Kesäkuun lomareissu mummulaan ja mökille


Meidän perheen tämän kesän ainoa lomareissu tehtiin jo juhannusviikolla Jyväskylään mummun ja vaarin luokse. Puoliskollani sattui olemaan tuolloin useamman päivän vapaaputki. Tämä oli myös vauvan ensimmäinen yökyläily. Vauva täytti reissume aikana 7viikkoa. Voi mikä mini, ihan kuin siitä olisi jo pieni ikuisuus! Vauva nukkui tyytyväisenä koko matkan meiltä mummulaan ja taidettiin tehdä vain yksi vessapysähdys.

Lähdettiin reissuun perinteisesti aamun aikaisina tunteina, heti kun puoliskoni oli tullut yövuorosta kotiin ja saatiin auto pakattua. Ja myöskin perinteisesti, minä pyykkäsin ja pakkasin lähes koko yön. Sen puolesta ei siis lainkaan haitannut, että unohdin kaikkien muiden olevan Turussa tuona sunnuntaina. Onneksi vara-avainta ei tarvinnut hakea kovin kaukaa. Eikä päiväunirauha ollut lainkaan huono juttu.

Tämä on nyt melkoinen kuvapläjäys noilta viideltä päivältä. 


Elpu lähti jo aikaisemmin päivällä minun mummon ja papan matkaan mökille. Niin iso tyttö jo! Unohdin soittaa mummolle äitienpäivänä ja sitten muutaman viikon myöhässä soittaessani, mummo kertoi miettineensä josko Elpu jo pärjäisi heidän kanssaan yön tai pari mökillä. Elpu innostui ajatuksesta heti. Onnea on isovanhemmat jotka haluavat olla läsnä myös lasten lasten lapsille. Niinpä herättiin päiväuniltamme sen verran, että mummo ja pappa kävivät meitä moikkaamassa ja annoin Elpun reput ja turvaistuimen papan autoon.

Vihdoin iltapäivällä jaksettiin nousta ja minä lähdin Jekun ja vauvan kanssa kävellen uimarannalle keinumaan. Ja tottakai Jekun piti järveen päästä, joten pyysin puoliskoani tuomaan meille pyyhkeet. 

Tuolla rannalla oli muuten hauska poika. Hän rullaili leikkiautollaan meidän rattaiden jälkiä huutaen "pii paa pii paa!" tuli rattaille saakka ja kysyi "onko tuolla vauva?" Pojan isä tuli jo vähän hädissään, että älä nyt poika mene niin häiritsemään, mutta hän alkoikin jutella puoliskoni kanssa ja lopulta haki vielä oman tyttärensäkin kurkistamaan meidän peikkovauvan hiuspehkoa.


Mummulassa olikin nyt tupa täynnä, kun me kaikki kolme siskosta olimme samaan aikaan kotona. Härdelli oli silti jokseenkin rauhallisempaa, kun Elpu puuttui joukosta. Jyväskylässä parasta on järvet ja tuohon Tuomiojärvelle on vain kävelymatka, joten käytiin siellä useammankin kerran päivässä. Mummu laittoi myös takapihalle lapsille kahluualtaan, jossa myös vauva kävi vähän viilentymässä. Siitä minulla vaan ei ole yhtään kuvaa.

Lomalla oli yksi erittäin poikkeuksellinen päivä, kun minä heräsin vauvan kanssa vasta klo 11 ja puoliskoni oli jo täydessä touhussa Jekun kanssa ulkoilemassa. Vein kyllä kameran pihalle ja olin aikeissa ottaa kahluuleikeistä ja vauvasta kuvia, mutta sitten minut passitettiin aamupalalle. Ja uskon, että siellä on muitakin jotka huomaavat etenevänsä päivän askareissa tehtävästä A X:ään ja Y:hyn sen suunnitellun B:n sijaan. Joten ne kuvat jäi ottamatta, kun aurinko ehti jo kääntyä ja takapihasta tuli kylmä.


Kotikaupungissamme ikävöin uimarantaa johon olisi kävelymatka. Niinpä piti minunkin rohkaistua heittämään talviturkki ihan vaan siitä ilosta, että oltiin rannalla. Lomareissullamme aurinko kyllä suosi, mutta tuuli oli välistä niin viiltävä, että epäilen edelleen tämän ikuisuus flunssani pahentuneen tuon viikon aikana. Jekku se taas viihtyi järvessä niin, että hampaat alkoi kalista.

Vauvalla taas meinasi olla tukalaa ja hän oli ensimmäistä kertaa tosi tyytymätön ja itkuinen reissussa. Ensimmäiset ihan oikeat iltarintaraivaritkin koettiin sitten mummun ja vaarin luona, kun yritettiin katsoa elokuvaa lasten mentyä nukkumaan. Pitääkin tarkistaa mikä elokuva se olikaan, se oli nimittäin ihan hauska vaikka yli puolet menikin enemmän tai vähemmän ohi.


