Hän on täällä!


Vaikka cakepopsit ja foliopallot sopisivatkin hyvin vappuun, nämä kuvat on babyshowereilta, eikä sinänsä liity vappuun mitenkään. 


Rv 38+4 klo 15:55 meidän perheeseen saatiin 47cm ja 3025g lisää rakkautta. Eikä muuten närästänyt turhaan, sen verran tumma ja paksuhko jopa kihara hiuspehko pojalla on. 

Hauskaa vappua 🎈✨


Rehelliset öiset kuulumiset - haaste

Heräsin puoliskoni lähtiessä töihin ja heitin vielä viimeiset pyykit kuivuriin. Seuraavaksi tein virheen ja nappasin puhelimen käteen...

Luin aikaisemmin viikolla jo Janinan kuulumisia ja unta odotellessa Selinan - Kun äiti kelaa postauksesta selvisi, että tämähän onkin haaste. Nukkumatti ei tullutkaan takaisin. Ajatuksena oli käyttää takuuvarmaa nuijanukutusta ja käydä kuvia läpi erästä postausta varten vaan pieleen meni, kun aloinkin tätä kirjoittaa.


Mitä oikeasti kuuluu? 
No juuri nyt kuuluu pattereista suhinaa ja kellon tikitys yöpöydän laatikosta. Ja yllättävää, naapurissa on "hiljaista", kun yleensä siellä soi musiikki, nyt kuuluu vaan puhetta ja oven pauketta. Heh heh.

Tänään on ollut paljon hyviä hetkiä, vaikka toisaalta rankkapäivä. Heräsin aamulla viiden aikaan, kun Jekku kömpi meidän sänkyyn. Käväisin vessassa, yllätys, ja sitten ei uni meinannutkaan tulla. Vihdoin kun seitsemän aikaan olin nukahtanut, myös Elpu kömpi meidän sänkyyn. Ensin jalkoihin ja sitten väkisin minun ja isin väliin niin, että mulla meinasi mennä hermot, kun en mahtunut kääntymään. Onneksi sain köllötellä ja torkkua yhdeksään saakka vaikka lapset lähtivätkin leikkimään.

Olin ainakin olevinani tosi ahkera heti aamusta saakka, kun pesin koko vessan hyllyjä ja peilejä myöten ja pyykkäsin neljä koneellista. Keittiönkin imuroin ja lattiat pesin, koska puoliskoni lupasi tehdä ruoan. Lopulta kyllä kokattiin yhdessä. 😂🤩

Lapset olivat lähes koko päivän pihalla ja ruoan jälkeen käytiin pikaisesti saunassa pesulla. Molemmat menivät ajoissa nukkumaan ja minäkin nukahdin ennen kymmentä. Nyt kello on 0214, puoliskoni on töissä ja minä valvon, kun uni katosi jonnekin. Jotakin tekisi mieli syödä, mutta en tiedä mitä, joten hain ison kupin kuumaa kaakaota ja lasillisen jääkylmää vettä. 

Mitä tapahtuu työrintamalla?
Hei tämä on hauska juttu, kiva että kysyit! Minulle nimittäin oli aika kova pala, etten viime kesänä saanut yhtä työpaikkaa, johon oli vain kolme hakijaa. Olin tosi iloinen, että pääsin haastatteluun ja työ olisi ollut unelma, toivoin myös voivani päivittää omaa ammattiosaamistani. Mutta no, en saanut paikkaa. Kerroin kyllä olevani käytettävissä, kun tulee tarvetta sijaisille.

No nyt varmaan arvaat, että sain viikolla puhelun kaupungin numerosta ja kysymys oli vieläkö olen kotona taaperon kanssa... Harmi vain, että sijaistarve oli nyt juuri sille viikolle, kun meillä on laskettu aika! Voitte silti varmasti kuvitella, kuinka hyvälle mielelle tuo puhelu sai minut! Kerroin kyllä taas, että saa syksylläkin soitella jos sijaistarvetta tulee. 

Virallisestihan olen ollut äitiyslomalla aprillipäivästä.


Parisuhde / perhe / ystävät?
Parisuhteessa kaikki hyvin ❤️ kerron aika vähän meidän parisuhteesta täällä blogissa, olen varjellut sen yksityisyyttä eniten. Voin kuitenkin paljastaa, että syksyllä oli vaikeaa. Käytännössä jokainen tärkeä keskustelu loppui ennen kuin alkoikaan joko riitaan tai mykkäkouluun. En ole itsekään varma mikä talven aikana muuttui, mutta arki on parasta ja pyöritän sitä yhdessä maailman hauskimman tyypin kanssa, jota saan ilolla kutsua parhaaksi ystäväkseni ja puolisokseni. 

Mitä tulee perheeseen, arvaatte varmaan, että meillä on vähän odottavat ja jännittävät ajat. Jekun päiväkotiarki alkoi viime viikolla, ja oikeasti mun piti nyt käyttää aikaani kertoakseni taaperon ensimmäisestä päiväkoti viikosta ja katsoa viikon kuvasaldoa nykshtaakseni, mutta kirjoitankin tätä. Ja tietenkin eniten meillä jännitetään, koska vauva syntyy.

Mitä taas tulee laajemmin perheeseen, mummu kävi meillä pääsiäisenä, pikkusiskon kanssa ollaan soiteltu viime aikoina tavallista useammin ja isosiskoa odotellaan jo reissusta kotiin, lapsilla on ikävä sua! Ja vaaria. Grillikausi on avattu appivanhempien kanssa ja olen onnellinen, että minulla on aivan mahtavat appivanhemmat. Viime talvena se vielä korostui ja oikeastaan harmittaa, etten aikaisemmin ole uskaltanut avata itseäni heille enemmän. 

Öh, ystävät. Anteeksi! Mun ystävät koostuvat nykyään parista huippu tyypistä ajalta kun olin töissä, blogi kavereista ja perheestä - siskot, kälyt, serkut. Huippu tyyppejä tekin. Lähinnä viestitellään, kun on välimatkaa tai erilaiset elämäntilanteet. Ja nyt täytyy myös tunnustaa, että tällä hetkellä en kyllä meinaa jaksaa mitään ylimääräistä. Musta on ihana nähdä, mutta just nyt mieluummin olen kotona ja mahdollisimman vähillä ärsykkeillä.

Matkat? 
Lasketaanko ensi viikon ultra synnärillä? Onhan sinne tunnin matka ja mennään puoliskoni kanssa kahden! Kunhan päästään nyt ensin kunnolla täyttämään säästötiliä, niin jokin kylpyläreissu olisi meidän perheen unelma. Toki kesällä tulee varmasti reissattua mökille ja Jyväskylään ja varmaan Raumallekin. Ja tässä kun ollaan tehty säästöhaaveita, on alettu myös haaveilla pienesti ulkomaan reissustakin. Mie olen käynyt edellisen kerran reissussa Tanskassa kesällä 2012. Tällä hetkellä meidän perheessä ei ole yhtään passin haltijaa.


