Jälkitarkastus ja synnytyksestä palautuminen

Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on aivan yhtä yksilöllinen projekti kuin jokainen raskaus ja synnytyskin.  Ensimmäisen raskauden jälkeen tein tämän vastaavan postauksen tasan kaksi kuukautta synnytyksestä. En edes muista missä välissä maha palautui, kun se kävi niin nopeasti. Toisen raskauden jälkeen vierastin vatsaani ensimmäistä kertaa ikinä ja yllättävän pitkään. Silloin kirjoitin vasta kahdeksan kuukautta synnytyksen jälkeen.


Nyt kolmannella kerralla koen palautuneeni tosi nopeasti ja jälleen ne kaikki tervetulleiksi toivotetut raskauskilot ovat kadonneet aivan liian äkkiä. Tällä kertaa otin itselleni kuvia palautumisesta myös "matkan varrella", mutta halusin kirjoittaa aiheesta vasta jälkitarkastuksen jälkeen. Toisaalta vähän typerää, koska jälkitarkastuksessa ei ollut mitään ihmeellistä. Ja tänään kuvia katsellessani huomasin myös niiden olevan suurimmaksi osaksi juurikin itselleni otettujamuistoja.

Jälkitarkastus oli keskiviikkona eli 8vk ja 2pv synnytyksen jälkeen. Ensin kävin hoitajan luona ja ihmeteltiin enemmän vauvaa kuin minua.  Jälkivuoto kesti tällä kertaa aiempia kertoja lyhyemmän ajan. Se loppui aika tarkalleen kuukausi synnytyksen jälkeen. Hemoglobiini oli nyt 117, viimesessä neuvolassa rv 36+6 mitatessa se oli 116. Verenpaineet yhtä hyvät kuin koko raskauden läpi. Ja pissatestikin piti käydä antamassa. Tämä lause muoto siksi, etten ollut varmaa pitikö vai ei ja menin suoraan hoitajan huoneeseen mistä sitten poikkesin vessaan ennen lääkärille menoa.


Painoa ei näköjään olekaan merkitty äitiyskorttiin jälkitarkastuksen kohdalle. Ensimmäinen neuvolkäyntini oli rv 7+6 ja tuohon lähtöpainoon verrattuna minulla on +3,4kg. Yllätävää! Mutta olisin kyllä suonut vaa'an lukeman alkavan mieluummin vitosella. Näistä kolmesta kilosta haluaisin pitää kiinni kynsin hampain, mutta luultavasti nekin sulavat maidoksi tämän tulevan vuoden aikana.

Lääkäri oli mukava, mutta en silti muistanut kysyä häneltä nenäsuihketta mitä voisin imetysaikana käyttää. Raskausaikana määrätty nenäsuihke ei koskaan auttanut tukkoisuuteeni. Muistin kuitenkin terveydenhoitajan kanssa jutellessa kertoa pyytäväni nenäsuihketta. Lääkäri teki gynekologisen tutkimuksen ja kokeili kohdun kokoa vatsan päältä. Ehkäisystä kysyttiin ja sain yhteystietolapun toiseen neuvolaan sitä varten. Siinä se sitten olikin. Todistus kelaa varten mukaan ja kotiin päin.


Nyt kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen, vatsa nahkani on löysempi kuin aiemmin. Vatsalihaksia minulla ei varmaan ole nimeksikään. Alaselkä kipuilee vatsalihasten olemattomuutta. Niska-hartiaseudun lihakset ovat totaali jumissa. Lantio on leveämpi kuin ennen, sen huomaan pukiessani housuja. Yhdet housut jotka eivät tulleet reiden puoltaväliä ylemmäs kaksi viikkoa synnytyksestä, menevät nykyään jo päälle, tosin rissat piti jättää auki. Niitä lukuunottamatta olen kulkenut vanhoissa vaatteissani jo lähes heti kotiuduttuamme vauvan kanssa.

Jottei homma menisi liian rajuksi ja imetys kärsisi, aion nyt panostaa kehon huoltoon venyttelemällä ja kevyellä lihaskunto harjoittelulla siinä samassa, silloin kun jaksan. Ryhti on minun heikkous ja siihen panostan sen mitä nyt aion panostaa tässä vaiheessa. Salaa haaveilen oman liikuntaharrastuksen aloittamisesta, mutta nyt vauva on pieni, joten sen aika ei ole vielä.

Millaisia liikuntaharrastuksia teillä on ollut vauva-aikana ja kuinka pian synnytyksen jälkeen olettte niihin palanneet? :)

Lisää rakkautta kuplavedellä

*Kaupallinen yhteistyö: SodaStream

Ei voi moittia tätä kesää sään puolesta. Lämpöä on riittänyt ja sekä lapsia että itseä on täytynyt muistuttaa riittävästä veden juomisesta. Minulla on viime päivinä kulkenut juomapullona SodaStreamin Spirit laitteen pullo, jossa on vaihtelevasti mehua tai hiilihapotettua vettä. Varsinkin öisin yöpöydällä on ihan vaan kylmää hanavettä.