Elpu viihtyi mökillä tosi hienosti mummon ja papan kanssa, ja me muut matkustettiin sinne vasta keskiviikkona. Yksi päivä mökillä oli vähän turhan vähän aikaa, kaikkeen siihen nähden mitä siellä olisi halunnut tehdä. Mutta toisaalta vauva oli erityisen kiukkuinen juuri mökillä, eikä suostunut lainkaan nukkumaan vaunuissa, joten ehkä oli parempi ettei vauvan tarvinnut yöpyä siellä ihan vielä. 

Tajusin, etten ole ikinä noin pienen vauvan kanssa mökillä ollutkaan. Elpu ja Jekku kun ovat olleet mökillä vasta ensimmäisenä juhannuksenaa, eli melkein vuoden ikäisinä vasta. Toivoisin silti, että me vielä tänä kesänä ehdittäisiin edes toisen kerran yhdeksi päiväksi mökille. Elpukin oli ollut niin reipas, että mummo kutsui hänet uudestaan ilman meitä muita.


Vaarin, isosiskon ja puoliskoni pelatessa jalkapalloa, minä tutustuin lasten kanssa koulun pihaan. En ole pitkään aikaan nähnyt missää tuota vanhaa poljettavaa karusellia! Tuo piha oli todella iso ja monipuolinen. Pelien loputtua myös lapset pääsivät potkimaan jalkapalloa ja otettiin me tietenkin loppuhöntsänä juoksukilpailu kentän ympäri. Aiemmalla yöuinnilla isosisko ja puoliskoni skippasivat uimisen juurikin kovan tuulen takia, mutta jalkapallon jälkeen minä sisko ja vaari käytiin vielä pulahtamassa auringon laskussa.


Viimeisenä reissupäivänä pyydettiin isosiskoa olemaan hetki lasten kanssa ja käytiin etsimässä puoliskoni kanssa minulle äitienpäivä lahjaa. Sitä ei tosin vieläkään löytynyt, mutta oli mukava pyörähtää kaupoilla ihan vaan kahdestaan (vauvan kanssa). Ajettiin kaupoilta koulun kautta ja arvattiin ihan oikein, että sinnehän isosiskoni oli Elpun ja Jekun vienyt. Elpu oli onneissaan polkenut kirpparilta löytyneellä isojen polkupyörällä ja Jekku oli päässyt siskon lonkkarin kyytiin. 

Kotimatka ei mennyt vauvan kanssa ihan yhtä hyvin kuin menomatka. Minulla ei ollut tällä kertaa lainkaan pumpattua maitoa matkassa ja pysähdyttiin syöttämään ja viilentämään vauvaa useamman kerran ja yhdet aika mojovat vauvan sinapitkin saatiin vaihtaa bussipysäkillä ennen kuin vauva rauhoittui.

Muita kesälomareissuja ei olla vielä ehditty suunnitella, nyt on juhlittu Elpun synttärit, seuraavaksi sitten ristiäiset ja vielä pitää keksiä miten isolla porukalla vietetään Jekun synttäreitä. Virallinen kesäloma puoliskollani on vasta reilusti syksymmällä, katsotaan mitä silloin keksitään. Sen tiedän että vauva on jo niin iso, että seuraavalla kerralla Jyväskylässä voidaan mennä jo apina-allas uimahalliin! (Cumulus Laajavuoren kylpylään siis).


Millaisia lomasuunnitelmia teillä on vielä tuleville loma viikoille? :)

Osaako meidän lapset käyttäytyä?

Meillä vietettiin eilen onnistuneita viisivuotissynttäreitä ja niitä valmistellessa palasin mielessäni viime vuoteen ja muutamiin juhliin, joissa olimme vieraana.

Lasten kasvaessa synttärikutsut koskevat vain lasta ja minua alkaa hieman jännittää. Tähän mennessä olen itse ollut aina lasten mukana juhlissa, koska Jekku oli vieraista pienin. Halusin myös jäädä juttelemaan äitikavereilleni, joita näen liian harvoin.


Siinä, kun ympärillä on häärännyt liki 10 lasta, on nähty jos minkälaista tilannetta ja leikkiä. Iloisia nauruja ja yllättäviä huomaavaisuuksia. Mutta valitettavasti myös kurjaa käytöstä ja liian rajuja leikkejä.

Tiedän ettei omatkaan lapseni vielä osaa tai malta käyttäytyä aina tilanteen mukaan, ehei. Olihan meillä melkoinen episodi isotätini hautajaisissa toisten satuttamisesta ja anteeksi pyytämisestä.