Harrastukset / hyvinvointi?
Blogi on mun tärkein ja tavoitteellisin harrastus. Nyt huhtikuussa tavoitteet on saavutettu, itseasiassa ylitettykin. Starboxin lopettamisen myötä ammattimaisuuden tavoittelu koki kovan kolauksen ja sen puolesta identiteetti on vähän hukassa.

Tällä hetkellä hyvinvointi koostuu säännöllisestä päivärytmistä. Valvomisen ei pitäisi olla osa sitä. Nyt kello on jo 0337 👀 ja kaakaokin kylmää. 🤦🏻‍♀️Fyysiseen jaksamiseen koitan panostaa koko ajan enemmän. Tavoitteeni on käydä ajoissa nukkumaan - sulkea puhelin / tietokone klo 2230. Mun herätys kello soi aamulla 0705 siitä sitten puetaan ja tavoitteena on päästä lasten kanssa ovesta ulos klo 0740. 

Olen luonut itselleni aamurutiinit päiväkoti päiville. Nyt vielä lasten kanssa yhteiset aamurutiinit viikonlopulle ja omat iltarutiinit kuntoon, niin hyvä tulee. Kehonhuoltoon yritän panostaa päivittäin edes 15min osana iltarutiinia ja sitten kun imetys on sujuvaa voin alkaa miettiä mihin tarvitaan lisää lihasmassaa.

Inspiroi eniten / vähiten? 
Lapset ja luonto ja siisti koti! Niistä saan virtaa ja niitä on ihana ihmetellä ja ihastella, lapsiakin ja lasten kanssa.

Vähiten inspiroi Facebook, huomaan tuhlaavani aikaa päämäärättömästi seinää selaillen, vaikka on siellä myös inspiroivia juttuja.


Tällä hetkellä syön / katson / luen?
Juuri nyt en syö mitään, ja kuumasta kylmäksi jäähtynyt kaakao on juotu sekin. Tänään tehtiin uunissa kukka- ja parsakaalia ja piti ihan himmailla sen syömistä, että jää lapsillekin maisteltavaa. Ollaan viime aikoina syöty useammin perunamuusia ja kyllä se vaan on hyvää! Uusia perunoita odotellessa. 

Me ei olla pitkään aikaan katsottu mitään sarjaa tai leffoja puoliskoni kanssa. Mutta ensi kuun alussa netflixiin tulee uusi kausi Lusciferia. Mie en oikeastaan yksin katso mitään ohjelmia, joskus jos väsyttää, saatan torkkua lasten ohjelmien pyöriessä. Tai jos uni ei tule lapset nukkuu ja puoliskoni on töissä saatan laittaa tutun Disney leffan pyörimään.

Luen tällä hetkellä lähinnä blogeja. Matu kirjoittaa harvoin, mutta Helmoissa blogi on edelleen olemassa. Reetan Tusinakotiin kerkesin tutustua Starboxin kautta, Julialta oon lukenut varmaan kaikki postaukset ja satunnaisesti kurkin otsikoita Kaksplussan ja Vaikuttajamedian bloggaajilta. 

Mitä odotan? 
No niitä uusia perunoita! Ja sitä koska vauva syntyy ja sähköposteihin vastauksia ja nukkumattia. Ja odotan kunnon kevätsadetta, joka huuhtoo nuo katupölyt. 

NYT kello on 0419 ja mie nukahdin! Jes! Lisäänpä siis kuvia vasta aamulla tai päivällä 👌🏻

Valmista on vauva, tule kun kerkiät!

No nyt vihdoin ollaan siinä vaiheessa, että vauvan vaatteet eivät enää ole kasseissa vaan kaapissa ja meidän huoneessa silityslaudan päällä majailee ainoastaan babyshowereilta saatu vaippakakku, siskoltani saatu unipesä ja paperikassillinen pukluharsoja. Avasin vaippakakun kurkatakseni minkä kokoisia vaippoja sieltä paljastuu, enkä voi olla ihmettelmättä, kuinka pieniä onkaan sitten 1 koon vaipat kun nämä 2 koon on niin minejä!


Tyhjensin omasta kaapistani kaksi hyllyä vauvalle ja käytiin äidin kanssa pääsiäissunnuntaina vaatteet läpi. Hyllyillä on nyt 50cm ja 56cm vaatteet. Isoon vaatekaappiin pääsi muumikassillinen 62cm koon vaatteita ja toinen sekalainen kassi 68cm ja isompaa. Kyllä näillä alkuun päästään.

Vauvan kotiutumisvaatteet olen valinnut ja ne on erillään helposti löydettävissä, jos vaikka lähtötulisi just nyt. Se sairaalakassi pitää vielä keksiä ja pakata, ennen kuin pääsen esittelemään sitä täällä blogissa. Myös omat kotiutumisvaatteet olen valinnut, tosin ne on mulla tällä hetkellä kokoajan päällä, että saa nähdä onko ne sitten oikeasti puhtaana edes, kun synnyttämään lähdetään.

Mielestäni tärkeimmät on nyt valmiina. Vauva nukkuu yönsä kuitenkin perhepedissä ja aion täysimettää 6kk. Unipesä on hyvä turvapaikka ensimmäisiä päiväunia varten, ennen vaunupäikkäreitä parvekkeella. Eli syömiseen, puhtauteen, nukkumiseen, ulkoiluun ja kotiutumiseen tarvittavat välineet on käyttövalmiina ja niillä on paikat, vaikka vaatteilla väliaikainen. 

Tärkeimpänä ostoslistalle pitää muistaa laittaa nyt liivinsuojat. Rintapumppu on vielä pikkusiskolla lainassa. Meillä ei ole pakastinta, joten mitään hirveitä määriä en edes voi pumpata. Jos kuitenkin  tulee tarve tai hetki jolloin puoliskoni on vauvan kanssa, haluan tarjota omaani enkä korviketta. Varsinkin kun meillä on isommilla maitoallergiatausta.


Kaiken muun mitä huomataan tarvitsevamme tai muuten puuttuvan, voidaan hankkia myös vauvan synnyttyä. Ja ehkä parempikin niin. Nyt kun ei olla vielä löydetty sellaista lipastoa mikä halutaan meidän makuuhuoneeseen on parempi, että tavaroita on vain tarvittava määrä, eikä yhtään enempää. Lisähankintoja tehdään sitten sen mukaan mitä oikeasti tarvitaan. Eipähän tule lisättyä tätä tavarapaljoutta, josta yritetään päästä eroon.

Tänään alkoi 39. raskausviikko eli täysiä viikkoja 38 + 0 päivää. Enää vain kaksi viikkoa laskettuun aikaan! Nyt on alkanut oma liikkuminen olemaan ajoittain jopa aika ikävää. Tiistaina piti ottaa pari juoksuaskelta Jekun pyöräillessä alamäessä ja lähdettiin päiväkodin jälkeen vielä koko perhe puistoon, joten tuli käveltyä muutenkin enemmän kuin tavallisena päivänä. Sen jälkeen nivusia on nyt juilinut jopa levossa ja kävely on tosi hidasta.

