistun lasten huoneesta, vaikka lapset eivät olisikaan nukahtaneet laulujen aikana. Tavoite on saada lapset jäämään sänkyihinsä klo 20-2030. Välillä menee lähemmäs klo 21. 

3 vuotiaasta kokonaisia öitä nukkunut Elpu nukkuu nykyään pääsääntöisesti yönsä putkeen. Joskus uimahallin jälkeen tai kovemmalla pakkasella hän saattaa herätä raapimaan. Siihen riittää nopea rasvaus ja unihanskojen ja/tai unisukkien laittaminen käsiin ja jalkoihin. Öiset vessakäynnitkin on selkeästi vähenemään päin. 

Jekku taas kömpi aiemmin 02-05 välillä meidän sänkyyn peittonsa, tyynynsä ja unilelunsa kanssa, nyt hän on kömpinyt vasta 05-07 välillä. Elpu nukkui samanikäisenä vielä meidän kanssa samassa huoneessa, joten ei olla raaskittu palauttaa pikkumiestä sänkyynsä. Varsinkin, kun minun alkaa olla vaikea kömpiä mahani kanssa ylös alasängystä. Jos haluaisin palauttaa hänet omaan sänkyyn, pitäisi minun jäädä sinne vähäksi aikaa köllimään viereen tai silittelemään häntä. Joten näin on helpompi.


Väsynyt äiti, joka ei malta nukkua


Suurin ongelma minun öissäni on se, että otan omaa aikaa öisin vaikka pitäisi nukkua. Siksi minulla onkin tavoitteena, että sammutan tietokoneen ja laitan puhelimen pois klo 2230 ja kävisin nukkumaan klo 23. Ajattelin ensin kauhulla aikasempia päiväkotiaamuja oman heräämiseni kannalta. Turhaan, matka on niin lyhyt, että kello soi edelleen 0715. Nyt en vain saa torkuttaa yhtään. 

Sen lisäksi, että täällä on pian vauva jonka kanssa heräilen tasaiseen öisin, tajusin että meidän taaperomme on ollut kotikuiva muutostamme saakka. Ja nyt tämän vuoden puolella hän on myös oppinut olemaan ilman vaippaa ainakin kauppareissuja, kirkossa, mummin ja papan luona ja lyhyitä ulkoilujakin. Vaipat on nykyään käytössä ainoastaan öisin ja pitkillä automatkoilla. Tämähän tarkoittaa sitä, että lähitulevaisuudessa minulla on myös yökuivaksi opetteleva taapero, vauvan lisäksi. 

Tällä hetkellä meillä kuitenkin vallitsee yörauha. Pitäisi varmaan koittaa nauttia tästä ajasta nyt niin kauan kuin sitä kestää, ennen vauvaa ja taaperon öisiä vessaherätyksiä.

Viime viikolla oli ainakin 2 yötä joina en itsekään herännyt vessaan! Täysin putkeen nukuttuja öitä siis! Ja aikaisin nukahdettuja öitä myös. Sen takia en päässyt kolmen postauksen tavoitteeseeni, mutta uni on ehkä tällä kertaa tärkeämpi.

Miten teidän perheissä yöt on nukuttu, kun on tullut uusi vauva? Onko iso sisarusten nukahtaminen muuttunut? 

Mitä tapahtuu blogin "kulisseissa"?

Tämä minun kesällä 5 vuotta täyttävä blogini muutti joulukuussa pois Kaksplussan blogiverkostosta Starboxin portaaliin. Kaksplussan verkosto oli minulle hyvä blogikoti pari viikkoa vaille kolme vuotta. Kaksplussan alla pääsin osallistumaan pariin Otavamedian järjestämään koulutukseen. Ensimmäiseen Jekun ollessa n. 3kk ja toiseen vain pari viikkoa ennen lähtöäni.