Enkä vieläkään muista yhtäkään sunnuntaita, kun meidän lapset olisivat jaksaneet olla täysin rauhallisina koko sakramenttikokousta, keskittyen vain värityskirjoihinsa tai palapeleihinsä, ilman yhtäkään "minä haluan tuon kynän!" tappelua. Tai kappelisalissa vaeltamista ja sieltä pois karkaamista.


Järkytyin silti vuosi sitten, kun lapset juoksivat ja hyppivät sohvalla ja sohvapöydällä synttärisankarin kanssa ja heistä kaksi "tappelivat leikisti". Eli yrittävät potkia toisiaan lantion yläpuolelle ja lyödä. Pelkäsin itseni ja kaksivuotiaan Jekun puolesta siinä vieressä ja komensin tuollaisen leikin jo riittävän. Moista "leikki"tappelua en olisi sietänyt omiltakaan lapsiltani, enkä omassa kotonani.

Tulevaisuudessa, kun meidän lapset jäävät itsekseen kavereidensa synttäreille tai muuten vain kyläilemään toivon, että he osaavat kunnioittaa toisten koteja ja ystäviään. Toivon ettei kenenkään vieraan vanhemman tarvitse komentaa heitä, niin kuin minä päädyin komentamaan noita toisiaan potkivia ja sohvalla ja pöydällä pomppivia lapsia.

Oletteko te koskaan etukäteen huolissanne lastenne käyttäytymisestä? Missä teillä menee epäsopivan käytöksen raja? 

Kaksikuinen


Viikko sitten lauantaina tuli kaksi kuukautta täyteen ja tänään, maanantaina vauva on jo 10viikkoa! Kaksikuisen neuvolassa käytiin 27.6. ja vauva se vaan kasvaa. Hän joka oli syntyessään meidän lapsista pienin, on kirinyt kasvussa hienosti likelle sisarustensa mittoja samassa iässä, mutta painossa tämä pikku mies on mennyt jo ohi!


Nyt on ilmeisesti jokin tiheänimunkausi parhaillaan päällä, tai tulossa ja sitä varten tilataan nyt maitoa. Muutamana iltana olen saanut kärsiä toispuoleisesti täysistä maitotankeista. Perjantaina kipu äityi sen verran kovaksi, että oli pakko turvautua pumppuun ja sain yhdestä rinnasta reilu 200ml maitoa! Omaan korvaani ja silmääni se tuntui aika hurjalta.

Vauvan ollessa kuusiviikkoinen olin muutaman tunnin auttamassa ystävää ja puoliskoni sai hoitaa koko kolmen koplaamme. Ensimmäisen pullokokeilun perusteella pullosta syöminen tuntui sujuvan ongelmitta ja aloin pumppaamaan poissaoloani varten paria päivää aikaisemmin. En voi pumpata suurta maito varastoa, kun meillä ei ole pakastinta.


Ensimmäisen pullosyötön maito määrän perusteella sain kuitenkin pumpattua maitoa neljään ruokailuun ja vauvan ruokailuvälin ollessa parista kolmeen tuntia, olisi tässä pitänyt olla maitoa ihan reilusti. Maito riitti, mutta vauva taisi aistia poissaoloni ja itkeskeli ikävää, koska hän ei ollut suostunut nukkumaan kymmentä minuuttia kauempaa. Ensimmäisen poissaoloni perusteella totesin, etten halua vielä viettää noin montaa tuntia erossa vauvasta vähään aikaan uudestaan.

Tuosta pumppauksesta jäi maitoa ylikin. Otettiin se varmuunden vuoksi matkamaidoksi lähtiessämme Jyväskylään, mutta vauva nukkuikin tyytyväisenä koko matkan! Mökille mennessä pumppasin sitten tuoreet maidot ja viimeisen kahdenkymmenen minuutin aikana takapenkillä matkustanut siskoni syötti vauvaa. Pääsääntöisesti vauva kuitenkin nukkuu autossa.


Kesäkuun helteet olivat vauvalle aika tukalat ja viilentämiseen sai käyttää välillä mielikuvitusta. Lisäksi vauva oli helteistä tai ehkä vieraan ympäristön hälinästä ihmeissään ja sai reissussa ensimmäiset kunnon rintaraivarit ja iltahepulit. Lisäksi mökillä käydessäme hän ei suostunut millään nukkumaan sitä kymmentä minuuttia pidempään. Sitten puoliskoni keksi laittaa vauvan tyynynpäälle sylissään ja vauva nukkui tyytyväisenä monta tuntia.