Kerkesin eilen aamulla kirjoittaa, etten kuitenkaan tunne itseäni mitenkään kipeäksi. Mutta haettuani lapset päiväkodista lepäilinkin sitten lähes koko loppu päivän. En oikein pystynyt varaamaan painoa oikealle jalalle. Katselin vanhoja sairaalakassipostauksia ja Jekkua odottaessa mulla on ollut sama vaiva. Nimenomaan tuo oikean puoleinen pakara kipeytyi silloinkin. Saunassa venyttely onneksi auttoi.

Ennakoivia supistuksia tulee vähän pitkin päivää, eniten iltaisin ja välillä yölläkin. Uimahalliin en ehkä enää menisi. Huomaan olevani aika hermoherkkä mitä tulee sisällä juoksemiseen, koviin ääniin, riitelyyn ja meidän sängyllä kävelemiseen. Tavallaan kaipaan omaa rauhaa ja omaa tilaa tällä hetkellä. Tätä ärsyyntymistä on nyt jatkunut erityisen voimakkaana ainakin kuukauden. Onneksi ainakin tällä viikolla olen onnistunut pitämään hermoni kasassa niissä tavallisesti räjähdysalttiissa tilanteissa.


Raskauskuplassa ei siis tällä hetkellä ole juuri uutta. Ensi viikon torstaina on rv 39+0 ja kokoarvioultra taas Koksissa. Itse vauvaan ja raskauteen mahakuvien kera palailen siis silloin, mutta sairaalakassin keksin ennen sitä. Nyt kun neuvolasta heitettiin ilmoille se "onko puhuttu käynnistyksestä", niin haluan ihan varmuuden vuoksi ottaa kasin mukaan myös ultraan. En kuitenkaan halua uskoa, että käynnistämiselle olisi oikeasti tarvetta.

Kun saatiin vaatteet kaapitettua totesin puoliskolleni, että nyt voidaan lähteä synnyttämään ihan milloin vain. Nyt on kaikki sillä mallilla, että vauvan kanssa on kiva tulla kotiin. Jos vauva tulee siskoonsa hän saattaa olla täällä alle kahdessa viikossa, mutta jos veljeensä, saadaan odotella vielä melkein neljä viikkoa. :D

76neliötä - part 2


Tervetuloa taas meille! Viimeksi pyörittiin eteisessä, mistä löytyy ulko-oven lisäksi kuusi ovea eri huoneisiin. Ja nyt kurkistetaan oviaukosta, josta jo edellinen asukas on kantanut oven pois. Ensi kertaa asunnossa käydessäni en halunnut myöntää, että pohjaratkaisu on oikeastaan ihan toimivan oloinen. Eniten vastustin muuttoa vessan ja tämän takia. Tervetuloa keittiöön!


Täällä ei näyttänyt ihan tältä silloin, kun muutettiin. Tähän nähtiin eniten vaivaa, että saatiin tästä mielestämme kivan näköinen. Pienen pintaremontin ja hyllyjen virittelyn lisäksi, hankittiin nyt ensimmäistä kertaa kunnollinen tiskikone omaksi. Yhteen aikaisempaan kotiin hommattiin pyötämallinen ja muissa tiskikone on kuulunut asunnon kalusteisiin. Puoliskoni halusi ehdottomasti kivan maustehhyllyn ja minä peilin hanan taakse tuomaan lisää valoa.


Edellisessä keittiössä meillä oli suurimmaksi osaksi laatikoita ja ne olivat mielestäni  hurjan kätevät. Joten valtavat syvät alakaapit ja kaiken ikkunasta tulevan valon blokkaava keskimööpeli (jääkaappi ja korkeakaappi) joutuisivat remonttikohteiksi, jos tämä ei olisi vuokra-asunto. Meillä on nyt makuuhuoneissa vähemmän kaappeja mitä edellisessä kodissa ja hetken aikaa harkitsin jopa lasten vaatteiden sijoittamista tuohon jääkaapin viereen. En tiedä onko liinavaatteet ja vierasvuodevarat yhtään sen loogisempia keittiössä, mutta ainakin mahtuvat hyvin.


Tämä keittiö koostuu tavallaan kahdesta osasta. Malliltaan kuvaisin tätä jotenkin I, U, tai L keittiön yhdistelmänä. Eteisestä tullessa ollaan heti suoraan kodinsydämessä ja keittiön toisessa päässä on ruokailutila, jonka saa tarvittaessa eristettyä olohuoneesta leveällä liukuovella. 


Meidän piti laittaa syöttötuoli kiertoon, mutta mieli muuttui viikkoa ennen muuttoa. Laitettiinkin sitten koko ruokailuryhmä uusiksi ennen joulua. Oltiin koko talvi ilman lamppua ruokapöydän päällä, kun ei osattu päättää millainen siihen halutaan. Mulla ei oikein ollut väliä, kunhan se asettuisi nätisti ja miellyttäisi silmää. Puoliskollani taas oli mielessään tietty tyyli, mutta ei löydetty siihen tyyliin sellaista joka olisi miellyttänyt myös mun silmää.


Nyt on uusittu myös verhot ja molemmista kiva lamppu löytyi. Tätä lamppua löytyy myös kolme palloisena ja saatetaan hakea vielä sellainen tuohon jääkaapin eteen tuon valmiina olleen lampun paikalle. Kaikista kauneinta keittiössä on kuitenkin luonnonvalossa ja tämä kevään mukanaan tuoma ilta-aurinko on ihana!

Eipäs muuten mentykään nyt vielä olohuoneeseen, niin kuin eteisestä kirjoittaessa meinasin. Katsotaan kumman saan nyt kuvattua ensin, että onko seuraavaksi esittelyssä olohuone vai vessa.... :) 

Toiseksi viimeinen äitiysneuvola

Enhän ole vielä tarpeeksi päivitellyt tämän ajan liian nopeaa kulkua, enhän.. Miten on mahdollista, että nyt on tasan kolme viikkoa laskettuun aikaan! Edellisen kerran mahan kuulumisia kerroin aprillipäivänä, sieltä löytyy mahakuvat rv 31 -  rv 34+0. Ja tänään onkin sitten rv 37+0.


Tässä parissa viikossa oma olo on käynyt selvästi hitaammaksi. Päiväkodilta kotiin päästyä on parempi pistää pötkölleen hetkeksi ja meidän kotipihan jyrkän alamäen kävely tuntuu vähän ikävältä alavatsalla ja nivusissa. Harjoitussupistuksia tulee tasaisesti, varsinkin sellaisina päivinä kun on kävellyt tai siivonnut vähän enemmän. Eniten "supistelee" iltaisin, mutta ei vielä mitään kivualiasta tai epämukavasti.

