Viisivuotiaan ensimmäinen täytekakku

Valitettavasti tästä kakusta ei nyt ole yhtään kunnollista kuvaa, mutta kirjoitan tämän postauksen, jotta tulevaisuudessa voisin onnistua paremmin. En nimittäin vielä koskaan ole onnistunut leipomaan täytekakkua ilman kananmunaa. Viimevuonna en edes yrittänyt, vaan puoliskoni otti vastuun 2v ja 4v synttäreiden kakuista. 1v ja 3v synttäreiden harjoituskakku oli nimittäin sellainen katastrofi, ettei ole sen koommin tarvinnut kokeilla.... Ennen kuin nyt. 

Elpu vietti heinäkuussa ensimmäistä kertaa kaverisynttärit. Hän askarteli 7 kutsukorttia ja näistä vieraista saapui 6. Kutsuttiin myös lasten vanhemmat halutessaan kahville ja ainoastaan kaksi lasta tuli itsekseen. Kaiken kaikkiaan paikalla oli yhteensä 11 lasta, mukaan lukien Elpu ja Jekku, kaverit, serkut sekä meidän vauva ja 7 aikuista mukaan lukien minä ja puoliskoni.

Juhlia varten tehtiin kaksi täytekakkua. Puoliskoni teki ihan tavallisen ja minä munattoman ja maidottoman. Ohje löydettiin Suklaapossun bllogista nimellä "Helppo, munaton ja maidoton vaalea kakkupohja.


Kakun väliin oli menossa pakastemarjoja jotka päätinkin sekottaa Oatlyn vaniljavaahtoon, mitä sitten yritin saada liivatteella hyytymään "mousseksi". Muuten ihan hyvä, mutta hyytymisaikaa oli liian vähän ja täytettä olisi saanut olla kakun välissä paksumpi kerros - olisi onnistunut jos olisi tajunnut tehdä kakun edellisenä päivänä, enkä synttäriaamuna.

Kuorrutteeksi puoliskoni toi Kaslinkin Kauravispiä ja sen sai vispattua tosi kiinteäksi ja se oli helppo pursottaa kauniisti! Olen kuullut, että näissä on paljon eroja, siksi pitää nyt ihan mainita myös tuotemerkki. Sulatettiin tummaa suklaata kauravaahtoon ja minusta se oli tosi herkullista.

Koostumukseltaan kakkupohjasta tuli tosi hyvä, ONNISTUIN! Oliko se sitten täytteen vähyys vai mikä, että kakku tuntui silti epäonnistuneelta.

Ja nyt kakkua muistellessani muistin myös kaikki ne kuvat, jotka o(li)vat rikkinäisellä kovolla. Paripäivää synttäreiden jälkeen, lapset pyysivät kakkua iltapalaksi. Ajattelin sen menevän kohta huonoksi, joten miksei. Nostin koko kakun lopun pöytään, annoin molemmille lusikat ja räpsin kuvia. Lapset oli melkoisen yllättyneitä tilanteesta ja kakku tuli syötyä viimeistä murua myöten.

Jekkua ei ole vielä juhlittu, koska vauvan ristiäisiä vietettiin hänen syntymäpäivänään. Isovanhemmat, kummit ja läheisimmät sukulaiset kuitenkin muistivat Jekkua korteilla ja lahjoilla. Me itse muistettiin vasta pariviikkoa sitten. Ehkä pitää testata tätä kakkua uudestaan, vähän pidemmällä hyytymisajalla ja kutsua sukulaiset syömään, että Jekkukin saa puhaltaa kynttilänsä. Ja minä saan lisää kuvia :D

ps. Jos teillä on vinkata munattomia ja maidottomia leivoksia niin kaikki kommentit ja ohjeet ovat tervetulleita! :) 

Meikkileikit viisivuotiaan kanssa

Mie olen päätynyt odottamattomaan tilanteeseen viisivuotiaan tytön äitinä. Meidän viisivuotias on nimittäin kiinnostunut meikeistä ja minä taas totesin jo yläasteella, etten jaksa etsiä sitä täydellistä meikkiä jolle en ehkä ole allerginen. Minä olen se jonka juhlameikki käsittää maksimissaan meikkivoiteen ja ripsarin, yleensä pelkän kasvopesun ja ripsarin.

