Seitsenkuinen


Hän liikkuu! Vauva täytti eilen seitsemän kuukautta ja huh hei, että hän on ottanut harppauksen kehityksessään nyt ihan tällä viikolla! Viime lauantaina oltiin lasten serkkujen synttäreillä ja siellä katselin miten pienimmät serkut ovat oppineet kävelemään ja konttailivat vauhdilla menemään. 

Meidän vauva se vaan istua nökötti tai loikoili lattialla, heijaili konttausausennossa ja pyöri mahallaan ympyrää napansa ympäri. Sitten tuli sunnuntai. Vauva heijaili konttausasenossa, naureskellen ja katseli ympärilleen. Vähän polvien ojentelua, sitten vuorojaloin ja kämmen irtosi lattiasta. Sitten polvi ja niin haparoiden ja täristen vauva otti kolme konttausaskelta, lösähti vatsalleen ja nappasi yhden ryömimis vedon. Ja sitten uudestaan. Ensin konttaus ja sen jälkeen ryömimistä.


Ja nyt kun tätä konttaamista ja ryömimistä on kestänyt yhden arki viikon verran, voin sanoa että vauvahan liikkuu eteenpäin! Hän ei enää pyöri paikasta A kohti paikkaa B päätyäkseen paikkaan X, vaan hän tosissaan pääsee sinne minne haluaa. Ensin kontaten ja loppukiri ryömien. Kerkesin jo vähän miettiä, jääkö ryömiminen kokonaan välistä. Näköjään hän sitten päätti aloittaa ne yhtäaikaa.  Istumaan hän ei vielä itse pääse, mutta istuu oikein sujuvasti ilman tukea ja pääsee istumasta vatsalleen tai kontalleen.

Ollaan myös aloitettu jo jalat edellä laskeutumisen harjoittelu aina sohvalla ollessa. Vauva siis osaa myös seistä sohvaa vasten ennen kuin pyllähtää alas. Ja kaikista hurjinta tässä liikkeelle lähdössä on se, että vauva nousi jo ensimmäistä kertaa tukea vasten seisomaan! Tai ehkä puoliksi seisomaan. Hän nimittäin nousi ylös tvtason alinta hyllyä vasten ja siitä suoristi polvensa. Ettei hän varsinaisesti seisonut suorana, mutta nousi ylös kuitenkin.


Käytiin maanantaina 7kk mitoilla neuvolassa, nyt pituutta oli tullut tasan kaksi senttiä lisää ja painokin oli noussut. Olen laittanut vauvan neuvolakortin niin hyvään talteen, että se on nyt ollut hukassa viimeiset kaksi neuvolakäyntiä. En siis muista enää paljonko painoa oli tarkalleen tullut lisää, mutta veikkaisin hänen painavan nyt reilusti 8,5kg ainakin. Vaatteissa mennään edelleen 62 ja 68 senttisten kanssa. Muutamia paitoja olen nyt siirrellyt pois kun hihat jää lyhyiksi.

Meillä on ollut käytössä libero 4 housuvaipat. Tässä välissä puoliskoni osti laatikollisen pamppersin 4 housuvaippoja ja lähikaupassa kun ei ollut pamperssia eikä liberoa, niin ostin sitten kertaalleen muumin 4 huosuja. Malliltaan tykkään edelleen eniten liberoista, mutta tulipahan nyt testattua muutkin merkit. Ja nyt näiden vaippakokeilujen jälkeen ostin tietenkin kaksi pakettia sitä 4 koon vaippaa lisää vain huomatakseni että ne onkin nyt jääneet pieniksi tässä välissä.