Toki lisääntynyt liikunta tuntuu muutenkin alaraajoissa ja yritän tehdä venyttelystä päivittäisen tavan. Tänään vain tuli todettua kömpelyyteen ihan uusi aste. En saanut itseäni mitenkään siihen venytykseen, jossa maataan selällään ja heitetään jalat ylös niin, että pepun saa tuettua käsillä ilmaan ja olisi voinut jalat ylhäällä venyttää spagaatia tai selkää kurkottamalla varpaat pitkälle pään yli.

Viime viikon torstaina 36+0 Käytiin  puoliskoni kanssa äitiyspolilla lääkärillä ja tällä kertaa käynti kesti vajaat 25 minuuttia. Lääkäri tarkisti nopeasti kohdunsuun ja kohdunkaulan tilanteen, ei muutosta 28+1 tarkastukseen. Ennen ultraamista hän kokeili vatsan päältä vauvan asentoa ja kokoa, raivotarjonnassa siellä aika alhaalla ollaan, mutta ei vielä kiinnittyneenä.


Koko arvio laskettiin päänympäryksestä, vartalon ympäryksestä ja reisiluun pituudesta. Tarkka painoarvio ultraushetkellä oli 2599g. Vauva kasvaa tasaisesti omalla käyrällään miinuskäyrän päällä. Käyrätaulukon mukaan vauva on lasketunajan tienoolla vajaa kolmekiloinen, jos hän kasvaa loppuun saakka tällä samalla käyrällä. Ainakin hän on oletettavasti sisaruksiaan pienempi syntyessään. Lääkäri puhui kuitenkin koko ajan sopusuhtaisesta vauvasta.

Sen verran aloin vauvan kokoa miettimään, että pitäisikö nyt kuitenkin ennakkoon varautua myös niillä alle 50cm vaatteilla. Kyselin myös Facebook ryhmässä, mutta tulin siihen tulokseen, että mennään näillä mitä on, mutta pidetään budjetissa tilaa jos tarvitseekin etsiä niitä 44cm vaatteita parit.

Vauva liikkuu aktiivisesti pitkin päivää ja öisin. Vielä on tilaa pyöriä ja potkut ja venytykset tuntuvat vuoroin molempiin kylkiin ja kylkiluihin! Sitä en muistanutkaan aiemmista raskauksista. Närästyksestä on taas tullut joka iltainen kiusa. Ja huomaan väsyväni meteliin ja muihin ärsykkeisiin helpommin.


Eilen kävin rv 36+6 neuvolassa ja pääsin terveydenhoitajaopiskelijan asiakkaaksi. Painoa oli tullut +400g / viikko ja vertailtiin vähän nykyistä sekä Jekun aikaista SF-käyrää.  Ultraava lääkäri kysyi, että onko mun maha omasta mielestäni nyt pienempi tai erilainen kuin aikaisemmissa. Mielestäni eroa ei ole, joten halusin uteliaisuuttani jutella aiheesta myös neuvolassa. Samaan tulokseen tultiin sf-mitan perusteella, yhtä tasaisesti kulki Jekun käyrä keski- ja alakäyrän välissä. Ainakaan mahan koosta ei voi päätellä vauvan pienikokoisuutta.

Muistin muuten vihdoin käydä apteekissa ja nyt olen syönyt rautalisää noin viikon. Rv 33+5 neuvolassa hemoglobiini oli 108 ja eilen 116. Tämä olikin sitten toiseksi viimeinen neuvolakäynti. Toki on olemassa sekin mahdollisuus, että tämä saattoi olla viimeinen neuvola, jos vauva päättääkin tulla ennen seuraavaa neuvolaa.

Seuraavaksi kalenterissa on taas kasvukontrolli synnytyssairaalalla rv 39+0 ja varattiin neuvola sen jälkeen rv 39+5. Elpu syntyi 39+5 ja Jekku 41+5, jännä nähdä miten tämä pieni aikoo syntyä ja lähteekö synnytys samalla tavalla käyntiin kuin aiemmat.


Sairaalakassin sisältöä olen jo hieman suunnitellut, omat kotiutumisvaatteet olen päättänyt ja vauvan kotiutumisbodyn. Tämän viikon projektina on nyt vihdoin lajitella vauvan vaatteet. Lisäksi ajattelin myös päästä tässä kuussa esittelemään vielä seuraavan huoneen kodistamme täällä blogissa, mutta katsotaan mihin aika ja voimat riittävät. Nyt on nimittäin myös se vaihe, että saatan nukahtaa sohvalle vaikka ei edes muka väsytä.

Perinteinen pääsiäinen Jyväskylässä jää tänä keväänä välistä, vaikka ensin ajateltiin, että sehän olisi varmaan viimeinen reissu sinne ennen kuin vauva syntyy. Mutta jätetään nyt oman jaksamisen ja puoliskoni työvuoron takia välistä. Nyt ei nimittäin huvita miettiä rattaita, turvaistuimia ja junalla kulkemista, edes toiseen suuntaan.

Onko siellä muita tulevien toukokuisten äitejä? Miten muut tämän vuoden odottajat jakselevat? 😊

Vauva tulee, sisarukset päiväkotiin

Ennen kuin minusta tuli äiti ajattelin, että lapset saavat olla kanssani kotona eskari-ikään saakka. Elpun ollessa vajaa 2,5 vuotias puoliskoni kysyi miksi ei laiteta neitiä päiväkotiin ja minä ihmettelin niin hölmöä kysymystä. Miksi ihmeessä, olenhan minä kotona vajaa puolitoista vuotiaan Jekun kanssa? Sitä paitsi onhan kerhot olemassa. Keskustelua jatkettiin myös mummin ja papan luona, sekä minun äidin kanssa.

Päiväkotien hakuaika oli tammi-helmikuussa. Kaksi viikkoa päivähoidon palvelusetelin hakemisesta saatiin päätös ja Elpulla oli paikka odottamassa kesää. Meidän perheen päiväkotiarki alkoi elokuussa 2017, kun Elpu aloitti 20h viikot päiväkodissa kolmevuotiaana.

Tuolloin kirjoitin ajatuksia päiväkodin aloittamisesta: Kolmevuotiaana päiväkotiin? postauksessa, Päiväkotiin tutustumisesta ja Päiväkotilaisen ikävästä. Myöhemmin päiväkotipäivät lyhenivät, kun jätettiin päiväunet pois ja silloin kirjoitin Ensimmäisestä viikosta ilman päiväunia, ja vertasin  5h vs. 4h päiväkotipäiviä Ja nyt viimeisimpänä  kirjoitin, koska Päiväkoti vaihtui ja arki muuttui


Jekun päiväkodin aloitusta mietittiin ensikertaa vuosi sitten. Vauvakuume nosti päätään ja sain toiveelle vihreää valoa "joskus vielä". Samalla mietin, haluaisinko itse enää "sitten joskus". Toiveeni kun oli maksimissaan kahden vuoden ikäero ja alle kolme vuotta joka tapauksessa, jotta saisin vielä ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa. Vauvahaave ei ollut akuutti, joten hain Jekulle palveluseteliä ja päivähoitopaikkaa ja aloin etsiä töitä edes kesäksi.