Kyllä minulla silti meikkipussi on ollut aina ja meikkaaminen on ihan hauskaakin. Jos kaverini tarvitset vapaaehtoista meikattavaa tai mallia olen aina valmiina. On kiva katsoa peiliin, kun ei tunnistakaan kuka sieltä katsoo takaisin. Mutta allergiasta kielivän kutinan takia meikkauskerrat arjessa ovat hyvin satunnaisia.


Vielä vuosi sitten meikkipussini oli kooltaan kolminkertainen ja sisältökin huomattavasti monipuolisempi. Ennen kuin esittelin edellisen kotimme vessan kaapit karsin niitä Konmari henkeen ja heitin pois aika paljon vanhaksi mennyttä kosmetiikkaa ja varsinkin meikkejä. Meikkipussiin jäi useampi luomiväri, kaksi poskipunaa ja meikkivoide perusmeikkiin. Ainoa oikea puute on puuteri.

En tiedä mistä Elpu on keksinyt meikit, liian usein kun ei minun ainakaan näe meikkaavan. Mutta hän on monesti pyytänyt saada meikata. Ja todellakin niin, että hän meikkaa itse itsensä. Harmi, että kovalevyn mukana kadotin nyt keväiset meikkauskuvat ensimmäisestä kerrasta, kun hän sai meikata ihan itse. Silloin myös Jekku halusi levittää luomiväriä itselleen. Lopputulos oli molemmilla rohkea ja muistutti Ninjagota tai Turtlesia.


Nyt Elpu pyysi taas useampana päivä saada kokeilla meikkejä ja tiistaina sadepäivän sattuessa kaivettiin peilit ja meikkipussi esiin. Lupasin tuon meikkipussin sisällön hänelle omaksi, mutta yksin ei saa meikata ja ne säilytetään edelleen vanhassa paikassaan.

Puoliskoni kysyi pitääkö hänelle ostaa omia meikkejä, koska nämä minun vanhat ovat todellakin vanhoja, mutta siihen neiti vastasi niiden olevan hänelle uusia, joten vielä ei lähdetä meikkiostoksille.

Jos minulta olisi vielä viikko sitten kysytty millaisia tyttöjen juttuja meillä on, olisin vastannut ainoastaan kynsilakat, satunnaiset vartalonkuorinta kokeilut saunassa ja curly girl methodin mukana tuomat hiusnaamiot. Toivon myös letityshetkien palaavan "tyttöjen iltoihin". Hämmästyksissäni lisään tähän nyt myös meikit.

Milloin teidän lapset ovat kiinnostuneet meikeistä?

Viisi positiivista juttua viimeiseltä viikolta

Sain tämän haasteen viime viikon tiistaina Lauralta. Joten nyt on aika listata viisi positiivista juttua viime viikolta ja rehellisesti sanottuna kadun hieman tämän viikon valitsemista edellisen sijaan.

Näin tuoreeltaan viikko oli aivan umpisurkea, ainakin jos katson itseäni peiliin äitinä ja keskityn tuntemattomien ihmisten puoliksi kuultuihin sanoihin. Joten toisaalta taas ehkä näiden positiivisten asioiden muisteleminen tuleekin todella tarpeeseen juuri nyt ja ne antavat voimaa tehdä tästä viikosta vieläkin paremman, iloisemman ja lempeämmän.


Koska positiivisten asioiden löytäminen on välillä tosi vaikeaa aloitan käänteisessä järjestyksessä ja kerron ensimmäisenä tarinan mustikkapiirakasta.