Blogiverkostossa pääsin osaksi isoa naisporukkaa, missä sain paljon kavereita ja muutamia hyviä ystäviä. Opin enemmän blogiyhteistöiden tekemisestä ja sain rohkeutta lähestyä yrityksiä itse, kun törmäsin tarpeeseen ja löysin siihen vastaavan tuotteen. Pääsin osallistumaan useampaan bloggaajatapahtumaan, jotka oli verkoston naisten järjestämiä ja kaksi kertaa olin itse mukana järjestämässä tapahtumaa.

Viime vuosi oli tähän astisista blogivuosista postaustahdiltaan surkein ikinä. Bloggausinto meinasi hukkua arjen alle, eikä Kaksplussan verkoston tarjoamat kannustimet riittäneet motivoimaan yksinään. Toisaalta en myöskään nähnyt tulevaistuuttani Kaksplussan portaalissa. Kaipasin bloggaamiseen uusia motivoivia tuulia. En kuitenkaan uskonut tosissaan lähteväni kokeilemaan siipiäni muualle, vaikka ihan itse uteliaisuuttani laitoin hakemuksen Starboxille.

Sitten yllätyksekseni sain puhelun, että minut haluttaisiin mukaan ja kuulin ensimmäistä kertaa mitä Starbox oikeasti on. Oli aika selvää, että nyt tuli minun aikani hyvästellä Kaksplussan tutut tytöt bloginaapureina. Kysyin kyllä, että kuinka pian minun pitää ilmoittaa päätöksestä ja ilmoitin vasta pari päivää myöhemmin juteltuani ensin puoliskoni ja äitini kanssa. Oikeasti tein päätöksen heti tuon puhelun jälkeen.

Blogin auetessa Starboxilla 17.12.2018 piilotin bloggerosoitteeni kokonaan, kunnes 4.2.2019 avasin sen uudestaan. Ja nyt blogini on päivittynyt molempiin osoitteisiin. Saimme nimittäin Tammikuun lopussa tiedon, että Starbox lopetetaan. Tästä portaalista tulikin nyt tavallaan elämäni toiset YT:t tosin ilman viikkojen ytneuvottelua. Onni onnettomuudessa, etten tehnyt kummempia vanhalle blogille. Olen jo saanut kaikki Starboxilla julkaisemani postaukset julkaistuiksi myös bloggerissa. Pienelle ulkoasun säädölle kuvien ja rivivälien kanssa toki saattaa vielä olla tarvetta.

Ylempään Starboxin banneriin vaihdoin fontin ja bannerin muoto muuttui himpun. 

Ja toisaalta, vaikka ehdin olla Starboxilla vain muutaman kuukauden, ehdin saada kirjoitus- ja valokuvausintoni takaisin. Kuvien käsittely ei vieläkään ole se mun vahvuuteni tässä lajissa, mutta jos 2/3 blogin osa-alueista on hauskaa, onnistuu myös ainakin vesileiman lätkäisy kuviini kuvankäsittelyohjelmalla. Tärkeintä kuitenkin on, että sain intoni takaisin! Sillä se on se suurin syy miksi blogikotia alun perin vaihdoin.

Maaliskuuta ja aikaa Starboxilla on vielä vähän jäljellä. Se mitä tapahtuu seuraavaksi on mysteeri minullekin, mutta ainakin blogi päivityy vähintään 1-2 kertaa viikossa ja löytyy jo tutusta osoitteesta http://sangynalla.blogspot.fi

Iloista kevään odotusta kaikille :) 

76neliötä - part 1


Tervetuloa meidän uuteen kotiin! Tai no, uuteen vai nykyiseen. Ollaan nimittäin asuttu täällä nyt aika tarkalleen puolivuotta. Tavallaan olen pantannut tämän kodin esittelyä, koska kaikissa huoneissa on vähän niinkuin jotain kesken, vaikka toisaalta ei olekaan. Poikkeuksena eteinen, koska sen järjestämistä varten meillä on jo syksystä saakka ollut ostoslista Ikeaan. 