Paria työhaastattelua lukuunottamatta työnhakuni oli varsin onneton. Päätettiin säästää asumiskuluissa ja muuttaa kauas päiväkodista. Muuttolaatikoiden keskellä tikkuun tuli kaksi viivaa. Lakkasimme stressaamasta työn löytymistä ja kieltäydyttiin päiväkotipaikasta, vaikka Jekulle sellainen olisi auennut muutama viikko muuton jälkeen. Alettiin miettiä siirtoa uuden kodin lähipäiväkotiin reilu kuukausi muuton jälkeen.

Risteilin ajatuksissani tulevaisuuteen kolmen lapsen äitinä, kerhoihin, uimahalliin, puistoihin, metsäretkille... Mietin, millainen äiti olen ollut  aiempina vauvavuosina ja millaista olisi vauva-arki pian 5 ja 3 vuotiaden sisarusten kanssa. Samalla laskin tulevan vauvavuoden olevan meidän perheen viimeinen vuosi ennen eskaria ja lähestyvää oppivelvollisuutta.

Uudenkodin lähipäiväkoti oli täynnä ja olin jo lähes päättänyt sinnitellä kevääseen pitkän päiväkotimatkan kanssa. Äitiysloman alkaessa Elpu jäisi myös kotiin vuodeksi. Perustelin jo puoliskolleni, miten ihanaa olisi kyläillä Jyväskylässä mummun ja vaarin luona, ilman huonoa omaatuntoa päiväkodista poissaoloista. Kuinka voisin käydä lasten kanssa uimahallissa heti aamupalan jälkeen, kun siellä on hiljaista ja vesi puhtainta. Kuinka me käveltäisiin tai lapset pyöräilisivät kerhoon. Vaikka tuo mäki onkin valtava. Tietyllä tapaa ehkä romantisoin koko tulevaisuutta.

Juttelin päiväkodista pois jäämisestä mummin ja mummun kanssa. Tiesin mitä hyötyä päiväkotiarki on tuonut perheellemme ja näin myös kehitystä Elpussa ensimmäisen päiväkotivuoden aikana. Halusin vielä hoitajiltakin mielipiteen, koska päiväkodista pois jääminen olisi ollut vähintään yhtä iso asia, kuin päiväkodin aloittaminen. Varsinkin mummin kanssa juttelu oli erittäin silmiäavaava minulle ja mietin hetken, miten kertoisin puoliskolleni muuttaneeni mieltäni.


Perustelin päiväkodista pois jäämistä sillä, että voisin olla kaikkien lasten kanssa kotona, läsnä kolmelle ja keksiä aktiviteetteja kahdelle isommalle samalla, kun opettelen tuntemaan vauvaa ja yritän muistaa edelleen pitää huolta myös itsestäni. En ollut tullut ajatelleeksi, että voisin tehdä asioita sekä kahdestaan vauvan kanssa että kaikkien kolmen lapsen kanssa.

Aamupäivien aikana lapset saisivat leikkiä kavereiden kanssa, ulkoilla, syödä ja askarrella päiväkodissa. Samalla minä voisin jatkaa unia aamupäivästä, olettaen että vauvakin nukkuisi, muistaa syödä ja opetella taas vauva-arkea. Voisin käydä vauvan kanssa kaksin uimahallissa totuttelemassa veteen. Parin kerran jälkeen olisi helpompi mennä kaikkien kolmen kanssa uimaan.

Vaikka alle kolmevuotiaalle Jekulle haettiinkin nyt tammikuussa päiväkotipaikkaa,  en epäile hetkeäkään hänen pärjäämistään. Hän kaipaa oman ikäisiä kavereita ja enemmän aktiviteetteja, mitä minä olen hänelle viime aikoina pystynyt tarjoamaan. Itseasiassa uskon viimeisen puolenvuoden olleen hänelle erittäin tylsä. Muuton jälkeen päiväkotimatkasta tuli autoilua ja se saattoi silti jäädä päivän ainoaksi "ulkoiluksi".

Nyt päiväkodin vaihduttua Jekkukin pääsee kunnolla leikkimään ulos, kun haetaan Elpu kotiin kävellen. Tuo metsä kotimatkalla tulee varmasti vielä tutuksi. Jekun paikkaa vielä odotellaan, mutta viimeistään elokuussa hänkin pääsee aloittamaan päiväkodissa.

Päiväkodista kotiin jäämisessä kummitteli myös yksi pelko. Kun Elpun päiväkoti alkoi reilu puolitoista vuotta sitten, meidän aamut aikaistuivat ja päiväunien jäätyä pois lapset alkoivat käydä yöunilleen ilta yhdeksään mennessä. Nykyään meillä on selkeä iltarutiini ja yörauha. Lasten nukahdettua voidaan vielä pitää aikuisten aikaa parituntia ja silti mennä itsekin ajoissa nukkumaan.


Aikatauluttomuudessa olisi hyvätkin puolensa: Jos vauva valvottaa, aamulla ei olisi pakko herätä mihinkään, jos ei jaksa. Lasten unirytmiä en silti halua riskeerata enää ikinä. Itseni tuntien tuo iltarytmi tuskin säilysi yhtä vakaana kovin kauaa ilman päiväkotia.

Lisäksi koen itsekin hyötyneeni päiväkodista äitiydessä. Meillä on kaiketi ollut hyvä tuuri päiväkotien ja hoitajien suhteen. Minua pelotti ajatus päiväkodin vaihtamisesta. Nyt taas en edes tiedä saako ääneen sanoa, että uusi päiväkoti on sittenkin vielä ihanampi kuin vanha, joka sekin oli tosi ihana!

Mitä tulee neljätuntiseen päiväkotipäivään, sen aikana minä toivon voivani joko levätä vauvan kanssa tai panostaa blogiin. Mutta katsotaan sitten miten käy, kun Jekkukin on paikkansa saanut ja vauva syntynyt.

Täydellinen yllätys (ps. Muru, olet mulle treffit velkaa)

Tänään alkoi 37. raskausviikko eli tarkalleen 36 täyttäviikkoa + 0 päivää. Ja laskettuaika  se  vain lähenee, nyt vain neljäviikkoa! Sen kunniaksi, pyysin Elpua auttamaan asukuvien kanssa, jotka jäivät pari viikkoa sitten ottamatta, kun olin menossa puoliskoni kanssa treffeille. En ollut jaksanut pyykätä enempää, joten valitsin treffiasukseni sen mitä kaapissa oli puhtaana.


Espritin matalavyötäröiset ruskeat housut ostin keväällä 2012, kun oltiin menossa ystäväni kanssa Simple Planin keikalle. Housut on pari koko liian isot, mutta pysyivät päällä ilman vyötä, eikä niitä saanut pienempinä. Kiva että näiden vuosien jälkeen niille on ollut käyttöä, vaikka sitten raskaushuosuina. Paidaksi päälleni eksyi puoliskoni "farkku" kauluspaita, jota olen lainannut myös aiempien raskauksien aikana. 