BONUS

Kaiken väsymyksen, valvomisen ja päiväunien ja kinastelujen keskellä löysin jostakin virtaa tehdä lapsille mustikkapiirakan. Bravuurini on tehdä piirakoita mikrossa. Ja noin niin kuin ajatuksena lasten ilahduttamiseen ja samalla viemisiksi kavereiden mökille, tämä mustikkapiirakka oli ehkä kaikkein paras idea ikinä!

Ainakin siihen saakka, että mikro piippasi ja piirakka oli valmis ja aloin ottaa sitä pois korkealle sijoitetusta mikrostamme - Nostin, piirakka kallistui ja täyte oli vielä löysää. PLÄTS. Täyte ja mustikat levisivät mikroon ja sen alla olevalle tasolle ja tasolta lensivät sitten iltapalaa syöneiden lasten päälle ja pitkin ruokapöytää, keittiön seiniä ja lattiaa.

"Äiti miksi sinä sotkit?" kysyy viisi vuotias ja tämä äiti unohti mitä positiivista tässä piirakassa oli. Saatiin siitä lusikalliset maistiaisiksi ennen kuin siivosin keittiön uudestaan. No jaa, näin jälkikäteen tästä saa ihan hyvät naurut. Ja onneksi täyte jäähtyi ilmalentonsa aikana, koska nyt myös vauva on saanut ensimmäisen kerran mustikkapiirakkaa - vaikka ei suuhun asti.


Okei. Nyt se on saatu pois systeemistä. Joten aloitetaan ihan tosissaan näiden positiivisten juttujen miettiminen.

5. Kaiken valvomisen (mikä johtuu the 100 sarjasta, ei suinkaan vauvasta!) ja sitä seuranneen väsymyksen keskellä koen selättäneeni pyykkivuorta kohtalaisen hyvin. Kohtalaisen, koska olen myös kavattanut viikattavien pinoa sitä mukaa, kun sitä olen selättänyt. Ja eteinen, vessa ja keittiö alkaa olla taas pysyvässä siisteystilassa. JES! 

4. Koska kaikki se pyykkivuori, jota ei vielä ole viikattu, odottaa sohvalla ja koska me ollaan viimeaikoina vietetty PARISUHDEAIKAA iltaisin telkkarin ääressä, lähes joka ilta, siivosin telkkarin yläpuolella olevat hyllyt ja ollaan katseltu telkkaria yön pimeydessä kynttilöiden valossa.

3. Sain myös tekemättömiä asioita tehdyksi, päätökseen ja alkuun.
 - BLOGI: Pitkän blogiloman jälkeen postaustahti oli jo kaksi kertaa viikossa ja hei blogilla on myös uusi banneri, jossa vauvakin on.
 - ÄITIENPÄIVÄLAHJAKUVAT: Posti toi lasten muskarivalokuvat, jotka oli tarkoitus tilata äitienpäiväksi, mutta sattuneesta syystä unohtuivat. Perinteenä on ollut tilata kuvamagneetit mummulle ja mummille, mutta mummun toiveesta tänävuonna hän saa lapsista kuvat kehyksiinsä ja  säästösyistä magneetin tilasin vain itselleni ja mummille.
 - LISÄTYÖ: Olen suunnitellut aloittavani pienen lisätyön tekemisen. Viimein maanantaina laitettiin pyörät pyörimään ja eilen sain postista "uuden alun" (eräs paketissa tullut lehti kertoi niin!).


2. Viime viikolta päällimmäisenä mielessä on ne hetket, kun tunsin epäonnistuneeni äitinä. Menettäneeni hermot liian nopeasti ja liian pienistä tai turhista syistä. Positiivisia asioita miettiessä kärkeen menee kuitenkin iltatoimet hampaiden pesun jälkeen: yleensä laulan vain unilauluja pari ja poistun lastenhuoneesta, mutta oltiinkin niin ajoissa menossa nukkumaan, että luin kenenkään pyytämättä useampana iltana yhden tai kaksikin iltasatua ennen unilauluja.