Syksyllä iski kisaväsymys Ikean suhteen, kun käytiin viikon sisällä useamman kerran, heti avaimet tänne saatuamme. Ja nyt on vaan arki vienyt mennessään ja koko juttu "unohtunut". Todellisuudessa jokainen kenkien ja rukkasten etsintä on muistuttanut, että pitäisi lähteä käymään siellä.

Mutta tähän itse  kotikierrokseen! Kotimme on 76 neliöinen vuokrakolmio ja tervetuloa meidän eteiseen!


Edelliseen kotiimme verrattuna tämä eteinen on ihana! Tykkäsin edellisestä kodistamme todella paljon, mutta sen heikkous oli ehdottomasta epäkäytännöllinen tuulikaappi. Sen jälkeen tällainen eteisaula-muotoinen ratkaisu on todella kätevä. Tässä on tilaa pyöriä, pelata palloa, pukea - ja levittää kolmen lapset toppavermeet pukemisvalmiuteen ja säilyttää rattaita. Virallisesti rattaiden paikka on tosin olohuoneessa. Mutta välillä rattaat nyt tilapäisesti ovat eteisessä eikä niihin kuitenkaan törmää ihan koko ajan.

Naulakon vieressä on perinteisesti siivouskaappi ja yläkaappeihin olen sullonut seuraavan kauden ulkovaatteet. Ai että, naulakosta tulee siisti, kun saan tunkea kaikki toppavermeet tuonne ylös! Naulakonalus on se minkä siistimiseen ja järjestämiseen tarvitsen Ikeaa. Tarkoitus on saada lasten pipo & huivi ja villasukka & käsine laatikot sekä kaikki lasten kengät kokonaan pois naulakon alta. Ja tottakai niin, että lapsilla on omat laatikkonsa nykyisten yhteisen sijaan.


Kerkesin luoda edelliseen kotiin aika vahvan tunnesiteen, enkä aluksi suostunut näkemään tässä nykyisessä kodissamme mitään hyvää. Mutta nyt minun on tunnustettava, että tämän asunnon pohjaratkaisu on paljon parempi. 

Kätevän tilan lisäksi aamupäivän aurinko pääsee valaisemaan eteistä, jos vaan makkareiden ovet (ja pimennysverho) ovat auki. Lisäksi eteisestä on käynti kaikkiin muihin huoneisiin. Kulman takana on vaatehuone, mikä on puoliskoni valtakunta. Vierekkäiset ovet vievät makuuhuoneisiin ja vessa on vaatehuonetta vastapäätä, peilin vieressä.


On aika ihanaa, että lastenhuone on heti meidän huoneen vieressä, eikä toisella puolella asuntoa.  Erityisesti silloin kun jollain on vessahätä tai joku haluaa vettä tai näkee pahaa unta tai muuten vain haluaa äidin tai isin viereen, monta kertaa yössä. Toisella puolen eteistä on taas olohuone ja keittiö & ruokailutila.

Kuvittelin jostain syystä että esittelisin kotimme teille tavallaan myötäpäivään pyörien, koska niin olen esitellyt kaikki kotimme jolloinka vuorossa olisi vaatehuone tai makuuhuone. Tajusin että oikeasti olen tainnut esitellä myötäpäivään järjestyksessä ainoastaan Elpun ensimmäisen kodin ja kaikki muut hieman sekalaisessa järjestyksessä. Joten saattaa hyvinkin olla, että kierretään sittenkin vastapäivään ja seuraavaksi napsin kuvia meidän olohuoneesta.

Seuraavaa huonetta odotellessa, meidän edelliset kodit voi käydä kurkkaamassa omien tagiensa alta: 56neliötä - kaksio joka oli kotimme Elpun vauvavuoden. 65neliötä - kaksio jossa asuimme vielä kun Jekku syntyi  ja 79neliötä ensimmäinen asuttamamme kolmio, rivarin päätyasunto. 