Puoliskoni ihmetteli, että onko minulla nyt varmasti tarpeeksi kaunis olo näissä vaatteissa ja olenko nyt ihan varma asustani. Treffien ohjelma oli yllätys (kuulin päivämääränkin vasta paria päivää aikaisemmin), mutta ajattelin ettei täällä ole niin hienoa ravintolaa, johon en näissä vaatteissa olisi tarpeeksi pukeutunut. Sitä paitsi legginsit ja äitiysfarkut oli pesussa. Meikkaamista mietin ääneen, mihin puoliskoni vastasi "meikkaa vaan". Kuivaa ihoania katsellessa päädyin kuitenkin pelkkään ripsariin ja onneksi niin!


Lähdettiin viemään lapsia hoitoon puoliskoni isosiskolle ja pihalta lähtiessämme puoliskoni mietti miten ollaan aina myöhässä. Siinä minä vieressä naureskelin että joo "hahha, ollaan myöhässä jopa omilta treffeiltämme." Jekku nukahti autoon ja lähdettiin "lainaamaan rattaita" Elpun ja puoliskoni kanssa. Oven auetessa tuijotin ystäväni poikaa, joka huusi "yllätys!" Puoliskoni sanoi takanani "mene" sulki oven ja lähti  Elpun kanssa pois. Mielessä kävi juosta heidän perään.

Silmiini osui ilmapalloja peilin päällä ja vaippakakku peilin edessä. Ystäväni poikansa kanssa ei ollutkaan ainoa henkilö "väärässä paikassa" ja olohuoneessa seisoi vaaterekki. Hetken aikaa keräilin itseäni eteisestä ja olin tyytyväinen etten meikannut enempää. Sohvalle päästyäni unohdin, että mulla on kamerakin mukana.


Ohjelmassa oli Me & I vaate-esittely ja muutaman samisteluvaatteen haluaisin vielä tilata. Esittelyn jälkeen minua käskettiin keittiöön, että päästään syömään. Nyt muistin kamerankin olemassa olon. Ensimmäinen lähtijä joutui poistumaan tyhjin mahoin, kun en hämmennykseltäni tajunnut alkaa heti leikkaamaan kakkua ja täyttämään lautastani, vaan nappasin niistä ja koristeista kuvia.

Keittiön ikkunaa koristi IT's A ***** ilmapallot. Koristeet ja tarjoilut olivat kakkua ja babyshowerboolia myöten väriteemaan sopivat. Kakkua koristi vauva ja pienet vaunut sekä iso viiri "Mini" Tämä vauva onkin ollut koko ajan vain vauva, ehkä Mini voi olla "työnimi" nyt viimeiset 4 viikkoa.


Olin aikaisemmin viikolla sopinut äidin kanssa vaatekassien vaihdosta ja vielä kertoessani lauantain yllätystreffeistä joista en tiedä mitään, käskin hänen sopia tarkemmat aikataulut puoliskoni kanssa. Kun Babyshowerissa emäntämme kertoi myös äidin ja siskon tulosta, mietin vain että ai kuinka hauska sattuma, kuinka huomaavaista emännältä ja ystäviltäni. Vasta kun äiti sanoi, että oli vähän vaikea pitää salaisuutta, tajusin että he olivat olleet koko ajan tulossa.

Sain ottaa teksti-ilmapallot ja Mummy to be - nauhan mukaani ja tarkoitus olikin pikkusiskoni kanssa ottaa asukuvat heti meillä. Kuvaushetkeä vaan ei tullutkaan, kun lapset intoilivat mummun ja vaarin ympärillä. Vaatepussien selvittelyn jälkeen lähdettiinkin siskon kanssa kahdestaan saunaan, vaarin leikkiessä lasten kanssa.


Yllätys oli täydellinen yllätys ja tuli niin puskien takaa, että vieläkin alkaa itkettää sen ensimmäisen hetken muistelu kun tajusin mitä tapahtuu. En edes uskaltanut toivoa babyshoweria ja vielä vähemmänen, että oikeasti saisin yllätysjuhlat kolmannella kerralla! Isoin kiitos porukan kokoamisesta ja juhlan järjestelystä kuuluu päivän emännöineelle Elpun kakkutaikuri-kummitädille, joka kutsui meidät kotiinsa. KIITOS 💖

Ja niin hyvin puoliskoni huijasi koko maaliskuun, että "loppukuusta meillä on treffit" ja niin hyvin minä tuon syötin nielin, että Muru, sie olet mulle ne treffit velkaa!

Nämä asukuvat ovat tosiaan Elpun ottamat. Viikonlopun kunniaksi uskalsin lahjoa hänet auttamaan äitiä tikkarilla,  meikkaamisella, kylvyllä, leffaillalla ja lupasin vielä että saavat nukkua sohvalla. Taidetaan myös lakata kynnet huomenna :D  

"Päivä, kun ei tarvinnut tehdä mitään!"

Voi kuinka olin kaivannut tällaista päivää. Päivää, kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään! Niin ihanan rentouttavaa vain olla rauhassa kotona. Vaikka syynä olikin kipeät lapset. Ja sitten tajusin, että äitiys on vääristänyt käsitykseni päivästä jolloin "ei tarvitse tehdä yhtään mitään".



Heräsin aamulla kahdeksan jälkeen, lasten ollessa jo hereillä. Ilmoitin päiväkotiin jo illalla, että Elpu pitää varmuuden vuoksi vapaapäivän, koska perheeseen iski vatsatauti. Yöllä sain lisätä pyykkikasaan yhden sängyn kaikki petivehkeet. Kun on valvonut puoli neljään aamuyöstä pyykkien ja lasten kanssa, on ihan kiva ettei koko päivänä tarvitse tehdä yhtään mitää!

Oi miten nautinkaan tuosta päivästä. Auringonpaiste teki mielelle ihmeitä, vaikka ulos ei päästykään. Raitis ilma virtasi kuitenkin avoimista ikkunoista tuulettamaan jokaista huonetta.



Tajusin, että "ei yhtään mitään" on aivan täyttä huijausta.


Yöllä otin viimeisen pyyhelastin kuivurista ennen kahta ja jätin kasan olohuoneeseen odottamaan viikkaamista. Aamulla pyykkikone napsahti ajastuksella käyntiin ja kerroin lapsille, että äidin saa herättää kun pyykkikone pysähtyy. No jouduin heräämään aikaisemmin.

Illalla ja yöllä pesin kaksi koneellista pyyhkeitä ja lakanoita vatsataudin takia. Iltapäivällä puoli viiden aikaan koneessa pyöri päivän viides lasti. Meidän päiväpeitto odotti vielä vuoroaan, sitten koppa olisi tyhjä ja päästäisiin arkipyykkiin käsiksi. Lisäksi kaikki mitä yöllä ja aikaisemmin päivällä pestiin oli jo viikattuna kaapeissa.

Päivänä, kun minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään, pesin pyykkiä koko päivän.