1. Ja kaikkein positiivisinta oli tietenkin oman perheen kanssa vietetty aika.

  • Nähdä lasten kasvoilla hymyjä ja nauraa heidän räkätyksilleen, kun vesi roiskuu fillarin takarenkaasta. 
  • Onnistumisen ilo ja keskittyminen, kun vihdoin Elpu pääsi askartelemaan kaula- ja rannekoruja synttärilahjaksi saamastaan helmisetistä. Ja kun hän antoi myös serkkunsa ja Jekun tehdä rannekorut helmistään.
  • Jekun riemu, kun hän sai vihdoin valita itselleen syntymäpäivälahjansa. He viettivät laatuaikaa isin kanssa kahdestaan, kun me muut odotimme autossa.
  • Ja viimeisenä mut ei vähäisimpänä: tyytyväinen vauva, joka selvästikin nukkuu pisimmät päikkärinsä iholla tai vähintään vieressä.


Nämä kaikkein positiivissimmat asiat on niitä, jotka saavat hymyn huulille pelkkinä muistoinakin ja ne on niitä hetkiä, kun kaikesta huolimatta uskon olevani hyvä äiti. Ja kun siisteystasapaino alkaa olla saavutettu ja siskonmakkarakeitostakin tuli super hyvää, uskallan sanoa myös olevani hyvä vaimo.

Tällä viikolla yritän muistaa, että ihan pian tulee aika, kun lapset eivät enää halua apua tai pusuja tai haleja. Ei mene kauaa, kun minua ei enää kaivata laulamaan unilauluja tai tarkistamaan hampaita pesun jälkeen. Pistän oman ärstykseni syrjään ja vastaan heille kaikella lempeydelläni ja kärsivällisyydelläni.  Täytyy osoittaa rakkautta ja arvostusta sanoilla ja erityisesti teoilla nyt, kun se on vielä helppoa. Ja kyllä kannatti kirjoittaa tämä lista valmiiksi jo lauantaina, nimittäin sunnuntai ja maanantai oli jo paljon parempia päiviä! 

Mitkä on teidän viikon viisi positiivista?

Blogihaasteen laitan eteenpäin Julia Ericalle, Tusinakodin Reetalle ja Nutturalla Klaralle

Sattumalta värikoodatut ristiäisasut

Me juhlittiin heinäkuun viimeisenä lauantaina vauvan ristiäisiä ja sattumalta saatiin ensimmäistä kertaa mätsättyä koko perhe samalle värikoodille. Onneksi kartanon emäntä suostutteli puoliskoni perhekuvaan ja meidät ikuistettiin juhlapaikkanamme olleen Kartano Villa Ruthsin terassilla.


Kaikki alkoi siitä, että Puoliskoni piti ostaa itselleen uudet puvunhousut. Oli jo aikakin, hänellä kun oli ainoastaan meidän häihin ostettu puku ja siitä on tullut viidessä vuodessa ihan liian iso. Minulla taas oli instagramyhteistyön neuvottelut kesken mekosta, jonka toivoin saavani ristiäisiksi.

Siitä se ajatus sitten lähti, kun yllätyksekseni puoliskoni tuli kaupasta kotiin sinisten housujen kanssa ja  minun oli helppo valita sinisen ja mustan mekon väliltä.

Lasten vaatteet löytyikin jo kaapeista


Ajattelin pukea Jekulle sortsit ja valkoisen kauluspaidan. Alun perin olisin laittanut sellaiset hiekan väriset joissa on oikein takataskut ja nappi ja vetoketjukiinnitys, mutta sinisiäkin shortseja on peräti kolmet joista valitsin ihan vaan yksiväriset tuollaista vähän kevyempää kangasta olevat. Kylmän kelin sattuessa olisin pukenut hänelle mummin ja papan antamat uudet farkut, mutta ristiäispäivä oli oikein kaunis ja melkein kuuma.