Päiväkoti vaihtuu, arki muuttuu

Meillä koittaa nyt aika jännittävä ensi viikko. Kun muutimme syyskuussa, Elpun päiväkoti jäi 5km päähän kodistamme. Aiemmin kävellen kuljettu 700m muuttui joka päiväiseksi autoiluiksi. Aika nopeasti päiväkoti matka alkoi tuntua minusta rasitteelta, vaikka aiemmin kävelin mielelläni ja kotimatkalla jäimme vielä ulkoilemaan tunniksi tai pariksi Elpun ja Jekun kanssa.

Alunperin päiväkotia ei vaihdettu heti syksyllä, koska en halunnut. Ajattelin, että yksi muutos syksylle riittää lapsille hyvin. Ja toisekseen lähipäiväkotimme oli jo tuolloin täynnä. Lähipäiväkoti, johon on matkaa 400m, vaikka mennessä onkin pelkkää ylämäkeä ja kotimatka taas pelkkää alamäkeä.

Vauvauutisten myötä mietin myös muita vaihtoehtoja päiväkodin vaihtamisen sijaan, mutta loppuvuodesta tehtiin päätös ja heti tammikuussa päiväkotihaun alkaessa hain Elpulle siirtoa ja Jekulle paikkaa meidän lähipäiväkotiin. Toki tähän 5km säteelle mahtuu useampia päiväkoteja, mutta kotimme sijainnin puolesta tämä lähipäiväkoti on ainoa johon kulkeminen lasten kanssa ei vaadi autoa.


Lisäksi suuri etu lähipäiväkodilla on se, että Elpun ruoka tulisi samasta keittiöstä kuin vanhaankin päiväkotiin. Vaikka allergiat ovatkin nyt hyvin hoidossa, niin ajatus siitä että Elpun ruoka tulee tutusta keittiöstä ja kaikki todistukset ja tiedot on siellä valmiina on aika helpottavaa. Varsinkin kun kyseisen keittiön kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa.

Vielä tammikuussa päiväkoti oli täynnä ja laitoin sinne helmikuussa vielä viestiä perään, että toivoisin lasten aloittavan uudessa päiväkodissa ennen vauvan syntymää toukokuussa, mutta otamme ilolla paikat vastaan jos ne vapautuvat vasta kesäkuussa lomansa aloittavien lasten myötä tai vasta elokuussa koulunsa aloittavien eskareiden myötä.

Toiseen viestiini en koskaan saanut sähköpostivastausta. Mutta tiistaina puhelimeni soidessa näyttöön ilmestyi uuden päiväkodin nimi. Nyt 3-4 vuotiaiden ryhmään olikin vapautunut paikka ja se odottaa Elpua, jos haluamme. Innoissani kysyinkin heti, koska voidaan tulla tutustumaan. Onhan tätä pohdittu jo puoli vuotta, myös päiväkodin hoitajien kanssa ja päätös tehty sekin jo aikaa sitten. Muuten olisin saattanutkin vahingossa kieltäytyä, koska olen ehkä hieman kiintynyt Elpun päiväkotiin.


Keskiviikkona kerroin heti Elpua viedessäni hoitajalle sekä päiväkodin johtajalle, että nyt se puhelu tuli ja perjantaina mennään tutustumaan. Nämä kaksi päiväkotia ovat samaa säätiötä ja päiväkotien johtajat ehtivätkin jo keskustella kokouksessa myös miten Elpun siirto olisi käytännössä parasta hoitaa. Näinpä siis maanantaina vien Elpun vanhaan päiväkotiin viimeistä kertaa ja heti tiistaina alkaa arki uudessa päiväkodissa.