Helsingissä vietetään parhaillaan Prideviikkoa. Viikon kunniaksi sain SodaStreamilta Spirit hiilihapotuslaitteen ja Pridepaketin, jossa on kuusi korkkia sateenkaaren eriväreissä ja kaksi pulloa. Pridepaketilla SodaStream haluaa viestiä rakkautta ja suvaitsevaisuutta. Molempia tämä maailma kaipaakin! 

Erilaisuus on rikkaus ja toivoisin ettei omat lapseni ainakaan alkaisi kiusata ketään tai joutuisi kiusankohteiksi erilaisuuden vuoksi. Kahta samanlaista ihmistä kun ei ole. Meillä on käyty vasta jonkin verran keskusteluja ihmisten ihonväristä. Minun polulleni ei ole sattunut sukupuolivähemmistön edustajaa, siksikin Priden syvempi tarkoitus juuri sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien ajajana on itselleni vierasta aluetta.


Kävin tutkimassa Helsinki Priden kotisivuja. Aikani luettuani löysin artikkelin "Lisää näkyvyyttä transihmisille". Arttikelissa haastateltu sanoi, että haluaa kaikkien olevan ylpeitä siitä kuka on. Se, että on rohkeasti ja ylpeästi oma itsensä, olisi tärkeää meille kaikille. Kun hyväksyy itsensä, on myös helpompi hyväksyä erilaisuus ympärillämme. Kaikki kuitenkin tarvitset rakkautta. Eikä ennakkoluulottomuudesta ja suvaitsevaisuudesta haittaa olisi.

Ps. rakkaus luo lisää rakkautta: Arvon instagramissa SodaStream Spirit hiilihapotuslaitteen ja Pride paketin. @sangynalla

Yksikuinen

Aika rientää! Tätä kirjoittaessani vauva oli jo tarkalleen 1kk 1vk ja 1pv tai 5vk ja 3pv.  Nyt kun vihdoin pääsen tämän julkaisemaan on vauvalla ikää jo tarkalleen 6vk ja 3pv. Kuvat loppuvat kuitenkin tuohon alle 6vk ikään, katsellaan niitä lisää sitten parin viikon päästä kun tulee 2kk täyteen!


Meillä kärsitään flunssaa, mutta vauva on silti niin valtavan ihana! Kaikki se ihanuus ja rakkaus on paljon isompaa kuin vauvan fyysinen koko, vaikka vauva onkin taas kasvanut hurjasti! Okei minun mielestäni hurjasti. Vauvan hiuksetkin on ihan varmasti kasvaneet!

Eilisessä 5vk neuvola-lääkärissä kasvuun oltiin tyytyväisiä. Painoa oli tullut hyvin, pituudelta vauva on tällä hetkellä siro ja pään kasvu on tasoittunut. Nyt kun katsottiin puoliskoni kanssa vauvan mittoja tuntuu hassulta, että vauva oli ilmeisesti syntyessään mukamas isopäinen. Päänympärys oli 33cm. Elpulla oli syntyessään saman kokoinen pää, mutta muuten hän oli reilut 700g ja 3cm isompi.


Vaatekaapista käytetään sekä 50 & 56 kokojen vaatteita. Neuvolassa pituutta mitattiin 53cm. Painoa oli reilut 4,7kg. Nyt ollaan käytetty Libero touch vaippoja 2 koossa. Saapas nähdä kuinka pian vaihdetaan 3 kokoon. Tuskin kuitenkaan ennen 2kk neuvolaa, joka on jo parin viikon päästä.

Meidän kaikille vauvoille on ilmeisesti periytynyt ahtaat kyynelkanavat. Kaikki ovat siis olleet melkoisia rähmäsilmiä ja silmien pesuun on käytetty keitettyä vettä ja vanulappuja. Ennen flunssaa olin tunnistavinani selvän yhteyden ulkoilun ja rähmimisen välillä. Siitepölyt kiusaavat kaikkia muitakin meidän perheessä, joten olisi helppo laskea 1+1. Neuvolassa lääkäri mietti myös flunssan pahentaneen rähmimistä, joten saatiin avuksi resepti silmätippoihin.


Yksikuisen päivärytmi on aamuisin selkeä ja iltapäivällä täysin rytmitön. Kun minun herätyskello soi herätän Elpun ja Jekun päiväkotiin. Puen vauvan samalla ja hän nukkuu vaunuissa, kun vien lapset päiväkotiin. Ennen flunssaa hän oli pienen pätkän hereillä tässä aamupäivällä ja nukahti kunnolla taas vaunuihin, kun lähdin hakemaan lapsia. Toinen hereillä olo pätkä ajoittui juuri lasten iltapala-aikaan.

Tänään vauva kuitenkin nukkui nelisen tuntia. Nukahti kun lähdettiin 740 kävelemään päiväkodille.  Ja heräsi kun vaihdoin hänelle vaippaa ennen lasten hakemista. Pääsääntöisesti hän kuitenkin syö parin tunnin välein. Nyt pisimmät imetysvälit taitaa olla reilu kolme tuntia ja niitä on yöllä ja kerran päivällä.