Ennen kuin pyykkiin päätyi ensimmäistäkään pyyhettä tai lakanaa, olin suunnitellut peseväni Jekun haalarin kanssa oman toppatakkini ja toppahousut kokonaan pois kesän tieltä. Toppahousut eivät ole menneet kiinni tammikuun jälkeen ja takkikin alkaa olla niin ja näin vieläkö mahtuu. Koska tuo kolmen vaatteen kasa jäi eteiseen odottamaan vuoroaan liinavaatteiden tieltä, päätin myös aamulla lisätä siihen koko lasten ulkoiluvaatevaraston sisällön. Ne kun piti muutenkin katsoa läpi, että mitä säästetään ensi talvelle ja mitkä joutaa jo kokonaan pois.

Päivänä, kun minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään, aloin sitten kuitenkin raivaamaan eteistä.



Koska perheen potilaat nukkuivat meidän huoneen lattialla patjoilla ja nostin vauvatavarat turvaan silityslaudalle, pyykkiteline ei mahtunut tänne. Päätin levittää kuivaustelineen olohuoneeseen niitä muutamia vaatteita varten, joita en uskalla laittaa kuivuriin. Ennen sitä luonnollisesti imuroin sohvan - koska se oli järkevää nyt, kun kaksi isoista patjoista oli muutenkin pois tieltä. Ja olohuoneen kokonaisuudessaan - koska joulukuusen purkamisen jälkeen olohuonetta ei oltu vielä kertaakaan imuroitu. Sehän meni siinä samalla. Olohuone siis piti imuroida joka tapauksessa, ennen pyykkien levittämistä sinne.

Päivänä, kun minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään, siivosin koko olohuoneen, lattian pesua lukuunottamatta.



Mutta hei,  päivänä jona minun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään, pyykkikoneen ja kuivausrummun pyörittäessä omia tehtäviään, minä vain köllin sängyssä lasten ja läppärini kanssa. Luin blogeja, kirjoitin kalenteriin päivän tehtyjen asioiden listaa, kirjoitin tämän postauksen ja hahmottelin muutamaa luonnosta. Ja kävin muistikortilta maaliskuun kuvia läpi ennen kovolle siirtoa.

Päivänä, kun minun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään, nukuin kahden tunnin päiväunet ja kävin naisten lenkkisaunassa!



Päivänä, kun minun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään, puoliskoni huolehti, ettei kukaan ollut nälkäinen. 

Paisunut 5 faktaa minusta -haaste

5 faktaa minusta haaste pyöri jo kevät-talvesta instassa ja minut ehti haastaa ensimmäisenä JaninaCharlotta-blogin Janina ja vielä miettiessäni, mitä ihmettä itsestäni kertoisin, sain haasteen myös Arkeen kätketty aarre blogin Petralta.

Ensin tuskailin, että mitä ihmettä mie itsestäni kertoisin, mutta lopulta oli vaikea rajata vain viiteen asiaan. Instassa olen siis jo julkaissut vain viisi faktaa (kursivoitu tässä postauksessa), mutta tänne kirjoitin loputkin. 


Nyt Starbox on suljettu ja tämä on tavallaan uusi alku taas. Uuteen alkuun kuuluu jonkinlainen itsensä esittely joten tehdään se nyt tällä kertaa näin.

Tämän postauksen kuvat on ottanut Kotoin blogista tuttu Riikka. Hän on tänä vuonna tehnyt omasta unelmastaan totta ja perustanut Halla photographyn. Kävin Riikalla harjoitusmallina rv 33+2.


🐳 Mun lempieläin on miekkavalas.

🐳 Olin myös 4 luokalla "heppa hullu". Innostuin kun allergiakokeissa selvisi, että hevonen on ainoa eläin, jolle en ollut allerginen.

🐳Ratsastusta en koskaan aloittanut, mutta kävin seuraamassa kaverini ratsastustuntia ja liityin Pollux heppakirjakerhoon ja pääsin kesällä useaksi viikoksi mun sedän luokse hoitamaan serkkuani ja sedän vaimo opetti mua vähän ratsastamaan serkkuni ponilla Toskalla. Pellolla opin keventämään ravissa ja sain vähän laukatakin. Kerran pääsin myös maastoretkelle metsään. Heppainnostusta haittaa heinäallergia, mut olisi kiva käydä taas joskus ihan vaan kokeilemassa pysyykö siellä selässä edes enää.

🐳 Mun peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 8,4 ja mulla oli kolme 10 arvosanaa: liikunta, terveystieto ja käsityö.

🐳 Tein 8 luokalla itselleni ihanan vihreän mekon, vuotta myöhemmin purin sen, että oli helpompi ottaa siitä kaavat mun siskon mekkoon "äkkiähän mä sit sen ompelen takas kasaan" no en ommellu kun palat ehti kadota ennen kuin sain aikaiseksi. Nyt harmittaa, että se kuvapalvelin jossa oli kuvia tosta mekosta kuoli Facebookin myötä, enkä tajunnu sillon 2007 pyytää niitä kuvia myös itelleni.


🐳 Oon hokenut viimeiset 5 vuotta, että mulla ei oo ikinä ollu näin pitkiä hiuksia. Aiemmin oon saattanut leikata olkapäiden yli kasvatetut hiukset lyhyeksi (korvan alle) hetken mielijohteesta, mutta nyt en raaskisi vaikka välillä käykin mielessä "pitäiskö".

🐳 Olisin halunnut meidän hääpäiväksi 1.4.14 ja juhlan koristeeksi ilmapalloja. Puoliskoni mielestä se ei ollut lainkaan niin loistavaidea mitä minusta. Sitten joku keksi että 4.1.14 on samat numerot väärin päin, mutta meidän esteettömyystodistukset eivät olisi ehtineet siihen. Siksi päiväksi valikoitui 11.1.14 ja järjestelyihin oli aikaa kaksi viikkoa. 

🐳 Oon muuten aivan surkea matikassa, pahimmillaan olen saanut yläasteen matikan kokeista 4+ (4-10 asteikolla), mutta samaan aikaan sain fysiikan ja kemian kokeista 9 ja 10, päättötodistuksessa molemmat muistaakseni 9.

🐳 Haaveilin yläasteikäisenä 12 lapsesta. Amisikäisenä realisoin haaveni viiteen, mutta tällä hetkellä on varsin todennäiköistä, että tämä kolmas tekee meidän perheestä kokonaisen. En silti ole vielä valmis sanomaan "ei ikinä enää".

🐳 Mun haaveenani on aina ollut äitiys. Lapset ja oma perhe on parasta mitä tiedän, mutta samaan aikaan olen välillä ihan pulassa itseni sekä lasten kanssa ja mietin kuka hullu näitä halusi lisää (vastaus: minä olen se hullu). Tällä hetkellä tuntuu, että oon enemmän "raivohullu pregosaurus kahden lapsen äiti" ja mietin voiko musta ikinä tulla totaali "zen kolmen lapsen äiti".