Aikataulullisia muutoksia tulee sen verran, että Elpun aiempi hoitoaika ma-to klo 8.30-12.30  muuttuu uudessa päiväkodissa ma-to klo 8-12. Minulle tämä tietää aikaisempaa herätystä, mutta sen vastapainoksi nyt Elpu  saa aamupalan päiväkodissa, mikä tietyllä tapaa helpottaa aamuja.

Elpu itse on uudesta päiväkodista innoissaan. Eniten sen takia, että hän tietää nyt saavansa pyöräillä päiväkotiin "ilman apuapyöriä, koska osaan!" Vaikka meillä ei ole tällä hetkellä keväästä saatika pyöräily keleistä tietoakaan. Uuden päiväkodin pihasta ja aamupalasta uusien kavereiden kanssa on myös puhuttu.


Puhelimessa sain hieman tietoja pienempien ryhmän tilanteesta ja sekin on nyt varmaa, että Jekku aloittaa samassa päiväkodissa viimeistään elokuussa 3 vuotiaana, aikasemmin jos mahdollista.

Päätös pitää ja laittaa lapset päiväkotiin vaikka vauva on tulossa ei ollut minulle itsestään selvää ja ajatuksiani siitä saatte lukea myöhemmin. Nyt odotan innolla, haikeudella ja jännityksellä tulevaa viikkoa. Tutustumisen perusteella uusi päiväkoti oli nimittäin ihana ja molemmat lapset kävivät heti leikkeihin toisten lasten kanssa.  

Aamukävely ja keskivpäivän ulkoilut, oi miten olenkaan teitä kaivannut! (ainakin ajatuksissani ja ilman liitoskipuja.)

Hiihtoloman saldot

 

Meidän perheen hiihtolomalainen palasi maanantaina päiväkotiin ja ehdin jo toivoa aamupäivien rytmin palautuvan nopeasti. Vaikka minusta olikin ihanaa antaa lasten touhuta herättyään ja nousta itse tekemään aamupala vasta sitten kun jaksan, niin huomaan että minun on itsenikin parempi olla silloin, kun pidetään rutiineista sopivan tiukasta kiinni. 

Vietettiin hiihtoloma kotona kaikessa rauhassa, vaikka ei rauhallisesti. Puoliskollani sattui lomaviikolle kolme arkivapaata.

Lasten hiihtolomasaldo:

  • Pulkkamäki - Elpu x 2, hän pääsi laavulle setänsä ja serkkunsa mukaan heti lauantaina ja sunnuntaina meitä olikin pulkkailemassa puoliskoni perheestä kaikki, jotka asuvat täällä, myös mummi ja pappa.
  • Laskiaispullia x 2 - pulkkamäestä jatkettiin mummin ja papan luo hernekeitolle ja laskiaispullille ja seuraavana lauantaina otettiin pullat uusiksi, kun saatiin lasten serkkuja kauempaakin lomailemaan.
  • Uimahalli x 2 - toisella kertaa otettiin serkku mukaan
  • Luistelupäivä
  • Lupa nukkua sohvalla x 2
  • Leffailtoja (ja päiviä) x 4 

Näiden lisäksi Elpu vietti melkein joka päivä pari tuntia ulkona serkun kanssa heti aamupalan jälkeen ja sen jälkeen lapset leikkivät vuorotellen meillä sekä yläkerrassa ja Jekkukin pääsi mukaan isompien leikkeihin. 

Hiihtoloman leffasaldo:

  • Kaksin karkuteille x 5
  • Horton
  • Virran viemää
  • Kung Fu Panda

Äidin hiihtolomasaldot:

  • Pestyt pyykkikoneelliset x 4 - myös hitaasti kuivatetut ja viikatut!
  • Lasten huoneen raivaus-siivous. - ei muuten näytä enää siltä.
  • Lasten vaatekaapin läpikäynti, siivoaminen ja järjestäminen - mukaan lukien kaikki Jekun tulevien kokojen vaatteet! Nykyistä kokoa pitää karsia vielä rankalla kädellä, koska niitä on vähän liikaa, pinot ei mahdu kaappiin. Ja tehtävä listalla on sama projekti lasten ulkovaatteille.
  • Meidän makuuhuoneen siivous lattian pesuineen.
  • Vessanpöntössä käväissyt puhelin x 1