Elpulla taas on sininen farkkumekko ja valkoinen siniraidallinen pitsimekko sekä sinisävyinen frozen juhlamekko, joten valinnan varaa olisi ollut. Suurin kysymys olisi minkä niistä hän valitsisi. Jekun farkkujen kanssa samassa paketissa oli jokaiselle lapselle jotakin ja mummin ja papan antama perhosmekko sattui nyt värikoodiin kuin nenä päähän. Elpu myös ihastui mekkoon heti ja oli aika pettynyt joutuessaan odottamaan useamman päivän ennen kuin sai vihdoin pukea sen ristiäisiin.


Vauvalle taas kaivoin seuraavan koon kassista kauluspaidan ja aluksi meinasin pukea hänelle vihreät housut. Koska hän oli päivänsankari, ei olisi haitannut vaikka hän erottuisi joukosta. Sattumalta taas, vauvakin saatiin sulautumaan värikoodiin, kun 62 vaatteiden joukosta löytyi kahdet siniset farkut, joista valittiin pillimalliset.

Suunnitteletteko te koko perheen yhteisiä asukokonaisuuksia juhliin tai arkeenkin? :)

Kolmekuinen

Kolme (ja puoli) kuukautta. Huh, vauva se vain kasvaa silmissä! Ja nyt hänellä on myös oikea nimi! Kotona puhutaan silti aika paljon vauvasta "Vauva"na ja bloginimi kaverille pitäisi myös kehitellä. Kolmekuukautta ja kolmetoista viikkoa tuli täyteen samana päivänä. Ristiäiset oli kaksi päivää aikaisemmin ja kolmekuisen neuvola seuraavana päivänä.


Pituutta kolmekuisella oli 58cm ja painoa oli tullut kuukaudessa 820g. Kooltaan hän oon siis meidän lapsista tässä iässä lyhyin ja painavin. Ainakin kasvun kannalta kuuden kuukauden täysimetys on ihan toimiva suunnitelma. Neuvolassa ei ollut mitään rokotuksia ihmeellisempää. Ensimmäistä kertaa päinmakuulla terkkari ei kysynytkään ollaanko pidetty vauvaa vatsallaan.

Nyt ollaan useamman kerran päivässä ihan keskitytty olemaan myös vatsallaan ja höpöttelemään siinä. Päätä kannattelevat lihakset ovat vihdoin löytyneet. Mietittiin, että olisiko tämä juurikin se syy, miksi vauvauinnin saa alottaa kolmekuisena? Uintiasentohan on sama. Jos vauvalle antaa vain tuen jalkojen taakse hän myös liikkuisi jo eteenpäin. En tiedä kuinka paljon kolmekuisella vielä on omaa tahtoa mihinkään suuntaan, mutta kyllä hän liikkuu.

Tämä meidän hurmuri hymyilee ja nauraa eniten isille. Olen minkäkin muutamat naurun hörähdykset saanut, mutta kameran esiin saatuani nauru muuttui hikaksi eikä videolla tallentunut mitään.  Elpu ja Jekku saavat myös paljon hymyjä puoleensa.


Tunnustan vauvan olevan edelleen melkoinen sylivauva. Ei siksi että hän vaatisi, vaan siksi, että hän on enää hetken aikaa niin pieni pötkylä, etten malta olla pitämättä häntä "kokoajan" sylissä.  Siinä vain on paras paikka minun mielestäni. Kyllä hän silti vaunuissa ja sitterissäkin viihtyy.