Vauvakupla alkaa hiljalleen puhjeta, koska kotityötkin nyt vaan on tehtävä. Silti parasta on saada köllötellä vauvan nukkuessa napa vasten napaa. Puoliskoni onnitteli minua eilen, koska olen jälleen onnistunut luomaan sylipalleron. Tämä pallero viihtyy myös vaunuissa, joten ei hätää ja kyllä me ehditään lattiallakin makoilla ja seurustella. Vauva nimittäin ottaa jo kontaktia ja rauhoittuu myös Elpun ja Jekun läheisyydestä.

Imetys sujuu, kuten vauvan painosta voi päätellä. Nyt ollaan myös päästy rintakumista eroon. Ensin onnistuttiin päivällä ilman, mutta yöllä ei millään. Nyt on ollut jo pari yötäkin kun on pärjätty ilman. Otan sen silti varmuuden vuoksi vielä vauvan reppuun mukaan. Ihan vaan jos tienpäällä sattuukin hermot menemään, niin ettei vauva meinaa saada otetta.


Seuraavaksi meillä alkaa pumppaaminen ja pullotreenaus, olen nimittäin menossa ensiviikolla töihin ystävälleni. En ole tainnut aikaisemmin olla erossa vauvasta vielä edes tätä muutamaa tuntia tässä iässä! Jännittää, mutta varmasti tekee molemmille ihan hyvää. Vauva saa isiaikaa ja puoliskoni saa vauva-aikaa.

Uskomatonta miten vauva on oikeasti ollut täällä vasta kuusi viikkoa. Se on oikeasti tosi lyhyt aika, mutta silti tuntuu että vauva olisi ollut täällä paljon kauemmin. Vähän kuin vauva olisi ollut täällä aina, mutta se aina onkin vain kuusi viikkoa. Tajusikohan kukaan 😅🙈

Aurinkoista loppu viikkoa just sulle! ❤️

Yllätysvieraita ja kuulumisia

Blogi hiljeni yllättävän pitkäksi aikaa, koska meillä on tällä viikolla ollut kaksi yllätysvierasta. Ensimmäisen, ihanan yllätysvieraan, hain ihan itse rautatieasemalta viime viikon perjantaina. Elpu arveli vieraan olevan Vaari, toinen arvaus osuikin oikeaan, mutta se paljastui vasta lasten herättyä lauantaiaamuna. Pahoittelut ettei jetlagille annettu armoa.


Maailmalta kotiin palaava siskoni oli meillä perjantai-illasta keskiviikkoaamuun. Aamupäivällä käytiin kauppakeskuksessa asioilla. Minä ostin Elpulle CurlyGirl metodiin sopivat hoitoaineet ja final-wash sampoon. Saunan aikaan lapset tosin olivatkin  serkullaan katsomassa elokuvaa, joten saunottiin siskon ja vauvan kanssa.

Kirkossa nähtiin vierailevia kavereita ja meidän serkkua perheensä kanssa. Ja sunnuntaihin kuuluu perinteisesti päiväunet. Jääkiekon finaalin aikaan lapset olivat jo nukkumassa, joten minä keskityin blogiin samalla kun sisko ja puoliskoni pitivät kisastudiota. Oltiin sentään samalla sohvalla kuitenkin. :D

Yllätysvieraan avulla lapset saivat pyöräillä päiväkotiin pitkästä aikaa. Pidettiin myös lepohetki elokuvan äärellä. Lopulta Elpu oli ainoa joka selvisi lopputeksteihin nukahtamatta. Kyllä hänkin sitten viimein nukahti luultavasti tylsyyttään.


Laitettiin lapset ulkoilemaan vielä illasta ja lopulta lähdettiin iltapala-aikaan kävelemään lähikauppaan, jotta lapset väsähtäisivät edes maanantain puolella. Onnistuttiin! Tiistaina ei otettu riskiä ja lähdettiin kävellen puistoon heti ruoan jälkeen.

Keskiviikkona vein siskoni juna-asemalle ja matkaan tarttunut seuraava yllätysvieras ei ollut yhtään niin ihana. 

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä vauva heräili usein, mutta söi hurjan huonosti. Tukkoinen nenä kiusasi pientä. Nyt on nukuttu neljä yötä Nosiboon kanssa ja aina syötön jälkeen imuroitu vauvan nenää. Minä nyt olen vähän tavallista tukkoisempi ja Elpu ja Jekku onneksi normaaliräkäisiä. Puoliskoni taas luuli kärsivänsä vain mies flunssaa, mutta lääkäri antoikin useamman päivän saikkulaput.


Meillä aloitetaan kesä hieman sairastellen, mutta eiköhän me aleta olla jo voiton puolella.

Onnea valmistuneille ja hauskaa lomaa kaikille joilla se nyt alkoi ❤️