Sanoisin siis, että lapsilla oli oikein hyvä loma! He saivat nauttia kauniista kevät säästä, viettää aikaa perheen, serkkujen ja mummin ja papan kanssa. Ja mukaan mahtui muutama vähän spesiaalimpi juttu: pulkkamäet ja uimahalli ja sohvalla nukkuminen vaikka eivät olleet kipeitä.

Me ei olla päästy tänävuonna vielä kotihallissa uimaan, koska Rovaniemen reissun jälkeen oltiin ensin kipeänä ja sitten vaihdettiin muskariryhmää, niin että nyt muskari on meidän "uimahalli päivänä". Käytiin uimassa maanantaina heti aamupäivästä, mikä ei arkena ole mahdollista päiväkodin takia ja perjantaina serkku pääsi meidän mukaan pitkästä aikaa.

Vaikka tuo lastenhuone on jälleen yksi pommi, niin vaatekaapin siivouksesta olen kyllä ylpeä! Ja nyt kun meidän makkari on puhdas, uskallan hiljalleen avata tuon aarrelaatikon. Näistä siivouksellisista syistä kamera pääsi käyttöön vain ulkona. Sisällä oli liikaa muuta tekemistä. 


Hiihtoloma viikko meillä päättyi laskiaissunnuntaihin ja maanantain Elpu oli päiväkodissa ja minä tosiaan toivoin, että asetutaan arkirytmiin nopeasti. Loma ei kuitenkaan loppunut ihan vielä. Maanantai-iltana lasten huoneesta kuului niin hurjaa yskimistä, että sitä lähdettiin hoitamaan päivystykseen.

Nyt me otetaan rauhallisesti kotona tämä viikko. Tai niin rauhallisesti, kuin lapset nyt leikeiltään malttavat. Mutta hiihtolomasta poiketen ei ulkoilla ihan niin paljon ja iltapala on taas iltapala eikä leffailta. 

Arvaatko muuten mikä on meidän lasten (kyllä molempien!) uusi suosikki elokuva? :D

Äitiysneuvolassa lasten kanssa

Viimeisin neuvola oli viime viikon keskiviikkona rv 28+6 ja kävin siellä poikkeuksellisesti lasten kanssa. Puoliskollani oli aamuvuoro, joten Elpulla oli kotipäivä. Pitäisi ilmeisesti kävellä lasten kanssa useammin neuvolaan, koska olin kerrankin oikeasti justiinsa ajoissa enkä hieman myöhässä.

Elpu oli etukäteen hieman huolissaan, mitä hänelle tehdään neuvolassa, joten selostin aika tarkkaan ettei hänelle tehdä mitään vaan minulle. Lapset jäivät käytävän leikkipaikalle ja tulivat hoitohuoneeseen sopivasti juuri ennen kuin kuunneltiin vauvan sykkeet. Ensin otettiin SFmitta ja Elpu varmisti etteihän se vaan sattunut.


Meillä on kotidopleri, mutta sen kerran kun kokeilin kuunnella lasten kanssa, en saanut perusrasvan kanssa sykettä kuuluviin ja dopleri unohtui laatikkoonsa. Nyt lapset pääsivät kuulemaan vauvan sykkeen ensimmäistä kertaa. Aikanaan kun Jekun sykkeitä kuunneltiin neuvolassa vajaa kaksivuotias Elpu vähän säikähti, mutta nyt molemmat kuuntelivat uteliaina ihan hiljaa ja sitten Jekku hihkaisi "hei mie kuulen sen!"