Viimeiset pari viikkoa vauva on ollut hieman kiukkuinen ja nuhainen ja nukkunut öitä huonosti. Ollaan mietitty kolmea vaihtoehtoa mikä meidän mailman tyytyväisintä vauvaa on kiusannut. Kuolan ja käsien / rätin / peiton / hihan yms. syömisen perusteella hampaat, mutta mitään ei ikenissä vielä näy eikä tunnu, ei edes turvotusta. Toinen voisi tietenkin olla rokotukset. Ja kolmantena ihan vaan tiheänimunkausi, sellainen kun on kolmekuisilla tavallinen. Ja tottakai nuha tekee oman osansa ja Nosiboo on käytössä vähintään aamulla ja illalla ja välillä myös yöllä.

Aamupäivien rytmi on vielä vähän vaihteleva, mutta päivärytmi alkaa jo vauvalle muodosta. Toisaalta odotin sen muodostuvan vasta sitten puolivuotiaana, kun ateriat alkavat myös rytmittää päivää. Tällä hetkellä aamut alkavat vaihtelevasti kuuden ja yhdeksän välillä ja ensimmäiset parin tai kolmen tunnin päiväunet vauva nukkuu vaihtelevasti alkaen 9-12.


Toisille päiväunille vauva nukahtaa 14-17 välillä ja nekin kestävät sen parista kolmeen tuntiin. Iltakiukut ja yöunet alkavat kuitenkin melko poikkeuksetta kymmeneltä illalla, päiväunien ajankohdista riippumatta.

Vauvan ruokarytmiä en ole enää jaksanut seurata, mutta selvästi hän on nykyään hereillä myös ihan seurustellakseen ja ympäristöönsä tutustuakseen, eikä vain syödäkseen. Imetys on ihanaa, kun välillä saa iloisen katseen ja äännähdyksen.

Toistaiseksi vauva ei ole nukkunut yhtiäkään onnistuneita parvekepäikkäreitä. Saa nähdä milloin sellainen rytmi tulee. Minulle kun on tullut tavaksi nukkua ainakin toiset päiväunet vauvan kanssa, ja silloin hän nukkuu joko mahallaan rinnan päällä tai vieressä.

Vauvalla on nyt ikää 15 viikkoa! Kuvat tosin ovat ristiäisistä vielä kaksi päivää alle 3kk. Kauniina päivänä jätettiin kastepuvun alta paita pois kokonaan ja toimituksen jälkeen siskoni teki vauvalle vesikampauksen viilentämään. 

Heinäkuun härdelli

Vuosi se kiitää eteenpäin ihan luvattoman nopeasti. Heinäkuu on vaihtunut jo elokuuksi ja blogi saa heräillä kesälomalta. Tarkoitukseni ei ollut pitää blogista kesälomaa, tai ainakaan näin pitkään. Kuten pelkäsin, meidän arkirytmi ei vaan oikein kestä muutoksia ja päiväkodin kolmen viikon kesäsulku sai rytmit heittämään kuperkeikkaa. Kunpa puhuisinkin lasten unirytmistä....

Näin jälkeenpäin oli ihanaa, että oltiin kaikki kotona, eikä aamulla tarvinnut herätä minnekään. Mutta kyllä päiväkotiin paluu oli ihana ja nyt vihdoin kolmannella viikolla myös unirytmit alkavat olla kaikilla kunnossa. Eiköhän siis ole aika palata myös blogiarkeen uuden läppärin kera.


Lasten kolmeviikkoisen loman aikana ja ylipäätään heinäkuussa oli melkoisen paljon tapahtumia, mutta kuvia ei enää yhtäkään. Kävin nimittäin viemässä ystävilleni kuvia ja siellä sitten ulkoistakovalevyä reppuun pakatessa pudotinkin sen lattialle ja se ei enää toimi. Nämä heinäkuun viimeisen viikonlopun kuvat pelastuivat ainoastaan, koska olin ottanut ne puhelimeen.