Reisussa alkaneet kiukut eivät jääneet reissuun, vaan nyt yritän tarkkailla hieman kuinka pitkiä aikoja vauva on hereillä. Luulen hänen sittenkin kiukuttelevan välillä väsymystään. Parhaiten vauva nukkuu iholla - sylissä tai kainalossa. Enkä vieläkään keksi juuri mitään parempaa kuin sylissä nukkuva vauva. Kohta hän on jo ympäriinsä juoksenteleva pojan koltiainen, joka kaipaa syliä vain kaatuessaan, joten otan kaiken irti näistä hetkistä, kun sylini on vielä maailman paras paikka hänelle.


Tähän asti vauva on nukkunut hyvin vaunuissa. Onhan hän kotona aina jatkanut uniaan päiväkodilta kotiin tultuamme vielä tunnin tai pari vaunuissa eteisessä. Niinpä päätin kokeille miten sujuisi parvekepäikkärit. Ensimmäinen kerta oli mekoinen floppi. Vauva nukkui puolituntia ja heräili sen jälkeen kymmenen minuutin välein, kunnes otin syliini. En oikein tiedä oliko vaunuissa liian kylmä tai kuuma vai sittenkin vain yksinäistä. Vaikka linnut laulevatkin pihalla.

En enää muista minkä ikäisenä Elpu alkoi nukkua parvekepäikkäreitä, mutta haluaisin uskoa, että syksyn tullessa vauva oppisi siihen. Nyt vaikuttaa siltä, että vauvan pisin päiväuniaika on juurikin sen jälkeen, kun Elpu ja Jekku on haettu päiväkodista. He kun eivät ole sieltä hiljaisemmasta päästä, olisi ihanaa, että vauva voisi nukkua ulkona. Silloin minun ei tarvitsisi olla koko ajan varpaillaan hyssyttämässä ja kieltämässä isompia "ettei vauva herää!"


Neuvolassa oltiin sitä mieltä, että tuo parin tunnin syömisväli päivällä on aika tiheä. Ei se siis ihme, että painoa vauvalla oli yli 5,5kg ja kolmoskoon vaippoihin siirryttiin aikaisemmin tuolla samaisella kesäkuun viimeiselle viikolla. Silloin kun ollaan vaatteita tarvittu, ollaan nyt käytetty pääsääntöisesti 56cm koonvaatteita. Pituutta vauvalle merkittiin nimittäin täsmälleen tuon verran. Mietinkin kun 50cm bodyt alkavat olla osa jo aivan liian lyhyitä

Yksikuisen lääkärineuvolassa vauvan silmiin määrättiin silmätipat ja vasempaan silmään ei ole sen koommin rähmää muodostunut. Oikea silmä taas rähmi vielä viikko sitten senkin edestä, mutta nyt rähmiminen näyttäisi vihdoin loppuneen. Nuha sen sijaan kiusaa meidän perhettä edelleen ja Nosiboo on meillä käytössä päivittäin ja varsinkin aamuyöstä.


Vielä ennen neuvolaa, vauva alkoi puklailemaan jonkin verran ja välillä aika paineella. Sen lisäksi koko vartaloon ruokailun jälkeen ilmestyneet näppylät saivat heti tuntoaistit pystyyn ja epäilemään tällekin vauvalle maitoallergiaa.

Poskien iho on kuitenkin ehjä. Vaipat ja puklut ovat myös näyttäneet samoilta ennen ja jälkeen rotavorisrokotteen. Eikä vauvalla tunnu olevan toistaiseksi juuri vatsakipujakaan. Yritän olla luottavainen, että vauvalla ei ole allergiaa, mutta pidän silti tuntosarvet hereillä varsinkin maidon ja kananmunan suhteen.


Kaksikuinen vauva on hereillä olleensa uteliaan ja tutkivan näköinen. Hymyjä hän jakelee varsinkin isille ja Elpulle. Ensimmäisen kunnon naurun sai myös isi, juurikin tänään 10 viikon ikäisenä.

Suihkussa tehdään jo vauvauinnin sukellus harjoitusta. Painon puolestahan me voitaisi jo mennä uimaan, mutta vielä odotellaan tuo 3kk ikää. Kylvyssä vauva viihtyy ja se oli meidän suurin apu helteisinä päivinä.


Myös kaksikuisena vauva on niin valloittavan ihana, ettei sanotuksi saa. Käsissä tuntuva ja silmin nähtävä kasvu on niin kovin haikeaa. Mitä sosiaalisempi ja juttelevaisempi vauva alkaa olla, sitä tavallaan silti odottaa jo innoissaan milloin vauva pääsee liikkeelle ja koska alkaa puhua etc. Varsinkin Elpu odottaa kovasti että vauva oppii puhumaan. Hampaita en odota ihan hetkeen, ne saisivat tulla mieluummin vasta lähempänä 8kk ikää kuten Elpulla.

Ristiäskutsut lähtivät sunnuntaina, nyt tältä kaverilta puuttuu enää nimi.