Elpulla oli terkkarille lisää kysymyksiä. Eikö äitin pitänyt pissata purkkiin ja käydä puntarilla? Harmi, että kaikki mittaukset oltiin jo ehditty ottaa, kun ne selvästi jäivät hänelle mieleen. Mutta näkivätpähän sentään, että myös äiti sai rokotuksen. Minulle pistettiin vasta-ainerokote, minkä saa jos vauvan ja äidin veriryhmät ovat eri merkkiset. Meillä siis minä olen miinus ja vauva on plussa, kuten aiemmissakin raskauksissa. Saan saman piikin myös synnytyksen jälkeen.

Juteltiin myös vähän ultrasta ja sokerirasituksesta. Terveydenhoitaja katsoi vauvankoon sijoittuvan kasvukäyrälle -0.5  - -1. Ja hieman keskikäyrän alapuolella kulkee myös SFmitta. Hemoglobiini oli laskenut vähän. Seuraava neuvola on vasta maaliskuun loppupuolella, joten sovittiin että tarvittaessa käyn jo hakemassa rautalisän apteekista ennen seuraavaa neuvolaa.


Neuvolakortista löysin sokerirasituksen arvot jotka unohdin kysyä: paastoarvo 4.5, 1h 8.4 ja 2h 5.4 Nyt minulla ei tosin ole niitä viitearvoja, mutta muistaakseni nuo olivat juuri niiden alle.

Tänään on rv 30+1 eli laskettuun aikaan on 10 viikkoa! Ei se ihme että alkaa olokin olla jo yllättävän kömpelö ja tietyt vaatteet puristamaan. Tässähän tosiaan ollaan jo ihan pian raskauden loppupuolella. Vai ollaanko jo? Uskottelin muuten koko eilisen päivän itselleni sekä puoliskolleni, ja kirjoitin sen tähän postaukseenkin jo, että oli rv 29+0.  Että viikon päästä tasan 10 viikkoa laskettuun. Sitten katsoin kalenteriin. HUPS! 

Piti käydä lukemassa oma postaukseni Jekun odotuksesta juurikin kun jäljellä oli vain 10 viikkoa. Pakko sanoa että sekä oireet että fiilikset on hyvin samankaltaiset tälläkin kierroksella. Sää olosuhteet olivat tosin pikkuisen erit toukokuussa 2016. 


Tuntuu että käveleminen on enemmänkin vaappumista. En ole vielä kysynyt näyttääkö se myös siltä. Huomaan myös kovalla lattialla istumisen ja pidempien seisomisjaksojen väsyttävän alaselkää. Ja jos heti alkuraskaudesta saakka olen hengästynyt tavallista nopeammin, niin nyt ei tarvitse juuri jääkaappia pidemmälle mennä, kun kuulostan jo lenkkeilijältä.

Tässä vaiheessa pitäisi pikkuhiljaa alkaa laittaa vauvavalmisteluja kotiinkin. Kelan äitiysavustus- ja äitiyspäivärahapäätökset tulivat keskiviikkona, mutta muut valmistelut ovat vähän niinkuin aloittamatta. Vauvanurkkauksen laittamista hidastaa toki myös hieman tuo hajonnut kuivausrumpu, koska siinä paikalla on tällä hetkellä kaksi kuivaustelinettä.


Toistaiseksi olen siis kaivanut aarrearkkuni esiin. Se on Jekun äitiyspakkauslaatikon, jossa on kaikki Elpulle ja Jekulle säästämäni lemppari vaatteet. Toin sen siis komerosta meidän huoneeseen, mutten ole vielä edes kurkistanutkaan sinne. Shoppailtunakin on vain yksi koon 56cm body sairaalasta kotiutumista varten.

Mahakuulumisia siis luvassa lisää maaliskuun lopulla neuvolan jälkeen tai huhtikuun alussa ultran jälkeen tai ehkä molempien, jos on paljon asiaa. Vauva valmisteluista kirjoitan ennen sitä, jos vain saadaan jotain valmiiksi.