Aloitettiin loma koko perheen pyöräretkellä. Minä menin vaunujen kanssa rullaluistellen, jotta pysyn vauhdissa mukana ja lenkki päätettiin 8km jälkeen Pokemon Gon salille Raidiin. Ihan uskomatonta kuinka hurjaa vauhtia nuo kaksi sankaria jo meneekään. Molemmat vielä hurjan innoissaan uusista pyöristään. Mummi ja pappa toivat kesäkuun lopussa lasten syntymäpäivälahjat ja Elpu sai vaaleanpunaisen ison pyörän, joten Jekku sai vaihtaa pinkistä pikku pyörästä vihreään pikkupyörään.

Meidän kesäkuussa ostama auto jätti puoliskoni tienpäälle erään työpäivän päätteeksi, joten sanottiin matkasuunnitelmille sekä matkarahoille heipat ja seikkailtiin lasten kanssa bussilla hakemaan autoa huollosta. Ollaan muutenkin alettu käyttää bussia useammin, jos vain ollaan kävellen liikkeellä. Nyt asutaan sellaisessa paikassa missä sekä kodin että bussipysäkin sijainti on järkevä, mutta bussiaikataulut on edelleen aika hakusessa.


Viikko ennen Elpun synttäreitä tehtiin myös se, mistä haaveilin jo ennen joulua ja sitten suunnittelin että "ennen kuin vauva syntyy". Vuokrattiin vihdoin tekstiilipesuri, jolla käytiin läpi olohuoneesta sohva ja matto, eteisen matto, lasten patjat ja meidän petauspatja. Pestiin myös lastenhuoneen matto, koska joku pieni päätti syödä ketsuppia suoraan purkista lasten huoneesta. Onko olemassa lukollisia jääkaappeja?

Meidän vessasta myös poksahti lamppu ja käytiin melkein viikko pimeässä vessassa. Elpun synttäreitä edeltäneenä perjantaina muistin kuitenkin soittaa huoltoyhtiöön ja saatiin vessaan sekä keittiiöön uudet loisteputket muutamaa tuntia ennen Elpun kavereiden saapumista, samalla kun väsäsimme synttäreille kakkuja.

Koska yritimme kuitenkin pysyä unirytmissä, ulkoilin lasten kanssa. Yhtenä iltapäivänä päätin lähteä lasten kanssa tutkimaan minne eräs metsäpolku johtaa, fillareilla tottakai. Muuten hyvä idea, mutten tosiaan tiennyt, että pururadaksi luulemani metsäpolku veikin pitkille rappusille. Niinpä sitten kannoin lasten pyöriä keskellä metsää rappuja alas. Kertaalleen otettiin myös serkut pyöräilylle mukaan, mutta mentiin ihan asfaltti teitä pitkin.


Saatiin päätettyä vauvan nimi ja käytiin juttelemassa papin kanssa ristiäisistä, joista selvittiin kunnialla vaikka tehtiinkin tarjoilut itse tällä kertaa. Oikeasti tehtiin vaan kaksi täytekakkua ja perunasalaattia. Tilattiin mummilta suklaakakku, joka sopii muna- ja maitoallergisille lapsillemme. Ja pyydettiin ystävää kirkosta savustamaan meille lohta perunasalaatin kaveriksi. Lohia toimittaessaan ystävämme toivat myös kaksi kuivakakkua, toisen joka sopi myös lapsillemme. Lisäksi tilattiin etukäteen mäkkäristä 40 juustohampparia.

Pyöräilyn, Elpun 5v kaverisynttäreiden, ristiäisten ja lasten hammaslääkäreiden lisäksi vietettiin aika paljon aikaa mummin ja papan kanssa pensseleitä, vasaroita ja sahaa heilutellen ja valvottiin puoliskoni kanssa. Katsottiin DC legendojen uusin kausi ja sen loputtua kahlattiin Stranger Thingsin kaikki kolme kautta ehkä viikon aikana. Se loppui aina niin jännittävästi, ettei voinut lähteä nukkumaan ennen kuin toinen nukahti kesken jakson. Nyt katsotaan Netflixistä The 100:a, mutta hieman inhimillisemmällä tahdilla.

Eloisaa elokuuta ja iloista koulun alkua! :)