🐳Haaveilen joskus tekeväni mallikeikkaa. Rovaniemellä asuessa mun piti hakea mukaan yhteen Helsinkiläiseen mallikouluun, kun he järjestivät koekuvaukset Rollossa kauppakeskuksessa. Meillä olikin samana päivänä kirkon nakkitoimintana pilkkiä ja unohdin koekuvaukset. (Nakki = nuorten naimattomien aikuisten toiminta)

🐳 Lähimmäksi tuota mallihaavetta pääsin, kun minut valittiin By Pinjan vaatemalliston kuvauksiin (aikaan ennen kuin Jewellery By Pinja siirtyi Oot niin ihanan omistukseen.)

🐳 Vihasin koulussa koripalloa. Ensinnäkin olin huono, pelkäsin isoa ja kovaa palloa, enkä ymmärtänyt puoliakaan säännöistä. Muistan vieläkin miten tenttiin lukiessa lähes itkien tuskailin ettei mun mieleeni jää yhtään mitään koko lajista, kunnes yksi sääntö sai mut nauramaan ja lopulta pääsin tentinkin läpi. Tiesittekö, että koripallon säännöissä on määrätty kuinka monta minuuttia valmentaja saa seistä ottelun aikana? Kaikkien vaikeiden sääntöjen joukosta tämä on se mikä jäi mieleen, minuutti määrä tosin on unohtunut. :D 

🐳 Lähes 10 vuotta luulin että mun valmistujaisjuhlista ei ole yhden ainoaa kuvaa. Ei poseerauksia yksin, ei sukulaisten eikä perheen taikka kavereiden kanssa. Kesällä annettiin mun ja isosiskon ensimmäinen kamera 4v lahjaksi Elpulle ja sen muistikortilta löytyi 1 kuva! Se kuva on IGssä näiden vastausten kanssa

🐳 Mun kaveri pohdiskeli talvella instagramissa, että mitähän ihmettä sitä haluis tehdä "sitten isona", kun tuo hetki on tänä syksynä täällä. Vastasin hänelle, että hei mulla on ihan sama ongelma, eikä mitään hajua millaista työtä edes haluaisin tehdä, mutta vähän niinkun pakko mennä töihin joka tapauksessa ja keksiä se oma juttu Viestin lähetettyäni tajusin, että hei miehän olen syksyllä kotona vauvan kanssa! HUPS!


Äitiysloman alkamisen lisäksi maanantai oli eräänlainen merkkipäivä blogillekin. Julkaisin 500. postaukseni! :D

Tervetuloa takaisin tutut ja uudet lukijat. Kiva, että monet on löytäneet takaisin tänne heti Starboxin loputtua!

Alle 6 viikkoa laskettuun aikaan

Mun pää ei ole selvästi lainkaan mukana tässä raskaudessa. Nyt ollaan kuljettu kaksi päiväkotiviikkoa pääsääntöisesti kävellen. Ensimmäisen viikon jälkeen tuntui, että olen ihan puhki! Mietin vain, ettei Jekun odotus ollut tässä vaiheessa kevättä lainkaan näin kömpelöä. Ulkoiltiin Elpun kanssa kuitenkin lähes joka päivä ja pyöräilinkin vielä kuukautta ennen Jekun laskettua. 


Sitten tajusin, että juu tosiaan. Aikasemmat raskauteni eivät ole olleet näin raskaita tässä vaiheessa kevättä. Mutta tässä vaiheessa raskautta olen kyllä ollut aivan yhtä kömpelö, kuin nytkin. Jotenkin en muka tajua, että nyt laskettu aika onkin pari kuukautta aikaisemmin.

Onneksi lisääntynyt kävely ja samalla ulkoilu, on vain hyväksi koko kropalle ja mielelle, myös synnytyksen kannalta. Tiet alkavat olla sulia, joten rattaitakaan ei tarvitse enää työntää ylämäkeen nilkkoja myöten loskassa.


Viime viikon tiistaina oli 33+5 neuvola-aika. Juteltiin kuulumiset, katsottiin taas verenpaine, hemoglobiini, paino, sf-mitta ja kuunneltiin vauvan syke. Painoa oli tullut reilut 600g/ viikko edelliseen käyntiin ja sf mitta nousee tasaiseen alakäyrän ja keskikäyrän välissä. Vauvalla kuulostaisi olevan kaikki hyvin sykkeen ja liikkumisen perusteella.

Hemoglobiini on laskenut vähän lisää, joten nyt pitäisi muistaa hakea apteekista rautakuuri. Ja sitä kannattaisi kuulema jatkaa myös imetysaikana. Viime viikko oli aika väsynyt ja kiukkuinen. Aloin miettiä voisiko se johtua madaltuneesta hemoglobiinista vai sittenkin ihan vaan kahdesta Helsingissä vietetystä iltapäivästä ja niistä matkoista.


Oma vointi on tätä ikuista flunssaa ja kömpelyyttä lukuunottamatta hyvä. Räkäisyys ärsyttää ja kömpelyys huvittaa. Selältään löhöämästä sohvalta ja sängystä on vaikea päästä ylös ja kävely on vähän hitaampaa. Harjoitussupistuksia tulee tasaiseen. Ja välillä taitaa olla havaittavissa lieviä liitoskipuja. Juoksemista ei edes tarvitse harkita. Ja jokainen vahingossa otettu juoksuaskel kertoo heti olleensa virhe.

Tietyt kumarat asennot esim. vessanpönttöä pestessä ja imuroidessa alkavat väsyttää alaselkää aika äkkiä, mutta nelin kontin lattian pesussa ei taas ollut mitään ongelmaa. Raskausarpia on vatsassani jonkin verran, mutta en osaa sanoa onko niistä mikään tullut juuri tästä raskaudesta. Minkä värisiä tuoreet raskausarvet ovat?


Viime neuvolan jälkeen ajattelin että saisin vauva valmisteluja tehtyä ja niistä myös kirjoitettua. Nyt alle 6 viikkoa ennen laskettua paljastan, että edelleen vauvanurkkausta ei ole edes alettu miettiä sen enempää. Mutta! Instagramista joku saattoi huomata, että meillä on nyt ollut uusi kuivausrumpu jo kaksi viikkoa! Eli nyt ollaan saatu kuivaustelineet pois vauvanurkasta. Edistystä se on sekin!

Ensi viikon torstaina päästään kurkistamaan miten vauva jakselee ja kasvaa taas kasvukontrolliultraan. Nyt mennään ensimmäistä kertaa meidän paikallisen sairaalaan äitiyspolille. Ihan kiva, ettei tarvitse lähteä taas tunnin ajomatkan päähän. Mietin vain, että tuleeko se sama lääkäri synnäriltä tänne vastaanotolle, vai onko täällä eri ihminen vastassa. Ensimmäisen kasvukontrolliultran lääkäri oli nimittäin sama, joka soitti minulle heti ensimmäisen ultran jälkeen ja hän oli tosi mukava.