Tämä vaippakoko naurattuu ja siksi siitä teillekin kerron. Nimittäin Jekulle päivitettiin 5koon vaipat noin 2,5vuotiaana ja silloin hän tarvitsi vain univaippaa. Ja Elpu ei koskaan siirtynyt 5 kokoon.  Löysin muuten vasta keittiöstä Elpun maitoaltistuspaperit ja silloin Elpu 1v1kk oli 73,4cm pitkä ja painoi alle 8,1kg, ihan vaan näin niikuin vertailuksi. Niin se vaan on, että meidän mininä syntynyt vauva on meidän vauvoista se palleroisin ja siirtyy 5 kokoon seitsenkuiseina! :D Ja aivan mahtava pallero onkin!

Niin iloinen. tyytyväinen, hymyileväinen ja utelias. Uskallan vielä sanoa, että rauhallinen, mutta epäilen sen muuttuvan ajan myötä. Lelut kiinnostaa, peilikuva kiinnostaa, äänet ja valot kiinnostaa. Elpu ja Jekku ovat parasta viihdettä. Kylpyleikit isojen kanssa on ihan parhainta ikinä ja vauva nauraakin isommelli melkein aina kun heiltä saa huomiota.


Pillimuki oli selvästi nokkamukia helpompi. Vauva ruokailee nyt sekä sormin että soseilla. Alkuun kaurapuuro näytti maistuvan luumusoseen kanssa ja parhaiten se upposi pelkiltään, kun nappasin lusikallisen puuroa ja annoin lusikan vauvan käteen. Mutta nyt en meinaa saada luumua enkä puuroa vauvalle, en yhdessä enkä erikseen, enkä omenaakaan. Neuvolassa terkkari luetteli kaikkea mitä nyt voisi jo syödy ja olin ihan ihmeissäni että niin leipääkin tosissaan. Ja just nyt lemppareita on ehkä kaura-porkkana pasta ja leipätikut.

Tosin tällä hetkellä parhaiten maistuu maito, liekö taas hampaita tulossa, mutta toistaiseksi niitä on edelleen se kaksi - alaetuhampaat. Enkä ole tuntenut yläikenissä edes turvotusta vielä. Toisaalta viimeyökin oli niin kiukkuinen etten tiedä vaivasiko mahdolliset hampaat vai pakottava konttaamisen tarve vai yrittikö vauva oikeasti herätä jo neljältä. Nukuttiin sitten loppuyö olohuoneen lattialla, eipähän tarvinnut pelätä, että toinen konttaa ylitseni ja putoaa lattialle.


Ehkä huomasit tuosta yhdestä kuvasta, että vauva on päässyt myös värikynien makuun. Syöminen onkin ainoa mitä piirrustusvälineille tehdään, joten yritän pitää Elpun ja Jekun paperit ja kynät poissa vauvan ulottuvilta.

Jos satunnaisia kiukkuja ja räkäistä nenää ei lasketa, on meollä edelleen maailman hurmaavin vauva. Omasta mielestäni siis. Ensi kesänä mennään tukka putkella muiden perässä totesi serkkuni, ja toden totta mennään. Vaikka hiukset kutittelee jo silmiä niin ei niitä millään raaski vielä leikata! Ehkä sitten lähempänäsynttäreitä pitää siistiä. Ehkä.


Nyt hurmuri kiipeää syliä kohti, joten nukkumatti taitaa kutsua minuakin päiväunille.

Hauskaa viikonloppua ja hei, huomenna saa avata ekan luukun!! :) 

2 kommenttia

  1. Ihana hurmuripallero. <3 Meidän 6,5kk on sit taas lauman pienin puol vuotias. Niin he kasvaa ja kehittyy omaa tahtiaan. Täällä on opittu myös just konttamaan, ryöminyt hän onkin jo pidempään. Seisomaan nousee aina ja kaikkialle, ei vaan osaa vielä laskeutua alas korkeammalta tuelta, joten kolhii itseään aikalailla. Rauhallinen ja tyytyväinen luonne on meidänkin pojalla, mutta vauhtia riittää kuitenkin nyt kun liikkeelle pääsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tää on kyllä niin jännittävää nähdä mitä näistä pienistä tulee kun kasvavat! :)

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !